Muistatteko koulujen huutojaot liikkatunneilla? :(

Meillä yksi tyttö sai valita muun joukkueen kuudennella Maitokannukisaan, mutta jätti minut pois vaikka tulokseni kaikista lajeista olivat parempia kuin monilla mukaanpäässeillä.

21, Tosi hyviä ideoita. Jees. :)

Muistan :) Minut valittiin ekojen joukossa ja itse valitsin tietty parhaat ekana ja huonot vikana. Olin ja olen niin kilpailuhenkinen.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:51"]

Minulla ei ole mitenkään pahoja muistoja joukkueiden jaosta, koska olin keskovertoliikkuja, enkä jäänyt koskaan viimeiseksi, mutta niitä kavereita kävi kyllä sääliksi, jotka aina jäivät viimeiseksi :(

Olen nyt itse luokanope ja pidän myös liikuntaa. En koskaan ikinä anna oppilaiden itse valita joukkueita. Sehän on sama kun antaisin luvan kiusata omien silmieni alla!

Joukkueiden jakamiseen keinoja on niiiin monia. Itse käytän esim. näitä:

- jako neljään ja sitten joukkueet esim. ykköset ja neloset samaan ja kakkoset ja kolmoset samaan. (vaihtelen tätä aina, niin eivät osaa mennä kaverin kanssa tiettyihin paikkoihin seisomaan)

- oppilaat riviin aakkosjärjestykseen etunimen/sukunimen/toisen nimen/äidin nimen/isän nimen jne. mukaan ja sitten jako kahteen.

- laitan kahta eri väriä olevia hernepusseja pussiin ja oppilaat nostavat sieltä silmät kiinni itselleen pussin.

- Olen leikannut vanhoja postikortteja kahtia  ja laitan ne muovipussiin. Oppilaat nostavat pussista kortin puolikkaan ja etsivät itselleen parin (parityöskentely)

Keinoja on monia! Mielikuvitusta vaan peliin.

[/quote]

Siinä fiksu opettaja! :) Eipä tosiaan ole mitenkään vaikeaa jakaa porukkaa joukkueisiin! Ihanaa, että jotkut tosiaan jaksaa vähän nähdä vaivaa kiusaamisen vähentämiseen.

Muistan, liiankin hyvin.

Kun lapseni oli ala-asteella ja menin auttamaan opettajaa pesiskertoina, tein selkeän joukkuejaon. (Olin silloin kotiäitinä ja kävin välillä auttamassa opea kun tarvitsi ison luokan kanssa enempi vahtijoita. Ja kenenkään ei tarvitse huutaa mitään vastuusta, ope on aina vastuussa vaikka meitä äitejä saattoi olla kymmenkuntakin esim. luistinradan reunalla kiristämässä luistimia. no, meni vähän off topic)

Eli kun olin avustamassa pesiskertoina tein niin, että lapset riviin ja luku  neljään. Tämän jälkeen sanoin, että ykköset ja kakkoset on joukkue ja kolmoset ja neloset toinen joukkue. Tämä oli aivan sattumanvaraista eli saatoin sanoa kolme kertaa peräkkäin noin ja sitten sanoakin seuraavalla kerralla, että ykköset ja neloset on joukkue ja kakkoset ja kolmoset joukkue. Koskaan ei voinut tietää, mitkä numerot muodostivat joukkueet. Tällä estin lapsia menemästä jonoon siten, että pääsevät kaverinsa/muuten haluamansa pelaajan kanssa samaan joukkueeseen.

Hyvin toimi koko ala-asteen ajan. (yläasteella ei enää äitejä huolittu liikkatunneille)

Kiusaamisen vähentämiseen? Hah! Varmaan työpaikatkin pitää kohta jakaa arpomalla ettei vaan tule paha mieli niille jotka eivät ole viitsineet opiskella. Joukkuelajien idea on siinä, että toimitaan joukkueen parhaaksi eikä yksilöllä ole väliä mutta sitähän nämä narsisti-kiusatut eivät voi hyväksyä vaan kaiken tulee palvella heidän toiveitaan.

Minä taas olin se, joka valittin aina ekana. Ainut aine, jossa kouluaikoina loistin oli liikunta. Laji kuin laji niin osasin. Muissa aineissa olinkin sitten huono, opettaja haukkui kerran tyhmäksi :( Minulle liikunta oli kohokohta, sain kerrankin olla hyvä ja se varmasti vahvisti itsetuntoani. En ikinä ajatellut vikana valituista mitään pahaa, he voittivat meidät muut matikassa, kielissä ja muissa aineissa. Jossain vaiheessa itsekin opin koulussa jotain, kirjoitin ylioppilaaksi, kävin yliopistonkin. Ehkä en olisi päässyt näin pitkälle, jos en olisi saanut kokea itseäni edes liikunnassa hyväksi.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:33"]

Ei kai se niin paha olisi ollut, vaikka aina jäi viimwiseksi, ellei ne ensimmäisten joukossa valitut olisi aina isoon ääneen valittaneet sitä, että miksi juuri heidän on otettava minut. Olin huono liikunnassa, eikä huutojaoissa viimeiseksi jääminen millään tavalla lisännyt innostusta ja motivaatiota yrittää. Hakeuduin aina vaihtopenkille, jotta aiheuttaisin mahdollisimman vähän vahinkoa omalle joukkueelle ja välttyisin joukkuekavereiden avoimelta pilkalta.

[/quote]

Jos luokalla olisi ollut yksi joukkuelajissa ylivoimainen pelaaja, niin sitten olisi valitettu, että miksi noi sai ton. He valittivat siksi, että joukkueista saattaa tulla epätasapainoiset ja peli on ratkaistu jo. Kivempi on pelata tasaväkisillä joukkueilla.

[/quote]

En ole ajatellut asiaa oikein koskaan niiden viimeiseksi valittujen puolesta, mutta itseäni ketutti erityisesti yläasteella liikunnanopettajamme asenne. Harrastin (kilpa-)urheilua muutamassa lajissa sekä sen lisäksi urheilua hyvin monimuotoisesti. Pelasin jo ala-asteella sekä ulko- että sisäpelejä veljeni ja hänen kavereiden mukana (aavistuksen minua vanhempia), joten kehityin pelaajana. No, sittenpä liikunnanopettajamme asetti aina kaikenmoisia "rajoitteita" minulle!  xxx ei saa luistella kiekon kanssa pidempää matkaa, xxx ei saa tehdä maaleja, xxx täytyy olla maalivahtina, xxx sitä ja xxx tätä. Pikkasen meni maku liikuntatunneista, vaikka liikunnasta itsessään pidinkin. Meillä tosin muukin porukka katsoi aina opettajaamme kieroon, kun se lateli niitä ihmeellisiä sääntöjään.

Onpa taas hyvin rakentavaa keskustelua, huoh. Kukin on hyvä jossakin, eikä aina tarvitse olla se paras.

Olin aina ensin valittuja, ja myös luokan paras tai toiseksi paras kaikissa muissa aineissa. Ikinä en ajatellut, että viimeisenä valitut tai minua huonommin kokeisa pärjääviä voisi pitää minua huonompina. Ihmisen hyvyys ja huonous liittyy ja liittyi jo lapsena ihan muihin asioihin mielessäni. 

Täälläkin yks luokanope. Mäkin olin aina viimeisiä omana kouluaikoina, kunn valittiin joukkueeseen - etenkin pesiksessä...Kyllähän sen vieläkin muistaa.

Ikinä, ikinä en omille oppilailleni sellaista karhunpalvelusta tee. Mä vaihdan aina taktiikkaa siinä, miten joukkueet jaan. Jos lapset on rivissä, aina joku yrittää laskea, että pääsisi bestiksen kans samaan,mutta silloin aina keksin uuden tavan ratkaista joukkue.Opppilaiden en anna valita - korkeintaan joissakin leikeissä välillä hyväksyn pienemmmmillä oppilailla joukkueen "tytöt vastaan pojat", jos he iitse sitä toivovat, esim. leikimielisissä viesteissä.

Aivan kuten joku toinenkin ope, metin keinoja, joilla yllättää jaot; esim. toiseen joukkueeseen ne, kenellä on sukissa kahta väriä tms...tai sit arvon lorun avulla, tai itse ilmoitan, ketkä kuuluu joukkueesen (tällöin yleensä taka-ajatuksena tukea jotain heikompaa tai erottaa riitapukarit...)

Joka tapauksessa pyrin kannustamaan kaikia, myös niitä heikoimpia.

Itse olin lähes aina se joka sai olla valitsemassa joukkuetta. Olin oikeasti hyvä lajissa kuin lajissa ja harrastin näitä paljon koulun ulkopuolella.  En kyllä muista valinneeni ketään pärstäkertoimen mukaan , vaan sen kuka oli hyvä missäkin. Toki monet olivat kavereitani harrastuksista myös koulun ulkopuolella ja heidät mielelläni valitsin, koska tiesin heidän olevan hyviä.

Myös minä koin joskus opettajan rajoittavana tekemisiäni, esim. En saanut lyödä palloa kovaa. Tämä oli usein pitkästyttävää, koska olisin halunnut pelata kunnolla.

t: 10 aina liikunnasta

joo :( en halua muistella.

Olin viimeinen AINA.

Ei se tuntunut hyvältä. Sai minut vetäytymään kuoreeni vieläkin enemmän mitä jo olin.

Meillä ei tainnut enää olla noita huutojakoja. Kävin ala-asteen 1997 alkaen. Sen sijaan jako kahteen oli hyvin suosittu, ja siinähän sitten vaihdeltiin paikkoja rivissä.

Mun 10-vuotiaan tytön ope käyttää vieläkin huutojakoa.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 15:39"]

Oisit ollu parempi ni ei tarttis totakaan itkee.

[/quote]

Muistan minäkin, että olin aina viimeinen jaossa. Nykyään ne luokan johtajatytöt on laiskoja läskejä ja tuskin jaksavat 5 km kävellä. Minä juoksen maratoneja aikaan 3.40.

Kummasti on asetelma kääntynyt toisin päin.

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 20:22"]

[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 16:44"]

Mä niin nään ku nämä nykypäivän pullamössö lapsien äidit soittelee liikunnanopettajalle ja valittaa kun HÄNEN lapsensa aina valitaan vikana... nyyh nyyh...

[/quote]

Niin totta. En tajua mitä jopa aikuiset ihmiset valittaa siitä, että heidät valittiin viimeiseksi. Joku han se on aina pakko olla viimeinen. Että saivat jotain traumoja siitä ja huutojaot pitäis kieltää. Kuinka voi olla aikuisille ihmisille niin vaikea hyväksyä sitä, että on jossain huono? Että muiden ihmisten velvollisuus olisi teeskennellä siinä ympärillä et oot sä hyvä kuiteski. Mutta kun et ole. Olet huono liikunnassa ja siksi sinut valitaan viimeiseksi.

[/quote]

Juuri näin. Yksi johtajatytöistä on nyt pätkätöitä tekevä 5 lapsen yksinhuoltaja, toinen eronnut ja kaupan kassa. Kolmas lapsettomuudesta kärsivä, kolmatta kertaa naimisissa oleva ja viina maistuu, neljäs ylipainoinen mamma.

Ei tulisi mieleenikään ymmärtää näitä laiskoja paskoja ja epäonnistuneita ihmishylkiöitä, jotka ei pidä aikuisena kunnostaan huolta. Jotkut nyt vain päätyvät luusereiksi, vaikka lapsena luulivat olevansa jotain.

Olen työelämässä huomannut, että nämä kilpailulliset tytöt ei osaa tehdä tiimityöskentelyä, kuin vain suosikkiensa kanssa. Heille on jäänyt päälle se, valitaan bestis.

Nykyajan työelämässä pitää tulla toimeen kaikkien kanssa. Ei vain sen bestiksen ja pärstäkertoimen mukaan.

Minä olin aina viimeinen kans, tai useimmiten minun nimeäni ei edes viitsitty sanoa, menin vaan siihen toiseen mihin toiseksi viimeinen. Asia ei koskaan haitannut minua, en ollut läski ja vapaa-ajalla harrastin varmaan enemmän liikuntaa kun muut yhteensä, mutta joukkueurheilu ei kiinnostanut minua enkä koskaan oikeasti tehnyt mitään muuta kun seisoskelin kentällä tumput suorina koska minua otti päähän ne ainaiset typerät sählyt, jalkapallot ja pesäpallot sun muut ääliömäiset pelit.