jatkuvat riidat uudessa suhteessa, miksi näin?
Ollaan tapailtu pari kuukautta, tunteet on voimakkaita, mutta jatkuva riitely uhkaa pilata jutun. Mies suuttuu helposti ja ymmärtää mua väärin, on sitä mieltä, että kohtelen itsekkäästi ja epäreilusti. En ymmärrä, miten onnistumme aina uudestaan saamaan riidan aikaiseksi. Mistä tämä johtuu? Keskustelemme asiasta ja aina uudestaan sovimme, että ei riidellä enää, silti sama juttu taas pian.
Kommentit (13)
ette sovi toisillenne yhtään...kannattaa etsiä parempi puolisko :)
Olisiko luottamuspula. Mies ei ole oppinut vielä luottamaan sinuun ja odottaa ehkä, että jätät kuitenkin. Tiedostamatta yrittää saada sen aikaan. Mieti, millaisia hänen aiemmat suhteensa ovat olleet.
Mies on kokenut kovia aiemmissa suhteissa, johtuuko tämä siitä? Tekeenö huono itsetunto ihmisestä tuollaisen? Haluaisin jatkaa tapailua, mutta viimeisimmän olemattomasta asiasta tulleen riidan jälkeen tuntuu vaikealta.
Miehen tunteet näyttävät heilahtelevan laidasta laitaan. Ehkä ei ole kovin kypsä ihminen, koska järkevä keskustelu on välillä vaikeaa.
en usko että kannattaa jatkaa tuollaista suhdetta. minä tein sen virheen, vaikka riidat alkoivat ensimmäisen seurustelukuukauden aikana. aina kuitenkin koitin uskotella itselleni että miehellä nyt on vaan työstressiä yms..ajan myötä ei helpottanut todellakaan vaan riidat menivä ihan kammottavuuksiin. jos olisin tiennyt silloin mitä tiedän nyt olisin juossut sen ensimmäisen kuukauden jälkeen pakoon ja lujaa!!
olenn ollut muissakin suhteissa ja koskaan ei ole ollut niin että alkumetreillä olisi jo tullut riitaa. parin kuukauden yhdessäolon jälkeen yleensä ollaan niin rakastuneita että ei voisi kuvitellakaan riitelevänsä sen ihanan ihmisen kanssa. niin se mielestäni pitää ollakin.
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi jatkaa suhdetta, joka on kestänyt pari kuukautta ja riidelty on koko ajan??? Eihän tuo ole ollenkaan normaalia.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 12:46"]
Mies on kokenut kovia aiemmissa suhteissa, johtuuko tämä siitä? Tekeenö huono itsetunto ihmisestä tuollaisen? Haluaisin jatkaa tapailua, mutta viimeisimmän olemattomasta asiasta tulleen riidan jälkeen tuntuu vaikealta.
[/quote]
Niin, kyllä voi johtua ja luottamus parisuhteeseen saattaa olla heikko. Sellainen luottamus ei synny hetkessä ja pari kuukautta on tosi lyhyt aika. Toisaalta ei sulla ole mitään velvollisuutta häntä koittaa "parantaa". Pitää miettiä omat voimavarat ja saatko itse mitään suhteelta.
Minunkin suhteeni alkoi tuohon malliin 10 vuotta sitten. Sitten opettelimme kunnioittamaan toisiamme ja keskustelemaan erimielisyyksistä rakentavasti. Tätä vaikeuttivat monet asiat, mm. se että miehen vanhemmat eivät osanneet keskustella rakentavasti vaan hoitivat välienselvittelyt riitelemällä, ja omat vanhempani puolestaan vain nielivät erimielisyytensä, eli eivät riidelleet mutta eivät myöskään ratkaisseet asioita. Kummallakaan meistä ei siis ollut mallia siitä, miten asioista keskustellaan. Opimme sen vihdoin, pitkän harjoittelun tuloksena. Emme ole täydellisiä vieläkään, mutta ainakin nykyisin luotamme siihen, että kumpikin haluaa olla toisen puolella eikä toista vastaan, ja jos jompi kumpi suuttuu, osaamme keskeyttää tilanteen siksi aikaa, että ehdimme vähän rauhoittua.
Äärimmäisen vihaisena tai esim. väsyneenä ei kannata keskustella. Meitä auttoi mm. vaikeimpien aiheiden käsitteleminen sähköpostitse. Kirjallisessa viestinnässä on helpompaa palata tarkistamaan, mitä toinen itse asiassa sanoikaan (tai ei sanonut), ja saada paremmin selvyyttä asioihin. Pahimmat tulikivenkatkut pystyy helpommin jättämään pois tekstipohjaisesti viestimällä.
Jos mikään muu ei auta, suosittelen pariterapiaa, jotta terapeutti voi opettaa teille muutamia perustekniikoita joilla pääsette alkuun. Eroa puolestaan en suosittele. Riitely on merkki siitä, että ette osaa ratkaista erimielisyyksiänne aikuismaisesti ja rakentavasti, ja se ongelma ei kumppania vaihtamalla katoa. Minäkin luulin ennen nykyisen mieheni tapaamista olevani jotenkin valmis ihminen, kun en ollut sitä ennen riidellyt kenenkään kanssa. Nykyään tiedän, että aiemmat kumppanini olivat vain hiljaa alistuneet tahtooni ja siksi riitoja ei koskaan tullut, mutta eivätpä ne suhteetkaan pidemmän päälle toimineet.
Tsemppiä teille, kyllä se siitä!
Minullakin on sama kokemus. Meille tosin tuli ero, vaikka raahasin miestä avioliittoleireille. Ja itse opettelin puhumaan tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan (ei en syytä, vaan kerron tunteeni yms), joiden mukaan toinen ei voi suuttua. Kyllä vaan voi....
mies kyllä oppi puhumaan myös, mutta emotionaalisessa tilanteessa ei. Ei koskaa 20 vuoden suhteen aikana oppinut ns. riitelemään asiallisesti.
Nyt mies on ex, ja aivan helvetellinen. huomaan, että avioliitossa hän yritti olla rakentava, vaikka ei onnistunutkaam. Nyt hän ei edes yritä, vaan iskee suoraan vyön alle.
Eli minä aion juosta karkuun aina, jos tapaan helposti provosoituvan miehen.
Miksi joku on niin ilkeä itselleen, että jatkaa sellaisessa suhteessa, josa on riitoja jo alusta asti?
Kerro tarkemmin, miksi sinä haluat jatkaa sellaisen ihmisen tapailua, josta sinulle tulee harmia ja pahaa mieltä.
Kultaseni ap, mies on jo voittanut ensimmäisen erän. Hän on saanut sinussa heräämään ajatuksen, että miten sinä voisit toimia toisin, että miehellä on hyvä olo. Tuo ihmistyyppi ei muutu. Mies selvästi haluaa, että tulet madellellen takaisin ja lopulta opit, että on helpompaa toimia hänen "oikealla" tavalla. Usko tai älä, mutta tämä koskee kaikkia hänen ympärillään olevia.
Minun isäni on tuollainen. Äitini otti eron jo aika pian syntymäni jälkeen, mutta sama kuvio vain toistuu ja toistuu. KUKAAN EI YMMÄRRÄ HÄNTÄ! Me koko muu maailma toimimme ikuisesti häntä vastaan.
Nyt sinulla on sikäli ikävä kuvio, että elät suhteen ihastumisvaihetta, kuten normaalisti eletään suhteen alkuvaiheessa. Silloin puutteet tuntuvat pieniltä, ja sinäkin mietit, miten saisit muuten niin kivan suhteen toimimaan. Mies ei valitettavasti elä samaa vaihetta, vaan vaihetta, missä tuntee iloa siitä, että on saanut uuden ihailijan.
Ohjeeni on: JUOKSE!
Numero 13 puhuu asiaa. Itse olen ollut juuri tuollaisessa ap:n kertomassa suhteessa. Vuoden ajan. Meillä oli paljon sähköpostiviesteilyä ja tekstareita välimatkan takia, mutta myös riitoja, monta kertaa kuussa. Minä yritin ymmärtää, koska miehellä oli takana vaikea avioero ja muutenkin vähän eksyksissä oloa omassa elämässään sillä seurauksella, että mies usein pani asioita minun syyksi. Kunnes yhtenä päivänä mies lopetti todella tylyin ( ja painokelvottomin ) sanoin tekstiviestillä koko jutun.
Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä teko. Nyt olen onnellinen ja minulla on miesystävä, jolla on hyvä itsetunto ja riitelemme tosi harvoin.
Mies on mielensäpahoittaja, ihminen joka ylitulkitsee asioita, näkee syyttelyä ja riitelyä sielläkin, missä sitä ei ole. Hänellä on huono itsetunto.
Oletko valmis toimimaan aikuisen miehen selkärankana, kun hänellä ei sitä tunnu olevan? Sitten jatkatte yhdessä riidelleen. Minä tein aikoinaan tuon virheen ja menin naimisiin ihmisen kanssa, joka sai riidan aikaiseksi mistä vain. Provosoiduin, kun minua provosoitiin ja menin riitaan mukaan. Oikea ratkaisu olisi ollut etäisyyden ottaminen, vaikeneminen ja paikalta poistuminen. Kuvittelin, että rakkaus on niin suurta välillämme, että en voi jättää miestä. Tyhmä minä. Nuorena tulee tehtyä huonoja päätöksiä.
Silloin ei puhuttu avoimesti mistään pariterapioista, mutta jos niitä olisi silloin ollut, tai olisin niistä tiennyt, olisi meidän kannattanut mennä sellaiseen, mikäli mies olisi suostunut lähtemään mukaan. Myöhemmin kävin pariterapiassa opettelemassa puhumista, riitelemistä ja porovosoitumatta olemista. Kävin yksin, koska miehen mielestä hänessä ei ollut mitään vikaa. Erohan siitä tuli.