Lue keskustelun säännöt.
Voiko Suomessa kadota kokonaan omasta halustaan?
26.06.2013 |
Elämäni on tyhjää ja mikään ei ole hyvin. Paitsi lastani rakastan yli kaiken ja hän on täydellinen. Minä olen väsynyt, kun joka päivä kuulen kuinka teen asiat huonosti, kuinka minun tekemiseni ovat yhtä paskaa, olen epäonnistunut kaikessa yms. Elämässäni ei ole enää mitään kiintopisteitä mikä tekisi onnelliseksi, paitsi lapsi. Mutta olen huono äiti, niin olen ajatellut, että jätän lapsen isälleen ja katoan. Joko itsemurhan tai muun katoamisen kautta, sillä en halua pilata lapseni elämää enkä tuoda tälläistä paskaa hänen elämäänsä. Jotta hänellä olisi mahdollisuus tulla paremmaksi ihmiseksi ja olla onnellinen.Minulle on tehty selväksi, että mitään en osaa tehdä oikein.
Onko Suomessa oikeasti mahdollisuus hävitä kartalta kokonaan, poistua maasta ja hävitä ilman että siitä jää mitään merkintöjä?
Kommentit (39)
Ap, tietenkin voit kadota Suomessa jäljettömiin, jos niin haluat.
Sinun ongelmasi on kuitenkin puoliso, joka mitätöi sinua ja lyttää henkisesti. Sinä puolestasi olet alkanut uskoa sen kusipäämulkeron puheita ja pidät itseäsi tarpeettomana ihmisenä. Se on sinun ongelmasi.Kirjoituksistasi päätellen uskaltaisin veikata, että kärsit masennuksesta. Vakavaan masennukseen liittyy arvottomuuden tunteita, juuri nuun kuin sinulla.
Vaikka nyt haluatkin kadota tutuiltasi piiloon, masennuksesi seuraa sinua kaikkialle. Siitä et pääse eroon, ellet hae itsellesi apua. Käy juttelemassa terveyskeskuslääkärin kanssa ja kerro nämä kaikki ajatuksesi, jotka olet kertonut myös täällä. Todennäköisesti saat lääkkeitä ja terapia-apua.
Kun sitten olet kerännyt tarpeeksi voimia ja itsetuntoa, eroa siitä sinun kusipäämulkeromiehestäsi ja ole lapsellesi läsnä. Älä katoa lapseltasi minnekään.
Minun eksäni lyttäsi minua mennen tullen ja sai minut miltei vakuuttuneeksi, että minusta ei ole mihinkään. Olihan minusta. Minussa oli voimia hakea apua masennukseen. Minussa oli myös voimia ottaa ero siitä ääliöstä. Lapsistani en luopunut, se ei käynyt mielessäni kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko miehen sanomisten on oltava totta, kun minun vanhemmatkin ovat samaa mieltä! En vain halua kellekään enää harmia tuottaa, niin on parempi kun en ole enää yhdenkään ihmisen kanssa tekemisissä enää ikinä.
Ai kauhee. Ap hyvä, sinulla on toki oikeus ajatella itsestäsi mitä haluat ja uskoa mitä tahansa joku ihminen sinusta on mieltä ja sulle toitottaa. Mutta jumankauta, voitko mitenkään tajuta, että sille lapsellesi sinä olet Maailman Paras Äiti, ihanin ja rakkain eikä sinua parempaa voisi olla! Uskon ihan vilpittömästi, että hän on tätä mieltä. Miksi päätät uskoa miestä, joka käyttää sinua vain kynnysmattona koska on huomannut, että alistamalla sinut ja vakuuttelemalla, kuinka "huono" olet, sulla ei lopulta enää ole omaa tahtoa? Ja ilmeisesti vanhempasi ovat myös jollain tavalla vinksahtaneilla, kun tekevät sinulle näin. Vinksahtaneita siksi, koska rakkautesi määrästä lastasi kohtaan, tuskin itse voisit ikinä tehdä hänelle mitään vastaavaa. Elämässäsi on siis kolme ihmeellistä päsmäriä, jotka saavat jotain sairasta nautintoa siitä, että lyttäävät sua maahan. Miksi sen sijaan et usko tuota vilpittömintä kaikista läheisistäsi, tuota pientä lastasi, joka arvostaa ja rakastaa sinua maasta taivaaseen? Miksi hänen mielipiteensä ei paina mitään? Miten voi olla, että jos (kun!) niin kovasti häntä rakastat, olisit silti valmis tekemään hänelle jonkun katoamistempun, jättäen hänet vihaamaan itseään aivan kuten itse vihaat itseäsi nyt. "Niin huono lapsi minä olin omalle äidilleni, että hänestä oli parempi jättää minut, kun ei kestänyt minun kanssani olla." Ei lapsi ymmärrä kuin ehkä joskus aikuisiällä, vuosien terapian jälkeen, että lähtösi ei johtunut koskaan hänestä, vaan muista. Miksi et vain jättäisi miestäsi ja muuttaisi lapsesi kanssa muualle, vaikka kuinka olisi köyhää ja vaikeaa. Mutta ajattele sitä tunnetta, kun saat lapsen nukkumaan peiton alle omaan sänkyyn, keität itsellesi kupin teet, istut rauhassa sohvan nurkkaan ja saat hengittää rauhassa. Kun kukaan ei hauku sinua enää. Eikö se ole jo tavoittelemisen arvoista? Voi kun olisit mun ystävä, tulisin hakemaan sut sieltä!! Lue tämä runo, lue se ajatuksen kanssa ja ajattele, kuin se olisi kirjoitettu sinusta. Koska se on!
"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
(Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta 1976)
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 10:33"]
Kiitos kovasti tiedosta, tämä helpotti suunnitelmien tekemistä kovasti! =)
[/quote]
Juu siis näin, eli ei sun minnekään Australiaan asti tarvi lähteä, vaan ihan Suomessa voit vaihtaa paikkakuntaa. Viranomaiset sinut kyllä löytää, mutta sitten sanot heille, että et halua, että etsijöille kerrotaan olinpaikkaasi. Poliisi sitten ilmoittaa niille, että et halua olla heihin yhteydessä.
Tuskin läheisesi sinua löytävät, jos eivät yhtään tiedä mistä etsiä. Suomessa kun menet asumaan jonnekin keskipieneen tuntemattomaan taajamaan, niin ei siellä kukaan tuttu ainakaan sattumalta vastaan tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 15:02"]Ai kauhee. Ap hyvä, sinulla on toki oikeus ajatella itsestäsi mitä haluat ja uskoa mitä tahansa joku ihminen sinusta on mieltä ja sulle toitottaa. Mutta jumankauta, voitko mitenkään tajuta, että sille lapsellesi sinä olet Maailman Paras Äiti, ihanin ja rakkain eikä sinua parempaa voisi olla! Uskon ihan vilpittömästi, että hän on tätä mieltä. Miksi päätät uskoa miestä, joka käyttää sinua vain kynnysmattona koska on huomannut, että alistamalla sinut ja vakuuttelemalla, kuinka "huono" olet, sulla ei lopulta enää ole omaa tahtoa? Ja ilmeisesti vanhempasi ovat myös jollain tavalla vinksahtaneilla, kun tekevät sinulle näin. Vinksahtaneita siksi, koska rakkautesi määrästä lastasi kohtaan, tuskin itse voisit ikinä tehdä hänelle mitään vastaavaa. Elämässäsi on siis kolme ihmeellistä päsmäriä, jotka saavat jotain sairasta nautintoa siitä, että lyttäävät sua maahan. Miksi sen sijaan et usko tuota vilpittömintä kaikista läheisistäsi, tuota pientä lastasi, joka arvostaa ja rakastaa sinua maasta taivaaseen? Miksi hänen mielipiteensä ei paina mitään? Miten voi olla, että jos (kun!) niin kovasti häntä rakastat, olisit silti valmis tekemään hänelle jonkun katoamistempun, jättäen hänet vihaamaan itseään aivan kuten itse vihaat itseäsi nyt. "Niin huono lapsi minä olin omalle äidilleni, että hänestä oli parempi jättää minut, kun ei kestänyt minun kanssani olla." Ei lapsi ymmärrä kuin ehkä joskus aikuisiällä, vuosien terapian jälkeen, että lähtösi ei johtunut koskaan hänestä, vaan muista. Miksi et vain jättäisi miestäsi ja muuttaisi lapsesi kanssa muualle, vaikka kuinka olisi köyhää ja vaikeaa. Mutta ajattele sitä tunnetta, kun saat lapsen nukkumaan peiton alle omaan sänkyyn, keität itsellesi kupin teet, istut rauhassa sohvan nurkkaan ja saat hengittää rauhassa. Kun kukaan ei hauku sinua enää. Eikö se ole jo tavoittelemisen arvoista? Voi kun olisit mun ystävä, tulisin hakemaan sut sieltä!! Lue tämä runo, lue se ajatuksen kanssa ja ajattele, kuin se olisi kirjoitettu sinusta. Koska se on! "Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. (Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta 1976)[/quote]
Vittu mitä lässytystä! Pitääkö aikuisen kestää vaikka mitä paskaa, koska "lapsi sitä ja lapsi tätä"?? Lässynlää, ei vanhemmuus ole elämänmittainen vankila, jolloin ei voisi tehdä niin kuin itse haluaa jos tilanne on liian raskas.
Vittu mitä lässytystä! Pitääkö aikuisen kestää vaikka mitä paskaa, koska "lapsi sitä ja lapsi tätä"?? Lässynlää, ei vanhemmuus ole elämänmittainen vankila, jolloin ei voisi tehdä niin kuin itse haluaa jos tilanne on liian raskas.
juu vanhemmuushan on ihan keponen juttu, niitä nassikoita voi tehtailla kuka vaan (kuten mutsis sut) ja heittää sitten helevettiin kun ei enää satu jaksaa ja haluaaki tehä jotain muuta. siellä tuntuu huutelevan oikein asiantuntija, montako lasta oot jo hylänny sinäkin? jotkut meistä vaan ottaa vanhemmuuden vähän vakavammin vaikka ei se kyllä vankilalta tunnu. vapaaehtoista se lapsen tekeminen on silloin kun ehkäisystä päättää luopua mutta kylläse sen jälkeen on jo aika "pakollista". urpå.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 09:14"]
Vittu mitä lässytystä! Pitääkö aikuisen kestää vaikka mitä paskaa, koska "lapsi sitä ja lapsi tätä"?? Lässynlää, ei vanhemmuus ole elämänmittainen vankila, jolloin ei voisi tehdä niin kuin itse haluaa jos tilanne on liian raskas.
juu vanhemmuushan on ihan keponen juttu, niitä nassikoita voi tehtailla kuka vaan (kuten mutsis sut) ja heittää sitten helevettiin kun ei enää satu jaksaa ja haluaaki tehä jotain muuta. siellä tuntuu huutelevan oikein asiantuntija, montako lasta oot jo hylänny sinäkin? jotkut meistä vaan ottaa vanhemmuuden vähän vakavammin vaikka ei se kyllä vankilalta tunnu. vapaaehtoista se lapsen tekeminen on silloin kun ehkäisystä päättää luopua mutta kylläse sen jälkeen on jo aika "pakollista". urpå.
Mikäs sinun pilluasi hiertää? Hiekka vai peräti nyrkin kokoinen kivi? Sanoinko, että lapsen saa tuosta noin vain hylätä..? En tietääkseni. Ei senkään takia kuitenkaan tarvitse kestää mitä tahansa paskaa, että on lapsia. Joskus olisi ehkä syytä ottaa aikalisä elämässään, että jaksaisi olla se maailman paras vanhempi lapselleen.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 15:02"]Ai kauhee. Ap hyvä, sinulla on toki oikeus ajatella itsestäsi mitä haluat ja uskoa mitä tahansa joku ihminen sinusta on mieltä ja sulle toitottaa. Mutta jumankauta, voitko mitenkään tajuta, että sille lapsellesi sinä olet Maailman Paras Äiti, ihanin ja rakkain eikä sinua parempaa voisi olla! Uskon ihan vilpittömästi, että hän on tätä mieltä. Miksi päätät uskoa miestä, joka käyttää sinua vain kynnysmattona koska on huomannut, että alistamalla sinut ja vakuuttelemalla, kuinka "huono" olet, sulla ei lopulta enää ole omaa tahtoa? Ja ilmeisesti vanhempasi ovat myös jollain tavalla vinksahtaneilla, kun tekevät sinulle näin. Vinksahtaneita siksi, koska rakkautesi määrästä lastasi kohtaan, tuskin itse voisit ikinä tehdä hänelle mitään vastaavaa. Elämässäsi on siis kolme ihmeellistä päsmäriä, jotka saavat jotain sairasta nautintoa siitä, että lyttäävät sua maahan. Miksi sen sijaan et usko tuota vilpittömintä kaikista läheisistäsi, tuota pientä lastasi, joka arvostaa ja rakastaa sinua maasta taivaaseen? Miksi hänen mielipiteensä ei paina mitään? Miten voi olla, että jos (kun!) niin kovasti häntä rakastat, olisit silti valmis tekemään hänelle jonkun katoamistempun, jättäen hänet vihaamaan itseään aivan kuten itse vihaat itseäsi nyt. "Niin huono lapsi minä olin omalle äidilleni, että hänestä oli parempi jättää minut, kun ei kestänyt minun kanssani olla." Ei lapsi ymmärrä kuin ehkä joskus aikuisiällä, vuosien terapian jälkeen, että lähtösi ei johtunut koskaan hänestä, vaan muista. Miksi et vain jättäisi miestäsi ja muuttaisi lapsesi kanssa muualle, vaikka kuinka olisi köyhää ja vaikeaa. Mutta ajattele sitä tunnetta, kun saat lapsen nukkumaan peiton alle omaan sänkyyn, keität itsellesi kupin teet, istut rauhassa sohvan nurkkaan ja saat hengittää rauhassa. Kun kukaan ei hauku sinua enää. Eikö se ole jo tavoittelemisen arvoista? Voi kun olisit mun ystävä, tulisin hakemaan sut sieltä!! Lue tämä runo, lue se ajatuksen kanssa ja ajattele, kuin se olisi kirjoitettu sinusta. Koska se on! "Nukkumaan käydessä ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun. (Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta 1976)[/quote]
viisaita sanoja viisaalta ihmiseltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erota teidän kahden täytyy.
Jos yhdessäolonne on vaikeaa niin älä anna sen murtaa sinua! Tottakai jokainen tekee asioita väärin ja huonosti. Millainen kumppani siitä alkaa toiselle avautumaan?
Eropaperit vetämään, hae itsellesi turvaverkkoon vahvennusta. Kyllä suvussa ja ystävissä varmaan on tukea mutta puhu myös neuvolassa, pyydä kotiin hoitoapua, terapiaa niin sinua ei kiinnosta mitä mieltä muut on sinusta vaan pystyisit elämään ja nauttimaan elämästäsi vikoineen kaikkineen!
Kyllähän sitä voi kadota mutta se tarkoittaa ettei saa nostaa tililtään rahaa, ei saa käydä missään jossa tietosi kirjautuu ylös (terveydenhuolto/asuminen) ja tarvitset jonkun luona siis asut ja joka ostaa puolestasi.
Mutta jos tahdot eroon hankalasta parisuhteestasi niin voit vaihtaa nimesi ja miehelle lähestymiskiellon. Toisaalta, asia voi helpottua vaan sillä että etsit itsellesi uuden kodin -ja lapsi mukaan! Ja käyt muuttamassa tavaranne pois kun mies ei ole paikalla. Näin muutto tapahtuu ainakin niin ettei sinun tarvitse kuulla mieheltä solvausta.
Jätä lapselle miehen luo vaatetta ja leluja, voitte hakea yhteishuoltajuutta jonka voit myöhemmin muuttaa myös sinulle yksinhuoltajuudeksi. Sinuna keräisin mahdollisimman paljon materiaalia tuosta miten solvaa ja alistaa sinua. Siitä on hyöty jos ero muuttuu sotkuiseksi ja lapsesta alatte tappelemaan.
Sinä ja miehesi olette omat ihmiset, vaikka olette yhdessä niin ette ole siiamilaisia. Voitte siis hyvin erota jos elämä on tuollaista että sinä tahdot vaan kuolla tai kadota.
Sinulla on lapsesi. Ajattele niin että se haukkuva ja alistava mies on sitä myös lapselle. Onko se jotenkin parempaa ihmisessä kuin se että tekee virheitä?
Narsisti tekee niin että alistaa toisen elämässä niin pieneen tilaan että toinen kuvittelee tekevänsä virheitä tai niistä ei selviytyisi ilman tuota "täydellistä".
Pärjäisit luultavasti noin sata kertaa paremmin, jos näkisit sen miten paremmin voisit jos tekisit noita ihan tavallisia virheitä yksin -eikä mies niistä sinua haukkuisi. Tai tuhat kertaa paremmin jos löytäisit kumppanin joka halaisi sinua jos teet virheitä.
Arvosta itseäsi. Älä pidä tuota miestä joka sinulle on tuollainen, hän saa sinulle tuon olon. Virheistä ei kuulu rangaista. En tiedä onko miehelläsi stressiä vai mikä on hätänä mutta se on varmaa että hän saa hoitaa oloaan ja aikuiset ihmiset voi elää erilläänkin.
Sinun itsetuntoa on poljettu jo pitkään. Älä mieti onko niissä syytä, vaan sitä kuuluuko miehen olla sinulle tuollainen. Ei parisuhde tarkoita sitä että siihen jumitutaan kiinni ja toivotaan kuolemaa. Koska kuolema tulee kaikille, tärkeää on se että miten elät ja millaisen ihmisen kanssa. Lapsesi näkee ja kuulee (vaikka nukkuisi niin joskus kuulee) miten mies sinua haukkuu, siitä tulee roolimalli lapselle. Ole lapsesi puolella ja osoita ettei se ole sinusta normaalia olla tuollaisessa suhteessa.
Vaikka lapsi olisi lapsen kanssa ja vaikka miten puhuisi sinusta pahaa niin älä sinä muutu pahaksi. Joskus lapsi näkee ja ymmärtää itsekin kumpi teistä on paha ja ilkeä. Ja silloin ihan muutamalla rauhallisella lauseellasi saat kaiken ilkeät puheet lapsen ymmärrykseen käännettyä niin että isä on se joka aina haukkuu ja puhuu pahaa. Sinä et sitä enää kestänyt, etkä tahdo että lapsi elää kodissa jossa toista voi haukkua virheistä.
Lisää jutteluapua saat kirkolta ja muista vapaa-ehtoispalveluista. Neuvolasta voit saada osoitteita muille parisuhteesta lähteneille jotka on kärsineet väkivallasta. Sillä tuo mitä olet kokenut on myös perheväkivaltaa, alistamista. Sinunlaisia muitakin on joita kumppani tuhoaa. Tämä on SINUN elämä, miehelläsi on omansa. Ota lapsi mukanasi: olet hänen äiti. Ja lähde uuteen omaan kotiin.
Oikeesti Suomessa ei kyllä voi kadota mihinkään. Koko ajan jättää jälkiä joiden perusteella löytyy. Vai onko sulla kymmeniä tuhansia rahaa jotka nostat käteisenä niin ettei tarvi vuosiin maksaa kortilla? Missä ajattelit asua? Parasta olla tulematta sairaaksi myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 10:49"]
Lapsen isään joudun olemaan yhteydessä lapsen vuoksi vielä yli 10 vuotta, kaikkia ihmisiä ei elämästään ulos saa. Kuulen haukkumista ja valittamista kuinka en tee mitään oikein jatkuvalla syötöllä, ei edes kiitoksen sanaa tai huomenen toivotusta kuule.. Aamu alkaa sillä, kun sanotaan minun pukeneen lapsen väärin tai tehneen sille väärää ruokaa. En jaksa. Mielummin häviän, että en aiheuta lapselle sitä tuhoa, mitä ilmeisesti muille ihmisille ympärilläni aiheutan.
[/quote]
Jätä se kusipää ja muut ihmiset jotka tekee sulle pahan olon. Ei sun lastasi tarvitse jättää. Mitä väliä vaikka olisi perhettä tmv. Kun löydät parempia ihmisiä elämääsi, tulet huomaamaan että vika ei olekaan sinussa tai ainakaan niissä asioissa joissa luulet. Itsetuntosi kohoaa, etkä tajua miten olet edes sietänyt tollasta paskaa. Sut on alistettu uskomaan että sun pitää häipyä, että sinä olet huono, vaikka vika on siinä että sulla on kusipäisiä ihmisiä ympärillä. Olet ilmeisen kiltti ja alistuva joten olet helppo uhri ihmisille joilla on taipumusta purkaa pahaa oloa muihin. Olen minäkin halunnut kadota, mutta ratkaisin toisin ja jätin kaiken paskan ja negatiiviset ihmiset elämästäni. Jos joku tulee mua arvostelemaan niin pötkiköön itse niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Maailma on täynnä mukavia ihmisiä ja uudet ystävät jotka arvostavat sua odottavat löytämistään. Jätä se aika, mutta älä lastasi joka ihan varmasti kärsii siitä jos äiti katoaa.
Ei sinun itsemurhaa tarvitse tehdä, eikä luultavasti täydellistä katoamistakaan. Jos asiat eivät ole muuten selvitettävissä, ja jos todella ajattelet, että sinun tarvitsee ottaa etäisyyttä, niin ota etäisyyttä. Mutta ei sinun tarvitse muuta tehdä, otat vain etäisyyttä.
En kyllä usko, että lapsen elämästä häipyminen on lapselle paras ratkaisu. Jos olet sitä mieltä, että etäisyyden ottaminen on lapsellekin parasta, niin jälleen otat vain etäisyyttä, mutta et katoa hänen elämästään kokonaan.
Eli muutat toiselle paikkakunnalle ja lopetat yhteydenpidon niihin ihmisiin, jotka tuovat sinulle pahan olon. Etkä kyttäile missään Facebookissa, että onko siellä jotain kommenttia sinusta. Keskityt uuden elämän rakentamiseen taaksesi vilkuilematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Aion kadota huhtikuussa 14 päivä enkä tule takaisin vähään aikaan. Olen miettinyt tätä jo pitkän aikaan.
kuulostaa että olet masentunut. Itsellä on maanisdepressiivinen sairaus ja masennusjaksossa tunteet on juuri tuollaiset kuin kuvailet. Masennus ei ole sitä että on vähän paha mieli tai surullinen, vaan sitä että elämä on tyhjää, tarkoituksetonta ja ainoa mikä estää kuoleman on ajatus ettei voi tehdä niinjollekin rakkaalleen. Monesti juuri muiden (tilannetta ymmärtämättömien) ihmisten kommentit ovat todella loukkaavia ja saavat sinut tuntemaan entistä enemmän olosi huonoksi. Sinun ei kuitenkaan tarvitse kuunnella kenenkään kommentteja elämästäsi tai valinnoistasi tai kuvyistäsi vanhempana tai ihmisenä. Eikä sinun myöskään "pidä ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäytyä"
Sinä tarvitset apua ja sinulla on oikeus apuun! Jos sinulla on mahdollista niin mene suoraan psykiatrille ja kuvaile vointisi juuri noilla sanoilla. Psykiatrin pitäisi tunnistaa tuollaiset ajatukset masennnusoireiksi, erityisesti jos niihin liittyy viellä muita oireita jotka asiantunteva lääkäri osaa kyllä kysellä sinulta. Älä pelkää hakea apua, mutta yritä hakea sitä oikeasta paikasta. Eli suoraan psykiatrilta. Kerro rehellisesti miltä sinusta tuntuu. Älä pelkää leimautumista hulluksi tms. Nykyään lääkitykset oireisiin ovat hyviä, mutta vaadi sen lisäksi keskusteluapua jos vain jaksat. Pyydä myös apua esim ystäviltä tai muilta luotetuilta arkipäivän asioihin kos tuntuu että ne eivät suju. Aloita lääkitys, jos lääkäri niin määrää ja Lepää!!! Oikein hoidettuna masennusjaksot menevät nopeastikin, mutta pitkittyessään ne voivat kroonistua/uusia.. Kysy lääkäriltä myös bipo-sairauden tutkimisesta, koska tämä sairaus on alidiagnostisoitu, mutta aiheuttaa paljon hankaluuksia juuri sillon kun et tunne oloasi huonoksi vaan tuntuu että kaikki sujuu. Toivon että tästä on sinulle konkreettista apua enemmän kuin ohjeista katoamiseen tai itsemurhaan. Kun masennusjakso väistyy jaksat olla taas oma itsesi, mutta nyt sinun on oltava vähän itsekäs ja annettaba itsellesi mahdollisuus toipua kuntoon. Voit sitten sen jälkeen kun nuo synkät ajatukset ovat hävinneet tehdä päätöksiä siitä haluatko kadota tai laittaa välejä poikki ihmisiin yms. Äläkä pelkää vaikka sinulla olisi itsemurha-ajatuksia vaan kerro niistä suoraan lääkärille. Ne ajatukset ovat oire, ja niiden voimakkuuden perusteella lääkäri voi arvioida hoitovaihtoehtoja. Itsemurha-ajatukset ovat ahdistavia, mutta eivät tarkoita että sinut suljettaisiin pakolla mielisairaalaan. Varaa lääkäriaika itsellesi ja pyydä lähetettä psykiatriselle poliklinikalle tai psykiatrian erikoislääkärin arvioon! Noista ajatuksista pääsee kyllä viellä ohitse. Eikä yksi masennusjakso tosiaan tarkoita surkeaa loppuelämää tai bipoa vaan on ihan hoidettavissa. ensimmäisel masennuskerralla itsellä kesti 3 vkoa lääkityksen aloittamisesta monen kuukauden tyhjyyden ja toivottomuuden jälkee kun jo tunsin kuinka "tulin takaisin"
Ei voima haleja kirjoitti:
kuulostaa että olet masentunut. Itsellä on maanisdepressiivinen sairaus ja masennusjaksossa tunteet on juuri tuollaiset kuin kuvailet. Masennus ei ole sitä että on vähän paha mieli tai surullinen, vaan sitä että elämä on tyhjää, tarkoituksetonta ja ainoa mikä estää kuoleman on ajatus ettei voi tehdä niinjollekin rakkaalleen. Monesti juuri muiden (tilannetta ymmärtämättömien) ihmisten kommentit ovat todella loukkaavia ja saavat sinut tuntemaan entistä enemmän olosi huonoksi. Sinun ei kuitenkaan tarvitse kuunnella kenenkään kommentteja elämästäsi tai valinnoistasi tai kuvyistäsi vanhempana tai ihmisenä. Eikä sinun myöskään "pidä ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäytyä"
Sinä tarvitset apua ja sinulla on oikeus apuun! Jos sinulla on mahdollista niin mene suoraan psykiatrille ja kuvaile vointisi juuri noilla sanoilla. Psykiatrin pitäisi tunnistaa tuollaiset ajatukset masennnusoireiksi, erityisesti jos niihin liittyy viellä muita oireita jotka asiantunteva lääkäri osaa kyllä kysellä sinulta. Älä pelkää hakea apua, mutta yritä hakea sitä oikeasta paikasta. Eli suoraan psykiatrilta. Kerro rehellisesti miltä sinusta tuntuu. Älä pelkää leimautumista hulluksi tms. Nykyään lääkitykset oireisiin ovat hyviä, mutta vaadi sen lisäksi keskusteluapua jos vain jaksat. Pyydä myös apua esim ystäviltä tai muilta luotetuilta arkipäivän asioihin kos tuntuu että ne eivät suju. Aloita lääkitys, jos lääkäri niin määrää ja Lepää!!! Oikein hoidettuna masennusjaksot menevät nopeastikin, mutta pitkittyessään ne voivat kroonistua/uusia.. Kysy lääkäriltä myös bipo-sairauden tutkimisesta, koska tämä sairaus on alidiagnostisoitu, mutta aiheuttaa paljon hankaluuksia juuri sillon kun et tunne oloasi huonoksi vaan tuntuu että kaikki sujuu. Toivon että tästä on sinulle konkreettista apua enemmän kuin ohjeista katoamiseen tai itsemurhaan. Kun masennusjakso väistyy jaksat olla taas oma itsesi, mutta nyt sinun on oltava vähän itsekäs ja annettaba itsellesi mahdollisuus toipua kuntoon. Voit sitten sen jälkeen kun nuo synkät ajatukset ovat hävinneet tehdä päätöksiä siitä haluatko kadota tai laittaa välejä poikki ihmisiin yms. Äläkä pelkää vaikka sinulla olisi itsemurha-ajatuksia vaan kerro niistä suoraan lääkärille. Ne ajatukset ovat oire, ja niiden voimakkuuden perusteella lääkäri voi arvioida hoitovaihtoehtoja. Itsemurha-ajatukset ovat ahdistavia, mutta eivät tarkoita että sinut suljettaisiin pakolla mielisairaalaan. Varaa lääkäriaika itsellesi ja pyydä lähetettä psykiatriselle poliklinikalle tai psykiatrian erikoislääkärin arvioon! Noista ajatuksista pääsee kyllä viellä ohitse. Eikä yksi masennusjakso tosiaan tarkoita surkeaa loppuelämää tai bipoa vaan on ihan hoidettavissa. ensimmäisel masennuskerralla itsellä kesti 3 vkoa lääkityksen aloittamisesta monen kuukauden tyhjyyden ja toivottomuuden jälkee kun jo tunsin kuinka "tulin takaisin"
Toivottavasti avaaja jaksoi odottaa vastaustasi 5 vuotta,pösilö.
joskus ajat sitten mietin itsekin katoamista kunnes tajusin miten saatanan itsekästä se olisi. omaiset olisivat huolissaan, lapsi miettisi vanhempana mitä äidille tapahtui ja verovaroja tuhlattaisiin turhaan minun etsintään vaan koska en "viitsi" ilmoittaa että olen kunnossa. jos oikeasti haluat kadota niin lähde vaan, mikä sua estää, mutta laita edes lappu pöydälle että olet lähtenyt, haluat olla yksin etkä tule takaisin niin ei turhaan sua etsitä. eläkä vihjaile mistään itsemurhasta, sillonhan ne syöksyy perään.
mutta ensisijaisesti: hae apua!