Teini-ikäisen karkureissut

[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 10:48"]

Eli, jos alaikäinen(13-15v) lapsesi lähtisi ilman lupaa reissaamaan toiselle paikkakunnalle/toiselle puolelle suomea ja sitten sieltä soittaisi hädissään viikon-parin päästä että on hukannut kännykkänsä ja rahansa yms., niin miten toimisit?

[/quote]

Ja sinäkö vastuullisena vanhempana odottaisit kotona sen viikon-parin kotonasi etkä tekisi mitään löytääksesi karkulaista? Niinkö?

Minä en todellakaan jäisi odottamaan viikkoa tai paria. Minä olisin soittanut perään heti, kun olisin huomannut karkumatkan ja käskisin kotiin. Sen jälkeen tekisin poliisille katoamisilmoituksen ja lähtisin hakemaan karkulaista välittömästi. 

Poliisi olisi ollut lapsen perässä seuraavana päivänä eli meillä noin ei kävisi, lapset kun ei ole karkailleet niin että kyseessä olisi tapa.

Tää on ilmeisesti kuvitteellinen juttu ja kakkosen teoria on virheellinen, teiniä ei olisi

löydetty.

Omaa lasta autetaan AINA joka muuta puhuu on kivisydän.

Jos minun teini oli ollut teillä tietymättömillä, olisi poliisi ollut perässä viimeistään toisena päivänä.

Mutta totta kai rientäisin pelastamaan lastani vaikka kahden kuukauden päästä, jos poliisi ei olisi ehtinyt aiemmin kotiuttaa.

Minä olin tuollainen teini. En tiedä ottivatko poliisiin yhteyttä vai ei, mutta äitini soitti kun olin lähtenyt parin kaverin kanssa liftaamaan ja oltiin jo toisella paikkakunnalla ja sanoin että ollaan menossa sinne festareille. Tietenkin äitini suuttui tästä. Aiemmin minulle oltiin luvattu että saan lähteä ja sitten kun oli ajankohtaista, sanottiinkin että et saa, lähdin sitten luvatta.

Hukkasin reppuni ekojen päivien aikana ja pyörittiin millon missäkin porukassa kun ei ollut paikkaa missä olla. Noin parin viikon päästä, oltiin käyty jo toisillakin festareilla(siis vaan ulkoalueella, ei ollut tosiaan sitä rahaa ja vaan liftattiin ympäriinsä) kaverini jolla oli tavaransa tallessa, soitti kotiinsa ja äitinsä järkkäsi hänelle junalipun kotiin. Soitin kaverin kännykällä kotiini ja sieltä todettiin että ite sinne pääsit, pääset kyllä poiskin ite, apua ei tule. Kaverini lähti siitä sit kotiin ja minä jäin pyörimään vieraalle paikkakunnalle vielä yli viikoksi, asuin yhden festareilla tavatun epämääräisen porukan nurkissa. Pääsin taas puhelimen ääreen reilun viikon päästä tästä ja sitten vanhempani suostuivat ostamaan junalipun, jonka sain juna-asemalta numerokoodia vastaan ja pääsin kotiin. Kotona asiasta ei keskusteltu yhtään mitenkään asian jälkeen.

Ihan vaan kiinnosti että mitä mieltä ihmiset noin yleensä on. Ymmärrän kyllä sen että varmasti vanhempani olivat vihaisia, mutta en kyllä itse koskaan voisi tehdä omille lapsilleni noin, vaikka kuinka olisin vihainen ja vaikka mitä lapset olisivat tehneet. Olen itse jo täysi-ikäinen, mutta tämän tapauksen aikaan olin muistaakseni 14 tai 15.

Muistan myös että kaverilla oli äitinsä kanssa jatkuva tekstiviestien vaihto, ensin kaverinkin äiti oli suuttunut mutta kuitenkin tuli viestiä että ilmoittaahan olevansa kunnossa ja on huolissaan ja niin edespäin. Muistan että kyllä sitä silloin mietti että eipä minulle tuollaisia viestejä tullut, vaikka toki aiemminkin oli hyvin selvää että olen kotona ilmaa. Kotiin tultuani olisin myös kaivannut edes negatiivista huomiota, että asiaa olisi käsitelty jotenkin. Vanhempieni ratkaisu oli tässäkin asiassa vaan ignoorata koko juttu, äitini taisi todeta jotain että "jaaha, tulit sitten" ja se siitä.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 11:22"]

Tää on ilmeisesti kuvitteellinen juttu ja kakkosen teoria on virheellinen, teiniä ei olisi

löydetty.

Omaa lasta autetaan AINA joka muuta puhuu on kivisydän.

[/quote]

Taas on eksynyt palstalle joku lukutaidoton. Huoh.

Kutonen, olen pahoillani puolestasi. Tuntuu todella pahalta, kun ajattelen, miten vanhempasi ovat hylänneet sinut jo paljon ennen karkumatkaasi eikä edes karkumatkasi saanut vanhempiesi silmiä ja ennen kaikkea sydäntä aukeamaan. 

Omat lapseni eivät ole koskaan karanneet minnekään, koska tarvetta ei ilmeisesti ole ollut. He ovat aina kertoneet, minne ovat olleet menossa ja he ovat myös pitäneet sanansa. Minun ei ole koskaan tarvinnut epäillä lasteni puheita. Minulla on lasteni kanssa ollut aina hyvät ja luottamukselliset välit, jopa pahimpina teini-iän myllerrysaikoinakin.

Silti kuvittelen, että jos jompikumpi olisi joskus sittenkin karannut, olisin järjestänyt melkoisen etsintäpartion lasteni perään ja olisin itsekin lähtenyt hakemaan lastani kotiin heti, kun olisin tilanteen havainnut, eli todennäköisesti tunnin tai parin tunnin sisällä kotoa poistumisesta. 

2

[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 11:42"]

Minä olin tuollainen teini. En tiedä ottivatko poliisiin yhteyttä vai ei, mutta äitini soitti kun olin lähtenyt parin kaverin kanssa liftaamaan ja oltiin jo toisella paikkakunnalla ja sanoin että ollaan menossa sinne festareille. Tietenkin äitini suuttui tästä. Aiemmin minulle oltiin luvattu että saan lähteä ja sitten kun oli ajankohtaista, sanottiinkin että et saa, lähdin sitten luvatta.

Hukkasin reppuni ekojen päivien aikana ja pyörittiin millon missäkin porukassa kun ei ollut paikkaa missä olla. Noin parin viikon päästä, oltiin käyty jo toisillakin festareilla(siis vaan ulkoalueella, ei ollut tosiaan sitä rahaa ja vaan liftattiin ympäriinsä) kaverini jolla oli tavaransa tallessa, soitti kotiinsa ja äitinsä järkkäsi hänelle junalipun kotiin. Soitin kaverin kännykällä kotiini ja sieltä todettiin että ite sinne pääsit, pääset kyllä poiskin ite, apua ei tule. Kaverini lähti siitä sit kotiin ja minä jäin pyörimään vieraalle paikkakunnalle vielä yli viikoksi, asuin yhden festareilla tavatun epämääräisen porukan nurkissa. Pääsin taas puhelimen ääreen reilun viikon päästä tästä ja sitten vanhempani suostuivat ostamaan junalipun, jonka sain juna-asemalta numerokoodia vastaan ja pääsin kotiin. Kotona asiasta ei keskusteltu yhtään mitenkään asian jälkeen.

Ihan vaan kiinnosti että mitä mieltä ihmiset noin yleensä on. Ymmärrän kyllä sen että varmasti vanhempani olivat vihaisia, mutta en kyllä itse koskaan voisi tehdä omille lapsilleni noin, vaikka kuinka olisin vihainen ja vaikka mitä lapset olisivat tehneet. Olen itse jo täysi-ikäinen, mutta tämän tapauksen aikaan olin muistaakseni 14 tai 15.

[/quote]

Mielestäni vanhempasi toimivat oikein! Ihan itse päätit lähteä vastoin kieltoa, joten ihan itse oli syytä kantaa vastuu ja tulla omin neuvoin kotiin. Liftaamalla olisit päässyt kotiin, pääsithän festareillekin. Oma lapsi olisi tuollaisen reissun jälkeen siirretty nuorisokotiin oppimaan elämästä ja siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Juu, karkaa koska voi ja vanhemmat ei tee mitään. Ei kutosen perään ole koskaan poliiseja laitettu sillä jokainen vanhempi niin sanoisi. Todella perverssi tapa kasvattaa lapsi on jättää huomioimatta kun lapsi tulee takaisin: ei ihme että lähdit uudestaan ja uudestaan. Eihän sinun koti tarjonnut sinulle turvaa eikä vastuuta tai velvollisuutta.

En voisi koskaan tehdä noin lapsilleni. Yksikin yö karkuteillä olisi jotain jäätävää. Minäkin joskus karkailin kotoa. Äiti siihen sanoi että ensi kerralla soittaa poliisin. Ei koskaan soittanut. Ehkä se oli testaamista. Kotona olis levotonta kun vanhemmat oli eronneet, olin häirikkö. Ainoa mikä minut pelasti oli että tapasin nykyisen mieheni jonka kanssa saatoin jutella, hänelle olin aidosti tärkeä.

vinkeää jeesustelua ilman minkäänlaisia realiteetteja mukana. 

Ei se poliisit suinkaan aina löydä lapsia, vaikka heti katoamidmoitus tehtäsiinkin. teini-ikäin vanhempana epåilen mös vahvasti, että teini ei ehkä reagoi mitenkään, vaikka äiti soittaakin ja käskee kotiin. Eihän se totellut silloinkaan kun lähteminen kiellettiin. 

meidän teini ei tähän asti ole esittänyt oireita karkailusta ja toivon, että tee sitä vastakaan. Yritän antaa sen vapauden ja itsenäisyyden,inkä järjellä ajatellen voi, ja selittää, miksi kaikkea ei voi tehdä, niin ettei karkailla tarvitsisikaan. Minä en lähettäisi junalippurahaa jos näin kävisi, vaan hakisin sen itse kotiin. Kotona panisin lapsen pesulle ja nukkumaan ja seuraavana päivänä sitten sitä mietittäisiin, miten jatkossa toimitaan ja mitä tästä seuraa.