Arvostatteko ihmistä, joka on vaikeista lähtökohdistaan huolimatta taistellut itselleen hyvän elintason ja elämän?

Ja sitten määrittelemään mikä on hyvä elintaso ja elämä? Vai rajaako aloitukseni samantien pois ihmiset joilla vaikeat lähtökohdat, mutta esim.hyvä elämä ja vaikkapa vielä oma koti, MUTTA ovatkin sotealan matalapalkkatöissä?!!?

Totta kai. Se kertoo vahvuuksista: sinnikkyydestä, vision ylläpitämisestä, oikeiden keinojen löytämisestä, vastavirtaan uimisen taidosta. Sekä siitä, että kykenee murtamaan ”kohtalonsa”.

Arvostan kaikkia ihmisiä, jotka osaavat hyödyntää vahvuuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten määrittelemään mikä on hyvä elintaso ja elämä? Vai rajaako aloitukseni samantien pois ihmiset joilla vaikeat lähtökohdat, mutta esim.hyvä elämä ja vaikkapa vielä oma koti, MUTTA ovatkin sotealan matalapalkkatöissä?!!?

Siis aloituksesi.

-1-

En missään nimessä. Elämänsä olkoon huonoa loppuun saakka kun on sellaisena alkanutkin. Hyvä elämä kuuluu meille, jotka olemme sen syntymälahjana saaneet.

Arvostaisin, jos olisi hyvän elintason sijaan keskittynyt vallankumoukseen.

Rahallahan kaikki mitataan?

Arvostan henkisiä arvoja. Ihminen joka onnistuu elämään hyvää ja mieleltään rauhallista, osittain onnellistakin elämää tämän kaiken hektisyyden keskellä saa minulta pisteet.

Vierailija kirjoitti:

Rahallahan kaikki mitataan?

Haluatko ilmaista rahaa toisilta vai oletko pienipalkkainen ja ahkera?

Vierailija kirjoitti:

Rahallahan kaikki mitataan?

Jos koko elämänsä on asunut köyhyydessä niin väitän, että aikuisena se, ettei raha-asioista tarvitse stressata, tuntuu hienolta.

Niille kaikkillejotka eivät ole köyhyyttä kokeneet: rahan puute on oikeasti ongelma, joka vaikuttaa elämään kokonaisvaltaisesti!

Vierailija kirjoitti:

Arvostan henkisiä arvoja. Ihminen joka onnistuu elämään hyvää ja mieleltään rauhallista, osittain onnellistakin elämää tämän kaiken hektisyyden keskellä saa minulta pisteet.

Kunhan ei toisten kustannuksella vai kuinka?

Arvostan, jos hän on saavuttanut sen kohtelematta muita kaltoin ja unohtamatta tärkeämpiä asioita, kuten lähimmäisenrakkautta ja onnellisuutta.

Nousukkaita halveksivat kaikki.

Joo. Mun isoisän oma isä oli alkoholisti. Isoisäni rakensi menestyvän yrityksen ja tienasi itsensä miljonääriksi. Tuli hyvin vaatimattomista oloista, pienestä torpasta. Hänen äitinsä oli ollut ison talon tytär, mutta tämän äidin isä, veljet ja mies ryyppäsi talon, josta ei jäänyt kuin tuo torppa.

Isoisäni ei alkoholiin koskenut. Urheili ja kuului vapaapalokuntaan ja oli Jumalaa pelkääväinen mies.

Pitäisin sitä ihan normaalina tapana ottaa vastuu omasta elämästä ja hyödyntää yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet.

Siksi niitä lapsia sinne kouluunkin viedään, joskus ihan poliisinkin toimesta, kun eivät itse älyä omaa etuaan.

En erityisemmin. Olen itse alkoholistiperheestä ja elän ihan tavallista elämää. Haluan että minuun suhtaudutaan ihan normaalisti. En ole raivannut tietäni normaaliin elämään mitenkään, olen vain elänyt niin kuin on hyvältä tuntunut. Se millainen lapsuudenperheeni oli ei määrittele minua mitenkään, joten toivon että ihmiset eivät myöskään määrittelisi minua sen perusteella joksikin ”selviytyjäksi”.

Arvostan vain niitä jotka ymmärtävät sen että kaikilla ei ole samaa ja tasa-arvoista mahdollisuutta äästä samaan tavoitteeseen kuin heillä sillä moni muukin asia vaikuttaa siihen kuin vain se että peruskoulussa kaikki vedetään samalle viivalle. Ihmisillä on elämässä jo lähtökupoista alkaen mukana erilaiset eväät ja varustukset. Ja arvostan niitä jotka eivät snobeile ja katso halveksuen nenän vartta pitkin niitä jotka pyristelyistä, kovasta työstä ja ponnistelyista huolimattaa ovat jääneet sinne vaikeisiin lähtökohtiin. Kaikki eivät voi olla voittajia.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan henkisiä arvoja. Ihminen joka onnistuu elämään hyvää ja mieleltään rauhallista, osittain onnellistakin elämää tämän kaiken hektisyyden keskellä saa minulta pisteet.

Eli et arvosta esimerkiksi sairaan läheisen takia stressaavaa ihmistä? Kun täytyy olla mieleltään rauhallinen?

Jokainen ymmärtää huonot ja hyvät olot omalla tavallaan. Köyhyys esimerkiksi ei välttämättä tarkoita huonoja oloja/huonoa kasvuympäristöä kuten ei varakas kotikaan.

Sanoisin että tärkeintä on matka, ei päämäärä. Moni ns. menestynyt ja/tai itselleen valtavan omaisuuden kerännyt on tiellään käyttänyt häikäilemättä muita hyväkseen oman edun ollessa ykkösenä ja/tai jo ihmisenä niin vastenmielinen  että esimerkiksi kunnioittaminen on vaikeaa ellei mahdotonta.  Ei ap:n kysymykseen ole helppoa ratkaisua, jos asiaa vähän enemmän miettii.

En suoraan sanottuna arvosta. Heissä on yleensä poikkeuksetta hyvin itsekeskeisiä ja itsekkäitä piirteitä ihmisinä, ja vain korostavat nitä kuvitelmillaan, että ovat parempia kuin muut. Jos taas henkilöllä ei ol näitä harhakuvitelmia ja korostuksia, vaan ovat hiljaisia ja vaatimattomia, en siltikään arvosta, koska mikä se Suomessa estäisi? Kaikki on ilmaista ja tarjotaan tarjottimella.

Se, jos joku ei ole ponnistanut pärjäämään, johtuu yleensä henkisistä vaikeuksista, vaikka kaikki on tarjottimella. Niille, joita ei ole kiusattu henkisillä ongelmilla mikä siinä menestymisessä edes on vaikeaa?

Kyllä minÄ arvostan kaikkia.