Oliko teillä (jotka olitte lapsia 70/80-luvulla) harrastuksia?

Meillä maalla oli tytöille vaihtoehtoina vain partio ja voimistelu.Kumpikaan ei kiinnostanut eivätkä vanhemmat yrittäneet edes ylipuhua, joten lopputuloksena vietin lapsuuden ulkona leikkien, puissa roikkuen, kavereiden kanssa juoksenneltiin pelloilla ja kirjoja lukemalla :) Ei ollut varaa ostaa pelikonsoleita tai vastaavia. Mulla on lapsuudesta vain hyviä muistoja :)

Alle 5000 asukkaan kunnassa kävin mm. näytelmäkerhossa 70-luvulla. yleisurheilua harrastin myös pari vuotta, mutta se kaatui kunnon valmennuksen puutteeseen ja urheilukentän huonoon kuntoon. Aika moni kävi pianotunneilla, ihan ala-asteen musiikinopettajalta niitä ottivat. Kitaratunteja otin myös, mullakin opettaja opena, kouluajan ulkopuolella, mutta muistelen, että kansalaisopistossa olin. 

Eipä juuri ollut. Asuin keskisuuressa kaupungissa, jossa olisi kyllä ollut hevostalleja, urheiluseuroja sun muuta, mutta olimme niin köyhiä, ettei ollut varaa mihinkään yhtään kalliimpiin harrastuksiin. Ei siis mitään laskettelua tai ratsastusta. Sen sijaan olin koulun espanjankerhossa ja käsityökerhossa ja osallistuin työväenopiston kursseille. Niin ja olin SPR:n nuorisotoiminnassa mukana. Sisarukseni olivat samantyyppisissä jutuissa, Martoissa, 4H-kerhossa, judossa ym.

Minä synnyin 1972.

Harrastin ala-asteikäisenä miltei joka ilta jotakin. Partiota, srk:n tyttökerhoa, pesäpalloa ja alaluokilla voimistelua.

Asuimme keskisuuressa kauoungissa ja kaikki harrastuspaikat olivat lähellä.

Vaikka mitä! Yhteen aikaan oli 9 harrastusta viikossa, mm. pianonsoitto, musiikkiteoria, kuvaamataito, partio, ratsastus, teatteri, jumppa...

70- luvun lapsi. Kävin koululla satujumpassa ja kerran viikossa baletissa. Pihan lasten kanssa pelasimme usein pesistä.

Olen syntynyt 1976, mulle äiti on myöhemmin sanonut, että kyyyllä olisit saanut harrastaa jos olisit vaan PYYTÄNYT. Ja pöh. Just toi kuskaaminen olis taatusti ollut yks kompastuskivi, maksullisuus toinen (varaa kyllä olis varmaan johonkin ollut). Kerran pyrin yhteen isoon hankkeeseen mukaan, mutta äiti ilmotti, ettei hän mua sinne (pitkällä opettajan kesälomallaan) aio kuskata, se siitä sitten. Pianotunneilla kävin 6-vuotiaana kun sain yhdeltä tutulta pianon, mutta kun se opettaja muutti pois, ei mulle uutta haettu. Itekseni kävin uimahallissa, luistelemassa, pulkkamäessä jne. kavereiden kanssa, kävin usein kirjastossa ja luin ihan hirveesti, soittelin pianoani sen minkä heikosti osasin, ja aerobicissa aloin käydä joskus 12-vuotiaana, naisvoimistelijoiden jumpissa ja uimassa kävinkin aika ahkerasti koko nuoruuteni ja ulkoilutin koiraani pitkiä lenkkejä, kävin pyörällä koulussa (ilmankos olinkin todella laihuliini silloin, meillä ei ollut edes ikinä arkisin lämmintä ruokaa kotona, kouluruoka vaan, hoidin myös oikeastaan kaikki kotityöt 11-12 -vuotiaasta asti, ainoa lapsi). Olin kuitenkin ihan tyytyväinen elämääni. Mitään murrosikääkään ei ollut ikinä. Nyt itse äitinä ja paljon harrastavien lasten vanhempana olen vähän mietiskellyt noita kuvioita uudestaan, aika aikaisin jouduin ottamaan isoa vastuuta ilman sellaista huolettomuuden aikaa, vähän surullista. Eikä mua kyllä mihinkään kannustettu. Koulussa olin luokkani paras, ei sitäkään niin minään pidetty tai kenellekään mainittu. Olisi ehkä antanut potkua tähän aikuiselämäänkin, jos olis vähän panostettu johonkin ja tsempattu.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 17:08"]

Olin täysin lahjaton musiikissa, silti soitin lähes 10v ajan viulua ja pianoa.

[/quote]

Heh, toinen samanlainen täällä :). Minäkin soitin viulua ja pianoa, mutta vain parin vuoden ajan (eri aikoihin). Ja koulussa nokkahuilua. Se meni ehkä parhaiten, vaikka musiikkikorvaa ei todellakaan ole.

Laskettelua harrastin jonkin verran (en mitenkään aktiivisesti) ja kävin ratsastuksen alkeis- ja jatkokurssit. Tanssi oli ainoa harrastus, joka pysyi matkassa vuosia. Kokeilin eri lajeja, mutta steppi oli aina mieluisin. (70-l. alussa syntynyt)

syntynyt 1971 ja harrastin paljon: balettia, nykytanssia, jazztanssia, telinevoimistelua, taitoluistelua. Parhaimmillaan kymmeniä tunteja viikossa treenejä - ammattihan siitä (tanssista) sitten tulikin, ainakin alkuun :) Yläasteikäisenä kävin kirjoittajakurssia, siis kaunokirjallisuutta. 

Nyt lapset harrastavat hekin paljon: futista, salibandyä, tanssia, draamaa, partiota ja musiikkia (rummunsoitto). Lisäksi koko perhe puuhaillaan yhdessä tosi paljon. Olen nähtävästi jotenkin aktiivsta tyyppiä -- lapsena äiti sanoi, että vain hyvä kirja pitää minut hetken aloillaan -- televisiota en esimerkiksi oppinut lapsena katsomaan enkä osaa vieläkään...

Tietenkin oli, mutta ne eivät olleet meillä maksullisia ja aikuisten hallinnoimia. Keksimme itse omat tekemisemme. Jotkut harrastivat lisäksi musiikkia, soittivat pianoa tai viulua, mutta he olivat vähemmistössä. 

Pelasimme erilaisia pelejä, luimme paljon, piirrettiin ja maalattiin, seikkailtiin, kekkailtiin kaikkea. :)

Verrattuna nykylapsiin, joilla on vain "ohjattuja harrastuksia", me olimme vapaita. Äly ja mielikuvitus kehittyi. Aika moni lapsuudenystävä on päätynyt luovaan, itsenäiseen ammattiin. 

44 v.

70 luvun alussa syntynyt. Harrastin kilpavoimistelua, lauloin vuosia kuorossa, ratsastin ja teini-iässä aloitin ajamaan motocrossia.

Pyhäkoulu, partio, urheilu (kesällä yleisurheilu-,pesis yms..talvella hiihto ja luistelu), kirjastossa käytiin paljon ja paljon luettiin. Syntynyt -70.

Vm 1974, kotoisin suurehkosta maalaiskunnasta. Harrastin paljon kaikenlaista: seurakunnan kerho ja pyhäkoulu, kirjaston satutunnit, naisvoimistelu, kansantanssi, piano- ja huilutunnit, kuoro, orkesteri, musiikinteoria. Lisäksi kesäisin olin monenlaisilla kursseilla ja leireillä, talvisin 85-vuodesta asti lasketeltiin lähes joka viikonloppu.

Vanhemmat joi viikonloppuisin ja polttivat askeittain tupakkaa. Siihen ne rahat varmaan meni.

Olisin halunnut pelata jalista muttei ollut rahaa.

Vanhemmat erosivat, syy oli isän pettämiset.

Omat lapset harrastaa. En tahdo että he ovat kaduilla räkimässä. Pienestä saakka tuohon pitää kannustaa, koska kynnys nousee kun lapsi kasvaa, lisäksi mahdollisuudet pärjätä ikätason mukana putoaa. En minä tee päätöstä lapseni liikunnasta tulevaisuudessa, mutta en tahdo myöskään tehdä sille päätökselle hallaa.

Harrastin yleisurheilua. Karateen en koskaan päässyt, kun äiti piti sitä liian väkivaltaisena :( Aikuisiällä olen sitten ottanut vahingon takaisin, minulla on tällä hetkellä 1. dan shorinji ryu -tyylisuunnassa.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 18:36"]

Harrastin yleisurheilua. Karateen en koskaan päässyt, kun äiti piti sitä liian väkivaltaisena :( Aikuisiällä olen sitten ottanut vahingon takaisin, minulla on tällä hetkellä 1. dan shorinji ryu -tyylisuunnassa.

Jäi sanomatta, että olen syntynyt 1974

[/quote]

1968 syntynyt. Harrastin "lukemista ja ulkoilua" kuten siihen aikaan kirjeenvaihtoilmoituksissa kerrottiin. Maaseudulla ei ollut mitään harrastusryhmiä tms.

Vuosien varrella ehdin harrastaa kaikenlaista mukavaa, hiihtoa, kuvataidetta, srk. kerhoa, jumppaa, uintia, suunnistusta, laskettelua, luistelua. Olen syntynyt -73.

Minä kävin yleisurheilussa, telinevoimistelussa ja taitoluistelussa. Ratsastamassa kävin lähinnä kesäisin. Teininä kävin vielä discotanssitunneilla ja jazzbaletissa. :)

Olen syntynyt -70.

Minulla oli ja äitini juuri sanoi eräänä päivänä, että se että lapsella oli harrastuksia oli noihin aikoihin poikkeavaa. Aivan lapsena kävimme säännöllisesti uimassa ja olin muskarissa. Hiukan isompana kokeilin satubalettia ja jumppaa. Alakoululaisena ratsastin ja osin hevosia,  nämä hommat vaihtuivat yläasteelle mennessä omasta aloitteestani soittotunteihin ja voimisteluun. Perheenä retkeilimme, hiihdimme, luistelimme ja laskettelimme. 

Olimme ajoittain tosi köyhiä,isovanhemmat tukivat lasten harrastusmenoja. Lisäksi harrastuksiin piti kulkea itse (esim.rasastamaan pääsin vasta 7-8v kun osasin kulkea bussilla tallille). Meillä ei ollut autoa.