Lue keskustelun säännöt.
Oman äidin lihavuus allöttää
24.06.2013 |
Kirjoitan asiasta tänne, koska en voi tätä sanoa kenellekään ääneen ja pakko puhua jollekin. Mua on alkanut ällöttämään ja inhottamaan äitini lihavuus. Mua ärsyttää katsoa sitä ja sen syömistä!
En puhu nyt mistään lievästä ylipainosta, vaan lihavuudesta. Äitini syö ja juo eikä harrasta minkäänlaista liikuntaa. Lihoo ja paisuu ja painoindeksi on jo yli 40. Työvuosia on vielä jäljellä ja lapsenlapsia, joiden kanssa tykkää ja haluaa olla, useita. Mutta ei hän kohta jaksa lasten kanssakaan olla ja touhuta, jos paisuminen jatkuu! Väsyy jo nyt nopeasti ja mielellään vaan istuskelee.
Kertokaa mulle, miten käsittelen tämän asian itseni kanssa? Mua ärsyttää niin paljon, että kohta sanon sille päin namaa, että tee itsellesi jotain. Ja eihän lihavalle voi sanoa mitään sen painosta, kun se on lihavien syrjimistä, sorsimista ja ties mitä. Normaalipainoisia ja hyväkuntoisia ihmisiä kyllä saa mollata. Ainakin äitini...
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 14:46"]
Eikö mikään fakta kolahtaisi äitisi kalloon? Tutkimukset, kirjat, dokumentit tms jossa olisi faktaa ylipainosta maanläheisesti kirjoitettuna. Mielestäni tuon tason ylipaino on jo itsekästä, jossain vaiheessa se väistämättä koituu yhteiskunnan ja perheen huoleksi tavalla tai toisella. T: 14
[/quote]
Tuo on täysin väärä asenne tilanteeseen, ei siitä ole mitään hyötyä jos toinen ihminen yrittää kalauttaa kalloon jotain faktoja, kyllä kaikki ihmiset ne faktat tietävät, ei ap:n äiti varmaankaan mikään jälkeenjäänyt idiootti ole. Lihavuus on hänen oma ongelmansa, ja se ongelman aiheuttaja on henkisellä puolella, ei älyllisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini oli jo paljon alle kuusikymppisenä niin lihava ja huonokuntoinen, ettei jaksa juuri liikkua. Esim. läähättää kävellessään eikä taivu mihinkään. Ei hän pysty lastenlastensa kanssa leikkimään. (Muuten on terve, vain lihava ja liikkumaton.) Muut kun kuulevat lapseni isoöidistä, kuvittelevat hänen olevan joku 90-vuotias, koska ei jaksa mitään. Muiden samanikäiset isovanhemmat esim. hiihtävät ja pulkkailevat lastenlastensa kanssa.
Ja hoidan kyllä lapseni itse, mutta eipä äitini pystyisikään, vaikka yrittäisi / tarvitsisi. Valittelee vaan että ei voi, kun lapsi haluaisi esim. näyttää taitojaan vaikka pyöräilyssä tai luistelussa. Voisi sinne kentän laidalle vaikka kävellä katsomaan vaikka ei itse luistelisikaan, jos jaksaisi. Muut kyllä luistelevatkin.
18: En hoidata lapsiani äidilläni enkä roiku essunsa helmoissa :D On sen verran pitkä välimatkakin, että en voisi hoidattaa, vaikka haluaisinkin :)
20: Saatat olla oikeilla jäljillä. Varmaan liittyy tämä asenne jotenkin suhteeseemme. Vaikka korostan eroja, meissä on paljon samaankin. Ja pelkään olevani/tulevani samanlaiseksi. Kiitos hyvästä neuvosta! Yritän nähdä äitini aikuisena äidin mummon sijaan. Ehkä sitten pystyn unohtamaan tämän asian.
hanki jostain kolerabakteeri ja pistä se mammasi ruokaan, kyllä lähtee vähintään 10 kg viikossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää ennen kuin teette lapsia, kenen vastuulla lastenhoito on. Nykyaikana me mummut ollaan vielä työelämässä ja kun omat lapset ovat aikuisia, haluamme keskittyä enemmän omaan elämäämme. Monesti saa kuulla että kun ei mummu ja vaari hoidakaan meidän pienokaisia... Ei tehdä sitä tai tätä. Lahjatkin ovat aivan vääriä, vaikka kuinka yrittäisi etsiä sopivaa. Me ei anneta edes meidän oman kodin avaimia aikuisille perheellisille lapsillemme. Haluamme tietää etukäteen koska tullaan ja kuinka pitkäksi aikaa. Tämän opin omilta vanhemmiltani, jotka tuppautuivat nuoren parin kotiin koska tahansa kun sille päälle sattuivat. Arvostan omaa aikaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavat verolle ja hoitokulut suuremmiksi!
Vierailija kirjoitti:
Mua ällöttää äitini lihavuus myös. Uskon, että syynä siihen on lähinnä se, että äitini on lapsesta asti arvostellut minun ulkonäköäni ja painoani ja nyt tarkkailee kovasti minun lastani.
Itse olen ollut aina normaalipainoinen paitsi ihan viime aikoina, kun olen sairastanut. Äitini on silti (itse lihavana) arvostellut minua aina, olen kasvanut siihen, että olen fyysisesti vääränlainen, lihava ja selluliittinen yms. Mikä ei kyllä ole ollut totta, tajuan sen nyt aikuisena paremmin. Mutta tunne oman vartalon kelpaamattomuudesta ei lähde pois, se on ollut aina vaikka nuorempana taisin olla oikein kauniskin.
Inhoan läskiä, erityisesti äidissäni. Muissa ihmisissä en oikeastaan: muut saavat olla mun puolestani millaisia vain, ei ole minun murheeni. Kaunein vartalo on minun mielstäni normaalipainoinen, hiukan pehmeäkin. En siis ole edes tiukka tai anorektikko (enää). Mutta äitini painaa yli 100 kg ja siinä on vähintään 40 kg liikaa. Oksettaa, kun pitää halata.
Kuulostaa siltä, että olet syömishäiriöinen edelleen. Todennäköisesti ap on sitä myös. Lähes jokaisella lihavia inhoavalla on myös itsellään syömishäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin äitini on hieman lihava, mutta ei minua okseta eikä inhota oma äiti, joka on minut maailmaan saattanut ja huolehtinut aikuiseksi. On ihana halata ja käydä puolin ja toisin kylässä silloin kun se kummallekin sopii.Rakastan häntä oikeasti.
Minulle tuli mieleen, että miksi sinun ap pitää erikseen alleviivata sitä, kuinka erilaisia ihmisiä sinä ja äitisi olette? Onko sulla jäänyt napanuora sen verran lyhyeksi, että peilaat vieläkin jatkuvasti itseäsi äitiisi, ja mietit että tuollaiseksi en ainakaan tule? Sinulle tekisi hyvää alkaa nähdä äitisi ihan aikuisena ihmisenä, ei pelkkänä äitinä ja mummona.