Onko äitisi kuollut? Millaisia tuntemuksia se on herättänyt sinussa?

Minulla oli hyvin läheinen suhde äitiini, joten pelkäsin jo etukäteen, että miten kestän kun hän kuolee. Minä kun olen ollut niin kauhean herkkä ihminen, että jo koiran lopetus on tehnyt minut viikoiksi toimintakyvyttömäksi itkupilliksi. Minulla oli kauhu, että miten pystyn hoitamaan hautajaiset ja muut asiat, jos menen tilaan jossa en pysty kuin huutoitkemään.

Mutta kun äiti kuoli, pitkän ja kivuliaan syöpää vastaan taistelun jälkeen, yllätys olikin, ettei minulla ollut lopulta enää oikein mitään tunteita. Jotenkin olin täysin sopeutunut siihen kuolemiseen kun sairaus paheni ja äiti itsekin toivoi jo pääsevänsä pois. Pelkäsin että minusta on tullut hullu ja luonnehäiriöinen, kun olo äidin kuolemasta kuultuani oli välinpitämätön, ei kyyneltäkään tullut. Mutta sillä olikin sitten toisenlainen vaikutus. Muutaman viikon päästä minuun alkoi hiipiä masentuneita ajatuksia siitä, miten minäkin tahtoisin kuolla ja miten elämäni on merkityksetöntä ja raskasta. En mitenkään silloin kokenut että ne liittyivät äidin kuolemaan, mutta nyt jälkeenpäin näen, että se oli minun tapani reagoida menetykseen, ei niinkään itkeä ikävää sillä kertaa vaan alkaa miettiä koko kuolevaisen elämän tarkoituksettomuutta ja muuta synkkää.

ok.Juu,äitini elää ja on terve.Muutoin vaan kyselin.

Äitini oli jo dementian myötä mennyt pois ennen kuolemaansa. Surin dementiaa enemmän kuin itse kuolemaa.