Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla on "aina ollut töitä"?
28.07.2020 |
Kertokaa ikä ja työt joita olette tehneet, minä aloitan.
Nainen, 41 v.
- teininä kesätyöt seurakunnan isosena
- opiskeluaikana neljä kesää hautausmaatyössä, niiden ohessa kesäkursseja yliopistolla
- kandivaiheessa oma toiminimi
- oman alan töitä yrittäjänä 5 vuotta
- valmistuminen ja toiminimiyrittäjyyttä seuraavat 5 vuotta
- perhevapaat ja ajatus alanvaihdosta
- keruutyötä varastossa pääsykokeeseen lukemisen kuukaudet
- mielenmuutos ja paluu alkuperäisen koulutuksen mukaisiin töihin yrittäjänä, nyt osakeyhtiönä
Syy miksi halusin vaihtaa alaa oli tmi-yrittäjän työn hektisyys ja "mahdottomuus" pitää lomia. Nyt oy:na työllistän kaksi työntekijää ja voin paremmin.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N47v päivääkään en ole ollut työttömänä. Just sain eläkevirankin.
Sellaista ei nykyään olekaan, kuin ”eläkevirka”. Joka paikasta voi saada kenkää, yt-neuvotteluja pidetään kunnilla ja valtiollakin:
Mulla oli kahdeksat, aina organisaatiota uudistettaessa. Toimea siirreltiin hallinnollisesti eestaas niin, että yhden työsuhteen työtodistus on kaksi sivua pitkä. -8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikana satunnaisia keikkatöitä. Opiskelujen loppuvaiheessa siirtyminen työelämään ja sillä tiellä olen ollut. Katkoksena ainoastaan vuoden opintovapaa muutama vuosi sitten. Ikää nyt 45v.
Olin valmistumisen jälkeen kaksi päivää työttömänä kunnes pääsin töihin. Tästä nyt 13 vuotta ja edelleen samassa työpaikassa. Kaverini valmistui samana päivänä tuolloin 13 v sitten eikä ole tehnyt päivääkään töitä. Oppinut että kun sossu maksaa, niin mitä sitä töitä tekemään. Itse en tuohon pystyisi.
Jos on yrittäjä, niin miten ihmeessä toiminimestä osakeyhtiöksi muuttaminen takaa autuuden?
Toiminimiyrittäjäthän on siis ihan pöljiä, vaihtakaa oyksi niin loppuu se kitinä!
Nuorena tein satunnaisia tallitöitä hevostallilla. Luokion jälkeen kesätöitä ja pätkää. Opiskelujen alettua välivuoden jälkeen sain samalla vakituisen osa-aikaisen vastaanottohenkilön työn. Kandia tehdessä olin 3 kk toimeentulotuella kunnes aloitin työt yliopistolla. Väiteltyäni sain vakituisen viran. Olen 4-kymppinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 46. kesätöissä olin aikanaan mansikkamaalla, sitten jaoin paikallislehteä/mainoksia. Olen myös istuttanut metsään puun taimia. Opiskeluaikana olin opiskelun ohella töissä ruokakaupassa sekä viikonlopuisin baarissa blokkarina/tiskarina. Valmistutuani tein alkuun sijaisuuksia sosiaalialalla, johon valmistuin. Töistä olen ollut pois ainoastaan kolmen äitiysloman ajan. Jossain vaiheessa tein päivätyöni lisäksi yös öisin lehdenjkoa. Se osoittautui liian raskaaksi päivätyön ohella. Olin koko ajan väsynyt. Työpaikkani oli ja on edelleen päivähoidossa. Olin tietenkin töissä myös tuossa korona-aikana, kun ei tällä alalla oikein etätöihin pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanni16kerava kirjoitti:
Jos on yrittäjä, niin miten ihmeessä toiminimestä osakeyhtiöksi muuttaminen takaa autuuden?
Toiminimiyrittäjäthän on siis ihan pöljiä, vaihtakaa oyksi niin loppuu se kitinä!
Kyse on siitä, että toiminimellä toimi yksin ja oli koko ajan töissä, toiminta laajeni kun perusti oy:n ja palkkasi työntekijöitä. Se mahdollistaa lomat ilman että toiminta lakkaa siksi ajaksi. Loma on kuitenkin aika tärkeä osa työhyvinvointia. Riippuu alasta ja yrittäjästä onnistuuko laajeneminen.
1.) kesätyö: ikkunanpesua kaupungille
2.) posti
3.) K-citymarket
4.) promojuttuja baareissa / kaupoissa
5.) sosiaaliala
ei päivääkään työttömyyttä ja välillä on pitänyt tehdä niitä ei niin kivoja töitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä sädekehä pään päällä..
Mulla.
Ei mitään hienoa ammattia ole tullut (vielä) hankittua kun olen pärjännyt pelkällä perustutkinnollakin.
Töitä on ollut kun olen itse halunnut ja aina vakipaikalla.
Nyt hyppäsin taas pois vakipaikasta ja teen töitä kevytyrittäjänä vähän fiiliksen mukaan.
Osaamista ja kokemusta kertynyt oman alan sisältä kohtalaisen monipuolisesti niin ehkä siksi töitä löytänyt aina helposti tai sitten vaan ollut hyvää tuuria.
En ole koskaan edes oikein osannut pelätä työttömyyttä ja olen hypännyt välillä ihan tyhjän päällekin enkä ole koskaan halunnut jäädä liian pitkäksi aikaa yhteen paikkaan.
Olen 35 ja töissä ollut 16-vuotiaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13v alkaen tallityttönä ja leiriapulaisena, mansikkamaalla, nuorisotoimessa ohjaajana ja lukion aikana baariapulaisena ja kaupassa myyjänä viikonloppuisin. Lukion jälkeen Särkänniemessä.
Sitten yliopisto-opinnot, joiden aikana työskentelin valokuvausliikkeessä ja huvipuistossa. Sain lyhyitä sijaisuuksia jo ennen valmistumista ja vuoden tuntiopettajan pestin.
Valmistuttuani sain heti viran, johon olen nyt jämähtänyt kohta 17vuodeksi. Vähän tekisi mieli jo jotain muuta, mutta ikä (yli 40v) epäilyttää enkä ole keksinyt mitä haluaisin tehdä.
Olen ollut aina valmis muuttamaan ympäri Suomea työn / opintojen perässä ja asunut myös eri maissa. Liekö sekin sitten osaltaan vähän auttanut tähän tiiviiseen työhistoriaan.
Oletko perheetön? Uhrannut yksityiselämäsi työlle?
Minulla on kaksi alakouluikäistä lasta ja puoliso. En koe uhranneeni mitään. Lapset tein vasta yli 30 vuotiaana kun oli jo tuo virka eli ulkomailla asumiset olivat tätä ennen. Kavereita ja vapaa-aikaa on ollut riittämiin myös sekä harrastuksia.
Opintolainaa en ole nostanut vaan rahoitin 6v opintoni noilla ilta-, vl-, ja kesätöillä. Olen lähtöisin melko köyhästä perheestä, joten oli itsestäänselvyys hommata itselleen rahat. Vanhemmat eivät patistaneet enkä ole saanut yhtäkään paikkaa suhteilla. Olen sinnikäs, mutta ollut myös hyvä tuuri töiden ja esim.tuon viran kanssa.
80-luvulla sai töitä aina. Vain 90-luvun laman aikana olin kuukauden työttömänä sen jälkeen, kun lähdin edellisestä työpaikasta ilman irtisanomisaikaa - säästin mieluummin mielenterveyteni. Nykyään olisi eri asia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14v kesätöihin. Kolme kesää samassa paikassa.
Opiskelun ohessa kioskilla töissä.
Heti valmistumisen jälkeen työllistyin.
Heti kun mahdollista sain vakipaikan.
Muuton myötä työpaikan vaihto, heti työllistyin.
Taas muutto, lasten teko, ja töihin lähdön aikaan taas heti työpaikka ja vakinaistaminen.
Olen aina ollut töissä, paitsi äitiyslomat olen halunnut pitää, ja sen perään vielä hoitovapaata ilman palkkaa ( silloin ei ollut mitään kh-tukea ) Välillä ole tehnyt kesällä kaverini yksityisessä lääkärifirmassa töitä Siis joskus kahdessa työpaikassakin yhtäaikaa. Tykkään tehdä sairaalassa päivystyksiä ja niillä voi maksa laskuja pois. Viihdyn työssäni ja se on mielnkiintoista aina. Puolisoni on samassa työpaikassa. Ei päivääkään työttömänä. Aina olen mennyt kun pyydetään. Nuorena ylioppilaana kesäleirillä ohjaajana, ja tykkäsin.Koulussa sijaisena ja varhaiskasvatuksessa iltapäivälasten ohjaajana. Kaikkea en muista tässä. Eläkevirka ellei tule sitten maailmanloppua. Olen myö sijoittaja ym. ja isännöitsijä.
Onhan se aika ilkeätä että sanoo : oletko uhrannut yksityiselämäsi työlle. Ja kysytään oletko perheetön.? Kuule, toisilla on kävelymatka työhön ja pääsee jo klo: 15.00 . onhan ne koulalaiset kohta jo kotona. Jonkun on tehtävä työtä että sossussa rittää vaivaisille rahaa. Monet ovat köyhän yksinhuoltajan lapsia ja opiskella uskaltaa sitten vasta kun samalla käy työssä. Terv. nuorena kartanon leiriohjaaja ja mieheni ( nyt ison firman johtaja )oli yksinhuoltajan neljäs lapsi 2-vuotiaana.
Tehkääpäs perässä samalaiset cv.eet . Taisi tulla ihan hiki. Joku outo on kateellinen iltapäivä-ohjaajalle ja postin työntekijälle. Kai siellä koulussa saa sentään ruuan ja palkan, vielä päivätyö ja tykkää lapsista. No jos tykkää sossun sopasta voi tylsistyä kotisohvalla kai sitä jotain särkyä ja krenppaa piisaa, ettei viitsi laittautua ihmisten ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Aloin jakamaan lehtiä 13-vuotiaana ja siitä asti olen tehnyt töitä aina. En päivääkään työttömänä. Ikää nyt 48v
Tää oli hyvä, tykkäsin:))
Olen 31v enkä ole koskaan ollut työtön. Aloitin kesätyöt 11-vuotiaana, vahtimalla lapsia pääasiassa. 14-vuotiaana tein jo koulun ohessa ympäri vuoden töitä, melkein kaikki illat ja vkloput lastenhoitokeikkoja.
16-vuotiaana aloitin ympäri vuoden kaupan kassalla, lukion ohella.
Lukion jälkeen pidin välivuoden ja olin töissä varastossa. 18-vuotiaana perustin ensimmäisen yritykseni.
Kouluttauduin taidealalle, tein ohessa töitä mm ravintoloissa, baareissa, toimistossa, kaupoissa.
Perustin toisen yritykseni, jonka lopetin 1,5v jälkeen (liian suuret unelmat ja liian vähän realiteettia).
Sen jälkeen olin töissä pizzeriassa.
Kouluttauduin hoitoalalle ja tein lapsen, opintojen aikana perustin kolmannen yrityksen, jonka töitä tein äitiyslomalla ja opintojen ohessa sekä sen jälkeen pari vuotta täysipäiväisesti.
Sen jälkeen siirryin hoitoalan palkkatyöhön, nyt sen työn ohessa neljäs yritykseni. Saan nostettua yrityksestä enemmän palkkaa kuin hoitoalan palkkani, mutta vielä en viitsi lopettaa palkkatöitä, koska no raha on kivaa.
Olen myös perustamassa viidettä, eri alan yritystä.
Oletko perheetön? Uhrannut yksityiselämäsi työlle?