Mies luulee voivansa mennä ja tulla miten haluaa!
Onko kenelläkään ollut koskaan vastaavaa ongelmaa: mies menee ja tulee miten haluaa ja jättää lapset sinun huolehdittavaksi?
Meillä on pieni kuukauden ikäinen vauva ja lapsen syntymästä asti mies on lähtenyt ns. ''ilman lupaa'' aina jonnekkin. Monesti huikkaa jo mennessään ovella että hän lähtee nyt sinne ja sinne. Olen monet kerrat sanonut että et voi mennä noin vain ja jättää vauvaa minun hoidettavaksi, lapsi on myös sinun!
Minä joudun kyselemään aina lupia milloin voin mennä edes kauppaan ja millon mies voi hoitaa vauvaa sillä aika kun käyn jossain silloinkin mies tekee lähdöstä äärimmäisen vaikeaa, jolloin tekisi mieli jättää menemättä kokonaan.
Auttaako tähän mikään? :/ Olen äärimmäisen kyllästynyt, sillä mies lähti juuri äskettäinkin minun nukkuessa kavereiden kanssa pitämään hauskaa! Sitten kun tulee, ajattelin että lähden samalla ovenavauksella lenkille mitään sanomatta ja en vastaa puhelimeen! Jospa ne teot sitten enempi auttais kun jatkuvat sanomiset ja jankkaamiset.
Kommentit (20)
Juu. Hän ei ole vielä tajunnut olevansa isä ja ajattelee, että sinä hoidat lapsen, koska sinä olet ruoka- automaatti.
Et jankkaamisella saavuta mitään. Tee tosiaan niin, että kun hän tulee kotiin, pistät vauvan hänen syliinsä ja avaat ulko- oven ja lähdet lenkille. Ja teet näin niin monta kertaa, kunnes mies oikeasti tajuaa olevansa isä.
Oletteko erityisesti sopineet, että myös isä osallistuu lapsen hoitamiseen? Äitihän sen lapsen kantaa ja synnyttää ja on siten ensisijainen hoivan antaja.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:13"]
Oletteko erityisesti sopineet, että myös isä osallistuu lapsen hoitamiseen? Äitihän sen lapsen kantaa ja synnyttää ja on siten ensisijainen hoivan antaja.
[/quote]
Minusta se on kyllä ihan itsestääselvyys että jos mies on yhteishuoltajuuden halunnut, niin molemmat osallistuu vauvan hoitoon yhtäläilla.. Nyt tuntuu lähinnä että hän on vain joku isäpuoli lapselle!
ap-
Meillä mies tykkäsi myös viettää poikamiehen elämää vaikka meillä oli lapsia. Homma ratkesi vasta siihen, kun asuimme erillämme puolisen vuotta. Mies sitten tajusi, mitä oli menettämässä ja halusi palata yhteen. Aika paljon hän viettää omaa aikaa edelleenkin, mutta osaa ottaa perheen paljon paremmin huomioon.
Olihan meillä miehen kanssa puhetta siitä, miten elämä muuttuu lasten myötä, mutta hän ilmeisesti luuli, että siinä puhuttiin vain minusta. Hänen oma isänsä oli perinteinen suomalainen mies eikä välittänyt lapsistaan paljonkaan.
Voi muuttua ihan silläkin että vauva kasvaa ja alkaa kommunikoida. Meillä mies oli hukassa kun mä olin se ruoka-automaatti, mutta kun vauva alkoi viettää aikaa hereillä enemmän ja kiinnostua leluista ja ilmehtiä ja nauraa sen tekemisille niin tää suli täysin!
jos sun mies ei kestä sun jatkuvaa nalkuttamista ja on siksi pois.
Tarpeeksi monta kertaa kun lähdet. Otat kirjan ja menet puistoon lukemaan muutamaksi tunniksi. Aina kun miehesi lähtee, lähdet sen jälkeen, tai lähdet seuraavana päivänä. Sanot lähdet nyt kun itse lähdit eilen. Ja lähdet aina perjantai- ja lauantai-iltana myös. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joiden luo voit mennä iltaa istumaan.
sikäli haluat muutosta
Nyt onkin oikea aika saada roolijako perheessänne toimimaan, kun lapsi on vasta vauva. Liian usein tällä palstalla saa lukea paljon isompien lasten äitien samankaltaisia tarinoita. Silloin aina ihmettelee, että miksi asiaa ei ole hoidettu ajoissa kuntoon.
Hyvä idea lähteä ovesta ulos, kun mies tulee kotiin tai vaan lähteä vaikka heti huomenna, kun mies on kotona. Sanot vaan ovella selkeästi (niin että mies takuulla kuulee) että lähdet nyt ulos ja palaat, kun vauvalla on seuraavan kerran nälkä. Katso, että mies varmasti tajuaa eikä luule sinun olevan koko ajan kotona ja lähde itsekin..
Jos et nyt tässä vaiheessa elämää saa kuvioita kuntoon, sinulle kertyy katkeruutta vaan vuosien varrella.
Harkitkaa kenen kanssa sinappikoneita pusaatte, etukäteen....
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 22:15"]
Harkitkaa kenen kanssa sinappikoneita pusaatte, etukäteen....
[/quote]
toi viesti kantsis laittaa teinien ja koululaisten palstoille, eikä tänne missä jokainen on jo vauvansa saanut tai odottaa sitä
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:13"]
Oletteko erityisesti sopineet, että myös isä osallistuu lapsen hoitamiseen? Äitihän sen lapsen kantaa ja synnyttää ja on siten ensisijainen hoivan antaja.
[/quote]
Ei jumal...ta, ettäkö oikein pitäisi erikseen sopia, että passaako herran osallistua yhdessä hankitun lapsen hoitoon! Mistä näitä valopäitä oikein sikiää?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:13"]
Oletteko erityisesti sopineet, että myös isä osallistuu lapsen hoitamiseen? Äitihän sen lapsen kantaa ja synnyttää ja on siten ensisijainen hoivan antaja.
[/quote]
Minusta se on kyllä ihan itsestääselvyys että jos mies on yhteishuoltajuuden halunnut, niin molemmat osallistuu vauvan hoitoon yhtäläilla.. Nyt tuntuu lähinnä että hän on vain joku isäpuoli lapselle!
ap-
[/quote] Sinulle se ap on varmasti itsestäänselvyys, mutta oletko jutellut miehen kanssa asiasta? Miehesi tuntuu elävän vielä poikamiehen elämää, varmaan elämä ollut sitä jo kun odotitte vauvaa? Puhu siis asiasta, älä nalkuta, puhu. Jos ei auta niin pakkaisin parin viikon kimpsut ja lähtisin vauvan kanssa mietintälomalle muualle, vaikka sitten vanhempien luokse. Puhelimessa voi lyhyen tauon jälkeen olla helpompi puhua kuin nokitusten tai niin, että puhut miehesi selälle.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:04"]
Auttaako tähän mikään? :/
[/quote]
Liki 25 vuotta jaksoin uskoa, että puhuminen auttaa, mutta eihän se auttanut. Erottava oli,. perkele. Johan helpotti.
Minun on aina niin vaikea ymmärtää näitä. Kun eka lapsi oli pieni, pystyi kumpi tahansa vain ilmoittamaan, että nyt menen ulos. Ja kun toka lapsi syntyi, lähes joka ilta jompi kumpi painui spontaanisti esim. liikuntaharrastuksiin vanhemman lapsen kanssa ja jätti toisen tunneiksi vauvaa hyysäämään. Mikä tässä on niin hankalaa?
ukko lähti uuden luo ja jätti huushollin ei vastuuta mistään meni monta vuotta että saatiin ero mutta nyt saatu ja ositus tekemättä, ei suostu. Nyt tuo tavaroita ja vie tavaroita kun olen poissa , mitä teen
Tein vastaavassa tilanteessa samoin, kun mies oli eteisessä ja sanoi lähtevänsä niin vedin pikaisesti takin ylleni ja sanoin minä ehdin ensin ja lähdin. Näin toimin muutamia kertoja, riitahan siitä tuli ja huudettua, mutta lopulta mies tajusi. Huusin kerran ovelta että tästä lähtien aijon joka kerta kun hän luulee lähtevänsä ilman että ollaan siitä sovittu lähteä ensin. (Minä menin nurkan taakse tunniksi :) ihan hölmöä)
Tuo on juuri vastuun sysäämistä toiselle, tee sinä samoin niin hän tajuaa ettei ole kiva eikä ok.
Niin, varmaan ne teot eikä ne sanat. Lähdet vaan, just vaikka lenkille. Kovin kauas et tietysti voi lähteä, valitettavasti, jos vauva ei esim. syö pullosta. Mutta varmaan se mieskin pikkuhiljaa tajuaa kun pari kertaa vaan lähdet etkä kuuntele häneen vastaan mussutusta.