"Turhin" kuulemasi syy avioerolle?

Tuskin kukaan tietää ulkopuolisena toisen avioliitosta kaikkea ja voisi sanoa, että eroon ei ollut mitään hyvää syytä. Mutta kyl mä ihmettelin kun kaveri erosi liitosta jossa ei riidelty ollenkaan ja miehelle ero oli ihan yllätys. Lapsiakin oli useampi. Silloin ajattelin että oisko tuon liiton voinut kuitenkin pelastaa. Jos se ero oli täysi yllätys niin se kertoo siitä, ettei ole keskusteltu ollenkaan siitä mitä päässä liikkuu, että eroa harkitaan. Mutta toki mä tiedän vain vähän asiasta. 

Ei sellaista olekaan. Jos pariskunta ei halua syystä tai toisesta enää jatkaa pariskuntana, mikä tahansa syy on riittävä. Avioliitto ei ole vankila. Se on sopimus, jonka voi purkaa kun toinen tai molemmat osapuolet haluavat.

Jaa, kuinkahan moni edes kertoo sitä todellista eron syytä kavereilleen.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:45"]

Ei sellaista olekaan. Jos pariskunta ei halua syystä tai toisesta enää jatkaa pariskuntana, mikä tahansa syy on riittävä. Avioliitto ei ole vankila. Se on sopimus, jonka voi purkaa kun toinen tai molemmat osapuolet haluavat.

[/quote]

Mutta aika usein liitossa on myös lapsia joiden turvallisuuden tunnetta ero järkyttää. (varsinkin jos puhutaan erosta johon eivät johda painavat syyt kuten väkivalta).  Yleensä ihmiset menevät avioliittoon loppuiäkseen, vaikka eivät ajattelisikaan että se on vankila tai avioero olisi väärin. Sen vuoksi avioero on monille raskas konkurssi. Näistä syistä avioeroon ei pitäisi päätyä liian herkästi. On eronneita, jotka katuvat eroaan, eikä asiaa saa enää koskaa korjatuksi. 

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:45"]

Ei sellaista olekaan. Jos pariskunta ei halua syystä tai toisesta enää jatkaa pariskuntana, mikä tahansa syy on riittävä. Avioliitto ei ole vankila. Se on sopimus, jonka voi purkaa kun toinen tai molemmat osapuolet haluavat.

[/quote]

Mutta aika usein liitossa on myös lapsia joiden turvallisuuden tunnetta ero järkyttää. (varsinkin jos puhutaan erosta johon eivät johda painavat syyt kuten väkivalta).  Yleensä ihmiset menevät avioliittoon loppuiäkseen, vaikka eivät ajattelisikaan että se on vankila tai avioero olisi väärin. Sen vuoksi avioero on monille raskas konkurssi. Näistä syistä avioeroon ei pitäisi päätyä liian herkästi. On eronneita, jotka katuvat eroaan, eikä asiaa saa enää koskaa korjatuksi. 

[/quote]

Veikkaan että avioeron "helppoudesta" huolimatta suurin osa eronneista ei kadu eroa. Ei siihen kukaan ihan huvikseen lähde, varsinkaan jos on lapsia. Minusta suhde on kuollut, jos siinä tarvitsee edes miettiä eroamista. Lasten kärsimystä liioitellaan suuresti; paljon parempi on jos erotaan ajoissa ja välit pysyvät hyvinä. Onko se lapsille parempi että tapellaan ja itketään ja marttyyrina kärsitään vuosikaudet "lasten takia", ja sitten erotaan niin katkerasti ettei voida olla edes puheväleissä? Ja sitten isoille lapsille voi esittää sitä marttyyriä että äiti teidän takianne uhrasi koko elämänsä ja nyyh nyyh.

Mun mielestä suhde ei ole kuollut jos tulee ero mieleen. Se on vain merkki siitä että on alettava tekemään tietoisia valintoja jos haluaa suhteen pelastaa. Monet eivät tajua, että ovat itse yhtä syypäitä rakkauden väljähtymiseen kuin se toinenkin, eivätkä yritä muuttaa omaa käyttäytymistään tai arvojärjestystään. Sitten erotaan, tavataan uusi ihminen ja mennään samojen ongelmien kanssa uuteen liittoon. Itse en haluaisi saattaa lapsia siihen pyöritykseen, vaan mieluummin hoidan ongelmat kuntoon sen tutun ihmisen kanssa johon kuitenkin olen rakastunut aikanaan ja luvannut olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Monet eivät halua oikeasti muuta kuin sitä myötäkäymistä. Kuitenkin ihminen kasvaa enemmän selvitessään vaikeuksista kuin eläessään aina tasaista ja itseä miellyttävää elämää.

Jos vielä totisen yrittämisen jälkeenkin asia ei korjaannu tai jos toinen ei tule vastaan eikä lähde mukaan pelastamaan liittoa, on parempi erota. 

Sen sulle kerrotun "heppoisen" syyn taustalla voi olla vaikka mitä. Todellista syytä ei varmasti haluta aina sanoa ääneen ihan kaikille. uteliaiden kysymykset on helppo kuitata sillä, että "kasvettiin erilleen" tms.

Samaa mieltä kuin muutkin, että niitä todellisia syitä ei kerrota vaan kuitataan jollain fraasilla. Tosin tiedän kaksikin tapausta, joissa se eroa haluava ei edes miettinyt niitä todellisis syitä vaan ihan vlpittömästi uskoi, että tässä on kasvettu erilleen, kun kaikki on arkista ja tylsää. oli sitten yllätys molemmille, kunmsitä samaa arkea ja tylsää tuli siinä tosi rakkaudessakin. Nyt ihmetellään sitten, että miten saatoin jo toisen kerran valita tylsän miehen ja että miehet eivät näytä sitä oikeaa minäänsä ajoissa...

Oikea syy näille eroille on se, että ei kestä tavallista arkea vaan koko ajan pitäisi olla tunne huumasta ja rakastumisesta. Toinen on mennyt niinpitkälle, että syyttää lapsiaan elämänsä arkipäiväistymisestä. 

Heppoinen syy erota on se, ettei ole edes yrittänyt parantaa liittoa tai kertoa ongelmista vaan saman tien vain haku päälle ja etsimään parempaa. Onhan se helppo erota, kun on uusi katsottu valmiiksi. Se ero ei houkuttaisi lainkaan niin paljon, jos ensin pitäisi yksin miettiä elämänsä uudelleen.

Jotenkin tällaiset jutut puskista tulleista avioeroista ovat aika liikuttavia, etenkin miesten kertomina. Yleensähän toinen osapuoli on valittanut vuosia erilaisista asioista, eikä mitään ole tapahtunut. Sitten ero tulee "täytenä yllätyksenä". Esim. seksinpuute voi olla tällainen, että kaikki on teknisesti tosi hyvin ja näyttää ulkopuolisille täydelliseltä, eikä ole mitään yksittäistä sattunutta tilannetta, vaan ajan saatossa kypsynyt tarve elää muutenkin kuin kämppiksenä. Tuskinpa vaan näistä kerrotaan kovin avoimesti, etenkään jos on itse ollut se jota ei haluta. Etenkään jos on itse se mies jota ei haluta, sehän olisi noloa että muija lähtee koska ei seiso/huvita.

Turhin syy... no, mulle ei ole kerrottu kauheasti syitä. Yksi ihminen on kertonut syyn, ja hän sanoi suoraan, että erosi ihan päähänpistosta. Hän sanoi, että avioliiton olisi varmasti voinut pelastaa, mutta häntä ei kiinnostanut. Että ehkä se on turha syy, mutta en jotenkaan osaa arvostella, kun tällä parilla ei ollut perhettäkään.

Sen sijaan en voi olla arvostelematta (vaikkei kyllä ehkä kannattaisi) erästä avioreroa. Vaimo halusi eron ja hän muutti uuden puolisonsa perään toiseen kaupunkiin, eli erotti siis lapset isästään ja isovanhemmistaan. En nyt viitsi yksityiskohtia kertoa, mutta lapset ovat oikeastaan kaikki erityistukea tai vähintään erityishuomiota tarvitsevia, joten pidän päätöstä aika rajuna. Ainakin minusta tuntuu, että äiti asetti omat tarpeensa lastensa hyvinvoinnin edelle. Ja kyseessä on äiti, jolla pitäisi olla tavallista enemmän ymmärrystä asian suhteen.

No yksi ysäväni meni aika pikaisesti naimisiin , pari vuotta seurusteltuaan. Heillä oli ulospäin ihana suhde, ainakin aluksi hyvinkin intohimoinen ja kosketteleva. Ystävä aina selitti kuinka ovat miehensä kanssa parhaita ystäviä ja kaikki tehdään yhdessä. Molemmat siis tahtoivat tätä. Nainen opiskeli ja mies elätti perusduunarin palkalla. Parin vuoden päästä liitto alkoi rakoileen, välillä sain olla kuuntelijana kuinka intohimo on kadonnut ja seksi ei maistu. Sitten nainen petti ja jätti. Sopivasti valmistuttuaan... Ei muuten halunnut lapsia ikinä, nyt on saanut uuden miehensä kanssa. Tuli raskaaksi puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kerran päissään selitti et ex-miehellä oli liian pieni ja sen takia erosi.. tämä emäntä on tuuliviiri. Nyt ovat kai menossa naimisiin uuden miehen kaa, parempaa onnea tällä kerralla.

Onko huutaminen vähäinen syy?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 09:52"]

No yksi ysäväni meni aika pikaisesti naimisiin , pari vuotta seurusteltuaan. Heillä oli ulospäin ihana suhde, ainakin aluksi hyvinkin intohimoinen ja kosketteleva. Ystävä aina selitti kuinka ovat miehensä kanssa parhaita ystäviä ja kaikki tehdään yhdessä. Molemmat siis tahtoivat tätä. Nainen opiskeli ja mies elätti perusduunarin palkalla. Parin vuoden päästä liitto alkoi rakoileen, välillä sain olla kuuntelijana kuinka intohimo on kadonnut ja seksi ei maistu. Sitten nainen petti ja jätti. Sopivasti valmistuttuaan... Ei muuten halunnut lapsia ikinä, nyt on saanut uuden miehensä kanssa. Tuli raskaaksi puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kerran päissään selitti et ex-miehellä oli liian pieni ja sen takia erosi.. tämä emäntä on tuuliviiri. Nyt ovat kai menossa naimisiin uuden miehen kaa, parempaa onnea tällä kerralla.

[/quote]

Tulipa paha mieli tästä.

Itse tiedän tapauksen (nainen) joka sai jonkinlaisen kolmenkympin kriisin ja "lähti toteuttamaan itseään" muualle. Jätti miehen kaksivuotiaan lapsen kanssa kahdestaan pärjäämään.

Nainen kertoi myöhemmin että "elämä oli liian tavallista ja se rajoitti hänen luovuuttaan". Eikä ko. tyyppi ole mikään taiteilija/kirjailija tms. Ihan tavallinen duunari. Taustalla ei ollut ainakaan miehen puolelta pettämistä, naisesta en tiedä.

Mies oli hetken aikaa tyhjän päällä, mutta kun tokeni järkytyksestä, on ollut onnellisempi kuin ikinä. Naisiin ei tosin luota enää, enkä kyllä ihmettelekään.

Yksi pariskunta erosi jo reilu 20 vuotta sitten, koska naiselle iski menokenkä. Ajatteli, että oma mies on tylsä ja niitä uroksiahan on tuolla laumoittain, jotka hänet juuri haluaa. Siltähän se varmaan tuntui, kun oli turvallisesti naimisissa. Eron jälkeen valkeni, ettei niitä ottajia olekaan joka oksalla ja eksäkin löysi oikein kauniin ja fiksun naisen. Nyt 20 vuotta myöhemmin se ex-mies on varakas, onnellisesti naimisssa tän uuden rouvan kanssa ja ne ekan liiton lapset jo aikuisia. Tämä eksä on taas lähiövalas ja todella katkera nainen. En ymmärrä, miksi on katkera ja vihaa tätä nykyistä rouvaa, koska hänhän sen ratkaisun teki huumassaan. Uusi rouva on ihan asiallinen, mutta kun tää yksi vihaa ilman mitään selitystä siellä taustalla. Tajuaa kai päästäneensä elämän käsistään aikanaan.

Mun isoäiti totesi joskus niin hyvin näistä naisten eroaikeista. Sanoi, että moni kuvittelee, että on niitä miehiä paljon ottamassa, mutta kun eroaa, niin eipä niitä miehiä näykään, kun lapset pyörii jaloissa ja ne miehet katoaa, kun pitäisi olla tosissaan... Huonompia vaan useimmat saa eron jälkeen kuin oli se eka mies.

Silloin ajattelin, että mummu on vaan vanhanaikainen, mutta totta toinen puoli.:)

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:45"]

Ei sellaista olekaan. Jos pariskunta ei halua syystä tai toisesta enää jatkaa pariskuntana, mikä tahansa syy on riittävä. Avioliitto ei ole vankila. Se on sopimus, jonka voi purkaa kun toinen tai molemmat osapuolet haluavat.

[/quote]

Toivon todella etten koskaan päädy naimisiin tuolla tavalla ajattelevan ihmisen kanssa. Mun mielestä suurin osa liitoista (psl hakkaamis- ja riippuvuusjutut ym sairas parisuhteeseen kuulumaton) voi toimia ja olla onnellisia, jos molemmat (huom! molemmat) tekevät töitä sen eteen. Ja työ ei tarkoita, että liitto olisi ikävä, vaan sitä että liitossa vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, ei pidetä toista itsestäänselvyytenä, muistetaan ne toisen hyvät puolet, annetaan tilaa, siedetään toisen erilaisuus jne.

Tällaisissa liitoissa ei tarvitse juuri käristä jostain roskapussin viemisestä, koska toinen yrittää muistaa sen viedä ettei pahoittaisi toisen mieltä ja toinen taas yrittää muistaa olla rätkättämättä jos se roskapussi nyt joskus jää koska ei myöskään halua pahoittaa toisen mieltä.

Ei tietty toimi jos sitä aitoa sitoutumishalua ei löydy (vaan juurikin käsitetään avioliitto diilinä josta irtisanoudutaan kun ei kaikki menekään oman mielen mukaan). Toisen ihmisen kunnioitus ja tietty vieraskoreus pitäisi säilyttää. Harva sitä ystävilleen ja sukulaisilleenkaan tiuskii ja näyttää nurjaa naamaa jos ei kaikki mene oman mielen mukaan. Ihan peruskäytöstavoilla moni parisuhde pötkisi paljon pitemmälle.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:45"]

Ei sellaista olekaan. Jos pariskunta ei halua syystä tai toisesta enää jatkaa pariskuntana, mikä tahansa syy on riittävä. Avioliitto ei ole vankila. Se on sopimus, jonka voi purkaa kun toinen tai molemmat osapuolet haluavat.

[/quote]

Toivon todella etten koskaan päädy naimisiin tuolla tavalla ajattelevan ihmisen kanssa. Mun mielestä suurin osa liitoista (psl hakkaamis- ja riippuvuusjutut ym sairas parisuhteeseen kuulumaton) voi toimia ja olla onnellisia, jos molemmat (huom! molemmat) tekevät töitä sen eteen.

[/quote]

Minä taas en ymmärrä, miksi oma lyhyt elämä pitäisi tuhlata yhden ihmisen kanssa töitä tehden, jos tunteet ovat muuttuneet. Varmasti on ollut rakkautta kun on yhteen menty, mutta ihmiset muuttuu ja tunteet muuttuu, enkä näe mitään syytä miksi pitäisi olla yhdessä jos ei enää ole siihen kiinnostusta. Maailma on täynnä kiinnostavia ihmisiä ja yksinkin on ihan hyvä olla, miksi tuhlata aikaa? Jos joskus on rakastanut ja halunnut liittoon toisen kanssa, mutta mieli on muuttunut, miksei sitä saa perua?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:45"]

Ei sellaista olekaan. Jos pariskunta ei halua syystä tai toisesta enää jatkaa pariskuntana, mikä tahansa syy on riittävä. Avioliitto ei ole vankila. Se on sopimus, jonka voi purkaa kun toinen tai molemmat osapuolet haluavat.

[/quote]

Toivon todella etten koskaan päädy naimisiin tuolla tavalla ajattelevan ihmisen kanssa. Mun mielestä suurin osa liitoista (psl hakkaamis- ja riippuvuusjutut ym sairas parisuhteeseen kuulumaton) voi toimia ja olla onnellisia, jos molemmat (huom! molemmat) tekevät töitä sen eteen.

[/quote]

Minä taas en ymmärrä, miksi oma lyhyt elämä pitäisi tuhlata yhden ihmisen kanssa töitä tehden, jos tunteet ovat muuttuneet. Varmasti on ollut rakkautta kun on yhteen menty, mutta ihmiset muuttuu ja tunteet muuttuu, enkä näe mitään syytä miksi pitäisi olla yhdessä jos ei enää ole siihen kiinnostusta. Maailma on täynnä kiinnostavia ihmisiä ja yksinkin on ihan hyvä olla, miksi tuhlata aikaa? Jos joskus on rakastanut ja halunnut liittoon toisen kanssa, mutta mieli on muuttunut, miksei sitä saa perua?

[/quote]

Jaa mut entäs jos mieli muuttuu taas? ei ihmisiä voi kohdella niinkuin kesäkissoja. EI edes miehiä. Sitten kun siinä on vielä usein ne lapsetkin. Ei nekään aina niin hienosti sopeudu kaikkeen.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 08:45"]

Ei sellaista olekaan. Jos pariskunta ei halua syystä tai toisesta enää jatkaa pariskuntana, mikä tahansa syy on riittävä. Avioliitto ei ole vankila. Se on sopimus, jonka voi purkaa kun toinen tai molemmat osapuolet haluavat.

[/quote]

Mites ne lupaukset niissä ihanan suureellisissa häissä  -  ne myötä ja vastamäki-jutut ? Kuhan vaan kyselen.....

Miksi kiistellä onko mikään ero turha vai ei?
Ap:kin laittoi sen otsikossa heittomerkkeihin.