Oman äidin lihavuus allöttää

Toiset arvostavat ihmissuhteita, toiset esim. telkkarin tuijotusta ja alennusmyynneissä tunkemista.

Ne, jotka arvostavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan, saavat heiltä jotain, mistä muut eivät edes tajua jäävänsä paitsi. Hoitamisesta ei välttämättä ole kyse ollenkaan, vaan yhdessäolosta ja arjen jakamisesta. Mitä pahaa on, jos auttaa lastaan tarvittaessa tai vaikka ilmankin? Eivätkö lapset auta vanhempiaan missään?

Aina ei ratkaise edes se, kuka on töissä ja kuka ei. Minun vanhempani esim. ovat olleet eläkkeellä jo ennen lapseni syntymää, samoin mieheni vanhemmat. Kummatkaan eivät hoida lasta, toiset hätätapauksessa ja toiset eivät ole koskaan hoitaneet.

Minä olen se, jonka äiti on niin läski, ettei jaksa liikkua.  Eipä sillä juuri meidän kannaltamme ole eroa, ällöttää kyllä ja harmittaa. On ilo katsoa isovanhempia lasten kanssa rannalla, pyöräilemässä, puistossa jne. Meillä ei tuollaista ole eikä tule ja se harmittaa LASTEN takia. Mutta arvatkaapas, kenen puhelin soi, kun kuka vaan isovanhemmista tarvitsee apua esim. uuden puhelimen tai tietokoneensa kanssa... Se tiedetään jo, että kuulumisten kertomiseen ei anneta aikaa ennen kuin jo pyydetään ilmaisia palveluksia lapsilta, joilla on hoidettavana oma työ ja perhe ilman isovanhempien apua...

Vielä työelämässä mukana olevana mummuna osaan itsekin tietokone- yms. asennus- ja säätöasiat. Hoidin omat ja puolisoni iäkkäät vanhemmat hautaan saakka ja itsellä oli pienet lapset silloin sekä päivätyö. Silloin päätin etten jää taakaksi lapsilleni en liioin tuppaudu heidän elämäänsä ilmoittamatta omilla avaimillani. Olen aina ollut sitä mieltä että vanhempien tulee päästää aikuisista lapsistaan irti, vieläkin näkee esim. töissä kuinka rankkaa on joillakin työkavereilla jotka joutuvat oman perheensä lisäksi hoitamaan vanhempiaan. Meillä on omien aikuisten lasten kanssa sovittu nämä asiat ja meillä tämä on toiminut. Kunnioitamme perhe-elämää puolin ja toisin eikä tarvitse stressata. Saa olla sitä mitä sillä hetkellä on. Toivottavasti löydät sen mitä etsit. 

No et voi sanoa mitään. Mieti jos sanomisella vois asioita muuttaa. Olet lihava, laihduta ja puh puolen vuoden päästä tässä maailmassa ei olis yhtään ylipainoista. Sama tupakan polton lopettamisess, uhkapelurissa.

äitisi itse kantaa kilonsa.

Mua ällöttää äitini lihavuus myös. Uskon, että syynä siihen on lähinnä se, että äitini on lapsesta asti arvostellut minun ulkonäköäni ja painoani ja nyt tarkkailee kovasti minun lastani.

Itse olen ollut aina normaalipainoinen paitsi ihan viime aikoina, kun olen sairastanut. Äitini on silti (itse lihavana) arvostellut minua aina, olen kasvanut siihen, että olen fyysisesti vääränlainen, lihava ja selluliittinen yms. Mikä ei kyllä ole ollut totta, tajuan sen nyt aikuisena paremmin. Mutta tunne oman vartalon kelpaamattomuudesta ei lähde pois, se on ollut aina vaikka nuorempana taisin olla oikein kauniskin.

Inhoan läskiä, erityisesti äidissäni. Muissa ihmisissä en oikeastaan: muut saavat olla mun puolestani millaisia vain, ei ole minun murheeni. Kaunein vartalo on minun mielstäni normaalipainoinen, hiukan pehmeäkin. En siis ole edes tiukka tai anorektikko (enää). Mutta äitini painaa yli 100 kg ja siinä on vähintään 40 kg liikaa. Oksettaa, kun pitää halata.

Ap:n äiti ei kovin vanhakaan voi olla jos on työelämässä, minusta sen ikäisen voisi vielä saada heräämään itsestään huolehtimiseen. Miksei muka niin läheiselle kuin äiti voisi asiasta sanoa? Ehkä hän juuri tarvitsee herätyksen, vaikka suuttuisi. Jos vaikka sanoisi, että olet huolissasi että äiti kuolee ennen aikojaan tuota menoa. Ihan liikkumattomalle ihmiselle likintaa on varmaan turha alkaa tuputtaa, mutta paljon saisi jo aikaan ruokailutottumuksia muuttamalla. 

En mäkään välitä muiden kuin äiti läskeistä. Muut saa mun puolesta olla minkä kokoisia tahansa, ei mua kiinnosta. Mua on ehkä alkanut inhottamaan äitini lihavuus, koska se alkaa jo olemaan iso terveysriski. Pelkään siis äitini terveyden, jaksamisen ja liikuntakyvyn puolesta. Suretta, ärsyttää ja inhottaa, kun oma äiti ei välitä omasta terveydestään. Ap. 

Yleensä voimakas yöipaino kertoo jostain psyykkisistä ongelmista, murheista, käsittelemättömistä asioista, itsensä työntämisestä taka-alalle.

Voisitko kysyä äidiltäsi, kuinka hän voi. Sano hänelle, että olet huolissasi hänen terveydestään ja jaksamisestaan.

3: olet näköjään hyvin perillä siitä miksi sinua ärsyttää äitisi lihavuus. Mietin olisiko ap:llakin se äidin lihavuuden ällöttävyys jostain suuremmasta kokonaisuudesta kuin lihavuudesta sinänsä lähtöisin.

Minun äitini ei ole koskaan ollut pahasti lihava, lievemmin ylipainoinen vain. Mutta minua ällötti silloin kun asuin vielä kotona, kun hän söi miten sattui ja lihoi nopeasti lyhyessä ajassa ja minkä puputtamiseltaan ehti, puhui laihdutuksesta. Hän ei huomannut muissa ihmisissä mitään muita ominaisuuksia kuin painon, ja me lapsetkin oltiin jatkuvan arvioinnin kohteena sen suhteen.

Vieläkin saa kuunnella arvostelua, milloin olen lihonut, milloin olen laihtunut liikaa. Ikinä ei ole hyvä. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei kiinnosta.

Miksi äitisi syö sitten liikaa, ap? Mitä tyhjiötä hän elämässään yrittää täyttää? Usein äitisi ikäiset naiset on kasvatettu siihen, että mitään ei saa haluta, kaikkia pitää miellyttää ja olla aina muita varten. Ainoastaan syöminen on oma juttu, ja sillä voidaan sekä ilmaista piilotettua uhmaa ja suuttumusta, tai masennusta, väsymystä - mitä vain. Aivan kuten joku sanoikin, niin syömisen taustalla ovat usein psyykkiset syyt.

Lisäksi moni kuusikymppinen, työelämässä vielä oleva ihminen on työssään aika äärirajoilla, ja on tosi väsynyt, mutta ei pääse eläkkeelle. Tiedän monia tuon ikäisiä, jotka ovat oikeasti aivan nääntyneitä ja heräilevät aamuyöstä murehtimaan tulevaa työpäivää. Kenellekään he eivät kuitenkaan kerro näistä huolistaan. Silloin tulee helposti sellainen kierre, että väsymystä ja stressiä yritetään hoitaa syömällä, koska voimia ei oikein muuhunkaan enää meinaa riittää.

Voi olla, että äidilläsi on elämässään asioita, joilla hän ei halua kuormittaa sinua mutta joita hän ei osaa käsitellä nyt oikein mitenkään. Sinuna antaisin hänen olla juuri sellainen kuin on. Et ole äitisi kaveri, etkä todennäköisesti ymmärtäisi häntä vaikka hän kertoisikin mitä hän miettii. Voit kuitenkin olla rakas läheinen joka ei arvostele (koska äitisi varmasti kohtaa arvostelua jatkuvasti juuri nyt).

Tiedän kyllä, että äitini täyttää syömisellään jotakin, mutta en jaksa ymmärtää mitä. Kun ei hänen elämästään mitään puutu tai ole puuttunut. On vaan jotenkin sellanen perustyytymätön ja aina vailla jotakin. Raskasta hänellä on viime vuosina ollut syistä, joita en tässä erittele, mutta en voi ymmärtää hänen tapaansa syödä, syödä ja syödä.

Ehkä mua enemmän taitaa ärsyttää hänen luonteensa kuin lihavuutensa, joka on seurausta luonteestaan. Sellainen  perustyytymätön, ei niin toimelias ihminen. Itse kun haluaisin olla liikkeessä koko ajan...

Ja 9 oli ap :)

Minuakin huolestutti jossain vaiheessa lasten saamisesta asti runsaasti ylipainoisen äitini terveys ja jaksaminen. Hän on 160 cm ja yli 100 kg aina ollut kun muistan. Mutta nyt hän on jo seitsenkymppinen ja edelleen erittäin jaksava ja hyväkuntoinen, joskin yhtä lihava kuin ennenkin, joten enää en jaksa murehtia. Ja minua ei siis ennenkään ole *ällöttänyt* äidin paino vaan huolestuttanut.

Sen sijaan siitä en tykkää että eläkkeelle jäätyään äiti, joka on siis minua 30 kg painavampi ainakin, ja lyhyempi vielä, kehtaa joka kerta kun siellä käyn, arvostella MINUN painoani ja ulkonäköäni. Jos sanon takaisin, että itse olet paljon painavampi, kannattaako arvostella, niin kaikki kuitataan sillä että "sinä olet nuori ihminen, se on ihan eri asia". Eikä se mitään jos hän olisi sanonut tästä joskus, mutta kun koko visiitit sinne on semmoisia että vähän väliä äidin jutut kääntyy mun syömisiin, painoon tai ulkonäköön. Tuntuu, etten halua piruuttaankaan laihduttaa (tiedän, että näyttäisin paremmalta 10-15 kg kevyempänä) ihan äidin kiusaksi, ettei vaan luule että se jäkätys on jotain auttanut!

[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 11:54"]

En mäkään välitä muiden kuin äiti läskeistä. Muut saa mun puolesta olla minkä kokoisia tahansa, ei mua kiinnosta. Mua on ehkä alkanut inhottamaan äitini lihavuus, koska se alkaa jo olemaan iso terveysriski. Pelkään siis äitini terveyden, jaksamisen ja liikuntakyvyn puolesta. Suretta, ärsyttää ja inhottaa, kun oma äiti ei välitä omasta terveydestään. Ap. 

[/quote]

Minua, lihavana, kyllä loukkaisi jos mulle sanottaisiin että sun läskit inhottaa mua, tai ärsyttää, mutta jos joku sanoo että on huolissaan mun terveydestä ja jaksamisesta niin se ei minua loukkaisi. Jos sanot äidillesi loukkaavasti hänen ylipainostaan, hän lihoo vain entistä enemmän, koska lihavuus johtuu psyykkisistä ongelmista, vaikka ulkopuolinen ei sitä näe, ihmisen pään sisällä voi olla vaikka mitä. Ongelmat näkyvät toisilla juomisena, toisilla syömisenä, kolmannella vaikka liiallisena liikkumisena, kuka nyt milläkin tavalla yrittää ongelmiaan paeta ja kestää. Myös tuollainen luonne, että arvostelee koko ajan muita, ja on tyytymätön, kertoo sen että hän ei pidä itsestään, ja hänellä on aika isojakin ongelmia oman itsensä kanssa.

Mua ällöttää ihmiset, jotka jaksaa kytätä ja arvostella muita.

Mietin tätä asiaa hetken ja pakko myöntää että jollain tasolla ymmärrän ap:ta. Musta on kiva katsoa omaa äitiäni joka noin 50-vuotiaana on todella urheilullinen, menevä ja aktiivinen. Tämän lisäksi hän arvostaa hyvää ruokaa ja tekee kaiken itse, syö todella terveellisesti ja monipuolisesti.

Ajattelen tämän niin, että hän on ollut mulle hyvänä esikuvana ja on sitä varmasti tuleville lapsenlapsillekin, joiden kanssa jaksaa mennä ja touhuta helposti vielä seuraavat 20 vuotta jos mitään ikävää ei tapahdu. Samalla minä saan nauttia äitini seurasta ja olla kiitollinen siitä, että hän ei sairastu ainakaan elintasosairauksiin, syövästä tms ei tietenkään kukaan voi varmaksi sanoa.

Ap:n tilanteessa yrittäisin ehdottomasti auttaa äitiäni ja ohjata häntä kohti terveempää elämään niin hänen itsensä kuin koko perheen vuoksi.

Oi olispa mullakin urheilullinen ja menevä, tai edes liikunnallinen ja reipas äiti, kuten 14:sta! Olisi ihanaa liikkua ja vaikka matkustella yhdessä oman äidin kanssa, mutta tasan ei käy onnen lahjat. Tiedän, ettei äidistäni tule urheilullista eikä edes liikunnallista, koska hän ei ole koskaan pitänyt liikunnasta. Pakkopullaa hänelle ollut aina. Mutta toivoisin, että hän kävisi edes vaikka kävelyllä muutaman kerran viikossa. Matkustelua äidin kanssa ei kannata edes ajatella, koska hänen elämä pyörii ruuan ja herkkujen ympärillä enkä kestäisi sitä syömisen miettimistä. 

Terveysnäkökulma ei häntä liikuta, koska on perusterve eikä juurikaan sairastele. Ja laihat ne vasta sairaita onkin... Olen kuitenkin varma, että nykyinen paino kyllä alkaa jo ottamaan esim. sydämen päälle eivätkä polvetkaan enää kovin kauan menoa kestä. Ärsyttää myös tuo äitini tapa arvostella/haukkua hoikkia ihmisiä minullekin, vaikka olen hoikka ja urheilullinen. 

Oi olispa mullakin urheilullinen ja menevä, tai edes liikunnallinen ja reipas äiti, kuten 14:sta! Olisi ihanaa liikkua ja vaikka matkustella yhdessä oman äidin kanssa, mutta tasan ei käy onnen lahjat. Tiedän, ettei äidistäni tule urheilullista eikä edes liikunnallista, koska hän ei ole koskaan pitänyt liikunnasta. Pakkopullaa hänelle ollut aina. Mutta toivoisin, että hän kävisi edes vaikka kävelyllä muutaman kerran viikossa. Matkustelua äidin kanssa ei kannata edes ajatella, koska hänen elämä pyörii ruuan ja herkkujen ympärillä enkä kestäisi sitä syömisen miettimistä. 

Terveysnäkökulma ei häntä liikuta, koska on perusterve eikä juurikaan sairastele. Ja laihat ne vasta sairaita onkin... Olen kuitenkin varma, että nykyinen paino kyllä alkaa jo ottamaan esim. sydämen päälle eivätkä polvetkaan enää kovin kauan menoa kestä. Ärsyttää myös tuo äitini tapa arvostella/haukkua hoikkia ihmisiä minullekin, vaikka olen hoikka ja urheilullinen. 

Eikö mikään fakta kolahtaisi äitisi kalloon? Tutkimukset, kirjat, dokumentit tms jossa olisi faktaa ylipainosta maanläheisesti kirjoitettuna. Mielestäni tuon tason ylipaino on jo itsekästä, jossain vaiheessa se väistämättä koituu yhteiskunnan ja perheen huoleksi tavalla tai toisella. T: 14

Ai että lihava äiti ällöttää. Kuiteskin pitäisi mummuna olla sinun lapsillesi. Hoidata ne lapset muualla niin mullekin jäisi OMAA AIKAA. Ehtisi sitä miettiä OMAA VOINTIAAN kun ei aina ole joku aikuinen roikkumassa essun helmoissa. Terv. Lihava, työelämässä oleva äitisi.

14; sellainen pieni juttu, että työelämässä oleva ylipainoinen ihminen on jo ihan työterveyden puolesta valistettu kaikesta mahdollisesta ylipainon mukanaan tuomasta haitasta ja vaivasta. Ja jos sen lisäksi on ikinä mitään lehteä aukaissut, tietää että läski tappaa ja on rumaa ja kallista ja oih ja voih.

Ihminen ei ole rationaalinen olento, vaikka niin halutaankin ajatella, ja usein ne ylipainon syyt ovat ihan muualla kuin tiedon puutteessa. Vaikka ajatuksesi on kaunis, niin se vaan ei ole realistinen, eikä todennäköisesti vaikuta ap:n äitiin millään myönteisellä tavalla.