Miten pärjätä kaksosvauvojen kanssa, kun mies viikot poissa kotoa?

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 23:47"]

Mitä sitä murehtimaan, on vain pärjättävä.

Mieheni tekee yrittäjänä 16h työpäiviä ja on paljon reissussa. Eipä häntä juuri kotona näkynyt on kaksoset olivat vauvoja. lapseni eivät voineet syönä rinnalta niin lypsin heille kaiken maidon, olin kiinni lypsykoneessa aina tunnin yhtäsoittoon 3-4 krt päivässä. Hoidin yksin lapset, kodin, yrityksemme paperityöt ja olin vielä taloyhtiömme isännöitsijä.

Minä pärjäsin niin mikset sinäkin?

[/quote]

Ja sinusta on tullut katkera ämmä. Hieno juttu.

Meillä ei ole kaksosia mutta lapset 1v3kk ikäerolla eli yhteen aikaan tosiaan oli kaksi vaippaikäistä. Mies reissasi paljon, reissaa edelleen, joten aika paljon itsekseen tuli lasten kanssa oltua, meillä tuohon aikaan asui myös miehen lapsi 8v. Paljon elettiin lattialla: tutkittiin leluja, kirjoja, pötköteltiin ja möngittiin kolmisin ;) Vaippoja vaihdoin olkkarin lattialla sarjatyönä, enää ei jaksanut kiikkua jokaiseen vaipanvaihtoon yläkertaan. Lapset nukkuivat sisällä päikkärit, oli siten helpompaa. Itsekin yritin nukkua aina päikkärit kun mahdollista. Siivottiin kun jaksettiin.

Itse pyysin kavereita meille kylään, oli helpompaa kuin lähteä jonnekin mammakahviloihin. Olivat monesti yökylässäkin ja parhaat kaverit jopa jeesasivat oma-aloitteisesti mm. astianpesukonetta tyhjentämällä ja olemalla muutenkin tukena. Ulkomailla tämän rytmiryhmän kanssa oltiin ekan kerran kun nuorimmainen oli 5kk ja siitä lähtien on reissattu muutaman kerran vuodessa. Kyllä kaikki onnistuu kun ottaa homman maltilla, ei hötkyile ja huumorin avulla jaksaa paremmin. Kaiken ei tarvitse olla tip top. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 00:43"]

Eli teillä on 3kk kaksi vanhempaa hoitamassa kahta vauvaa? Kyllä te pärjäätte, sen jälkeenhän koliikit on ohi, ristiäiset pidetty, vauvoihin totutta ja kevät tulossa.

[/quote]

Et taida paljon tietää vauvoista? Koliikki kun ei aina lopu siihen 3kk kohdalle.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 06:35"]

Ilkeitä vastauksia? Tehdään lapsia, valitetaan jaksamisesta jne....kysellään täällä mitä tehdä?! Onko ihmiset todella näin ulkona reaalimaailmasta??

[/quote]

Oletko kuullut vertaistuesta? Ja miksi mielestäsi on keskustelupalstat? Jotta kaltaisesi ääliöt voivat kokea paremmuudentunnetta?

[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 06:35"]

Ilkeitä vastauksia? Tehdään lapsia, valitetaan jaksamisesta jne....kysellään täällä mitä tehdä?! Onko ihmiset todella näin ulkona reaalimaailmasta??

[/quote]

Tehdään lapsia? Kyllä mulle vaan "tuli" ne kaksoset. Ihanaahan se oiskin, että voisi vaan valita montako ottaa kerralla.

Jos ei ole mitään hyvää tai kannustavaa sanottavaa, niin voisiko vaan olla kommentoimatta? Täällä on ihmisiä, jotks ovat kokeneet saman kuin ap ja jos jostain _tuntuu_ jokin asia raskaalta, niin et sinä ole päättäämään, miltä muista saa tuntua ja miltä ei.

En itsekään tiennyt, että kotipalvelu todellakin auttaa kaksosten tai kolmosten kanssa, ennen kuin joku siitä minulle kertoi. Miten on heti ulkona reaalimaailmasta, jos myöntää tarvitsevansa apua? Ja kyllä, kotipalvelu on maksullista, että elä huoli, että sinun verovaroistasi sitä maksettais vaan ihan itse kustannettiin.

Pointti nyt varmaan on se, että aikuinen ihminen kyllä pärjää ja osaa hoitaa lapsensa, mutta kaksoset valvottavat eri tavalla kuin yksi vauva. Kuukauden ikäiselle on vähän hankala selittää, että sun pitäis nyt nukkua samaan aikaan kun veljesi. Jos yksi vauva herää 5 kertaa yössä, niin kaksosten kohdalla se usein on tuplamäärä herätyksiä. Jos vauvat ovat pienipainoisia, ne syövät todella usein, hitaasti ja vähän kerrallaan ja herätyksiä on parhaimmillaan yössä niin paljon, ettei ole järkeä edes yrittää nukkua.

Toisin sanoen, kun olet lopen uupunut, et jaksa kerta kaikkiaan mitään ja siitä elämänlaatu kärsii ihan kaikilla.

Oma mies tekee reissutyötä ja meillä on useampi lapsi. Olen aina ajatellut että lapsia silti tahdon ja näillä mennään eli on elettävä sillä mitä on. Sillä ei saavuta mitään jos jäät pohtimaan ettei mies ole läsnä päivittäin, silloin sun pitää miettiä että miten selviätte parhaiten! Toimivia vinkkejä haet ehdottomasti monikkolapsien omilta palstoilta ja reippaasti vaan kokeilet sitten teille sopivia asioita.

Apua kannattaa pyytää. On jokaisen oma asia kieltäytyä ja hoitaa omaa elämäänsä, älä ajattele että olet pyytänyt jotakuta jo usein vaan hän kieltäytyy tai alkaa huomauttelemaan jotenkin ettei tulisi. Koita keksiä hyvä tukiverkko, yllättäviä apujoukkoja voi tulla muualtakin mutta täytyy kysyä, osa ihmisistä ei tuppaudu vaan odottaa pyyntöjä.

Neuvolasta kannattaa kysyä mitä apuja heillä on vaikka siitä saattaa täti puhuakin. On erilaisia lähetteitä ja samoin voivat antaa numeroita joihin voit soittaa itse. Käytännöt vaihtelee.

Minusta omasta itsestäkin täytyy pitä huoli, vaikka ottaisit alun rauhassa. Annat vaikka mummoille kädet hoitaa kasteen? Ja viikottain moni käy teillä ja pyydä vaikka tuomaan ruokaa sinulle tai käymään kaupassa niin ota aikaa vaan sinulle. Poistu kotoa ja mieluiten niin ettei se liity jotenkin kodinhoitoon. Pidemmän päälle katkeroidut ettei sinulla ole muuta kuin lapset, kodinhoito ja haet kaupasta ruokaa. Sinun pitää olla oma itsesi, käyt vaikka kahvilla ystävien kanssa ja lapset ei aina ole mukana. :) 

Täydellisyyttä on turha etsiä elämästä. Kiusaat vaan itseäsi. Minusta sinun kannattaa hamstrata kotiin vaippoja ja korviketta. Ja itsellesi herkkuja ja nauttia lapsistasi.

Alussa uppoudut vaan, aina ei tartte ottaa vieraita vastaan. Tai hommaat tarjottavaa joko pakastimeen tai kaappiin niin ettei sinun tarvitse tehdä mitään, tai pyydät vierailijaa tuomaan jonkun pitkon mukanaan niin sinun ei tarvitse hössöttää.

Sinulla saattaa käydä vieraita usein niin termari pitää kahvin kuumana? Ja siitä tekee itselleenkin aina kahvit. Tai teevesi on kuumana.

Minusta kannattaa ehdottomasti miettiä miten kotona viihtyisit hyvin, miten pääset helpoimmalla. Joskus voi olla kätevämpää tarjota ihmisille kertiksistä tarjottavat ja voi huikata vieraalle että heitätkö tuon lehtipinon mennessäsi?

Jos teillä on varaa niin hommaa iso pesukone ja rumpu etukäteen jo. Mieti erilaisia asioita jotka on sinulle tärkeitä, pidä niistä kiinni ja nauti!

Itse olen menettänyt kaksosista toisen ja siitä jäi aukko. Olisi ollut ihanaa olla kahden lapsen kanssa samaan aikaan. Älä tee stressiä, elämä on ihan riittävästi sitä muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 00:43"]

Eli teillä on 3kk kaksi vanhempaa hoitamassa kahta vauvaa? Kyllä te pärjäätte, sen jälkeenhän koliikit on ohi, ristiäiset pidetty, vauvoihin totutta ja kevät tulossa.

[/quote]

Hehheh. Meillä kaksoset huusi 24/7 ekan vuotensa ajan. Ei allergioita eikä muutakaan vikaa löytynyt. Nukkuivat erittäin huonosti ensimmäiset viisi vuotta muutenkin. Eräskin yö laskin nousseeni 20 kertaa ylös sängystä. Siinäpä sitten vielä yritin tehdä töitä (kotona, kun lapset nukkuivat jos nukkuivat), opiskella yliopistossa ja hoitaa vielä isommankin lapsen asiat. En kyllä kaipaa niitä aikoja. Huh.

T: nelonen

Me saatiin neuvolan kautta palveluseteleitä kaksosten syntymän aikaan joilla palkattiin siivoja  ja se auttoi jo todella paljon. Minäkin olin paljon yksin joten toi auttoi paljon :) mut kannataa oikeasti pyytää apua ainakin aluksi jotta sa homman "rullaamaan" sainkin alussa paljon apua mun äidiltä. Mut oli se silti rankkaa ja väsyttävää ja tuntui et tästä ei selvitä ikinä. 

Poikein rytmit oli vielä niin erit et välillä oli niin et aina oli jompikumpi hereillä ympäri vuorokauden. Mut selviävän siitä :)

onnea vielä kaksosista on ne kuitenkin niin ihania ja sitä kahden suhdetta on todella hieno seurata. Meidän pojat on nyt 5v 

Kiitoksia kannustavista vastauksista teille ymmärtäväisille ihmisille :)

Ilkeät kommentoijat eivät luultavasti ole itse kokeneet monikkoperhearkea, joten ne kommentiti jätän omaan arvoonsa.

Emme ole itse valinneeet sitä että meille on tulossa kaksoset. Onhan aivan erilaista, ja paljon vaativampaa hoitaa yhtä aikaa kahta vauvaa, kuin että lapset olisivat eri ikäisiä.

Olemme mieheni kanssa sopeutuneet jo ajatukseen siitä että meille tuleekin kerralla kaksi vauvaa. Olemme ikionnellisia tulevista lapsistamme <3

Ap

[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 23:47"]

Mitä sitä murehtimaan, on vain pärjättävä.

Mieheni tekee yrittäjänä 16h työpäiviä ja on paljon reissussa. Eipä häntä juuri kotona näkynyt on kaksoset olivat vauvoja. lapseni eivät voineet syönä rinnalta niin lypsin heille kaiken maidon, olin kiinni lypsykoneessa aina tunnin yhtäsoittoon 3-4 krt päivässä. Hoidin yksin lapset, kodin, yrityksemme paperityöt ja olin vielä taloyhtiömme isännöitsijä.

Minä pärjäsin niin mikset sinäkin?

[/quote]

Ja sinusta on tullut katkera ämmä. Hieno juttu.

[/quote]

Minä mikään katkera ole. Jos asenne on jo valmiiksi että miten me pärjätään niin ei varmasti pärjääkkään. Huviti kun yhden vauvan äidit valiitivat kuinka on rankkaa kun mies tekee ma-pe 8-16 työpäivää ja pitää ihan yksin pärjätä.

Kun kaksoset oli 2v. sain kolmannen lapsen ja rakensimme talon silloin. Silloin lähinnä vitutti kun kirvesmiehemme perhe sai esikoisen ja kädetön vaimo ei saanut koiraa kusetettua kun oli se vauva. Miehensä piti kesken työpäivän lähteä kotiin avuksi. Minulla oli saman ikäinen vauva, 2v. kaksoset roikkumassa lahkeessa, olin isännöitsijä, firmamme sihteeri, hoidin edelleen kodin yksin, hankin rakennusmateriaalit raksalle ja vielä siivosin työmaan ja yksi ei vauvan kanssa saanut koiraa kusetettua...

Kyllä terve ihminen selviää ilman mitään ongelmia kahdesta vauvasta.

Tunnen yhden äidin joka on tietoisesti ihan yksin hankkinut 4 lasta, kaksi yksöstä ja kaksoset, lapsista vanhin on 6v. ja nuorin 1,5v ja aikoo vielä pari tehdä. Se äiti on selvinnyt ihan ilman apua sen 6v. niin kai jumankauta ap selviää?

Mä olen edellisen kanssa samaa mieltä. Jos oma asenne on uikuttava jo ennen kuin on lapset saanut maailmaan niin miten siitä tosiaan selviää? Jos tajuaa että se on elämää ja itse on lapsia halunnut ja haluaa niiden kanssa olla ja elää niin on se nyt ihme jos ei selviä. Nykyaikana on mikrot ja pesukoneet ja systeemit niin totta perkeleessä sitä saa kaksi lasta syötettyä ja juotettua ja pidettyä hengissä! Asenne ratkaisee alkumetreiltä lähtien.

Toisaalta; tälläkin palstalla on tullut aika selväksi kuinka moni nainen on aivan uskomattoman riippuvainen ukostaan, mitään ei osata tai haluta tehdä yksin ja sitten kun soppaan lisätään vielä pari lasta niin ongelmat ovat valmiit. Olkaa itsenäisiä ja tehkää asoita siten että sitä äijää ei tartte joka paikkaan niin kaksi lastakin hoituu siinä sivussa ja miehen apu on vain plussaa sillon kun sitä saa. Tai muuttakaa takaisin kotiin kasvamaan ja jättäkää kotileikit sellaisille jotka siihen kykenee

Ap ei minusta ollenkaan uikuttanut??? Peskää te sankarimammat hiekka pois pimpistä ja pysykää pois ketjuista joissa ihan nätisti ja uikuttamatta kysellään neuvoja uuteen elämäntilanteeseen.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 11:59"]

Ap ei minusta ollenkaan uikuttanut??? Peskää te sankarimammat hiekka pois pimpistä ja pysykää pois ketjuista joissa ihan nätisti ja uikuttamatta kysellään neuvoja uuteen elämäntilanteeseen.

[/quote]

Ei se ole sankaruutta, se on elämää. Miksi annetaan periksi jo alkumetreillä?