Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko teistä koskaan, ettei teitä kuunnella?
28.06.2013 |
Mulle tuli tällä viikolla viimeksi parikin sellaista tilannetta eteen.
Oon monessa yhteydessä puhunut kaverilleni veljestäni, tyyliin: "mun veljeni Matti sitä ja tätä ja plaaplaaplaa"
Viikolla tavatessamme tuli puhetta sisaruksista ja kaveri kysyi iloisesti: "Onkos sulla muuten veljiä tai siskoja?" Argh. Pikkujuttu, mutta silti alko ärsyttämään.
Kaverilla on tapana puhua ihmisistä etunimellä, tyyliin "Jari ja Minna oli meillä kahvilla." Sit saa miettiä aina, oliko se Jari nyt kaverin vai kaverin miehen veli vai oliko Minna sisko, vai oliko ne vain pelkkiä kavereita. Niinpä itsekin aloin puhua vaan etunimillä, kun kyllästyin luettelemaan litanniaa "Mun serkku Noora ja hänen poikaystävänsä Mikko kävivät kylässä". Luulin, että olin maininnut Nooran ja Mikonkin etuliitteiden kera niin monta kertaa, että kaveri muistaisi heidät. Sen kerran kun puhuin vain Noorasta ja Mikosta, kaveri heti kysymään: "Keitä ne on?"
Huokaus...
Pieniä on murheet juu, mutta halusin edes jonnekin avautua.
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 12:03"]
Tämä on aika tavallista nykyään. Toisaalta huomaan joskus itsekin syyllistyväni samaan: mietin samalla jotakin omaa juttua, kun toinen puhuu minulle ja osa asioista menee ohi. Toisinaan kyse on unohtamisestakin, ja samaan aikaan kun kysyn, että keitäs ne ovat, niin muistankin että se on kerrottu minulle aiemmin.
Johtunee nykyisestä elämänrytmistä, joka puolelta tulee niin paljon infoa, että paljon menee myös ohi.
[/quote]
Juu, en väitä että itsekään täydellinen olisin. En minäkään aina keskity kuuntelemaan ja asiat unohtuu, se on inhimillistä. Lisäksi jos on tekemisissä monen kaverin kanssa, niin äkkiäkös siinä unohtuu, että kellä oli minkäkin niminen veli tai kummin kaima.
Oli se toisaalta myös huvittavaa, kun itse kaveri puhuu ihmisistä pelkillä etunimillä ja oon joutunut opettelemaan muistamaan, että kuka oli kukakin. Sitten sen kerran kun minä puhun pelkillä etunimillä, niin ei muisteta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Kaikkein ärsyttävintä on, kun hoitolasten vanhemmat kysyvät, että miten on päivä mennyt, ja kun alan kertoa esim. jotain kivaa yksityiskohtaa, niin ei korvaa lotkauteta. Milloinkahan minäkin oppisin, että en alkaisi mitään selittää, vaan sanoisin vain: hyvin on mennyt.
Mua ärsyttää myös tuo pelkillä etunimillä puhuminen.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 12:28"]
Kyllä. Kaikkein ärsyttävintä on, kun hoitolasten vanhemmat kysyvät, että miten on päivä mennyt, ja kun alan kertoa esim. jotain kivaa yksityiskohtaa, niin ei korvaa lotkauteta. Milloinkahan minäkin oppisin, että en alkaisi mitään selittää, vaan sanoisin vain: hyvin on mennyt.
[/quote]
Joo-o, varmaan kysyvät just siks, että niin on vaan (muka) tapana, eivätkä osaa muutakaan sanoa. Sitten ei kuitenkaan oikeasti kiinnosta.
Oikeastaan vain kotona tuntuu siltä, ettei kukaan kuuntele. Kouluikäiset lapset eivät lotkauta korvaansakaan kun pyydän jotakin, taitaa olla valikoiva kuulo. Oikeat ystäväni kyllä kuuntelevat ja muistavat jutuistani yksityiskohdatkin, vieraammilla ei ole niin väliäkään. Todella taitaa usein olla kysymys siitä, että joka tuutista tulee informaatiota jolloin osa siitä menee väkisinkin ohi.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on aika tavallista nykyään. Toisaalta huomaan joskus itsekin syyllistyväni samaan: mietin samalla jotakin omaa juttua, kun toinen puhuu minulle ja osa asioista menee ohi. Toisinaan kyse on unohtamisestakin, ja samaan aikaan kun kysyn, että keitäs ne ovat, niin muistankin että se on kerrottu minulle aiemmin.
Johtunee nykyisestä elämänrytmistä, joka puolelta tulee niin paljon infoa, että paljon menee myös ohi.