Ensimmäinen koira perheeseen

Kiiitos paljon vastanneille!!!! Olen itsekkin miettinyt tuossa nahka colliessa sen aktiivisuutta... Mutta aika moni omistaja sanoo että nahka osaa myös rauhoittua kun se on yksin ja tms. Mutta onko kellään nahkasta lisää kokemusta? Tai muista koirista jotka sopivat ensimmäiseksi koiraksi?:) kiitos vastauksista! Ps. Ähh en ehtinyt katsoa dokumenttia jalostuksesta mutta areenasta menen katsomaan!:);)

Minusta teille sopii lähes kaikki koirat, aktiivisimpia työkoirarotuja ehkä lukuun ottamatta. Ja toki omasta halustanne ne trimmattavat ja haastavaturkkiset pois, mutta siis noin muuten, noilla oloilla pärjää lähes koira kuin koira hyvin.

Kyllä minusta harkitsemanne rodut käy kaikki hyvin. Mutta agility on kyllä sitten nykyään tosiaan ihan kilpaurheilua, sitä ei oikein voi "koittaa harrastella", meinaan jos seurasta saa treenipaikan niin sitten pitää tavoitteellisesti yleensä treenata ja kisata, että paikkansa saa pitää. Lajissa on myös nykyään kova kilpailu, ja esimerkiksi valionarvosta ei läheskään kaikilla roduilla, ja varsinkaan maksiluokassa, voi haaveilla. Eli jos agilityvalion arvo on haaveissa, joku nopea rotu täytyisi olla. Lyhytkarvainen collie on muuten erittäin hyvä agilityrotu, mutta noutajat menee jo liian raskastekoisiksi yleensä.

Suosittelisin isovillakoiraa, jos olisitte valmiita hieman käyttämään aikaa tai rahaa turkin trimmattuna pitämiseen. Koska muuten sopisi tuohon kuvaukseen aika täydellisesti.

Voihan sen turkin ajella jos ei näyttelyihin halua mennä?

Miksi avasit kaksi ketjua aiheesta?

Mustakin lk-colliet on noista työkoiratyyppisistä kaikkein rauhallisimpia, mitä nyt tuolla koiraympyröissä olen joitakin tavannut. Esim. belkkareihin tms. verrattuna ihan eri luokkaa. Jotkut colliet on kyllä aika ääniherkkiä mutta toki pennusta saakka kerrostalossa asuneena koira ääniinkiin tottuu ja auttaa, jos jätetään esim. radio päälle päiväksi vähän häivyttämään kolahduksia. Labbista en kyllä suosittelisi enkä itse ottaisi; kaikki tapaamani ovat sen eka 3-5 vuotta tosi energisiä ja lähes sekopäitä, etenkin urokset. Sitten vähän vanhempana ovat kyllä yleensä pulleroita fleguja, jotka ei meinaa vartin lenkkiä jaksaa kävellä. NovaScotian noutaja voisi olla myös hyvä valinta. 

Suosittelen kyllä vielä miettimään tarkasti vielä tuon koiran koon. Keskikokoinen on usein paljon järkevämpi valinta kuin iso koira, on helpompi ottaa mukaan autoon ja muihin kulkuvälineisiin, ei syö eikä kakkaa niin paljon (mietipä, onko mukavampi kerätä pussiin peukalon kokoinen vai kahden kämmenen kokoinen jööti....). Keskikokoisen kanssa voi kuitenkin tehdä kaikki samat jutut kuin isommankin kanssa. Jos nyt ottaisin itselleni koiraa,  ottaisin keskikokoisen villakoiran ja pitäisin sen lyhyessä lammasturkissa ympäri vuoden. Fiksu, helposti koulutettava, sosiaalinen, miellyttämishaluinen, pitkäikäinen, varsin terve rotu, ei lähde karvaa lainkaan. 

Kuka sen koiran ulkoiluttaa ja kouluttaa 10 vuoden kuluttua, kun nuorenne ovat muuttaneet kotoa? Kenen kontolla se on? Missä se on lomillanne? Entä jos tulee avioero?

Jos otat aktiivisen koiran, pitää olla aikaa enemmänkin ja kaikkien siihen sitoutua. Aktiivinen koira ei myöskään tule toimeen pelkällä peruskoulutuksella, vaan tarvitsee runsaastipäivittäistä aivojumppaa ja temppu-tehtäviä, koska se on myöskin yleensä älykäs ja turhautuu pelkistä lenkeistä. Asunnon koolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. J aoikeastaan millään koiralla ei ole sisäänrakennettua pitkää pinnaa, vaan keskittymiskykyä treenataan nimenomaan koulutuksella ja temppujen opettelulla.

Mitä peruskoulutus ap:lle tarkoittaa? Minulla on älykkäitä ja aktiivisia koiria, ja minulle se tarkoittaa vähintäänkin ehdotonta tottelevaisuutta, mitä tulee käskyihin seuraa, maahan, paikka, oma peti, istu, ei koske, alas, hiljaa, ei tule, tänne, nouda, odota, hyppää, irti, sivulle. Ne on ison aktiivisen ja monesti säheltävän koiran kanssa ihan välttämättömiä käskyjä. Sen lisäksi meillä tulee mm. kiipeä, tuo kengät, tuo tohvelit, tuo lehti, etsi, missä pallo, missä kissa, missä avaimet, missä talutin, tuo kuppi, avaa suu, anna tassu, suihkuun, vedä, ym. ym. Koirani (saksanpaimenkoiria) ymmärtävät n. 100-200 sanaa.

Entäs se sosiaalisuus ja hellyydenhakuisuus? Miltei joka koira on sitä. Siis jos oikein kohdellaan.

Noita avioero juttuja ollaan vanhempien kanssa mietitty. ollaan päätetty että kumman elämän tilanteeseen koira menee sinne se muuttaa. Silloin kun lapset muuttavat pois kotoa vanhemmat ovat jo eläkkeellä:) Ja emme siis ajattellut mitään kilpa tason agility juttuja ja perus koulutuksella tarkoitan tänne,istu,irti,odota,maahan,ei,oma paikka ja oma nimi :) ja lisäksi jotain muita. Haluaisimme kyllä enemmän keskikokoisen koiran mutta eikös esim. Kultsi ja labbis laiteta isojen koirien sekaan? Mutta jos tein kaksi viesti ketjua voitte vastata kumpaan haluatte:) kiitos vastauksista

Noutajat, spanielit, seisojat, vehnäterrieri, vanha englanninlammaskoira (turkin saa trimmattua lyhyeksi).

Mutta ehkä kannustaisin eniten käymään paikallisissa löytöeläintaloissa ja eläinsuojeluyhdistyksissä. Keskikokoisia ja aika lyhytkarvaisia koiria, jotka ovat tottuneet että kaikenlaista saattaa tapahtua. Osaavat arvostaa oikeaa kotia ja omaa perhettä.

Aikuinen koira on kuitenkin rauhallisempi kuin pentu ekoina vuosinaan.

Nykyään ei voi oikein harrastaa agilityä silleen vaan huvikseen... tai no riippuu toki paikkakunnastakin. Yhtään isommilla paikkakunnilla kursseille on pitkät jonot ja alkeiskurssin jälkeen ryhmiin valitaan vain kisakyvykkäitä ja kisahalukkaita. 

Okei no mennään kattelemmaan noita löytö eläin tarhoja ja mentäisiin oma alottaeisesti harjottelemaan agia:) mutta kiitos neuvvoista!!!

Okei no mennään kattelemmaan noita löytö eläin tarhoja ja mentäisiin oma alottaeisesti harjottelemaan agia:) mutta kiitos neuvvoista!!!

Okei no mennään kattelemmaan noita löytö eläin tarhoja ja mentäisiin oma alottaeisesti harjottelemaan agia:) mutta kiitos neuvvoista!!!

Sori vaan mutta ekaksi koiraksi kerrostaloperheeseen ei missään nimessä löytö- tai rescuekoiraa, ei hyvänen aika! Useimmat noista löytö- ja rescuekoirista ensinnäkin sekarotuisia pystykorva-ajokoirasekoituksia (eli varmasti on metsästysviettiä), yleensä olleet pihakoirina tai häkkikoirina, taustoista ei välttämättä mitään tietoa, sairauksista ei mitään tietoa. Kokemustensa takia eivät yleensä ole helposti koulutettavissa vaikka ehkä uuteen kotiin tottuvatkin. Sisäsiisteys voi olla iso ongelma.

Ehdottomasti mietitte rodun etukäteen, tutustutte rotuun, sen vaatimuksiin ja käsittelyyn huolella, valitsette kasvattajan myös huolella ja tutustutte kasvattajaan ja olette yhteyksissä jos/kun ongelmia tulee. Löytö-/rescuekoirat kannattaa jättää sellaisille, joilla on jo koirakokemusta.

Kokemuksesta voin kertoa että ei kannata vlita ekaksi koiraksi koiraa joka vaatii autoritäärisen kasvatuksen ja lähes ammattilaisen otteet. Kultainen Noutaja ja Labbis ovat melko pienellä vaivalla koulutettavia.Ne karvat ovat mielestäni helpoimmasta päästä ongelmia eikä saisi niihin tuijottaa valitessaan oikeaa rotua.

Niin oliko joku noista tarjotuista roduista sitten erityisen autoritääristä koulutusta vaativa? En kyllä huomannut yhtään, kaikki aika perustason koulutettavia, villakoira jopa erityisen helposti koulutettava, lk-colliekin palveluskoiraksi yleensä hyvin pehmeäluonteinen joskin ehkä vähän terävämpi kuin pitkäkarvaversio.

Kyllä mä olisin sen nahkacollien kannalla. Kaikki mun tuntemat tosi mukavia ja rauhallisia. Menee siihen perus kotikoiran muottiin ja harrastaakin voi jos ei ihan huipulle tähtää.

Labbis on ehkä tosiaan se mahdollisin tuhooja, ja saattaa tehä sitä tosiaan vuosia. Todella aktiivinen ja vilkas

Okei näitten rescue koirien taustoista ei tiedä... Ehkä silloin kun ollaan "Kokeneempia":) onko tuon nahka collien kouluttamisesta mitään tietoa?(: kiitoksia vastaajille!!!

Ensinnäkin agilitya ei pidä mennä vain "oma-aloitteisesti" harrastelemaan, sillä voi pilata koiran terveyden. Tosin mielestäni on erittäin valitettavaa, että monilla paikkakunnilla harrastamaan pääsee vain veren maku suussa kilpailevat eikä huvikseen harrastaville jää tilaa ryhmiin. Saisi enemmän olla tarjontaa niille, jotka haluavat vain pitää hauskaa ja aktivoida lemmikkiään. Mutta siis jos ei ole kokemusta agilitysta, kannattaa mennä kurssille/seuraan missä on pätevä ohjaaja. Muuten voi koiran terveys kärsiä, jos esim. hyppyyttää liian nuorta koiraa/väärällä tekniikalla jne.

Toisekseen en suosittelisi teille kovin aktiivista rotua, ne vähemmänkin aktiiviset kykenevät vallan hyvin noihin lenkkeihin ja harrastuksiin mitä aloitusviestissä kuvailet. Ja otattepa sitten vähemmän aktiivisen tai aktiivisemman rodun edustajan, niin kannattaa varautua siihen, että koira voi olla ihan jotain muuta kuin rodun tyypillinen edustaja. Esim. oman koirani rotua suositellaan usein seurakoiraksi sopivaksi kunhan se saa kohtuullisesti liikuntaa. Itse en suosittelisi oman kokemuksen jälkeen, koira on ihana ja rauhallinen kotona, ei tuhoa mitään, erittäin ihmisystävällinen yms. mutta se on vaatinut ja vaatii todella paljon työtä. Esim. kirjoittamillasi lenkkimäärillä ei oma koirani pärjäisi millään, se on aamulla pari tuntia tai joskus kolmekin, illalla tunti tai pari lisää monipuolista liikuntaa. Siihen päälle vielä kaikki muu aktivointi eli aivojen väsyttäminen, ja kas kummaa kun on omistajakin iltaisin sopivasti väsynyt. Koiraa en enää pois vaihtaisi, sen verran ihana se on ja vähitellen meille on muodostunut sopivat rutiinit, mutta jos olisin etukäteen aavistanut miten energinen ja aktiivinen koira on, en tiedä olisinko uskaltanut sitä ottaa.

Ei nahkacollieta sen kummemmin kouluteta kuin muitakaan koiria, perusasiat on ihan samat kaikille. Johdonmukaisuus ja selkeys alusta asti, kaikki perheenjäsenet kasvattaa samalla tavalla. Huutaa collielle ei tarvi, niillä on erittäin hyvä kuulo....

Kannattaa hommata vaikkapa Tuire Kaimion kirja Pennun kasvatus ja kaikkien perheenjäsenten lukea se jo hyvissä ajoin etukäteen. Siinä on kaikki oleellinen. Collieyhdistyksen sivuilla voi myös käydä tutustumassa rotuun. Koiranäyttelyissä kannattaa toki kiertää katsomassa ja tutustumassa rotuun ja kasvattajiin.