Haluaisitko että sinulle sanotaan suoraan ettei joku halua olla enää kanssasi tekemisissä?

Ei minusta tarvitse selittää syytä miksi ei jonkun kaverin kanssa halua olla. Jos ei osu mielenkiinnon kohteet ja jutut yksiin niin ei kaverin kanssa tarvitse mitään bänksejä tehdä. Yleensä kaverisuhde hiipuu pois pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaukseni liittyy nyt seurusteluun, mutta tarpeeksi läheltä liippaa:

Eräs mies oli minusta ilmeisen kiinnostunut. Deittailimme muutaman kuukauden niin, että lopulta mies vietti minun luonani suurimman osan ajastaan.

Mies muuttui hieman hiljaisemmaksi parin viikon aikana, ja lopulta sanoi: ”kuule, en taida enää olla niin ihastunut.”

Minusta se oli elämäni paras ja kypsin tapa lopettaa seurustelu. Ei jäänyt paha maku suuhun, toisin kuin niistä ghostaajista joita on tullut tapailtua.

Suorasta puheesta ei jäänyt paha mieli vaan päin vastoin kunnioitus miestä kohtaan. Rehti mies.

Täähän on ihan eri asia. Mies hoiti asian hyvin ja normaalista, noinhan se kuuluu tehdä.

Kaveri/ystävyyssuhde on ihan eri asia. Ei siinä voi noin sanoa.

Mitä!? Täysin sama asia! Ei kiinnosta seura enää! Ai että kaveruuksia pitää vaan pitää yllä vaikka ei seura enää kiinnosta? Täysin normaalia että jonkun seura ei tunnu enää luontevalta, ihmiset muuttuu oli ne sitten ihastuksia tai ystäviä.

Eihän nyt ketään voi vaatia viettämään aikaa kanssaan jos ei viihdy. En minä ainakaan sellaisessa seurassa haluaisi olla ja kuulisin sen mielummin kuin että jollain on aina tapaamisista epämukava olo. Kiltteyttään / kohteliaisuuttaan vaan jatkaa vaikka ei halua.

Jokin aika sitten jätin yhden ystävän, jonka kanssa pidettiin lähes päivittäin yhteyttä. Suustani vain pulpahti, että hei meidän pitää kokonaan lopettaa tämä yhteydenpito. Meillä ei ole mitään yhteistä. Tämä häiritsee todella paljon. Sinä käytät alkoholia runsaasti. Minä en. Minä haluan ulkoilla ja keskustella kulttuurista, mutta sinä haluat mennä baariin. J.n.e. On reilumpaa toista kohtaan, että ollaan rehellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse sanoa suoraan. Olen ihmisten kanssa hienovaraisesti, tarjoan seuraani, mutta niin, että vastapuolelle jää aina kunniallinen mahdollisus olla ottamatta tarjousta vastaan niin ettei kumpikaan menetä kasvojaan.

Saatan pari kertaa kysyä mukaan eri juttuihin, jos ei näihin tule vastakaikua niin jään odottamaan hänen puoleltaan seuraavaa ehdotusta. Jos ei tule, en ala tuputtaa itseäni sen enempää.

Minulle ei tarvitse sanoa ettei seura kiinnosta, vaistoan sen yleensä herkästi jos toista ei kiinnosta seurani. En loukkaannu, se on ok kun kaikki eivät vaan ole kaikille. Olen itsekin kranttu seurastani.

Näin. En tuputa kun huomaan että seura ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa lukea ajatuksia, joten en voi tietää, oletko kiireinen vai etkö vain halua tavata. Siksi suoraa puhetta, kiitos. Toki ystävällisesti. 

Miten ei voi erottaa, onko kaveri vain kiireinen vai eikö halua olla tekemisissä?

Kyllä minä vaistoan sen selkeästi milloin vältellään ja milloin kaveria kiinnostaa seurani vaikka ei juuri sillä hetkellä ehdi.

Esimerkki.

Kiireiset ystäväni antavat vastaehdotuksen: ”en ehdi tänään lenkille, mutta kävisikö tiistai?”

Väistelevä henkilö ei edes vastaa tai vastaa ettei onnistu kun *joku tekosyyltä haiskahtava homma* ja mitään ei kuulu enää sen jälkeen.

Elämä ei ole ihan noin yksinkertaista ja ihmisiä on erilaisia. Jotkut oikeasti vain kiireisetkin jättävät vastaamatta tai unohtavat vastata. Se ei automaattisesti tarkoita, että eivät HALUA nähdä. 

Kyllä se on. Jos ei saa vastattua tai koskaan lähdettyä, niin kyllä se kertoo kiinnostuksen puutteesta. En montaa kertaa pyydä. Esittäköön sitten oman kutsunsa kun kiinnostaa tavata. Kiireinen ihminen ehtii tehdä kaikenlaisia asioita, tavata ystäviä jne jos haluaa.

Tietysti pitää sanoa. Ei ihmiset ole ajatusten lukijoita.

Yksi pitkittynyt/vastaamaton viesti niin heitän ”ystävän” ignoreen. Olen oppinut tulkitsemaan nykyajan pinnallisia ihmisiä; joko olet heidän prioriteettilistallaan, tai sitten kelpaat hyväksikäytettäväksi kun heille sopii. Minulle ei sovi sellainen.

Oletko aiemmin tuonut hänen tietoonsa, että hänen tekonsa tai sanansa ovat loukanneet sinua? Minusta se olisi ollut ihan reilua (ja itsesikin kannalta fiksua), niin olisi ollut myös mahdollisuutena parantaa tapansa. Toki jokaisella on ihan itsellään vastuu käyttäytyä muita loukkaamatta, vaikka kukaan ei olisikaan kädestä pitäen neuvomassa.

Mitä jos on jo huomauteltu töykeästä käyttäytymisestä mutta ei vaan otettu opiksi sitten millään.

En vastaa enää viesteihin ja välttelen niin paljon kuin mahdollista.. eipä jäänyt muitakaan vaihtoehtoja jäljelle.

Ihanan vapaa olo kun ei tarvitse enää kuunnella pätemistä ja minäminä juttuja.

Kieltäytyikö AP:n kaveri ilmaisen palveluksen suorittamisesta? Vain hyväksikäyttäjät feidaa, jotta voisivat sneakkailla joskus myöhemmin tulevaisuudessa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti pitää sanoa. Ei ihmiset ole ajatusten lukijoita.

Voisihan sitä tietenkin itsekin miettiä mitä sieltä suustansa päästää ulos. Mielestäni sellainen ihminen on typerä joka ei yhtään ajattele mitä sanoo.

Minä haluaisin, että mulle sanotaan suoraan. Olisihan se varmaan aikamoinen isku, mutta sittenpähän tietäis eikä tarvis jossitella.

Mulla on pari entistä työkaveria, joita voi sanoa ihan kaveriksikin. Ollaan yleensä nähty pari kertaa vuodessa. He molemmat ovat tosi kiireisiä töiden ja pienten lasten kanssa, joten järjestäjän rooli on langennut mulle. He eivät koskaan oma-aloitteisesti ota yhteyttä, mutta sit kun nähdään, niin juttu luistaa ja kiittelevät, että kiva kun kutsuin. Joskus tapaamisajan löytämiseksi menee aikaa, toinen heistä varsinkin saattaa vastata viestiin vasta viikon päästä.

Olen joskus miettinyt, että haluavatko edes oikeasti tavata, mutta kasvotusten ovat aina innoissaan siitä, että nähdään. Joten en mä osaisi aina tulkita, että milloin mun seuraa ei oikeasti kaivatakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiallisesti ilman haukkumisia kerrottuna haluaisin kuulla. En pidä siitä, ettei voi suoraan sanoa, mitä haluaa ja mitä ei. Suora ei ole synonyymi epäkohteliaalle tai tylylle. Suora voi olla asiallisestikin. 

Höpö höpö. Kyllähän se nyt loukkaa jos joku ilmoittaa ettei halua olla enää missään tekemisissä. Ihan sama miten asian esität niin se loukkaa.

"Asia on nyt niin, että sinä viet kaikki voimani tapaamisilla, joten haluan ettemme enää tapaa".

Kyllä tuo tuntuisi pahalta, vaikka sen sanoisikin ns.neutraalisti. Jos joku sanoisi minulle noin, suuttuisin ja väittelisin tätä ihmistä kaikella tapaa.

Tuohan onkin sinä-viesti, ja vieläpä aika epämääräinen. Siinä syytetään toista siitä, että hän vie voimat, eikä selitetä ollenkaan miten hän ne vie.

Vierailija kirjoitti:

Yksi pitkittynyt/vastaamaton viesti niin heitän ”ystävän” ignoreen. Olen oppinut tulkitsemaan nykyajan pinnallisia ihmisiä; joko olet heidän prioriteettilistallaan, tai sitten kelpaat hyväksikäytettäväksi kun heille sopii. Minulle ei sovi sellainen.

Mitäs sitten teet, kun kaikki ystäväsi ovat jättäneet vastaamatta yhteen viestiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi pitkittynyt/vastaamaton viesti niin heitän ”ystävän” ignoreen. Olen oppinut tulkitsemaan nykyajan pinnallisia ihmisiä; joko olet heidän prioriteettilistallaan, tai sitten kelpaat hyväksikäytettäväksi kun heille sopii. Minulle ei sovi sellainen.

Mitäs sitten teet, kun kaikki ystäväsi ovat jättäneet vastaamatta yhteen viestiin?

Olen ilman ”ystäviä”? Eikö se ole aika selvää. Onko sinulla ongelmia viihtyä yksin? Minä olen huomattavasti mieluummin yksin kuin hyväkaikäytettävä Plan B.

Olis kyllä kiva tietää miksi yksi kaveri lopetti yhtäkkiä molemminpuolisen yhteydenpidon...en tiedä syytä. Olis kertonu vaan syyn! Toki kunnioittaisin hänen tahtoaan ettei olla tekemisissä.

Olen sitä koulukuntaa, että parempi sanoa suoraan. En osaa lukea ihmisten viestejä, enkä todellakaan tiedä koska joku juttelee kanssani kohteliaisuuttaan ja koska aidosta kiinnostuksesta. Joten mikään hienovarainen viesti ei tule johtamaan siihen lopputulokseen, että ymmärrän jättää ihmisen rauhaan. Olisi myös kiva tietää, onko yhteydenpitohaluttomuuden taustalla joku sellainen asia jonka suhteen voisin itse hioa omaa toimintaani ja sillä kenties jopa pelastaa ihmissuhteen, vaiko kenties sellainen jolle en itse mitään voi (tai halua voida, esim. joku elämänkatsomukseen liittyvä juttu joka on periaatteessa valinta mutta ei sellainen jota kaverien perässä muutettaisi).

Täytyy olla aika huonot sosiaaliset taidot jos vaihtoehtoina on olla hyväksikäytetty tai epäkohteliaasti täräyttää ettei halua olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa lukea ajatuksia, joten en voi tietää, oletko kiireinen vai etkö vain halua tavata. Siksi suoraa puhetta, kiitos. Toki ystävällisesti. 

Miten ei voi erottaa, onko kaveri vain kiireinen vai eikö halua olla tekemisissä?

Kyllä minä vaistoan sen selkeästi milloin vältellään ja milloin kaveria kiinnostaa seurani vaikka ei juuri sillä hetkellä ehdi.

Esimerkki.

Kiireiset ystäväni antavat vastaehdotuksen: ”en ehdi tänään lenkille, mutta kävisikö tiistai?”

Väistelevä henkilö ei edes vastaa tai vastaa ettei onnistu kun *joku tekosyyltä haiskahtava homma* ja mitään ei kuulu enää sen jälkeen.

Elämä ei ole ihan noin yksinkertaista ja ihmisiä on erilaisia. Jotkut oikeasti vain kiireisetkin jättävät vastaamatta tai unohtavat vastata. Se ei automaattisesti tarkoita, että eivät HALUA nähdä. 

Kyllä se on. Jos ei saa vastattua tai koskaan lähdettyä, niin kyllä se kertoo kiinnostuksen puutteesta. En montaa kertaa pyydä. Esittäköön sitten oman kutsunsa kun kiinnostaa tavata. Kiireinen ihminen ehtii tehdä kaikenlaisia asioita, tavata ystäviä jne jos haluaa.

No eikö se kiireisyys tarkoita juuri sitä, että ei ole aikaa "tehdä kaikenlaisia asioita".

En haluaisi kuulla. Enkä roiku kenessäkään vaan osaan huomata jos joku ei ole kiinnostunut seurastani. Mutta olis todella kiusallista ja loukkaavaa kuulla suoraan että joku ei halua olla kanssani tekemisissä.