Miehenä pohdin avioeroa - taloudellinen puskuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä se on kerryttää säästöjä, vaikka et vaimolle asiasta kerro. Varat sitten tasataan erossa. Muista säästää vaimon osuus myös.

Avioliitossa myös tilillä olevat säästöt menevät jakoon.

Juu, ja käteisenä jemmatut eivät.

Mihin rahat meni?

Peliongelma josta pääsi eroon jo :)

Mun mielestä huhtikuu olisi parempi aika kertoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua, koska ei mistään muusta puhu,kuin vain omasta taloudestaan ja rahan säästämisestä. Exvaimon (lapsien äidin) hyvinvoinnilla ja pärjäämisellä (mikä vaikuttaa lapsiin) ei ole väliä.

Lue uudestaan.

Käsi sydämellä, kuinka moni teistä naisista on ollut huolissaan ex-miehen taloudellisesta pärjäämisestä? Lapset ovat asia erikseen.

AP:han selkeästi tuo esiin, että rakastaa lapsiaan ja haluaa olla heidän elämässään sekä huolehtia heidän "taloudellisesta pärjäämisestään". Samoin vaimolla on hyväpalkkainen työ, joten selvästi hän on jo miettinyt vaimonkin taloudellista pärjäämistä. Eron ajoittaminen myöhemmäksi koronan vuoksi on viisasta juuri siksi, että ajatelllaan KAIKKIEN taloudellista pärjäämistä.

-sivusta toinen mies-

Miksi sitten ei kerro puolisolleen eroaikeista, jos kerta niin paljon välittää? Miksi käyttää siihen asti hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä kommentteja. Muistan vastaavissa tilanteissa ketjuja jossa naista on rohkaistu eropäätöksessään ja keräämään rahaa sekä katsomaan uutta asuntoa varalle. Ja nyt kun mies on vastaavassa tilanteessa niin kivitetään. Sellaista voimaantumista sitten.

Siinä ei ole mitään hämmästyttävää jos asuntoa katsellaan ensin ja tehdään suunnitelmia kuinka pärjää eron jälkeen, taloudellisestikin. Näin olen itse tehnyt kahden eron jälkeen. 

Noin vakaan eropäätöksen jälkeen on varmaan aika huono lähteä parisuhdeterapiaan. Kuulostaa että ap on tehnyt päätöksensä ja siinä pysyy. Ottamatta kantaa siihen onko puoliso epävakaa vai ei, moniko täällä itse eläisi epävakaan puolison kanssa?

Voi ap, olisitpa tehnyt tämän aloituksen mainitsematta omaa sukupuoltasi ja puhunut vain puolisosta. Vai provoksiko tämä oli tarkoitettukin?

Vierailija kirjoitti:

Ole kiltti äläkä tee sitä noin. Anna aikaa tottua ajatukseen ja laitella omia asioita kuntoon. Minulta vedettiin matto alta kun olin työttömänä ja korviani myöten veloissa. En enää kyennyt maksamaan kuin vuokrani joka tuplaantui. Muut maksut kasaantui. Oli kauhea shokki eron lisäksi pelätä talousongelmiaan. Mies siis mulle vaan ilmoitti haluavansa eron ja muutti samantien pois. Ei mitään ennakoivia merkkejä ajatuksesta, päinvastoin eroa ennen oli lisääntynyttä hellyyttä ja seksiä.

Sä et nyt ajattele kirkkaasti tota ongelmaasi. Sulla on myös humaani vastuu toisenmielenterveydestä. Mitä jos se ottaa lapset ja ajaa rekan alle??? Ei jannata yliarvioida toisen mentaalista kspasiteettia shokkitilassa.

Höpönpöpön. Ei kai nyt kukaan roiku vastentahtoisesti suhteessa josta ei voi erota koska pelkää että toinen ottaa lapset ja ajaa rekan alle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että aihe herättää katkeruutta, suhteen katkeaminen on kova isku monelle ja siitä viestitellään vaikka av-palstalle. Kuitenkin sitäkin tapahtuu ja asiaan voi valmistautua samalla kun tekee yrityksiä suhteen paikkaamiseksi. Loputtomiin ei voi kuitenkaan odottaakaan - aina odottaa, että asiat ovat paremmin juuri ensi kesäloman jälkeen. En myöskään usko, että jokaikinen eroon päätynyt avioliitto on koostunut harvinaisen itsekkäistä ihmisistä. 

Oma deadline on keväällä. Haluan valmistautua siihen, että jos ero tulee, se hoidetaan kunnialla. Talouskin on osa elämää.

-ap

Minun mielestäni tämä ei nyt tule hoidettua kunnialla.

Jotenkin kun nainen ilmoittaa erostaan "merkit ovat aina olleet jo pitkään ilmassa, mies ei vain ole tollona osannut tulkita niitä"

Siinä sitä kunniaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiltti äläkä tee sitä noin. Anna aikaa tottua ajatukseen ja laitella omia asioita kuntoon. Minulta vedettiin matto alta kun olin työttömänä ja korviani myöten veloissa. En enää kyennyt maksamaan kuin vuokrani joka tuplaantui. Muut maksut kasaantui. Oli kauhea shokki eron lisäksi pelätä talousongelmiaan. Mies siis mulle vaan ilmoitti haluavansa eron ja muutti samantien pois. Ei mitään ennakoivia merkkejä ajatuksesta, päinvastoin eroa ennen oli lisääntynyttä hellyyttä ja seksiä.

Sä et nyt ajattele kirkkaasti tota ongelmaasi. Sulla on myös humaani vastuu toisenmielenterveydestä. Mitä jos se ottaa lapset ja ajaa rekan alle??? Ei jannata yliarvioida toisen mentaalista kspasiteettia shokkitilassa.

Höpönpöpön. Ei kai nyt kukaan roiku vastentahtoisesti suhteessa josta ei voi erota koska pelkää että toinen ottaa lapset ja ajaa rekan alle? 

Noin kuitenkin naiset perustelevat miksi jatkavat suhdetta väkivaltaisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä se on kerryttää säästöjä, vaikka et vaimolle asiasta kerro. Varat sitten tasataan erossa. Muista säästää vaimon osuus myös.

Avioliitossa myös tilillä olevat säästöt menevät jakoon.

Juu, ja käteisenä jemmatut eivät.

Mihin rahat meni?

Peliongelma josta pääsi eroon jo :)

Ei sillä ole väliä mihin menneisyydessä rahoja on käytetty. Osituksen kohteena on tiettynä päivänä oleva varallisuus, esimerkiksi eron vireille tullessa ollut.

Huvittavaa lukea teidän peppukipua. Tsemppiä AP! Olet järkevä, kun et lähde suin päin eroon ja keskimäärin ihmiset ylipäänsä hautovat eroajatuksia useampia vuosia ennen lopullista päätöstä

Miksi haluat erota? Kommentit saattaa olla täällä vähän tälläisiä senkin takia kun taustoista tiedetään niin vähän ja voi vedellä omia johtopäätöksiään. Naiset kyllä yleensä puhuu erosta etukäteen, paitsi jos on väkivaltainen mies.

AP hyvä. Sun suunnitelmat ei välttämättä toteudu pätkän vertaa vaimon suunnalta.

Ensinnäkin, mikään ei takaa että vaimo haluaa vuoroviikkoilua. Siinä voi käydä niin, että sinusta tulee lähi ja vaimo ottaa lapset vain joka toinen viikonloppu. Tai todennäköisemmin kuitenkin että AP:sta tulee etä ja saat lapset joka toinen viikonloppu. Ja kolmanneksi, mahdollinen vuoroviikkoilu ei vapauta sinua elareista vaikka siihen päätyisitte. Vaimosta tulee todennäköisimmin lähi ja maksat silti elareita, koska lapset tarvitsevat muutakin kuin ruokaa ja katon päänsä päälle sun hoitovuorolla (päiväkoti- ja iltapäiväkerhomaksut, harrastusvälineet ja seuramaksut, vaatteet, lelut, bussikortit, viikkorahat, mopo- ja ajokortit, lukion kirjat, läppärit, kännykät jne jne). Voihan siinä niinkin käydä, että vaimo muuttaa lähihuoltajana lasten kanssa toiseen kaupunkiin, vaikka Rovaniemen pohjoispuolelle ja sä asut etelässä. Sitten näetkin lapsia vain koulujen lomilla.

Ja on hel ve tin epäoikeudenmukaista hautoa eroa ja jopa suunnitella omat kuviot ilman että vaimolla on mitään käryä tilanteesta. Mun mies oli just samanlainen. Ilmoitti yks kaks yhtenä päivänä, että "mä en saa perhe-elämästä mitään enkä tästä avioliitosta, tässä olis ositusehdotus". Arvaat varmaan mitä tapahtui? Kalliit juristit setvimään ositusta (joka ei tosiaan ollut miehen ideoiden mukainen) ja lähivanhemmuus minulle ja miehelle nasevat elarit. Enkä jousta tapaamisajoista. Viettäköön mies nyt villiä 45-vuotiaan elämää, oli v i t u n kiva jäädä kolmen lapsen yksinhuoltajaksi, kun miestä ei perhe-elämä kiinnostanut. Kiinnosti kuitenkin tehdä niitä lapsia.

Mun neuvo: korjatkaa se avioliitto ja pitäkää perheestä kiinni. Se on arvokkainta mitä sulla on. Ja ikinä et saa ydinperhettä takaisin jos sen nyt menetät.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvetta huijata. Vaimo on hoitanut taloudellisesti oman osuutensa hyvin ja välit pitäisi pystyä säilyttämään jotta lasten vanhemmuus hoituu sujuvasti jatkossakin. Vuoroviikkovanhemmuuden haluan, koska rakastan lapsiani ja haluan olla heille mahdollisimman hyvä vanhempi jatkossakin. Eikä ole tinderblondia tulossa, juuri nyt tuntuu että eron jälkeen haluaisin olla vuoden yksin keskittyen lapsiin, töihin ja harrastuksiin.

-ap

Näin miehenä sanoisin, että pitkästä aikaa fiksu erokirjoitus. Hyvä ap, sinä hoidat asiasi todella hyvin. Itselläni on sama edessä, olen jo aloittanut valmistelut.

Tykkään myös kirjoituksesta ja toivoisin, että kyseessä oma mies. :D

Mutta varmaan joudun pettymään, oma puoliso ei saa aikaiseksi lähteä. Itse en osaa luovuttaa vaikka tiedän, että se olisi kaikkein paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiltti äläkä tee sitä noin. Anna aikaa tottua ajatukseen ja laitella omia asioita kuntoon. Minulta vedettiin matto alta kun olin työttömänä ja korviani myöten veloissa. En enää kyennyt maksamaan kuin vuokrani joka tuplaantui. Muut maksut kasaantui. Oli kauhea shokki eron lisäksi pelätä talousongelmiaan. Mies siis mulle vaan ilmoitti haluavansa eron ja muutti samantien pois. Ei mitään ennakoivia merkkejä ajatuksesta, päinvastoin eroa ennen oli lisääntynyttä hellyyttä ja seksiä.

Sä et nyt ajattele kirkkaasti tota ongelmaasi. Sulla on myös humaani vastuu toisenmielenterveydestä. Mitä jos se ottaa lapset ja ajaa rekan alle??? Ei jannata yliarvioida toisen mentaalista kspasiteettia shokkitilassa.

Höpönpöpön. Ei kai nyt kukaan roiku vastentahtoisesti suhteessa josta ei voi erota koska pelkää että toinen ottaa lapset ja ajaa rekan alle? 

Mitä osaa kirjoituksestani et ymmärtänyt? Sanoin "anna aikaa tottua ajatukseen ja järjestellä asioita". En sanonut että jää loppuajaksi onnettomaan suhteeseen. APlle ei maksa mitään kertoa jo tänään ero haaveistaan, mutta hän ei tee sitä koska haluaa nauttia suhteen tuomasta rauhasta ja varmuudesta omaan kuoliniskuunsa asti. Hän ei halua kohdata surullista katsetta ja riitoja. Hän vaan haluaa säästää rauhassa ja ylläpitâä valheellista suvantoa. Äkkijättäminen pistää mielen sekaisin. Ei tartte mennä kun mielenterveysseuran keskustelufoorumille katsomaan niitä kirjoituksia. Eroja EI ole pakko hoitaa näin!