Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En kestä riitelyä. :( Alistunko siis ikuisesti?
26.06.2013 |
Olen aina ollut erittäin alistuva ja ehkä siksikin pidetty. Ihme ja kumma en kuitenkaan koe tulleeni hyväksikäytetyksi - ehkä vain en ole kohdannut ilkeitä ihmisiä. Aiemmin en edes ollut hirveästi ajatellut asiaa, mutta viimeaikoina mieleeni on tullut ajatus siitä, että erimielisyyksien esiintuominen saattaisi jopa lähentää ihmissuhteitani.
Muutimme poikaystäväni kanssa yhteen vajaa puoli vuotta sitten. Viikonloppuna sain jostain rohkeutta tuoda esiin pienen erimielisyyden, koska järjellä ajateltuna sen ei olisi pitänyt olla miehelle mikään iso juttu. Toisin kävi. Mies suuttui aivan suunnattomasti. Hän raivosi minulle kuinka olen muuttunut, minusta on tullut muka hirveä pirttihirmu ja ei hän tuollaiseen rakastunut.
Nyt odotan miestä töistä (itse olen lomalla) ja pelon sekaisin tuntein mietin, onko hän yhä minulle vihainen. Vielä illalla hän oli. Koen tuon riitatilanteen jälkeen olevani jonkinlaisen seurannan alla. Aivan kuin minun täytyisi osoittaa sittenkin olevani se nainen, johon hän rakastui? Tietysti myös pelkään hänen jättävän minut.
En ymmärrä miten muut ihmiset täyttävät voivan kunnolla riidelläkin ja näyttää erimielisyyksiään toisilleen silti rakastaen toisiaan, kun itselleni tulee tällainen sotku siitä ensimmäisestäkin pienestä erimielisyyden osoittamisesta. :(
Kommentit (18)
Mietin, että voin kai tuon erimielisyytemme tähän kertoakin. Eihän mieheni täällä käy. Voisitte samalla kertoa, olisiko tämän tosiaan pitänyt olla vain pieni erimielisyys kuten itse aluksi luulin.
Meillä siis on naapurin mies, jonka kanssa oma mieheni aina silloin tällöin grillaa ja juttelee pihalla. Hän on aina puhunut minusta aika asiattomaan sävyyn. "Sieltähän se silmänruokamme tulee", "Alan tässä tekemään lähtöä, niin pääsette panemaan", "Ei täällä kaapuun tarvitse pukeutua, ole vain ylpeä avuistasi" jne.
Lauantaina rohkenin sanomaan miehelleni, että minulle tulee epämukava olo noista tuon naapurin kommenteista. Korostin silti hänen yhä olevan meille hyvin tervetullut ja etten ala avoimesti osoittamaan mieltäni tälle naapurille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oli juuri tuollainen. Ex ei ollut mikään mukavin mies ja kun aloin hieman pitää puoliani meni mahdottomaksi. Ero lopulta tuli.
Nykyisen miehen kanssa menin yksiin ja suhteen aikana olen oppinut vähitellen riitelemään. Pitkällinen prosessi, mutta minulla on nyt turvallinen riitakumppani ja entinen yletön ahdostus riidoista ja taustalla väijyvä hylkäämisen pelko on menneisyyttä. elän nykyään tasapainoista ja tervettä elämää. Olen oppinut että riidellä voi ja pitää. Ja riidellä voidaan myös toista kunnioittaen, ilman että rakakus mihinkään häviää. nyt 12 vuotta yhdesssä...
Miksi olet tuollaisen poikaystävän kanssa? Kuulostaa oikeasti ihan kamalalta. Ei minusta kyse ole pelkästään tästä erimielisyydestä, vaan muutenkin, sinun ihmisarvostasi. Todellakin pidät puolesi etkä anna tuosta periksi.
Tarinasi tuo mieleen erään eksäni, jonka kanssa asuin hetken aikaa. Hänelle ei voinut sanoa mistään arjen sujumiseen/taloudenhoitoon liittyvästä asiasta poikkipuolista sanaa, koska hän hermostui siitä välittömästi kohtuuttoman paljon. Piti esimerkiksi jonkun hyvin varovasti ja hellästi tekemäni huomautuksen jälkeen useamman päivän mykkäkoulun ja sen jälkeen viha ja kylmyys silmissään huusi ja räyhäsi, että häntä ei käsketä, eikä hänelle nalkuteta. Käytännössä minulla ei siis saanut olla mielipiteitä mistään asiasta tai ainakin ne piti pitää omana tietonani. Suhde päättyi eroon - onneksi.
Neuvoisin nyt, että pidät kiinni omasta kannastasi ja teet selväksi, että sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi, mutta kompromisseja voidaan järjen rajoissa tehdä. Ja olen samaa mieltä kanssasi, että erimielisyyksien esilletuominen ja ratkominen lähentää ihmissuhteita. Kuinka voit olla aidosti läheinen miehesi kanssa, jos toimit vastoin omaa tahtoasi miellyttäessäsi häntä jatkuvasti, kadotat itsesi. Ihmissuhteisiin kuuluu myös erimielisyydet ja rosoisuudet.
Todella kummallinen mies suuttuu tuollaisesta. Älä ainakaan missään nimessä alennu pyytämään anteeksi tai perumaan puheitasi. Sinä olet oikeassa ja sinulla oikeus tunteisiisi. Jos mies edelleen kiukuttelee kun tulee kotiin, eikä aiokaan pyytää anteeksi, neuvoisin vakavasti harkitsemaan eroamista. Luulisi, että normaalia miestä myös häiritsisi tuollaiset kommentit avovaimostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos omista kokemuksistanne. Ne antavat ajattelemisen aihetta.
Itse en ole oikeastaan missään ihmissuhteissani tuonut esiin omia erimielisyyksiäni. Olen muutenkin kovasti yrittänyt välttää olemasta vaikea ihminen. Pakostikkin siitä on seurannut se, etten voi olla läheskään aito ja rehellinen läheisilleni. Poikaystäväni kohdalla ajattelin tuon kaavan rikkomisen lähentävän meitä. En vain tiedä, miten nousemme edes tästä ensimmäisestä erimielisyydestä.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 13:30"]
Minä oli juuri tuollainen. Ex ei ollut mikään mukavin mies ja kun aloin hieman pitää puoliani meni mahdottomaksi. Ero lopulta tuli.
Nykyisen miehen kanssa menin yksiin ja suhteen aikana olen oppinut vähitellen riitelemään. Pitkällinen prosessi, mutta minulla on nyt turvallinen riitakumppani ja entinen yletön ahdostus riidoista ja taustalla väijyvä hylkäämisen pelko on menneisyyttä. elän nykyään tasapainoista ja tervettä elämää. Olen oppinut että riidellä voi ja pitää. Ja riidellä voidaan myös toista kunnioittaen, ilman että rakakus mihinkään häviää. nyt 12 vuotta yhdesssä...
[/quote]
Samanlainen kokemus minulla.Tuollaisen miehen jälkeen uudessa suhteessani kesti kauan, että opin jälleen pikkuhiljaa ilmaisemaan omia mielipiteitäni ilman hirveää ahdistusta ja pelkoa miehen reaktiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei kunnioita sinua, jos suuttuu siitä että sanot mielipiteesi. Nyt mieti hyvin tarkkaan tilannetta; tuollainen nimittäin vain pahenee ajan kanssa. Nyt päääset vielä helposti pois, varsinkin jos asutte vuokralla. Ja vaikka teillä olisi yhteinen omistusasuntokin, niin seiniä ne vaan on ja niitä myydään joka päivä. Jos mies pyytää anteeksi käytöstään, pienen mahdollisuuden voisit vielä antaa, muuten ala selvittää asioitasi muuttoa varten! Älä luovu omasta itsestäsi!
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 13:40"]
Todella kummallinen mies suuttuu tuollaisesta. Älä ainakaan missään nimessä alennu pyytämään anteeksi tai perumaan puheitasi. Sinä olet oikeassa ja sinulla oikeus tunteisiisi. Jos mies edelleen kiukuttelee kun tulee kotiin, eikä aiokaan pyytää anteeksi, neuvoisin vakavasti harkitsemaan eroamista. Luulisi, että normaalia miestä myös häiritsisi tuollaiset kommentit avovaimostaan.
[/quote]
Noloa myöntää, että tämän tein jo välittömästi silloin kun mies raivostui. Tuo naapuri on vähän sellainen huumorimies, joten poikaystäväni mielestä nuo hänen kommentit minustakin ovat vain huumoria ja vaikkeivat olisikaan, niin nehän ovat vain kehuja.
Toisaalta en tahdo antaa teillekään huonoa kuvaa poikaystävästäni. Tämä erimielisyystilanne oli aivan ainutlaatuinen. Yleensä hän on todella välittävä ja meillä on hauskaa keskenämme. Nyt minun vain ilmeisesti täytyy miettiä, yritänkö kaikessa palata siihen vanhaan tai yritänkö rohkaistua osoittamaan erimielisyyksiäkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 13:28"]
Mietin, että voin kai tuon erimielisyytemme tähän kertoakin. Eihän mieheni täällä käy. Voisitte samalla kertoa, olisiko tämän tosiaan pitänyt olla vain pieni erimielisyys kuten itse aluksi luulin.
Meillä siis on naapurin mies, jonka kanssa oma mieheni aina silloin tällöin grillaa ja juttelee pihalla. Hän on aina puhunut minusta aika asiattomaan sävyyn. "Sieltähän se silmänruokamme tulee", "Alan tässä tekemään lähtöä, niin pääsette panemaan", "Ei täällä kaapuun tarvitse pukeutua, ole vain ylpeä avuistasi" jne.
Lauantaina rohkenin sanomaan miehelleni, että minulle tulee epämukava olo noista tuon naapurin kommenteista. Korostin silti hänen yhä olevan meille hyvin tervetullut ja etten ala avoimesti osoittamaan mieltäni tälle naapurille.
ap
[/quote]
Mun mielestäni tuo ns. huumori on jo lähellä sanallista seksuaalista ahdistelua, ja ainakaan itse en sitä sietäisi, saati oma mieheni ei sietäisi minkäänlaista tuollaista kommentointia minulle keneltäkään. Olisin jo sanonut tuolle iljake-äijälle, että annappa olla tuollainen asiaton kommentointi ja käyttäydy ihmisiksi. Mä oikeasti pelkäisin, että tuo sua kuolaava äijä joku päivä tulee "kylään" ja käy käsiksi. Poikaystäväsi on idiootti, jos ei tuota tajua.
Sinun pitää parantaa itsetuntoasi ja lopettaa nöyristely, tee rajasi selväksi. Jos poikaystäväsi siitä suuttuu, hän on yhtä iljettävä sovinisti kuin naapurinnekin.
Ikää sinulla lienee18- 20 v? Olin siinä iässä yhtä arka sanomaan takaisin. Ryhdistäydys, likka!
Naapurisi on kuvottava. Hänen vihjailunsa on seksuaalista häirintää.
Sinun poikaystäväsi taas on vähintäänkin kummallinen, kun suuttui sinullle siitä, että kerroit mielipiteesi naapurista, ja vieläpä varsin ystävälliseen sävyyn. Minulta ei tuollaisille äijänkutaleille riittäisi ymmärrystä yhtään ja vielä vähemmän päästäisin kotiinikaan.
Pidä pintasi, ap. Opettele kertomaan omista ajatuksistasi ja mielipiteistäsi. On huolestuttavaa, että sinä olet nyt huolissasi siitä, onko poikaystäväsi vieläkin sinuulle vihainen. Eihän sen niin pitäisi mennä. Hänen pitäisi kunnioittaa sinua. Kunnioittaminen parisuhteessa pitää olla molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samanlainen luonteeltani kuin sinä, välttelen konflikteja viimeiseen asti ja olen alistuva. Aistin herkästi ihmisten mielentilat ja tanssin niiden mukaan. Olin niin silmittömän rakastunut mieheeni, etten tajunnut ollenkaan koko asiaa, ennenkuin saimme lapsen. Mieheni suuttui minulle synnytyksessä, koska ensimmäistä kertaa 6 vuoden suhteemme aikana en tehnyt kuten hän käski (en synnytystuskissani pystynyt esim. olemaan paikallani tai olemaan ulisematta). Nyt olen ruvennut avaamaan silmiäni että miehenihän on oikeasti aivan hirveä narsisti. Ennen lasta ei ollut väliä miten minua kohdeltiin, koska kyse oli vain minusta, mutta nyt kyseessä on lapseni äiti ja asiat ovat muuttuneet. Ehkä saan voimia joskus erota, mutta mieheni on alistanut minut aika hyvin myös taloudellisesti ja muutenkin riippuvaiseksi itsestään, en ole juurikaan pitänyt yhteyttä ystäviini ja sukulaisiini. Neuvoni on, että lähde suhteesta heti nyt, kun se ei ole vielä niin vakavaa (ette ole olleet yhdessä niin kauaa että olet taloudellisesti riippuvainen miehestäsi, ette ole naimisissa eikä teillä ole lapsia). Teillä voi nyt olla kivaa mutta se kiva voi loppua heti kun olet "nalkissa". Tsemppiä ap!
Mielestäni naapurin kielenkäyttö on siinä rajoilla. Siis riippuu äänenesävyistä, tilanteista yleensä jne. Mutta ei tuo kyllä mitenkään fiksulta juttelulta todellakaan kuulosta.
Miehesi reaktio sinun kommenttiin menee yli ymmärryksen. Miksi suuttua sinun tuntemuksistasi jne. Ymmärrän ettei miehen tartte olla samaa mieltä mutta ei se oikeuta pitämään hirveää mökötystä ja raivoamistakaan. Normaali mies olisi saattanut selitellä naapurin juttuja huumoriksi jne tai pyytää kestämään häntä kun muuten kiva kaveri ja höpöttää vaan jne. Tai sitten mies olisi voinut luvata että jatkossa ohjailee naapurin juttuja siistimmiksi jne.
Se että pyydät anteeksi menee sekin yli ymmärryksen. Sinulla on oikeus mielipiteisiin ja oikeus tuoda ne ilmi järkevällä tavalla.
AP:na en enää pyytelisi anteeksi ja mielisteli miestä. En tahallaan haastaisi riitaa mutta en välttäisikään sitä. Jos miesystäväsi ei kestä sitä että sanot eriävänmielipiteen ei teillä ole hääviä tulevaisuutta edessä. Parempi että huomaatte sen nyt mitä sitten kun teillä on jo lapsia. Vaikka nyt voit myötäillä ja välttää riitaa niin mitäs sitten jos teillä on lapsi ja mies antaa vaikka lapsen juosta laiturilla ilman pelastusliivejä ja vahtimatta. Myötäiletkö sittenkin vaikka lapsen terveyden uhalla vai onko sitten vielä kurjempaa opetella riitelemään ?
Pidä puolesi ja jos liittonne ei sitten toimi niin erotkaa. Alistumisesta ei seuraa pidemmän päälle mitään hyvää koska et voi sitten pitää edes lasten puolta jos sellainen tarve tulisi.
Jaksamista.
t. yksi riitelyä vihaava mutta puoleni pidän kuitenkin ja löysin puolison joka ei myöskään turhista riitele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika puolueellisia viestejä. Kuitenkin voi olla että miehellä on hylkäämisen tulemisen pelko eikä kestä siksi. Ja parisuhteessa on kaksi jotenka aika tärkeä katsoa puolueettomasti muutenha tämä on naiset vs miehes/miehet. Lisäksi suomen tasaarvo käsitys vääristänyt miehen ja naisen välisen suhteen. Suomessa käsitys että naiselle ja miehelle samay oikeudet ja naista alistetaan "nostamalla" miehen tasolle. Naiselle sopii paremmin erioikeudet ja miehelle omat. :0 okei viimeset lauseet ei kuulunu tähän ketjuun mutta tuo on tosi iso väärinkäsitys ja aivopesu mitä suomessa on joka haittaa naisen ja miehen hyvinvointia ja parisuhdetta snif
Onko poikaystäväsi nyt sama ihminen , johon sinä rakastuit? Oletko sinä todella onnellinen sellaisen ihmisen kanssa, jota sinä pelkäät, eli hän voi raivostua aivan pienestä asiasta?
Olet nyt aivan oikealla tiellä, kun uskallat sanoa omat mielipiteesi. Ei se haittaa, jos joku ei pidä sinusta, eikä oikeasti rakasta ihmistä kohdella tuolla tavalla.
Poikaystäväsi ei tarvitse olla mieliksi sinulle, miksi sinun pitäisi mielisellä häntä? Parisuhteeseen kuuluu molemminpuolinen kunnioitus, ei yksipuolinen rakkaus riitä pitkään.
Sinun elämäsi tulee olemaan erittäin epämukavaa tuon poikaystävän kanssa, kun joutuisit varomaan aina sanojasi etkä voisi olla oma itsesi. Tiedän, mitä kirjoitan, kun en enää viitsi puhua omalle miehelleni mistään. Onneksi minulla on vielä muutakin elämää kuin tuo mies.
Ilo tulee olemaan sinun puolellasi , kun hän jättää sinut ja vuosien kuluttua sinä suorastaan säälit hänen seuraavaa tyttöystäväänsä ja pidät itseäsi onnekkaana, kun pääsit mokomasta eroon.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 13:28"]
Meillä siis on naapurin mies, jonka kanssa oma mieheni aina silloin tällöin grillaa ja juttelee pihalla. Hän on aina puhunut minusta aika asiattomaan sävyyn. "Sieltähän se silmänruokamme tulee", "Alan tässä tekemään lähtöä, niin pääsette panemaan", "Ei täällä kaapuun tarvitse pukeutua, ole vain ylpeä avuistasi" jne.
Lauantaina rohkenin sanomaan miehelleni, että minulle tulee epämukava olo noista tuon naapurin kommenteista. Korostin silti hänen yhä olevan meille hyvin tervetullut ja etten ala avoimesti osoittamaan mieltäni tälle naapurille.
ap
[/quote]
En oikein ymmärrä miksi sä miehellesi aloit valittaa naapurin käytöksestä, eihän se miehesi syytä ole. Itse olisin ottanut asian puheeksi suoraan naapurin kanssa. Ei siitä tarvitse silmille hyppiä, voi sanoa ihan asiallisesti että sori, mutta voitaisko pitää puheenaiheet vähemmän henkilökohtaisuuksiin menevinä. Ei se ole riidanhakua eikä nenille hyppimistä. En voi sietää seksististä puhetta, ja tuo on jo sieltä pahimmasta päästä.
Alue: Aihe vapaa
Pidä puolesi. Et voi elää loppuelämääsi tiskirättinä, joten pokaystävän on parempi oppia, ettei voi manipuloida sinua alistumaan. Jos se ei poikaystävällesi sovi, olkoot sopimatta. Löydät aikanaan sellaisen, jonka kanssa kannattaa elää.