Lue keskustelun säännöt.
Miksi on huono asia pysyä mukavuusalueellaan?
25.07.2020 |
Tätä olen miettinyt monesti, aina sanotaan että pitäisi poistua mukavuusalueeltaan että voi kasvaa ja kehittyä. Mutta miksi pitäisi jatkuvasti olla kehittymässä johonkin? Mitä pahaa on siinä että on tyytyväinen elämäänsä? Miksi aina pitäisi tavoitella jotain muuta vaikka tykkäisi siitä mitä on nyt?
En ole ihminen joka haluaisi jotain suurta, minulle riittää se että arki on mukavaa ja siinä on monia pieniä iloja, arkeahan suuri osa elämästä on. En siis ymmärrä miksi pitäisi tietentahtoen keikuttaa venettä ja hakea haasteita. Kyllä vaikeampiakin aikakausia välillä tulee vastaan ilman että niitä tarkoituksella hakee ja henkistä kasvua tapahtuu vähitellen tavallista elämää eläen.
Kommentit (23)
Ap on oikeassa, vaikeinta onkin olla hiljaisuudessa ja tekemättä paljoa. Sekin voisi kehittää ihmistä paljon. Suurin osahan meistä suorittaa asioita kuin näytelmää ja pakenee tekemiseensä. Joskus on hyvä vaan olla ja tyytyäkin ja joutua nuppinsa kanssa kunnolla vastakkain. Ja se on todellakin vaikeinta olla juuri sen oman päänsä kanssa, vaikkei uskoisi. Jos siitä nauttii vielä on kypsä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavuusalueella pysyminen ja siltä poistuminen ovat vähän kaksipiippuisia juttuja. Jotta mukavuusalueelta poistuminen ylipäätään tuottaisi hedelmää, niin ihmisellä pitää silloin olla valmiiksi suhteellisen hyvä itsetunto ja valmius sietää myös pettymyksiä ottamatta niistä itseensä. Kovin ahdistuneen ja huonoitsetuntoisen kannattaa siis mieluummin keskittyä oman olonsa parantamiseen ja nimenomaan pysyä siellä mukavuusalueella. Kun olo on varmempi ja tasapainoisempi, niin sitten voi pikku hiljaa alkaa kokeilla oman mukavuusalueen laajentamista.
Toisaalta joskus jonkin itselle tärkeän asian saavuttaminen vaatii sen mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle astumista, vaikka hirvittäisi. Minä en esimerkiksi uskaltanut kehua ihmisiä vuosiin, koska olin nuorempana saanut hyökkääviä kommentteja ja epäluuloisuutta vastaukseksi niihin. Minusta on siis aina ollut luonnollista antaa positiivista palautetta ihmisille mutta noiden reaktioiden perusteella ikään kuin sulkeuduin. Nyt, kun olen oivaltanut sen, etten voi olla toisen ihmisen reaktiosta vastuussa, on kehujen antaminen alkanut tuntua taas luontevalta. Sen verran menneet kokemukset vielä kummittelevat mielessä, että yhä edelleen minusta tuntuu hiukan kiusalliselta antaa tunnustusta vaikka asiakaspalvelijalle hänen palvelustaan tai lähettää kiitokset postauksesta jollekin bloggaajalle. Monesti tulee jälkeenpäin sellainen parin päivän morkkis, että voi ei, mitä mä nyt menin tekemään. Mutta ylivoimaisesti suurin osa on ollut palautteesta ilahtuneita. Harva on jättänyt vastaamatta eikä kukaan ole toistaiseksi reagoinut negatiivisesti. Se on kummasti auttanut mukavuusvyöhykkeeni laajentamisessa ja varmasti jossain vaiheessa uskallan vielä antaa henkilökohtaisempiakin kehuja (sopivuus asiayhteydessä tietenkin huomioiden).
Mukavuusalue tarkoittaa eri juttua eri ihmisille. Esimerkiksi erakko joka elää metsämarjoilla ja kalastuksella on mukavuusalueellaan, jollekin toiselle se taas olisi hyvinkin extreme elämäntapa.
Että on jämähtänyt mukavuusalueelleen on ongelma ainoastaan jos se alkaa aiheuttaa särmää ympäristön kanssa, jos takertuu siihen mukavuuteensa. Koska sittenhän on yhtäkkiä epämukavaa. Maailma kuitenkin muuttuu ja velloo jatkuvasti.