Kurvikas vartalo hävettää!
Aluksi, en todellakaan ole ylipainoinen ja kuntosalilla käy 4 kertaa viikkoon tekemässä muutakin kuin polkemassa kuntopyörää ja lukemassa lehtiä.
Minua vaivaa edelleen se esiteiniajoista tuttu häpeä kroppaani kohtaan. Olen siitä usein saanut kehuja, jalkani ovat suht pitkät, vatsa timmi, vyötärö erottuva ja takapuoli timmi mutta isohko, vähän sellainen JLO -tyyppinen. Rintanikin ovat ihan sopusuhtaiset kroppaani nähden vaikkeivat megalollot olekaan. Vaikka näin objektiivisesti ajateltuna kuulostaa ehkä hyvältä, en voi olla kadehtimatta poikamaisia kroppia. Minua ahdistaa vartaloni, koska tietyllä tavalla häpeän "naisellisia avujani". Olisin oikein mieluusti rinnaton ja lantioton, koska en ole sellaista keikistelijätyyppiä.
Voiko tästä tunteesta jotenkin päästä eroon, tai oppia nauttimaan kropastaan ilman häpeää? Ikää minulla "jo" 25, mutta edelleenkin koen tarvetta peittää rinnat jne. Tämä heijastuu seksiinkin, kun assosioin ison pepun ja rinnat tavallaan sellaiseen negatiiviseen rehevyyteen, vaikken siis missään nimessä ylipainoinen olekaan.
Kommentit (26)
Itseasiassa kuullostaa niin täydelliseltä vartalolta että tän on taas joku himamutsi kirjoitellut aikansa kuluksi...
Mulla vähän samaa ongelmaa, mutta minä olen kyllä lievästi ylipainoinenkin tällä hetkellä. Mutta siis sellainen kurvikas, että on isot tissit ja perse ja hyvin kapea vyötärö.
Minua ärsyttää asiassa se, että tykkäisin androgyynistä tai miesmäisestä pukeutumisesta, mutta mikään sellainen ankaralinjainen vaatetus ei istu hyvin päälleni. Kurvini kaipaisivat jotain naiselle muotoiltua, joustavaa kangasta olevaa, naisellisen näköistä, mutta kun minä INHOAN sellaisten vaatteiden ulkonäköä. Haluaisin vetää päälle valkoisen paidan ja liituraitahousupuvun. Mutta jos vedän, paita kiristää tisseistä ja on vyötäröltä kuin teltta, ja liituraitapuvun raidat ei ole suorat vaan tekevät tiimalasikuviota kroppani mukana.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 13:15"]
Olet siis jäänyt vangiksi siihen yhteiskunnan ja median välittämään patriarkaaliseen kuvaan siitä, että kaikki "miehekäs" tai "poikamainen" on hyvä, naisellinen paha.
[/quote]
En ole eläissäni kuullut, että naisen vartalo olisi jollakin tavalla paha. Miten tämä median ja yhteiskunnan patriarkaalinen pommitus käy ilmi? Kenties samalla tavalla kuin koko patriarkaattiteoria eli lyhyesti "ei mitenkään"?
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 13:15"]
Olet siis jäänyt vangiksi siihen yhteiskunnan ja median välittämään patriarkaaliseen kuvaan siitä, että kaikki "miehekäs" tai "poikamainen" on hyvä, naisellinen paha.
[/quote]
En ole eläissäni kuullut, että naisen vartalo olisi jollakin tavalla paha. Miten tämä median ja yhteiskunnan patriarkaalinen pommitus käy ilmi? Kenties samalla tavalla kuin koko patriarkaattiteoria eli lyhyesti "ei mitenkään"?
[/quote]
En ole tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja, muttta kyllähän mediassa pääosin ihannoidaan naisella aika androgyynejä vartaloita. Eipä noissa huippumalleissa juuri kurvikuningattaria näy esimerkiksi. Ja olen lukenut tutkimuksista, joiden mukaan liike-elämässä naista joka on vähemmän naisellisen näköinen, pidetään yleensä tehokkaampana, älykkäämpänä ja aikaansaavampana kuin kurvikasta kollegaa.
Minä en kyllä usko sinänsä että tuo viimemainittu johtuu niinkään mistään yhteiskunnan aivopesusta, vaan luulen että siihen on ihan ikiaikaisissa perinteissä taustat, että naisellisuuden merkit on liitetty äidin ja kodinhoidon rooleihin eikä niinkään muuhun.
Ongelmat ne on kullakin. Minulla on poikamainen vartalo, jota olen hävennyt suunnattomasti teinivuosista lähtien ja koitan epätoivoisesti saada aikaan niitä kurveja push-upeilla ja toppauksilla. Minusta taas kurvikkaita naisia ihaillaan ja poikamaisia lautoja halveksitaan, kaikki mallitkin näyttävät minun silmissäni kurvikkailta ja isoja tissejähän oikein tuputetaan kaikissa mainoksissa.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 14:02"]
Ongelmat ne on kullakin. Minulla on poikamainen vartalo, jota olen hävennyt suunnattomasti teinivuosista lähtien ja koitan epätoivoisesti saada aikaan niitä kurveja push-upeilla ja toppauksilla. Minusta taas kurvikkaita naisia ihaillaan ja poikamaisia lautoja halveksitaan, kaikki mallitkin näyttävät minun silmissäni kurvikkailta ja isoja tissejähän oikein tuputetaan kaikissa mainoksissa.
[/quote]
Mielenkiintoista, minä nimenomaan ihailen poikamaista kroppaa juurikin sen takia että se on minusta paljon uskottavampi ja pukeutuminenkin on helpompaa. Esim. isot rinnat taas tuntuvat aina luovan illuusion jostain seksipommista tmv, millaisena en itseäni halua nähtävän. Joten tavallaan tunnen olevani vääränlaisessa kropassa, minulle tärkeitä arvoa kun ovat juurikin ura ja atleettisuus, ei se miten seksikäs kenenkään silmissä olen. Kurvikkuus (millä en siis tarkoita ylipainoa) tuntuu olevan jotenkin niin äärinaisellsita, ja tunnetusti nykyaikana arvostetaan enemmän kovia arvoja ja miehille ominaisia piirteitä: kovuutta, vahvuutta, tahdoinvoimaa jne. No mutta tuo ei varsinaisesti ole sen pointti vaan se, että en näe kurvikasta kroppaa esteettisenä, kuten en näe isoja rintojakaan. AP
Pukeutumisen helppous on ainakin illuusio. Poikamaiselle kropalle on todella vaikea löytää hyvin istuvia vaatteita, koska vaatteiden kokoluokitus olettaa että kaikilla on vähintään b-kupin rinnat ja leveä lantio.
Itse en koe, että olisin millään tavalla uskottavampi poikamaisen kroppani kanssa, mutta tähän vaikuttaa varmasti se, että olen lyhyt, alle 160 cm.
#8
Minä olen mallia tiimalasi ja paino on vaihdellut paljon, enkä ole oikein ikinä ollut tyytyväinen kroppaani. Kun painoin n.60kg koin ahdistusta siitä että olen liian isokokoinen, netissä kun selailin keskusteluja ja nettisivuja, silmiini pomppasi vain että pitäisi olla hoikempi että voisi paremmin sopeutua joukkoon. Oikeasti kroppani oli ihan hyvä, oli vähän muhkua mahassa jne, mutta rinnat olivat kadehdittavat, lantioni ei ehkä ihan päässy oikeuksiin koska vyötäröni ei ollut kuitenkaan niin kapea. Nyt painan 50kg, ja kaikki mihin silmäni törmäävät on se että minun pitäisi painaa ainakin 5kg enemmän että olisin "hyväksyttävämpi". Rintani ovat pienentyneet paljon, ja sen tajuamisesta se alkoi. Nyt kuvittelen että jalkani ovat liian ohuet, solisluuni näkyvät rumasti, olen olemukseltani liian valju ja hoikka jne jne. Vaikka oikeasti minulle on moni sanonut suoraan että on kateellinen vartalostani, vyötärö on kapea, joten leveä lantioni korostuu hyvin, jalat ovat tosiaan pienet, mutta lihakset erottuvat selkeästi (urheilen paljon), rintani ovat pienemmät, mutta silti d/dd kuppia. Silti näen kamalasti vikoja itsessäni, ja kuvittelen että kuka tahansa on paremman näköinen kuin minä. Täytynee vielä mainita että molemmat painot kuuluvat minun pituuden normaalipainon rajoihin.
Mistä tässä on siis kyse? Huonosta itsetunnosta, se kaikki on pään sisällä, on aina ollut. Varmasti sinunkaan kroppaasi ei ole mitään syytä hävetä, ei tuon kokoisena, eikä 10kg isompana/pienempänäkään. Ota selvää mistä huono itsetunto johtuu, ja ala purkamaan sitä läpi, pikkuhiljaa ehdyt. Minäkin sen tajusin vasta kun se "unelmakroppa" ei kelvannutkaan. Omat itsetunto-ongelmat ovat kuin kasauma monesta erilaisesta epäonnesta. Mutta onpahan koko loppuelämä aikaa paikkailla tätä, en tunne katkeruutta, mutta haluan jo siirtyä eteenpäin, aikaan jossa voin rakastaa ulkonäköäni ja itseäni vaikka 100kg painavana :)
Ja nyt aapeetä pitäisi alkaa ylistämään "upeana ja naisellisena naisena, jonka on syytä esitellä ihania avujaan kaikille". Tätähän sä kysyit?? Ja olen varma, että esittelet avujasi melko auliisti, etkä kestä hetkeäkään ilman ihailevia huokauksia, joten nyt haet niitä jo virtuaalisesti.
Voisko olla kyse siitä että pelkäät että muut näkevät sinut lihavana/rehevänä/ylipainoisena, jos korostat esim leveää lantiota/rintoja? Tai siis molemmissa viesteissä painotat erikseen ettet ole ylipainoinen vaikka kurvikas. Selvästi se siis jotenkin vaivaa sinua, ajatus että joku pitäisi sinua ylipainoisena. Tämä siis mutuilua, mutta tuntui vaan oudolta, kun en itse ainakaa miellä että kurvikas=ylipainoinen. En oikeastaan miellä sitä mitenkään mihinkään painoon.
Nainen ei ole KOSKAAN tyytyväinen, oli se kroppa minkälainen tahansa.
Minäpä olen - olen ylipainoinen ja minulla on sekä isot rinnat että muheva takapuoli. Vallan hyvin kehtaan kulkea lyhyissä hameissa ja nytkin olen lähdössä rannalle uimaan punaisissa bikineissä. Aina on miesseuraa riittänyt, ei ole tarvinut ruinata. Nykyinen jumaloi takapuoltani, joka on iso mutta kiinteä.
Itsetuntoni on hyvä, koska olen päättänyt, että joko kelpaan tällaisena tai sitten en ollenkaan. Tykkään hyvästä ruuasta ja olen vähän laiska, joten olen sitten myös rehellisesti omat läskini kerännyt.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 18:01"]
Ja nyt aapeetä pitäisi alkaa ylistämään "upeana ja naisellisena naisena, jonka on syytä esitellä ihania avujaan kaikille". Tätähän sä kysyit?? Ja olen varma, että esittelet avujasi melko auliisti, etkä kestä hetkeäkään ilman ihailevia huokauksia, joten nyt haet niitä jo virtuaalisesti.
Komppi tälle. Kaikki ovat jo varmaan tajunneet ettet ole Lihava, ei tarvitse enää kirjoittaa jokaisen viestin loppukaneetiksi että "olen kurvikas (en siis ylipainoinen)"
[/quote]
Tota kurvikkuutta helposti korostaa, kun nykyään kurvikas on synonyymi läskille.. Niin haluaa tosiaan, että ihmiset tajuavat, että kyse ei ole nyt siitä, että kroppa ei ole yksi suuri kurvi, vaan niitä kurveja on joka suuntaan..
Mulla on kanssa isot tissit ja peppu ja mä vihaan sitä, että on todella helposti jotenkin läskin näköinen, kun vaatteet ovat väärän mallisia. Jos löytää jostain sellaisia vaatteita, jotka istuvat tällaiselle kropalle, niin silloin saattaa näyttää normaalilta.. Varsinkin notkoselkä yhdistettynä tähän kaikkeen pahentaa tätä ongelmaa! Nykymuodin mukaisissa laatikkomaisissa ja muodottomissa paidoissa näytän lähinnä muumilta. Kuitenkaan liikaa ei viitsi kurvejaan korostaa, jotta ei anna seksipommin vaikutelmaa.. Voi että mulla olisi tästä asiasta niin paljon sanottavaa!!
leveää persettä kannattaakin hävetä.
Mulla oli 25v ap:n kuvailema vartalo. Nyt 37v, olen edelleen hoikka ja kurvikas, mutta maan vetovoima alkaa tehdä tehtävänsä.
Mulle jäi teini-iästä kanssa häpeä. Yläasteen kuvistunnilla pojat piirteli musta (kropasta) pilakuvia ja teininä vanhemmat miehet, pultsarit jne kommentoivat kun kuljin ohi. Teki mieli pukea kaapu päälle.
Vasta ihan viime vuosina olen pikku hiljaa alkanut hyväksymään kroppani, mutta yhä välillä pukeudun liian peittäviin ja pussimaisiin vaatteisiin. Kavahdan heti, kun huomaan, että joku katsoo ja ajattelen sen saman tien negatiivisena katseena. Kehonkuvani on vääristynyt.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 23:14"]
Mulla oli 25v ap:n kuvailema vartalo. Nyt 37v, olen edelleen hoikka ja kurvikas, mutta maan vetovoima alkaa tehdä tehtävänsä.
Mulle jäi teini-iästä kanssa häpeä. Yläasteen kuvistunnilla pojat piirteli musta (kropasta) pilakuvia ja teininä vanhemmat miehet, pultsarit jne kommentoivat kun kuljin ohi. Teki mieli pukea kaapu päälle.
Vasta ihan viime vuosina olen pikku hiljaa alkanut hyväksymään kroppani, mutta yhä välillä pukeudun liian peittäviin ja pussimaisiin vaatteisiin. Kavahdan heti, kun huomaan, että joku katsoo ja ajattelen sen saman tien negatiivisena katseena. Kehonkuvani on vääristynyt.
[/quote]
Mulla vähän samanlaisia kokemuksia, minäkin koin häpeää silloin nuorena kun kuljin tiukissa vaatteissa kesällä, kaikki katsoivat ja kommentoivat. Ja myös pilakuvat isoista rinnoista on tuttuja...
Olen siis hoikka, mutta todella isot rinnat, tämä aiheuttaa sen häpeän. Näytän ihan joltain pornotähdeltä, jos pukeudun tiukkoihin vaatteisiin. Siksi pukeudun kesäisinkin mieluiten telttoihin, koska inhoan katseita. Kasvoni ovat sitten hyvin tavikset (jopa rumat) eli telttoihin pukeutuneena en herätä kenenkään mielenkiintoa.
Eli ymmärrän sinua ap. Olen yrittänyt hyväksyä kroppani tämmöinenä kuin se on, ja ihan hyvin siinä olen onnistunutkin, mutta varsinkin tämä kesäaika tuottaa tuskaa, kun ei sitä omaa vartaloa piiloonkaan saa.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 23:14"]
Mulla oli 25v ap:n kuvailema vartalo. Nyt 37v, olen edelleen hoikka ja kurvikas, mutta maan vetovoima alkaa tehdä tehtävänsä.
Mulle jäi teini-iästä kanssa häpeä. Yläasteen kuvistunnilla pojat piirteli musta (kropasta) pilakuvia ja teininä vanhemmat miehet, pultsarit jne kommentoivat kun kuljin ohi. Teki mieli pukea kaapu päälle.
Vasta ihan viime vuosina olen pikku hiljaa alkanut hyväksymään kroppani, mutta yhä välillä pukeudun liian peittäviin ja pussimaisiin vaatteisiin. Kavahdan heti, kun huomaan, että joku katsoo ja ajattelen sen saman tien negatiivisena katseena. Kehonkuvani on vääristynyt.
[/quote]
Onko sullakin siis leveä perse? Se on pirullinen juttu ja aina saa kuulla hehtopersehuutoja jne.
Olet siis jäänyt vangiksi siihen yhteiskunnan ja median välittämään patriarkaaliseen kuvaan siitä, että kaikki "miehekäs" tai "poikamainen" on hyvä, naisellinen paha. Häpeät naiseuttasi, koska olet oppinut siihen, että se on jotenkin vääränlaista, rumaa, hävettävää, peitettävää. Äiti- ja isäsuhde on voinut vaikuttaa tähän paljonkin
Katsele täältä vartaloja http://www.mybodygallery.com/
Ovatko muut sinun kokoisesi ja muotoisesi naiset häpeällisen näköisiä? Tutustu esim. burleskiin, siinä naiset nautttivat ja iloitsevat naiseudestaan :)
Itsetunnon kohottamiseen on varmasti jos jonkinlaista itseopasta ja kurssia, niistä voisi olla apua. Toisaalta, miksi sinun pitäisi esitellä itseäsi? Jos tunnet olosi paremmaksi peittävissä vaatteissa, se on ihan ok. Ei kaikkien tarvitse pitää päällään pikkupikkubikinejä ja vesirajaminaria, voit valita klassisen tyylikkään tyylin ja varata alastomat sulosi vain omalle kullallesi.