Arvostatteko ihmistä, joka on vaikeista lähtökohdistaan huolimatta taistellut itselleen hyvän elintason ja elämän?

Arvostan kyllä, enemmän kuin sitä joka hakee tekosyitä menneisyydestä tai jostain ihmisistä. Tyyliin 'äiti sanoi kerran pahasti ja sen takia oon nyt eläkkeellä '. Kaikilla ei ole kykyä tai mahdollisuutta menestyä, mitä sillä sitten tarkoitetaankin, mutta katkeruus ja syiden hakeminen on se mistä tulisi päästä eroon.

Arvostan esim sitä, että vaikeasta lapsuuden kodista 16-vuotiaana lähtemään joutunut on täysin ilman vanhempien henkistä ja taloudellista tukea opiskellut ja hankkinut itselleen hyvän toimeentulon. Kyllä se osoittaa erityistä sitkeyttä ja ahkeruutta. Paljon helpommalla pääsevät ne, joilla on kodin tuki pitkälle aikuisuuteen.

Riippuu. Onko saavuttanut sen kohtelemalla muita hyvin, vai hyväksikäyttämällä tai huijaamalla? Arvostaako vaan statusta ja materiaa, vai välittääkö aidosti myös muiden ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista?

Kyllä, noita vanhoja jo osin menneitä polvia, jotka tosiaan tekivät sen itse, toisin kuin nämä nykyiset toisten rahoilla loisijat.

En arvosta koska ne mitä tunnen ovat ylimielisiä minunlaista kohtaan, joka on hyvistä lähtökohdista ja saanut kaiken tarvitsemansa melko helposti. Apua on tullut myös aina tarvittaessa vanhemmilta ja sukulaisilta. Se heidän elämä ei ole yhtään sen hienomman näköinen kuin minun, vaikka ovatkin joutuneet sen eteen rehkimään?

Vierailija kirjoitti:

En suoraan sanottuna arvosta. Heissä on yleensä poikkeuksetta hyvin itsekeskeisiä ja itsekkäitä piirteitä ihmisinä, ja vain korostavat nitä kuvitelmillaan, että ovat parempia kuin muut. Jos taas henkilöllä ei ol näitä harhakuvitelmia ja korostuksia, vaan ovat hiljaisia ja vaatimattomia, en siltikään arvosta, koska mikä se Suomessa estäisi? Kaikki on ilmaista ja tarjotaan tarjottimella.

Se, jos joku ei ole ponnistanut pärjäämään, johtuu yleensä henkisistä vaikeuksista, vaikka kaikki on tarjottimella. Niille, joita ei ole kiusattu henkisillä ongelmilla mikä siinä menestymisessä edes on vaikeaa?

Kyllä se itsekeskeisyys on yleisempää niillä, jotka syntyvät kultaistuimella ja purjehtivat läpi elämän ajatellen, että kaikki hyvä ja asioiden helppous johtuu heidän synnynnäisestä ylivertaisuudestaan. Se, että on kontannut ojan kautta siihen ns. hyvää elämään tehnee ihmisestä lähinnä enemmän ymmärtävän, mutta toki myös muilta enemmän vaativan, järjellisissä rajoissa.

Pelkästä rahastako pitäisi ketään arvostaa? Kohteleeko muita ihmisiä hyvin vai onko perus katkera?

Kultalusikkana olen tasan sitä mieltä että kultalusikoilla keskimäärin on enemmän jalat maassa ja nousukkaat sun muut eivä osaa olla vertaamatta itseään muihin.

Vierailija kirjoitti:

Kultalusikkana olen tasan sitä mieltä että kultalusikoilla keskimäärin on enemmän jalat maassa ja nousukkaat sun muut eivä osaa olla vertaamatta itseään muihin.

Pelkkä "nousukas"-sana kertoo sinusta kaiken tarvittavan.

Miksi kultalusikat ovat pääsääntoisesti omissa porukoissaan? Loput eivät siedä edes toisiaan.

Minä elän omaa elämääni, vain jos intressimme kohtaa astut tielleni.