Voiko koira olla onnellinen kaupungissa?

Voiko sika olla onnellinen suursikalassa? Voiko nauta olla onnellinen tehotuotannossa? Voiko broileri olla onnellinen kipuineen kymmenien tuhansien eläinten broilerihallissa?

Näihin verrattuna varmaan valtaosa koirista ovat "onnellisempia" (voivat paremmin, niistä pidetään parempaa huolta) jopa kaupungeissa.

Tottakai voi! Vaikka koira asuisi maalla se ei tarkoita automaattisesti että se olisi onnellinen.

Koiran onnellisuuteen voi vaikuttaa itse. Se minne viet sitä lenkille, onko koirapuistomahdollisuuksia, metsäpaikkoja yms.

Miksipä ei voisi. Ei ihanteellista, mutta jos liikunnasta ja virikkeistä huolehditaan ja pääsee välillä luontoonkin niin miksei.

Vierailija kirjoitti:

Voiko sika olla onnellinen suursikalassa? Voiko nauta olla onnellinen tehotuotannossa? Voiko broileri olla onnellinen kipuineen kymmenien tuhansien eläinten broilerihallissa?

Näihin verrattuna varmaan valtaosa koirista ovat "onnellisempia" (voivat paremmin, niistä pidetään parempaa huolta) jopa kaupungeissa.

Ne ei ole lemmikkejä eikä niin tärkeitä

Riippuu koirasta ja omistajasta.

Kyllä koira (varsinkin jokin alkukantainen rotu, metsästyskoira, tms.) tuntuu olevan kovin väärässä ympäristössä kaupungissa.

Ihmeellisen paljon näkyy ihmisillä metsästyskoiria täällä kaupungissa, siis sellaisilla, jotka eivät harrasta metsästystä. Naapurilla esimerkiksi on Suomen pystykorva, joka on niin paksu, ettei jaksa enää edes haukkua, vaikka haukkuherkkä rotu onkin. Epäilemättä olisi onnellisempi jos saisi toteuttaa lajityypillistä käytöstään.

Miksei voisi? Suomessa ei taida olla kaupunkia, josta ei löytyisi jonkunlaista peltoa ja metsää jos koira sitä onnellisuuteensa tarvitsee. Todellisuudessahan koira tarvitsee virikkeitä, haistelua ja liikuntaa. Toki asfaltti ei ole optimaallisin alusta, mutta kyllä noita hiekkateitä ja polkujakin kaupungeissa on.

Koira olisi maaseudulla huomattavasti onnellisempi.

Minulla on koira ollut kun asuin kaupungissa että maalla ja koiran kannalta ympäristö ja elinsuhteet oli melko samanlaiset.

En ole koskaan ymmärtänyt vastakkainajattelua, sillä ihan samalla tavalla maalla ei voi pitää koiraa vapaana, vaan on lenkitettävä ja ulkoilutettava kuin asuisi vaikka kerrostalossa. Ja suurin osa ajasta koira viettää sisätiloissa.

Tilanne on toinen, jos maaseuduulla tarkoitetaan asumusta, jossakin korven keskellä, ei mitään, mutta näin asutaan harvoin, vaan lähinaapuri on 1-2km säteellä.

Meidän koira rakastaa tätä pikkukaupunkia. Täällä on paljon muita koiria eli tuoksuja joita ei koskaan

kyllästy tutkimaan. Metsä on lähellä, keskustassa on kiva käydä joka päivä. Uimapaikkoja piisaa, naapureita voi katsella aitauksesta. Paljon lenkitystä ja sisäleikkejä niin koira nukahtaa joka ilta tyytyväisenä. Harrastusmahdollisuuksista puhumattakaan.. maalaiskoira voi vain haaveilla kaikesta tästä 😔.

Vilkas keskusta jatkuvine ärsykkeineen ei ainakaan ole kiva ympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Meidän koira rakastaa tätä pikkukaupunkia. Täällä on paljon muita koiria eli tuoksuja joita ei koskaan

kyllästy tutkimaan. Metsä on lähellä, keskustassa on kiva käydä joka päivä. Uimapaikkoja piisaa, naapureita voi katsella aitauksesta. Paljon lenkitystä ja sisäleikkejä niin koira nukahtaa joka ilta tyytyväisenä. Harrastusmahdollisuuksista puhumattakaan.. maalaiskoira voi vain haaveilla kaikesta tästä 😔.

Kuinka niin? Miksi maalaiskoiralla ei olisi kaikkia samoja mahdollisuuksia ja enemmänkin? :D

Teen 95 % etätöitä ja minulla on talo maaseudulla, mutta asun pääkaupungin lähistöllä rivitalossa varsinkin talviaikaan, jolloin maalla on pimeää ja riittoisasti lumitöitä......

Minulla on kaksi narttukoiraa, saksanpaimenkoira ja jackrussell. Juu kyllä voi olla onnellinen kaupungissa. Hesan kivikeskusta minusta tosin ei ole käsilaukkua isompien koirien paikka, mutta harvoin niitä siellä näkeekään. Onnellisuus riippuu koiran rotuominaisuuksista ja miten koiraa ylipäänsä kohdellaan. . Lenkkipolkuja on tässä meidän kaupunkiympäristössä paljon, pyöräteitä missä on turvallista kävellä ja reittejä voi aina vaihdella, koirapuistoja löytyy. Tapaamme toisia koiria usein, koirilla on omia kavereita.

Täällä maalla koirapuistoon on 23 km. Kävely on maantien laitaa, onneksi kahden kilometrin päästä kääntyy hiekkatie, jossa voin koiria kävelyttää autoja pelkäämättä. Toisia koiria ei juuri näe.

Naapureiden 60-kymppisten koiraa käy sääliksi. Se on karjalankarhukoira. En koskaan näe naapurin ulkoiluttavan sitä. Koira näyttää masentuneelta, ei hauku pihalle tulijoita, pötköttelee 10 neliön tarhakopissaan, ilahtuu kun käyn naapurissa ja rapsuttelen koiraa. Se ei saa olla edes irti pihalla kun kuulemma karkaa. Vien sitä välillä lenkille, kiskoo ihan vietävästi kun ei ole opetettu... Metsästysaikaan se sitten pääsee metsään. Ihmettelen miten sen odotetaan edes jaksavan siellä juosta, jos sen juoksukunnosta ei pidetä edes huolta.

Syksyllä ja keväällä ei juuri koiranulkoiluttajia tällä kylänraitilla näy, vaikka koiria tiettävästi on pihoilla. Ne on kaupungista tulleita lomalaisia kesäaikaaan, jotka kävelyttävät koiriaan. Ei se ympäristö koiran onnellisuutta takaa, vaan oikea kohtelu.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisen paljon näkyy ihmisillä metsästyskoiria täällä kaupungissa, siis sellaisilla, jotka eivät harrasta metsästystä. Naapurilla esimerkiksi on Suomen pystykorva, joka on niin paksu, ettei jaksa enää edes haukkua, vaikka haukkuherkkä rotu onkin. Epäilemättä olisi onnellisempi jos saisi toteuttaa lajityypillistä käytöstään.

Mulla on ollut karjalankarhukoiran ja pystykorvan risteytys, ja kyllä se toteutti lajityypillistä käytöstään joka puistossa: haukkui oravia, lintuja sekä kaupungissa että maalla ja lisäksi vielä urheilukentällä lentäviä esineitä.... Ja opetti mun russelinkin haukkumaan oravia.

Muuten mix oli kerrostalossa hiljainen koira. Ja hyvin viisas, toiset koirat ei kiinnostaneet yhtään ja oppi todella monta temppua.

Toisekseen useimmat rodut ovat metsästyskoirataustaisia, kun tutustut lähemmin niiden historiaan. Esim. villakoira on lintukoira, suosittu labdadori samaten ja monet terrierit kettukoiria. Tärkeintä on järjestää niille tekemistä ja virikkeitä.

nro 14

Voi. Olen asunut nykyisten koirien kanssa maalla ja kaupungissa rivitalossa. Onnelliisuus melkein menee plussan puolelle kaupungin suuntaan, vaikka se etu onkin pois ettei voi olla vapaana todella isossa aidatussa pihassa tosi paljon kuten maalla.

Mutta: täällä on talvellakin tallattu poluille lumeen hyvät kulkureitit, ja on katuvaloja, kun maalla talvilenkkeily työpäivän jälkeen oli usein ankeaa saman, taloni ohi kulkevan maantien edestakaisin tarpomista otsalampun kanssa. Lisäksi on enemmän muiden koirien hajuja, joista koirat selvästi innostuu. Koirapuistoista nauttivat myös. Ja koska tämä on luonnonläheinen lähiö, myös täällä voin pitää koiria metsissä ja puistoissa irti lähes päivittäin.

Siellä takahikiällä sen lantasaappaan koira on ainakin onnellinen sen saman ketjun/ narun päässä takapihalla yöt ja päivät.

Vierailija kirjoitti:

Vilkas keskusta jatkuvine ärsykkeineen ei ainakaan ole kiva ympäristö.

Tästä olen samaa mieltä.  Useimmat koirat siihenkin tottuu, mutta olisihan se kivampi asua jossain rauhallisessa lähiössä jossa ei tarvi koko ajan kulkea lyhyellä hihnalla ettei jää jalkoihin tai autojen alle, ja ehkä voisi jossain puistoissa ja metsiköissä pitää irtikin, kun muita ei ole näkyvissä.

Kiitos ihanista vastauksista!

Teen aiheesta videota, linkitän valmiin tuotoksen (noin kuukauden kuluttua) tähän ketjuun. 

Terkuin, 

keskustelun aloittaja

Olen sitä mieltä, että kysymys on absurdi. Enkä tarkoita sitä etteikö eläimillä olisi tunteita, mutta koirat tuskin miettivät omaa onnellisuuttaan.