Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä kannan koko maailman murheita harteillani?
20.06.2013 |
Musta tuntuu ihan kauhean pahalta aina kun luen lapsien kuolemista, raiskauksista, perhehelveteistä yms. Ja tää olo jää päälle. Yritän tolkuttaa itselleni, että on ok olla välillä ihan pinnallinen ja että on ok nauttia kaikesta hömpästä ja nauttia elämästä yleensä vaikka muilla onkin kamalaa. mutta sitten en kuitenkaan pysty :(
Kommentit (15)
Mä en tunne itseäni lämpimäksi, vaan lähinnä masentuneeksi ja kyyniseksi :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tunnen vahvemmin ja jään märehtimään surullisia ihmiskohtaloita.. Viimeisimmäksi kun luin Eerikan tarinan Iltiksestä :(
Miettii mitä kauheuksia joidenkin pienten koko elämä saattaa olla, eivätkä ymmärrä, tiedä paremmasta edes..
En tiedä, mä olen ihan samanlainen. Kaikki pahuus ja julmuus saa mut jopa menettämään toivoni, varsinkin lapsiin, nuoriin ja eläimiin kohdistuvaa julmuutta en kestä yhtään.
Enkä kyllä mitään muutakaan. Mä olen ihan yliempaattinen. Kun näen jonkun puliukonkin, ajattelen että toikin on joskus ollut pikkuinen vauva, mitä on tapahtunut että sen elämä on mennyt noin perseelleen.
Mä haluaisin auttaa kaikkia maailman ihmisiä ja eläimiä.
Maailma on täynnä murheita, se on hyväkysttävä.
Empaattisen ihmisen on osattava kovettavaa sisintään, jos ei halua hajota maailman lopuutomaan epäoikedenmukaisuuteen ja tuskaan.
Estääkö tää teillä nauttimisen omasta elämästä? Mulla estää ja tukehduttaa kaikkea iloa, joten tämä on ongelma. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis mulla on huono omatunto siitä, että mulla on asiat ihan ok (tai jopa loistavasti, riippuu mihin vertaa). Tuntuu epäoikeudenmukaiselta muita kohtaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 20:48"]
Estääkö tää teillä nauttimisen omasta elämästä? Mulla estää ja tukehduttaa kaikkea iloa, joten tämä on ongelma. :(
ap
[/quote]
Sun kannattaa oikeesti hakea apua. Mun anoppi oli samanlainen ja rupesi 50 ryyppää suruunsa ja käyttämään lääkkeitä ym. Monta itsariyritystä ja viimein onnistui.
Ei osannut iloita mistään ja suri ja poti mm. afrikan lasten nälänhätää tai naapurin kumminkaiman serkun miehen lapsen kuolemaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 20:48"]
Estääkö tää teillä nauttimisen omasta elämästä? Mulla estää ja tukehduttaa kaikkea iloa, joten tämä on ongelma. :(
ap
Ei oikeastaan, itken omissa oloissa hetken ihmisten julmuutta ja sitten halaan ja kerron miten omia lapsiani rakastan. Ovat jo tottuneet tuohon äitin innokkaaseen halailukulttuuriin :)
Mutta, oma mieliala kyllä vahvasti vaikuttaa miten asioihin suhtautuu, jos on mieli matalalla, sitä enemmän märehtii noita surullisia uutisia..
-3-
[/quote]
Ap, sinun ihan turha yrittää ängetä niitä kakkia murheita harteillesi. Asia on nimittäin niin, että elämästäni on mennyt monta vuotta hukkaan, kun se olen ollut _minä_, joka olen niitä harmeja hartioideni päällä kantanut ja yhä kannan. paljon on myös mennyt aikaa suruun ja voivotteluun ja itsekin tiedän, että se aika olisi kannattanutkäyttää hyväksi tavalla tai toisella: joko auttaa lähimpiään, tienata rahaa, jonka olisi voinut antaa hyviin tarkoituksiin tai sitten nauttia itse elämästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus voi oireilla ahdistuneisuudella. Itse huolestuin ja ahdistuin vaikka mistä, lopulta kaikki tuntui ikävältä ja pelottavaltakin, lehtien uutiset jäivät pyörimään ajatuksiin.
Menin lääkäriin, sain masennuslääkkeet, Cipramil, ja parin viikon kulutua elämä alkoi tuntua taas ihan mukavalta ja pystyin olemaan murehtimatta ihan kaikkea.
Kokeile lääkettä, se voi auttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälle on nimikin, Weltschmerz eli maailmantuska. Googleta ja tutki, löydätkö itsesi. Ehkä sieltä löytyy myös apua, miten tuosta voi päästä yli :)
[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 20:48"]
Estääkö tää teillä nauttimisen omasta elämästä? Mulla estää ja tukehduttaa kaikkea iloa, joten tämä on ongelma. :(
ap
[/quote]
Nelonen vastaa.
Tavallaan, ja tavallaan ei.
Mä en ole koskaan sopeutunut elämään tässä elämässä niinkuin muut, mä olen työkyvyttymyyseläkkeellä.
Nykyään pystyn jo iloitsemaankin. Koska mun ei tarvitse olla paljoa sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joitten kanssa en halua olla, eikä repiä itseäni muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kuolema, raiskaukset ja perhehelvetit ovat vähentyneet maailmassa hurjasti viimeisen parinsadan vuoden aikana terveydenhuollon ja sosiaalisten turvaverkkojen kehityksen myötä. Esim. 1800-luvulla joka neljäs vauva kuoli ennen ensimmäistä ikävuotta, kun nykyään tuo luku on maailmanlaajuisesti viisi prosenttia, Suomessa alle prosentin. Joten minun mielestäni sinun pitäisi olla vain iloinen. Kannattaa lukea vaikkapa Oliver Twist tai joku muu kirja joissa kuvataan entisajan elämänmenon kurjuutta.
Olet empaattinen ja lämmin ihminen.