Muistatteko koulujen huutojaot liikkatunneilla? :(

Oisit ollu parempi ni ei tarttis totakaan itkee.

Minä olin huono joukkuepeleissä arkuuteni takia. Mutta joskus pesäpallossa vain päässä napsahti ja päätin, että nyt osuu ja lentää ja joskus löin juoksuja. Silloin porukka oli vähän hoomoilasena että täh. Seuraavalla kerralla sitten en ollut toiseksi viimeinen huudettava ja sitten taas pelasin huonommin. Minä olin aina toiseksi tai kolmanneksi viimeinen, yksi reippaasti ylipainoinen tyttö oli aina se viimeinen. Mutta ei se minua haitannut, toisia otti vähän päähän kun olin sitten yksilölajeissa keskitasoa ja pikajuoksussa jopa parhaita, aika usein kakkonen, sitä ihan parasta en koskaan voittanut. Harmi vaan, että yleisurheilua oli niin harvoin. 

Muistan, ja harmitti. Mä olin monessa lajissa ihan hyvä, olin anorektisen laiha (sekös muita teiniämmiä vitutti), olin ketterä ym. Meillä se vaan meni kaveripohjalta ne valinnat. Kavereita minulla ei ollut. Minua ei kiinnostanut samat asiat kuin muita ikäisiäni, minua kiinnosti liikunta, ei pojat missään määrin, ei muoti, ei meikit. En ollut cool. Olin se jonka päälle syljeksitään muutenkin, liikuntatunnit olivat vaan kivaa jatkumoa sille. Joukkueisiin valittiin viimeiseksi ja vittuiltiin päälle. Aloin lintsata liikuntatunneilta (menin sillä aikaa lenkille), eikä opettajakaan huomannut poissaoloani, sain arvosanan näyttäytymättä vuoteen liikuntatunneilla :D

En minä noita erityisemmin muistele, mutta toivon että nykyisin on joku muu systeemi. Se tuntuu pahasta kiusatuista ja se tuntuu pahalta pullukoista, ja se tuntuu pahalta niistä jotka ovat vaan huonoja urheilulajeissa. Oli syy mikä tahansa niin se että seisot ypöyksin ja joukkueet tappelevat siitä kumpi sinut joutuu ottamaan joukkueeseen, tuntuu pahalta.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 15:43"]

Minä olin huono joukkuepeleissä arkuuteni takia. Mutta joskus pesäpallossa vain päässä napsahti ja päätin, että nyt osuu ja lentää ja joskus löin juoksuja. Silloin porukka oli vähän hoomoilasena että täh. Seuraavalla kerralla sitten en ollut toiseksi viimeinen huudettava ja sitten taas pelasin huonommin. Minä olin aina toiseksi tai kolmanneksi viimeinen, yksi reippaasti ylipainoinen tyttö oli aina se viimeinen. Mutta ei se minua haitannut, toisia otti vähän päähän kun olin sitten yksilölajeissa keskitasoa ja pikajuoksussa jopa parhaita, aika usein kakkonen, sitä ihan parasta en koskaan voittanut. Harmi vaan, että yleisurheilua oli niin harvoin. 

[/quote]

Pesäpallossahan kävi niin, että jos joskus pääsin sinne pesille asti, sitten tein juoksujakin juoksunopeuteni ansiosta. Opekin veivasi liikuntanumeroa aina edestakaisin ja lopulta muutettuaan naapuriin ja nähtyään, että käyn paljon liikkumassa omaehtoisesti, nosti sen kasiin. Luulen, että opekin tajusi kohdallani kyseen olleen arkuudesta vahvaluonteisten tyttöjen seassa. 

Muistan että olin aina siellä viimeisien joukossa paitsi yläasteella kun naamakerroin vaikutti enemmän kuin taidot. Ei mulle kyllä kukaan koskaan mitään selitellyt, onneksi. Se olisi tuntunut nololta. Ja joo, olihan ne muut varmaan parempia pelaamaan. Kouluaikana ei liikunta oikein sujunut ja oppiaineena se oli ihan syvältä. Onneksi olen löytänyt liikunnan nautinnolliseksi osaksi elämääni heti lukiolaisena ja siellä se sitten on mukana pysynyt nämä vuodet.

olin silti viimeinen vaikka olin hyvä juoksemaan, ei vaan olisi haluttu joukkueeseen

Meillä kyllä selkeästi valinnat meni niin, että ensin parhaat urheilijat/pelaaja, joita oli ehkä 3-4, sitten kaverit suosituimmuusjärjestyksessä ja oikeasti huonot joukkupelaajat jätettiin viimeiseksi. Ei kavereitakaan valittu ensin, jos olivat huonoja pelaajia. 

Minä taisin usein olla se tokavika :D. Inhoan silti edelleen kaikkea joukkueliikuntaa koska koululiikunta tappoi niistä ilon. Ja ei, en ollut huono, tein aina koreja ja maaleja jne. Joukkueita pääsi aina valitsemaan joku "suosittu", ja en päässyt sitten joukkueeseenkaan, kun olin vaan tavis. Hassua, miksiköhän just ne tietyt ihmiset katsottiin olevan "suosittuja", ne olivat nimittäin niin tavisten, kuin muidenkin "klikkien" mielestä helvetin ärsyttäviä. Ja nyt aikuiselämässä totaaliluusereita.

joo. niistä tuli aina vaan paha-mieli :(

Muistan kyllä. Meillä opettaja vaihteli "huutajia", niin hyvät kuin huonotkin sai olla kapteeneja. En saanut traumoja, johtuneeko siitä että olin melko hyvä kaikissa joukkuelajeissa. Yläasteella jäin kyllä usein viimeisten joukkoon, mutta siellä merkkas pärstä enemmän kuin taidot enkä jaksanut sellaisesta välittää.

Muistan muistan... loppu päässä valintoja olin minäkin. Olin vähän pullukka, aina luokan lyhyin, hidas ja varsinkin kaikissa pallopeleissä aika onneton.

Ei mulle silti mitään traumoja ole jäänyt eikä se mua silloinkaan harmittanut. Se oli vaan niinku oli mitäs sille olis voinu tehdä?

Mä niin nään ku nämä nykypäivän pullamössö lapsien äidit soittelee liikunnanopettajalle ja valittaa kun HÄNEN lapsensa aina valitaan vikana... nyyh nyyh...

Olen itse 12v tyttö, ja kyllä se tommosta on nykyäänkin :( oon tosi lyhyt ja ujo. ennen mut, mun sisko ja yks tyttö jolla ei oo yhtään kavereita, jäätiin AINA viimeiseksi. ja kun mut valittiin, kuulin aina ku ne vitun täydelliset tuhahteli et "miks just toi tuli tähän" mut nyt kun mulla on ihania kavereita, ei semmosta mulle enää tapahdu <3 mutta m

uistan kun oltiin koulujenvälisissä kisoissa.meidän luokalta joitakin tyttöjä oli viestissä, mukaanlukien minä. Sitten yks tyttö jota vihaan edelleen, sano mulle ja mun  siskolle: "menkää te ekaks, koska hyvät ensin :)" MUTTA: sit kuulin, kun hän kuiskasi melko kovaäänisesti muille "kavereilleen": "Huonot ensin ;)" itkin koko juoksun ajan, ja olin pitkään tosi masentunu :( Eli kannattaa miettiä, mitää suustaan päästää, sillä se OIKEASTI vahingoittaa toista tosi pahasti.

Minä ja paras ystäväni oltiin niin aidosti ei-motivoituneita koululiikkujia, että meidät valittiin aina viimeisenä. Naurettiin ääneen joka ikinen kerta.

Tilanne ehkä oli meillä toinen, koska sekä ystäväni että minä harrastimme koulun ulkopuolella kilpaurheilua, mutta koululiikunta ei vaan napannut. En kyllä ottanut asiaa vakavasti, vaan suhtauduin huumorilla.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 16:44"]

Mä niin nään ku nämä nykypäivän pullamössö lapsien äidit soittelee liikunnanopettajalle ja valittaa kun HÄNEN lapsensa aina valitaan vikana... nyyh nyyh...

[/quote]

Niin totta. En tajua mitä jopa aikuiset ihmiset valittaa siitä, että heidät valittiin viimeiseksi. Joku han se on aina pakko olla viimeinen. Että saivat jotain traumoja siitä ja huutojaot pitäis kieltää. Kuinka voi olla aikuisille ihmisille niin vaikea hyväksyä sitä, että on jossain huono? Että muiden ihmisten velvollisuus olisi teeskennellä siinä ympärillä et oot sä hyvä kuiteski. Mutta kun et ole. Olet huono liikunnassa ja siksi sinut valitaan viimeiseksi.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:22"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 16:44"]

Mä niin nään ku nämä nykypäivän pullamössö lapsien äidit soittelee liikunnanopettajalle ja valittaa kun HÄNEN lapsensa aina valitaan vikana... nyyh nyyh...

[/quote]

Niin totta. En tajua mitä jopa aikuiset ihmiset valittaa siitä, että heidät valittiin viimeiseksi. Joku han se on aina pakko olla viimeinen. Että saivat jotain traumoja siitä ja huutojaot pitäis kieltää. Kuinka voi olla aikuisille ihmisille niin vaikea hyväksyä sitä, että on jossain huono? Että muiden ihmisten velvollisuus olisi teeskennellä siinä ympärillä et oot sä hyvä kuiteski. Mutta kun et ole. Olet huono liikunnassa ja siksi sinut valitaan viimeiseksi.

[/quote]

Mutta ainakin minun kohdallani niillä hyvillä joukkuepelaajilla oli vaikea hyväksyä, että olin keskitasoa parempi yleisurheilussa. Hiihdossa olin jostain syystä huono, mutta kerran hiihtokisoissa (kaikkien piti osallistua) vaan puolessa välissä päätin, että nyt menen niin kovaa kuin jaksan vaikka sitten sippaisin kesken matkan, mutta jaksoin maaliin asti ja olin kolmas. Eli en oikeastaan ollut siinäkään huono, vaan tekniikkani oli huono enkä ottanut itsestäni kaikkea irti. Ne hyvät urheilijat eivät millään meinanneet uskoa ja vaativat ajanoton tarkistamista, mutta pakkohan se oli, kun kukaan muu kuin voittaja ei ohittanutkaan ja seuraava oli tullut maaliin aika paljon myöhemmin. 

Ei kai se niin paha olisi ollut, vaikka aina jäi viimwiseksi, ellei ne ensimmäisten joukossa valitut olisi aina isoon ääneen valittaneet sitä, että miksi juuri heidän on otettava minut. Olin huono liikunnassa, eikä huutojaoissa viimeiseksi jääminen millään tavalla lisännyt innostusta ja motivaatiota yrittää. Hakeuduin aina vaihtopenkille, jotta aiheuttaisin mahdollisimman vähän vahinkoa omalle joukkueelle ja välttyisin joukkuekavereiden avoimelta pilkalta.

Miksi minä en muista tuollaista, vaikka luultavasti olin viimeisten joukossa?

Sen sijaan hiihtokilpailut muistan, joissa sittemmin kunnostauduin yli kaikkien odotusten ... mutta se on toien juttu se, enkä hiihdä vieläkään kun noin kilometrin keväässä.

Itse opettajana en ole mielelläni huutojakoa järjestänyt, ja joskus kokeilin sitä, että laitoin ne "viimeiset" pelaajat valitsemaan. Eihän siitä mitään tullut, kun molemmat eivät ymmärtäneet valita parhaita pelaajia vaan ottivat ensimmäisenä parhaat kaverinsa.

Joukkuepelien joukkuejako on edelleen ongelma aivan ammattitaitoisille liikunnanopettajille. Sekin on nähty, että opettaja laittoi kaksi hyvää pelaajaa pelaamaan kahdestaan kaikkia muita vastaan. Se sotii kaikkia joukkuelajin periaatteita vastaan, minkä ne kaksi pelaajaa kirkkaasti ymmärsivät. Voitte arvata, miten kävi liikunnan arvostelussa.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:33"]

Ei kai se niin paha olisi ollut, vaikka aina jäi viimwiseksi, ellei ne ensimmäisten joukossa valitut olisi aina isoon ääneen valittaneet sitä, että miksi juuri heidän on otettava minut. Olin huono liikunnassa, eikä huutojaoissa viimeiseksi jääminen millään tavalla lisännyt innostusta ja motivaatiota yrittää. Hakeuduin aina vaihtopenkille, jotta aiheuttaisin mahdollisimman vähän vahinkoa omalle joukkueelle ja välttyisin joukkuekavereiden avoimelta pilkalta.

[/quote]

Jos luokalla olisi ollut yksi joukkuelajissa ylivoimainen pelaaja, niin sitten olisi valitettu, että miksi noi sai ton. He valittivat siksi, että joukkueista saattaa tulla epätasapainoiset ja peli on ratkaistu jo. Kivempi on pelata tasaväkisillä joukkueilla.

Muistan huutojaot liikuntatunneilta. En minäkään niistä pitänyt, vaikka hyvä liikunnassa olin ja joukkueisiin valinnoissa kärkipäässä. Tajusin kyllä miltä viimeisenä valittuna tulevasta voi tuntua, siksi en koskaan tainnut onneksi "joutua" kapteeniksi.

Minulla ei ole mitenkään pahoja muistoja joukkueiden jaosta, koska olin keskovertoliikkuja, enkä jäänyt koskaan viimeiseksi, mutta niitä kavereita kävi kyllä sääliksi, jotka aina jäivät viimeiseksi :(

Olen nyt itse luokanope ja pidän myös liikuntaa. En koskaan ikinä anna oppilaiden itse valita joukkueita. Sehän on sama kun antaisin luvan kiusata omien silmieni alla!

Joukkueiden jakamiseen keinoja on niiiin monia. Itse käytän esim. näitä:

- jako neljään ja sitten joukkueet esim. ykköset ja neloset samaan ja kakkoset ja kolmoset samaan. (vaihtelen tätä aina, niin eivät osaa mennä kaverin kanssa tiettyihin paikkoihin seisomaan)

- oppilaat riviin aakkosjärjestykseen etunimen/sukunimen/toisen nimen/äidin nimen/isän nimen jne. mukaan ja sitten jako kahteen.

- laitan kahta eri väriä olevia hernepusseja pussiin ja oppilaat nostavat sieltä silmät kiinni itselleen pussin.

- Olen leikannut vanhoja postikortteja kahtia  ja laitan ne muovipussiin. Oppilaat nostavat pussista kortin puolikkaan ja etsivät itselleen parin (parityöskentely)

Keinoja on monia! Mielikuvitusta vaan peliin.