Lue keskustelun säännöt.
Lapseni näkee henkiolentoja
21.06.2013 |
Olen huomannut että tyttäreni on ihan vauvasta asti seuraillut katseellaan jotakin, jota minä en näe. Varsinkin makuuhuoneessamme. Nyt, lähes kaksivuotiaana hän on alkanut myös puhumaan näkemistään asioista. Makuuhuoneessa hän näkee usein "tätin" Osoittelee minulle sängynvierustaa tai kattoa, ja hokee "Täti, täti!" Ja minä en tietenkään huomaa mitään tavallisesta poikkeavaa. Joskus hän on kiskonut minut ihan kädestä pitäen olohuoneesta katsomaan makuuhuoneen tätiä.
Pari päivää sitten hän höpötteli myös jotain linnusta, kölliessään aamulla parisängyssämme ja osoittelin kattoa, räpytteli käsiään ja vilkutteli ylös niin suloisesti ja iloissaan. Ja katossa ei ollut minulle mitään nähtävää. Vain tylsää valkeaa rappausta.
Eilen illalla tapahtui vähän vähemmän mukava kohtaaminen. Olimme syöneet iltapalaa, kun tyttö lähti pois keittiöstä minun ja mieheni jäädessä vielä pöydän ääreen. Muutaman minuutin kuluttua paniikissa huutava tyttö juoksi olohuoneesta takaisin keittiöön, huutaen "Piiloon PIILOON!!!!" Juoksi syliini, ja kun en tarpeeksi nopeasti hoksannut hämmästykseltäni nostaa häntä ylös, hän yritti piiloutua penkkini alle surkeasti huutaen ja itkien. Rauhoittelusta ja sylittelystä huolimatta hän halusi pidellä käsiään silmiensä edessä pitkään tapahtuman jälkeen. Puolen tunnin kuluessa hän unohti asian, mutta nukkumaan mennessä hän taas halusi vain syliini ollessamme olohuoneessa, ja piteli käsiään silmiensä edessä ja pyyteli minulta "Sänkyyn. Nukkumaan." Puisteli vain päätään kun yritin kysellä, että mikä pelottaa. Emme saaneet selville, että mikä hänet oli säikäyttänyt. Hän ei suostunut puhumaan asiasta mitään. Puisteli vain päätään ja sanoi "Ei, ei!"
Aamulla typy alkoi puhua jostakin Nellasta, kun otin asian uudelleen puheeksi. Mutta kovin paljoa kummempaa järkeä asiaan ei saatu. Hän ei puhu vielä kovin paljoa. Ainut mitä ymmärsin, oli "Nella, peekää. Piiloon." Tai jotain sinne päin.
Olohuoneessa ei ole telkkaria, mikä olisi voinut säikäyttää tytön. Isompien lasten makuuhuoneessa on, mutta se oli tapahtumahetkellä kiinni. Myöskään isommat lapset eivät olleet kotona.
Jospa saamme enemmän selvyyttä tähän, kunhan tyttö kasvaa ja lisää sanoja alkaa löytymään asioden selittämiseksi.
<3
Kommentit (58)
No uujee, Wikipediahan sen totuuden kertoo! Lapsilla on kyky olla yhteydessä enkeleiden kanssa, harmi vain tämä kyky heikkenee ja useimmilta katoaa, usein syynä on se, että lapselle toitotetaan, ettei mitään ole olemassa. Silloin oma suojelusenkeli ei saakaan sitä auttamisen yhteyttä päälle. Jokaisella on suojelusenkeli, joka auttaa ja järjestelee elämämme asioita parhain päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi lapset voivat jutella henkioppaiden kanssa. Henkioppaat ovat kuolleita ihmisiä, jotka välillä palaavat taivaasta auttamaan vielä elossa olevia läheisiään. Siis auttamaan! En puhu kummituksista:)
Minä olen vasta 10 tyttö uskon Jeesukseen äitini kertoi tämän minulle olin kuulemma nähnyt pirun en vain muista siitä mitään se tapahtui kun oli pieni ja nyt ystäväni sanoi että hän on pirun puolella ja näin unta että hän tiesi mitä piru oli tehnyt minulle sitten varmaan 7 vuotiaana näin demonin eli pahan hengen joka murisi minulle mutta se katossi kun laitoin valot ja kerroin asiasta toiselle ystävälleni hän kin uskoo Jeesukseen hän totesi että ole ollut jo pitkään varmaan koko ikäni pirun tähtäimessä ja en tiedä että olenko vieläkin minulla on aina ollut mieli kuvitusta mutta tämä ei enää ole voi olla että tämä jatkuu aina mutta minkäs minä sille voinn
Henkiä on olemassa jos olen nähnyt ja mielikuvitus on tärkeää
[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 22:01"]
En usko, että noin pieni tarvitsee psykiatrista apua. Luultavasti kyse on vain siitä, että lapsi on huomannut äidin ilahtuvan näistä oudoista jutuista. Lapsethan haluaa aina huomiota ja ilahduttaa äitiä. Aikuinen pystyy tosiaan tuhoamaan lapsen mielenterveyden noilla jutuilla, joten tämä asia on tosiaan syytä ottaa vakavasti. Vaikka puhumalla siellä neuvolassa.
Pelottavaa, että nämä kummituksiin uskovat tulkitsevat kaiken oman henkimaailmansa kautta ja vetävät noin pienet, puolustuskyvyttömät lapset mukaan harhoihinsa. Todella huolestuttavaa. Se on henkistä väkivaltaa pahimmillaan.
[/quote]
Miksi henkiolentoihin uskominen olisi yhtään sen sekopäisempää tai vaarallisempaa, kuin jumalaan uskominen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mitenkän kannustanut lastani näihin tuntemuksiin. En ole reagoinut tunteella, en innostuksella enkä pelolla. Olen korkeintaan kysynyt että mitä ja missä. Ja useimmiten jättänyt asian sitten silleensä.
En ole hullu, eikä lapsenikaan ole. Mensan jäsenenä uskon omaavani sen verran paljon tietotaitoa, että ymmärrän, että kaikkia maailmankaikkeudesamme ilmeneviä asioista ei ole pystytty tähän mennessä selvittämään. Ja luultavasti ei koskaan edes pystytä selvittämään. Joten ei se sulje pois tällaisiakaan asioita.
Vai ymmärrättekö te vastustajat täydellisesti esimerkiksi magneetin toiminnan? Tai muuttolintujen kyvyn palata tuhansien kilometrien päästä synnyiseudulleen?
En minäkään ymmärrä, mutten yritä väittää ettei niitä asioita sen takia olisi olemassa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 15:53"]
En ole mitenkän kannustanut lastani näihin tuntemuksiin. En ole reagoinut tunteella, en innostuksella enkä pelolla. Olen korkeintaan kysynyt että mitä ja missä. Ja useimmiten jättänyt asian sitten silleensä.
En ole hullu, eikä lapsenikaan ole. Mensan jäsenenä uskon omaavani sen verran paljon tietotaitoa, että ymmärrän, että kaikkia maailmankaikkeudesamme ilmeneviä asioista ei ole pystytty tähän mennessä selvittämään. Ja luultavasti ei koskaan edes pystytä selvittämään. Joten ei se sulje pois tällaisiakaan asioita.
Vai ymmärrättekö te vastustajat täydellisesti esimerkiksi magneetin toiminnan? Tai muuttolintujen kyvyn palata tuhansien kilometrien päästä synnyiseudulleen?
En minäkään ymmärrä, mutten yritä väittää ettei niitä asioita sen takia olisi olemassa.
Ap
[/quote] Magneetin toiminta on sikäli huono vertaus että magnetismi on ihan tutkitusti olemassaoleva ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 15:53"]
Vai ymmärrättekö te vastustajat täydellisesti esimerkiksi magneetin toiminnan? Tai muuttolintujen kyvyn palata tuhansien kilometrien päästä synnyiseudulleen?
En minäkään ymmärrä, mutten yritä väittää ettei niitä asioita sen takia olisi olemassa.
Ap
[/quote]
Taitaa tuo sinun mensan jäsenyytesi olla ihan höpöhöpö juttua kun kehtaat verrata ylläolevia asioita mielikuvituskavereihin. :)
Minä veisin lapsen arvioitavaksi kipinkapin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä veisin lapsen arvioitavaksi kipinkapin.
Minä veisin lapsen arvioitavaksi kipinkapin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliselle kirjoittajalle vastaisin, että lakkaa näkemästä kun lakkaa uskomasta. Tämän opin Lorna Byrnen kirjasta Enkeleitä hiuksissani. Kannattaa lukea se kirja, niin saatat saada uudelleen yhteyden päälle.
Esimerkiksi minulla oli pienenä mielikuvituskavereita, joilla oli nimet. Sittemmin minusta kasvoi ihan täyspäinen veronmaksaja ja agnostikko. Ne eivät ole mitenkään erityisen harvinaisia hieman yksinäisillä lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2013 klo 23:41"]
Lisäksi lapset voivat jutella henkioppaiden kanssa. Henkioppaat ovat kuolleita ihmisiä, jotka välillä palaavat taivaasta auttamaan vielä elossa olevia läheisiään. Siis auttamaan! En puhu kummituksista:)
[/quote]
Shamanistisissa pakanauskonnoissa on henkioppaita, ja ne ovat eläimen hahmossa. Joku sepittää nyt täysin omiaan. ;)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 22:01"]
En usko, että noin pieni tarvitsee psykiatrista apua. Luultavasti kyse on vain siitä, että lapsi on huomannut äidin ilahtuvan näistä oudoista jutuista. Lapsethan haluaa aina huomiota ja ilahduttaa äitiä. Aikuinen pystyy tosiaan tuhoamaan lapsen mielenterveyden noilla jutuilla, joten tämä asia on tosiaan syytä ottaa vakavasti. Vaikka puhumalla siellä neuvolassa.
Pelottavaa, että nämä kummituksiin uskovat tulkitsevat kaiken oman henkimaailmansa kautta ja vetävät noin pienet, puolustuskyvyttömät lapset mukaan harhoihinsa. Todella huolestuttavaa. Se on henkistä väkivaltaa pahimmillaan.
[/quote]
Miksi henkiolentoihin uskominen olisi yhtään sen sekopäisempää tai vaarallisempaa, kuin jumalaan uskominen?
[/quote]
Sanoinko, että jumaliin uskominen on jotenkin tervettä?
Meillä on myös herkkiä näkeviä lapsia, tosin pojalle kyky oli liikaa (aiheutti pelkoa) ja erään henkisen gurun ohjeilla sanoin pojalle, että hän voi pyytää, ettei näkisi enää henkiolentoja. pyyntö kuultiin välittömästi ja pojan elämä on paljon rauhallisempaa nyt.
hanki kirja Kristallilapset, siinä on hyvä käsikirja alkuun :)
Suvussahan tämä herkkyys kulkee, omaa lastaan helposti ymmärtää, kun on itse ollut samanlainen. Onneksi näitä lapsia ei ole tarkoitettukaan syntymään aivan jokaiselle av-mammalle.
Minä olen mielestäni melko normaali ihminen. Minulla ei ole mitään aikuisiän yliluonnollisia kokemuksia. Kuitenkin muistan lapsuuteni "haamut". Minä näin myös lohdullisia seuralaisia, joita kai mielikuvitus ystäviksi sanotaan. Muistan keskustelut jne. Myös veljelläni oli tälläinen "seuralainen" ja seuralainen oli mielestäni todella pelottava. Edelleen tätä muistellessa ihoni nousee kananlihalle. Kuitenkin kyky nähdä jäi aikuisuuden ja nuoruuden kynnyksellä. Viimeinen nk. tapaaminen oli kun ikää minulla oli 10. Olin jo nukkumassa, kun heräsin siihen, että isäni silitti päätäni ja sanoi äidilleni, että pidä tyttärestäni hyvä huoli. Hän oli aidosti sillä hetkellä läsnä, mutta jokseenkin läpi kuultava. Havahduin, kun puhelin soi. Äiti vastasi, en kuullut mitä siinä puhuttiin. Ennen puhelun päättymistä huusin äidille, että onko isä kuollut. Äiti päätti puhelun ja tuli luokseni ja ilmoitti, että tosiaan hänelle oli ilmoitettu juuri isän kuolemasta. Tämän jälkeen on ollut ihan hiljaista.
Joskus aikuisiällä olen jopa kaivannut välillä niitä lohduttavia hetkiä ja keskusteluja lapsuudesta. Uskon siihen, että lapset näkevät asioita, onko se mielikuvituksen, viattomuuden, tai satujen tuoma herkkyys sitä en tiedä. Monelle ne kuitenkin kuuluu ikään. Omilla lapsillani ei tiettävästi ole ollut tätä herkkyyttä. Olen monta kertaa aikuisuudessa pohtinut, että lakkaammeko näkemästä koska lakkaamme uskomasta vai lakkaammeko näkemästä koska aivoissamme tapahtuu kypsymistä. Niin tai näin en olisi huolissaan näkevästä lapsesta etenkin, kun kyseessä on niin pieni vielä.
On totta että pienet lapset näkevät henkiä, myös eläimet näkevät ne.
Minun mieheni, nyt nelikymppinen, näki myös lapsena olemattomia. Anoppi on joskus kertonut, että vielä pari-kolmevuotiaana poika saattoi kysyä jotain sellaista kuin "miksi tuo setä on meidän olohuoneessa". Ihan normaali aikuinen hänestä kuitenkin tuli eikä enää itse muista koko asiasta mitään.
Hei! Joko olet käynyt lainaamassa/ostamassa sen Enkeleitä hiuksissani -kirjan? Toivottavasti! :) Siinä tosiaan kirjan kirjoittaneen naisen elämässä on vain hyviä enkeleitä ja henkioppaita, ei pahoja. Sinun ei tarvitse alkaa karkoittamaan mitään pahoja pois niin kuin joku täällä sanoi. Lapsellasi on uskomaton lahja, ja näkemisen herkkyyttä ei saa poistaa vakuuttamalla lapselle, että mitään ei ole! Lue ihmeessä tuo kirja ja tule tänne sitten kertomaan, mitä ajatuksia se herätti. Käväisen joskus täällä sitten katsomassa:)