Tyttäreni uhosi aikoinaan, että kun muuttaa omilleen ei siivoa ikinä ja syö pelkkiä keksejä! No nyt näyttää sitten siltä että piti sanansa

Suklaavanukkaita ja energiajuomia ja sipsejä kaapit täynnä, kuulostaa kauppaan ekaa kertaa itsenäisesti päästetyn pikkumuksun ostoksilta. Tuohon päälle vielä Saarioisen roiskeläpät ja pari siideritölkkiä niin avot. Kaipa noihin kyllästyy ajan mittaan ja tekee mieli vähän monipuolisempaa syötävää. Tosin ehkä parempi ettei tyttö vielä piittaa ruoanlaitosta, takuulla unohtuisi uunit ja hellanlevyt päälle.

Onko normaali nuori vai jotenkin erityinen?

Neljän äiti kirjoitti:

Opettakaa hitto nää kotityöt jo kotona.

Kyllä niitä kotitöitä tehtiin. Tietysti omien huoneiden siivous, lisäksi vessan pesu, tiskikoneen tyhjennys, ruohonleikkuu ja jopa halonmättö. Silloin päätin, etten ikinä ala elää samalla lailla, että koti pitää olla aina tiptop. Enkä ole elänytkään. Kotitöistä jäi kunnon inho päälle, kun kaverit leikkivät ulkona ja meillä aina vaan siivottiin. Siltä se ainakin silloin tuntui.

Olen asunut omillani 16-vuotiaasta lähtien eikä vielä näin kolmekymppisenäkään voisi vähempää kiinnostaa miltä kämppä näyttää. Vessan pidän kyllä siistinä ja pyyhin pölyt, mutta imuroin ehkä kerran kuussa, tiskaan sillon kun tiskipöytä alkaa käydä pieneksi ja tavarat on hujanhajan. En jaksa tuhlata elämääni siivoamiseen.

En käsitä miten omilleen muutto ja nuoren aikuisen ensivapaus merkitsevät osalle täydellistä välinpitämättömyyttä kodin puhtaanapidosta. Törkyinen kämppä alkaa väistämättä haista pahalta ja lemu tarttuu ihoon ja hiuksiin ja vaatteisiin. Dunkkis menee myös rappukäytävän puolelle aina kun ulko-ovi avataan ja suljetaan. Nykyisen asuinrappuni ykköskerroksessa majaili ilmeisen siivoushaluton nuori mies, kun hänen kohdallaan leijaili aina väkevä lian ja pesemättömyyden haju. Piti hengitellä suun kautta. Taloyhtiö tai isännöitsijä kait puuttui asiaan kun löyhkä katosi ykskaks, sama heppu kyllä asuu siinä edelleen.

Minä tein juuri noin, en viitsinyt enkä oikein osannutkaan pitää kotia siistinä, ruokana oli juuri kaikkea tuollaista. Parin vuoden jälkeen sitten ryhdistäydyin, laihdutin parikymmentä kiloa (ihanan helppoa parikymppisenä), opettelin tekemään ruokaa ja aloitin siivousrutiinit. En mennyt pilalle tuosta ja viimeinen asia, jota olisin kaivannut, olisi ollut äitini nalkutus aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Neljän äiti kirjoitti:

Opettakaa hitto nää kotityöt jo kotona.

Kyllä niitä kotitöitä tehtiin. Tietysti omien huoneiden siivous, lisäksi vessan pesu, tiskikoneen tyhjennys, ruohonleikkuu ja jopa halonmättö. Silloin päätin, etten ikinä ala elää samalla lailla, että koti pitää olla aina tiptop. Enkä ole elänytkään. Kotitöistä jäi kunnon inho päälle, kun kaverit leikkivät ulkona ja meillä aina vaan siivottiin. Siltä se ainakin silloin tuntui.

Olen asunut omillani 16-vuotiaasta lähtien eikä vielä näin kolmekymppisenäkään voisi vähempää kiinnostaa miltä kämppä näyttää. Vessan pidän kyllä siistinä ja pyyhin pölyt, mutta imuroin ehkä kerran kuussa, tiskaan sillon kun tiskipöytä alkaa käydä pieneksi ja tavarat on hujanhajan. En jaksa tuhlata elämääni siivoamiseen.

Itse elin alkoholistikämpässä nuoruuteni. Oma on ollut siisti. Onneksi ainakin omilleen muuttanut poika on myös.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein juuri noin, en viitsinyt enkä oikein osannutkaan pitää kotia siistinä, ruokana oli juuri kaikkea tuollaista. Parin vuoden jälkeen sitten ryhdistäydyin, laihdutin parikymmentä kiloa (ihanan helppoa parikymppisenä), opettelin tekemään ruokaa ja aloitin siivousrutiinit. En mennyt pilalle tuosta ja viimeinen asia, jota olisin kaivannut, olisi ollut äitini nalkutus aiheesta.

Mutta siis lemmikeistä on pidettävä huolta, kun niitä on otettu. Minulla ei ollut. Siitä huomauttaisin, en muusta.

Selkeästihän hän syö muutakin kuin pelkkää keksiä. 

Muusta en tiedä, mutta lemmikeistä pitää huolehtia, jos niitä ottaa!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää silmällä, ettei asunto mene siihen kuntoon, että siihen jää pysyviä jälkiä.

Jos kissat eivät enää halua käyttää likaista hiekka-astiaansa, ne pissaavat ja ulostavat muualle. Pissat imeytyvät pahimillaan lattiapintojen saumoista sementtiin asti eli edessä on kallis remontti.

Kolme kissaa tarvitsee useamman hiekka-astian.

Tämä, jos vauriot ovat isoja niin pelkkä takuuvuokra ei riitä kattamaan remppakustannuksia. Sellainen on yllättävän kallista puuhaa. Nuori ihminen ei omassa kuplassaan osaa välttämättä ajatella asiaa tältä kantilta, joten vanhemmat voisivat diskreetisti vihjaista tästä faktasta. Vuokranantajaa ei paljoa naurata jos asunto on huolimattoman asukkaan jäljiltä täysin räjähtäneessä kunnossa.

Tyttö muistuttaa entistä kämppistäni muutaman vuoden takaa. Oli juurikin 19-vuotias ja ekaa kertaa pois kotoa muuttanut nuori nainen. Hän kyllä tykkäsi siivota ahkerasti, ei siinä mitään, mutta söi ihan tolkuttomasti ruokaa päivittäin. Kämppis rakasti kokkailua yksin tai kavereiden kanssa eli taustalla ei ollut mitään eroahdistusta tai masennusta tms. Kotona oli tietysti katsottu perään ettei voi ahmia liikaa, omillaan asuvana sai sitten syödä niin paljon kuin huvittaa. Tyttö lihoikin monta kiloa vain parissa kolmessa kuukaudessa, koska söi ja söi eikä harrastanut käsittääkseni mitään liikunnallista. Ei ihme että alkaa muistuttaa tyyris tylleröä, kun syö joka päivä tyyliin pellillisen pizzaa ja jälkkärit päälle. Loppupelissä ei yhtään terveellisempää kuin jatkuva suklaan ja sipsien mässäily.

Vierailija kirjoitti:

Voiko täysi-ikäisestä tehdä jonkun suojeluilmoituksen?

Voi aisun. Tai en minä tiedä mikä se on mutta toisen itse m urha yrityksen jälkeen sairaalan sosiaalityöntekijä teki minusta ilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Mun poika myös uhosi, ettei tarvi opetella ruoanlaittoa, take away pizza ja McDonalds on keksitty. N. kuukauden kuluttua kyseli puhelimessa, miten makaronilaatikkoa ja lihapullia tehdään. Nykyään kutsuu meitä jopa illalliselle ja ruoka on herkullista.

Okei. Minä en uhonnut mitään. Nyt 5-kymppisenä (naisena) en edelleenkään tee ruokaa enkä erityisemmin siivoakaan. Ei kiinnosta. 

Eläinrääkkäystä on jos ei vatia siivota päivittäin! Ja kolme kissaa tarvitsee vähintään edes kaksi vatia. Vesi pitää vaihtaa pari kertaa päivässä varsinkin kesällä. Mua niin ärsyttää kun kissoja pidetään tuolla tavalla. Eläköön itse omassa paskassaan, mutta kissat pitäisi antaa parempaan kotiin. 

Aloittaako Porvoon yliopistossa?

Kuka tuon asunnon omistaa? Ilmoita omistajalle/vuokranantajalle, millaista tuo "huolenpito" asunnosta on nyt eikä vasta kolmen vuoden päästä, kun tytär on kuollut paskoihinsa. Hänen pitää opetella kunnioittamaan edes toisten omaisuutta, vaikka itsestään ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko täysi-ikäisestä tehdä jonkun suojeluilmoituksen?

Kaiken ikäisistä voi tehdä sossuun huoli ilmoituksen.

Kyllä. Mun miehen tyttärelle, 24v, määrättiin nyt lopulta edunvalvoja. Pahat mt-ongelmat hänellä. Kissoista luopui lopulta kun mieheni painosti siinä asiassa. Mutta yli vuosi meni aikaa, että sos.toimi lopulta ryhtyi toimeen. Asunto oli tosiaan kuin kaatopaikka, ihan hirveä vuosi ollut mun miehellä tämän asian takia. Surullista että nuorella menee noin. 

Mä en ole vieläkään oppinut ja olen 37. Ei mua haittaa kaaos ja käyn kotona vaan nukkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Eli elää ihan normaalia syrjäytyneen elämää. Kuten yli 50 tuhatta muutakin nuorta aikuista tänä päivänä.

Toivottavasti työkkäri edes tarjoaa jonkun pajamahdollisuuden niin pääsee jämäköittämään elämänhallintaansa.

Paitsi että tuollaisia lääviä on muillakin kuin syrjäytyneillä. Tiedän 25-35v miehiä ja naisia joilla korkea koulutus ja hieno ura (mm. erikoistuvan lääkärin) mutta koti kuin kaatopaikka. Käyvät siellä vain nukkumassa, suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, syömässä joskus jotakin. Muutaman kerran vuodessa siivoavat vähän.

Ja mun mies joutui myös maksamaan muutaman tuhat euroa kahden asunnon remontista kun kissat pissasivat lattiat pilalle+ rästivuokria. Ei ole halpaa lystiä. 

Nro 79