Emäntä tai isäntä kieltää lähtemästä kotiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuossa on? Jos minua estellään lähtemästä tai maanitellaan jäämään, sanon vaan että nyt pitää mennä. Kiitos, oli kiva käydä, nähdään taas ja hei.

Kuulostaa helpolta, mutta mitäs teet jos Pihtiputaan mummo saartaa sinut nurkkaan Espanjan-tuliaisten kanssa, tönitkö mummon pois tieltäsi vai? Tai jos Justiina-serkku alkaa korottaa ääntään ja riitelemään?

Ei tarvitse töniä mummoa. Jos hän haluaa antaa tulaisia, otan vastaan ja sanon kiitos. Ei niitä tarvitse enempää esitellä. 

Miksi serkku alkaisi korottaa ääntään ja riidellä? Ilmeisesti silloin olisi keskusteltu jostain asiasta, josta ollaan eri mieltä. Jos olen oman näkemykseni jo sanonut ja toinen haluaa riidellä niin riidelköön yksinään.

Jokainen määrittelee itse rajansa. Ei tarvitse olla liian kohtelias. Ei vieraiden tehtävä ole viihdyttää isäntäväkeä tai toimia terapeuttina. Kun yhdessäolo alkaa väsyttää, kyläpaikasta voi poistua. Sopivassa seurassa kaikilla on mukavaa ja ymmärretään myös, että vieraat eivät muuttaneet kyläpaikkaan asumaan.

Jospa serkku aloittaa riidan juuri siitä, että vieraat ovat lähdössä ”liian aikaisin?” Jos Pihtiputaan lahjojen kohtelias vastaanottaminen riittäisi ilman että niitä pitää jäädä ihastelemaan ja kommentoimaan ja kuuntelemaan niiden tarinaa ja jos kaikki ymmärtäisivät, että vieraat eivät ole jäämässä asumaan, niin mitään ongelmaa ei olisi.

Ongelma on sun pään sisällä. Ei niin että kuvittelisit tilanteen itsessään, vaan niin, että kuvittelet muiden tunteiden olevan sun vastuulla.

Mitä sitten jos serkku aloittaa riidan? Jätä riitelemään yksinään. Mummolle sanot sydämelliset kiitokset, ja hei hei. Ei se ole sun ongelma jos he suuttuvat, eikä sinun asiasi yrittää viimeiseen asti välttää heidän suuttumistaan. On ihan oman pääsi sisällä tuntea vastuuta asioista jotka eivät mitenkään ole sun vastuulla.

Taisit osua ytimeen. Kiitos kommentistasi!

Vierailija kirjoitti:

En voi yleistää, mutta omassa tuttavapiirissä on ollut muutamia sellaisia. Asuvat maalla, pienessä muutaman tuhannen henkilön korpitaajamassa, ja ovat kaikessa sen taajaman touhuissa mukana mitä vain missäkin tapahtuu. Kun sinne sitten kesällä on menty muutamaksi viikoksi sukumökille on miehen lapsuudenkaverit valmistelleet tuloamme viikkokausia, joten miehen kavereiden luota ei pääse pois reiluun vuorokauteen. Siihen on varauduttava ja katsotaan epäkohteliaaksi vain kipaista päiväkahvilla. Se on hemmetin tylsää ja vielä lähdön hetkellä vannotetaan, että tuutte vielä ennen kuin lähdette.

Heidän tapauksessaan kyse on ihan vain viihteestä, että saa kotiinsa muita naamoja kuin samoja naapureita vuoden aikana. Pitkä talvi takana ja nyt voi ottaa ilon irti vieraista.

En halua olla kiittämätön, mutta kun se koko vierailu on heidän ehdoillaan ja kaikki menee heidän tahtonsa mukaisesti saunareissuja myöten voisin kirkua jo parin tunnin jälkeen kuunneltuani uutiset lapsista sekä mustikkareissuista.

Ongelma on ilmeisesti siinä, että kyseessä on m i e h e n lapsuudenkaverit.

Ovatko nämä lähtemästä estäjät niitä samoja ihmisiä, jotka eivät meinaa poistua kulumallakaan?

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi yleistää, mutta omassa tuttavapiirissä on ollut muutamia sellaisia. Asuvat maalla, pienessä muutaman tuhannen henkilön korpitaajamassa, ja ovat kaikessa sen taajaman touhuissa mukana mitä vain missäkin tapahtuu. Kun sinne sitten kesällä on menty muutamaksi viikoksi sukumökille on miehen lapsuudenkaverit valmistelleet tuloamme viikkokausia, joten miehen kavereiden luota ei pääse pois reiluun vuorokauteen. Siihen on varauduttava ja katsotaan epäkohteliaaksi vain kipaista päiväkahvilla. Se on hemmetin tylsää ja vielä lähdön hetkellä vannotetaan, että tuutte vielä ennen kuin lähdette.

Heidän tapauksessaan kyse on ihan vain viihteestä, että saa kotiinsa muita naamoja kuin samoja naapureita vuoden aikana. Pitkä talvi takana ja nyt voi ottaa ilon irti vieraista.

En halua olla kiittämätön, mutta kun se koko vierailu on heidän ehdoillaan ja kaikki menee heidän tahtonsa mukaisesti saunareissuja myöten voisin kirkua jo parin tunnin jälkeen kuunneltuani uutiset lapsista sekä mustikkareissuista.

Ongelma on ilmeisesti siinä, että kyseessä on m i e h e n lapsuudenkaverit.

Hyvä kysymys. Pitääkö kavereita aina nähdä pariskuntana / perheenä?

Olipas aika tyhmä aloitus, oikein keksimällä keksitty!

.

Pitäisi kai tietää, toimivatko aina noin. Voi olla periytyvä malli, ja pidetään kohteliaana maanitella jäämään. Kuitenkin vieraan on tarkoitus näiden kuvioiden päätteeksi lähteä isäntäväen jäädessä voivottelemaan ikäväänsä. Mene, tiedä

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi kai tietää, toimivatko aina noin. Voi olla periytyvä malli, ja pidetään kohteliaana maanitella jäämään. Kuitenkin vieraan on tarkoitus näiden kuvioiden päätteeksi lähteä isäntäväen jäädessä voivottelemaan ikäväänsä. Mene, tiedä

Tätä käyttäytymismallia on ilmeisen vaikea selittää, se ei siis ole kohteliasta maanittelua vaan hyvin vaativaa. Ilmeisesti myös aika harvinaista. Omissa esimerkeissäni ei ollut kyse tilanteista, joissa kukaan jäisi yksin kotiinsa ruikuttamaan vaan paikalle jää yleensä muuta porukkaa kuitenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi yleistää, mutta omassa tuttavapiirissä on ollut muutamia sellaisia. Asuvat maalla, pienessä muutaman tuhannen henkilön korpitaajamassa, ja ovat kaikessa sen taajaman touhuissa mukana mitä vain missäkin tapahtuu. Kun sinne sitten kesällä on menty muutamaksi viikoksi sukumökille on miehen lapsuudenkaverit valmistelleet tuloamme viikkokausia, joten miehen kavereiden luota ei pääse pois reiluun vuorokauteen. Siihen on varauduttava ja katsotaan epäkohteliaaksi vain kipaista päiväkahvilla. Se on hemmetin tylsää ja vielä lähdön hetkellä vannotetaan, että tuutte vielä ennen kuin lähdette.

Heidän tapauksessaan kyse on ihan vain viihteestä, että saa kotiinsa muita naamoja kuin samoja naapureita vuoden aikana. Pitkä talvi takana ja nyt voi ottaa ilon irti vieraista.

En halua olla kiittämätön, mutta kun se koko vierailu on heidän ehdoillaan ja kaikki menee heidän tahtonsa mukaisesti saunareissuja myöten voisin kirkua jo parin tunnin jälkeen kuunneltuani uutiset lapsista sekä mustikkareissuista.

Tsemppiä! Kymppi tuossa antoi hyviä neuvoja.

Ymmärrän että täntyylinen käytös johtuu tylsyydestä mutta ihmettelen, miksi nämä ihmiset eivät itse laajenna elämänpiiriään vaan odottavat kerran vuodessa saapuvista vieraista jotain pelastajaa?

Valitettavasti tylsyyttä joka on lähes henkistä kuolemaa on eri muodossa, monissakin suhteissa. Ei kaikki esim vanhemmat ihmiset osaa vaan reippaasti ottaa selvää ja toimia.

Ei vaan ole valmiuksia.

Onko kyse vanhoista ihmisistä, voisiko liittyä dementiaan? Vanhus luulee että vieraat ovat vasta tulleet?

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse vanhoista ihmisistä, voisiko liittyä dementiaan? Vanhus luulee että vieraat ovat vasta tulleet?

Selittäisi ehkä myös tuota Pihtiputaan mummoa, joka kaivaa tuliaiset esille juuri kun vieraat ovat lähdössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuossa on? Jos minua estellään lähtemästä tai maanitellaan jäämään, sanon vaan että nyt pitää mennä. Kiitos, oli kiva käydä, nähdään taas ja hei.

Kuulostaa helpolta, mutta mitäs teet jos Pihtiputaan mummo saartaa sinut nurkkaan Espanjan-tuliaisten kanssa, tönitkö mummon pois tieltäsi vai? Tai jos Justiina-serkku alkaa korottaa ääntään ja riitelemään?

Ei tarvitse töniä mummoa. Jos hän haluaa antaa tulaisia, otan vastaan ja sanon kiitos. Ei niitä tarvitse enempää esitellä. 

Miksi serkku alkaisi korottaa ääntään ja riidellä? Ilmeisesti silloin olisi keskusteltu jostain asiasta, josta ollaan eri mieltä. Jos olen oman näkemykseni jo sanonut ja toinen haluaa riidellä niin riidelköön yksinään.

Jokainen määrittelee itse rajansa. Ei tarvitse olla liian kohtelias. Ei vieraiden tehtävä ole viihdyttää isäntäväkeä tai toimia terapeuttina. Kun yhdessäolo alkaa väsyttää, kyläpaikasta voi poistua. Sopivassa seurassa kaikilla on mukavaa ja ymmärretään myös, että vieraat eivät muuttaneet kyläpaikkaan asumaan.

Hyvä vastaus! Juuri näin. Jämäkkä ihminen tietää rajansa ja osaa sanoa asiat nätisti, mutta niin, ettei jää epäselvää. Jos mummo saartaa, eikä siirry, mitä en kyllä usko, kierretään mummo tai siirretään hänet kädestä pitäen. Ei tönitä.

Jouduin itse joitakin vuosia sitten rajattoman ihmisen kohteeksi. Hän olisi voinut olla tehnyt juuri tuollaista. Lisäksi hän tuli kylään kutsumatta, uteli, ei ymmärtänyt, etten halua viettää liiemmin aikaa kanssaan, oli jatkuvasti palveluksia vailla. Silloin tuntui, että olen hätää kärsimässä, kun toinen ei kerta kaikkiaan ymmärrä yksityisyyttä, koittaa hyväksikäyttää ja esittää kuin olisimme bestiksiä. Loppupeleissä ko. ihminen teki minulle palveluksen: Opin pitämään kiinni rajoistani. Nykyään en enää yhtään mieti suuttuuko joku, jos ystävällisen jämäkästi teen juuri kuten haluan. Tai mitä mieltä joku on asioistani. Se on suuttujan ongelma. Suosittelen lämpimästi, elämänlaatu parani hurjasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tuossa on? Jos minua estellään lähtemästä tai maanitellaan jäämään, sanon vaan että nyt pitää mennä. Kiitos, oli kiva käydä, nähdään taas ja hei.

Kuulostaa helpolta, mutta mitäs teet jos Pihtiputaan mummo saartaa sinut nurkkaan Espanjan-tuliaisten kanssa, tönitkö mummon pois tieltäsi vai? Tai jos Justiina-serkku alkaa korottaa ääntään ja riitelemään?

Ei tarvitse töniä mummoa. Jos hän haluaa antaa tulaisia, otan vastaan ja sanon kiitos. Ei niitä tarvitse enempää esitellä. 

Miksi serkku alkaisi korottaa ääntään ja riidellä? Ilmeisesti silloin olisi keskusteltu jostain asiasta, josta ollaan eri mieltä. Jos olen oman näkemykseni jo sanonut ja toinen haluaa riidellä niin riidelköön yksinään.

Jokainen määrittelee itse rajansa. Ei tarvitse olla liian kohtelias. Ei vieraiden tehtävä ole viihdyttää isäntäväkeä tai toimia terapeuttina. Kun yhdessäolo alkaa väsyttää, kyläpaikasta voi poistua. Sopivassa seurassa kaikilla on mukavaa ja ymmärretään myös, että vieraat eivät muuttaneet kyläpaikkaan asumaan.

Hyvä vastaus! Juuri näin. Jämäkkä ihminen tietää rajansa ja osaa sanoa asiat nätisti, mutta niin, ettei jää epäselvää. Jos mummo saartaa, eikä siirry, mitä en kyllä usko, kierretään mummo tai siirretään hänet kädestä pitäen. Ei tönitä.

Jouduin itse joitakin vuosia sitten rajattoman ihmisen kohteeksi. Hän olisi voinut olla tehnyt juuri tuollaista. Lisäksi hän tuli kylään kutsumatta, uteli, ei ymmärtänyt, etten halua viettää liiemmin aikaa kanssaan, oli jatkuvasti palveluksia vailla. Silloin tuntui, että olen hätää kärsimässä, kun toinen ei kerta kaikkiaan ymmärrä yksityisyyttä, koittaa hyväksikäyttää ja esittää kuin olisimme bestiksiä. Loppupeleissä ko. ihminen teki minulle palveluksen: Opin pitämään kiinni rajoistani. Nykyään en enää yhtään mieti suuttuuko joku, jos ystävällisen jämäkästi teen juuri kuten haluan. Tai mitä mieltä joku on asioistani. Se on suuttujan ongelma. Suosittelen lämpimästi, elämänlaatu parani hurjasti.

Onkohan rajojaan heikosti pitävien ja toisten rajoja rikkovien välillä joku magneetti? Hienoa että opit puolustamaan rajojasi!

No, sellaiselle emännälle tai isännälle voi tokaista että: ”painu sinä v•••uun siitä sönk öttämästä”.