Kissasi kummalliset/ihanat/hauskat piirteet

Entinen kissani oli kova sisustamaan. Siirteli tavaroita uusiin paikkoihin, etenkin tyynyt ja muut pehmeät tavarat olivat hänen mielestään usein minun jäljiltäni väärissä paikoissa. 😃 Kerran oli asetellut viltin lattialle ja niskatyynyn sen päälle niin, että näytti kuin ihminen olisi ne siihen asetellut.

Kollikissani on kuin koira; heitän sille lelun, noutaa sen ja tuo minulle ja tuijottaa niin kauan että heitän uudelleen. Tunnistaa nimensä ja on kova juttelemaan. Vastaa aina kun kutsun ja monesti käydään pitkiäkin keskusteluja. Saattaa kulkea ympäri asuntoa ja jutella itsekseen. 😃 On myös ahnein koskaan tapaamani kissa; jopa kananmunankuoret häviävät lavuaarista jos niitä on sinne sattunut hetkeksikään jäämään. Pureskelee mielellään mun sormia, ei pure kovaa mutta mälvää hellästi. Kutsuu minua silloin tällöin lehmäksi (cow!) 😂

Vanhin kissani joka on narttu, tykkää valehtelematta ihan jokaisesta. Etenkin miehet ovat sen mieleen, vaikka leikattu onkin. Jokainen uusi vieras on omittava änkeämällä vaikka väkisin syliin. Kerran yllätin sen ahdistelemasta huoltomiestä (kiipeili miehen selän päällä ja puski itseään miestä vasten. Onneksi huoltomies oli kissaihmisiä 😃). Rakastaa pesukonetta ja juoksee aina kylppäriin kun kuulee mun pesevän pyykkiä. Chillaa pesukoneen päällä ja välillä kyttää intensiivisesti lattiakaivoa.

😃🐱❤️

Vierailija kirjoitti:

Kakkamestari kirjoitti:

Meillä on ylpeä kakkamestari myös. Käy laatikolla "riehumassa" (hyvä, että laatikko pysyy paikalla ja täysin terve kissa) ja kun laatikolta tullaan niin hepuloidaan tai sitten huudetaan niin kovaa, että tullaan katsomaan ja sen jälkeen heittäydytään piehtaroimaan ja huutamaan. Ja kissa on ihan onnessaan ja odottaa, että kysytään "oliko hyvä kukka?"

Sama täällä. On sekä etu- että jälkikäteishepulointi. Joskus saa matot kunnolla kyytiä.

Ja sama täällä. Hepulointia ympäri kämppää. Sitten tulee puskemaan ja pitää kovasti kehua: "on, on, on niin hyyyyyvä miuku, on".

Vierailija kirjoitti:

Kissat on ihania... syötin eilen kisulleni herkkunamipalaa kädestä, kun se vahingossa haukkasi vähän liian innoissaan niin, että hampaillaan pikkasen näykkäsi kämmenestä. Tämä oli eka kerta, kun näin kävi ja hiukan inahdin, niin kissa oli selkeästi kauhean hämillään ja ehkä hiukan pelästynyt tilanteesta. En siis tosiaan edes mitenkään huutanut tai mitään eli ei pelästynyt minua. Luulen, että kissa tajusi itsekin, että vahinko kävi ja oli jotenkin nolona. Vähän sai suostutella, että tuli syliin syömään namit loppuun.

meidän kissa teki tätä, kun sai erityisen hyvää herkkua kädestä. Ikäänkuin rakkauspuraisu. Tai kiitoksen sanominen. Ehkä teidänkin kissalla sama.

Samoin kissamme saattoi ottaa rapsuttavan käden hampaidensa väliin (ei tehnyt tätä koskaan vieraille, vain man lauman jäsenille) ja katsoi samalla silmiin sulkien ne raukeasti. Siinäkin oli kyse rakkauden ilmaisusta.

Aamuisin herätti ihmisen puremalla varpaasta: oli oppinut, että ihmisen voi herättää helposti sillä lailla ja sitten voikin alkaa pyytää ruokaa, kun ihminen yllättäen herää ja tulee tajuihinsa.

Meillä kissa yleensä tietää koska tullaan kotiin ja on odottamassa eteisessä. Kun astuu ovesta sisään kissa pörisee ja kurisee ja pyörittelee päätään innoissaan. Jos ei ole valmiiksi vastassa saattaa herätä päiväunilta ja juoksee silmät ristissä vastaan.

Ei joka kerta tee näin mutta aika usein silti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kissa yleensä tietää koska tullaan kotiin ja on odottamassa eteisessä. Kun astuu ovesta sisään kissa pörisee ja kurisee ja pyörittelee päätään innoissaan. Jos ei ole valmiiksi vastassa saattaa herätä päiväunilta ja juoksee silmät ristissä vastaan.

Ei joka kerta tee näin mutta aika usein silti.

Tuli heti mieleen kun lähetin viestin että kissa tykkää myös raahata kenkiä pitkin asuntoa. Pentuna tyytyi kenkien pohjallisiin ja vessan mattoon, nyt kuljettelee kumppareita ja miehen kenkiä pitkin ja poikin :-D

Vierailija kirjoitti:

Meillä kissa yleensä tietää koska tullaan kotiin ja on odottamassa eteisessä. Kun astuu ovesta sisään kissa pörisee ja kurisee ja pyörittelee päätään innoissaan. Jos ei ole valmiiksi vastassa saattaa herätä päiväunilta ja juoksee silmät ristissä vastaan.

Ei joka kerta tee näin mutta aika usein silti.

Meilläkin kissat tekee tätä. Aina ovella vastassa innoissaan puristen ja naukuen, myös pusuja saan usein. 😀 - 110

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nyt jo edesmennyt brittityttö Lilli,huikean kaunis ja kuin kuninkaallinen oli olemuksensa.juuri minkäänlaista saalistusviettiä ei hänellä ollut,kuitenkin kerran kesällä maalla yöllä pyydysti hiiren,toi sen näytille ja söi siitä puolet.sit totesi tää ei oo mun juttu😅 sen jälkeen "pyydysti" perhosia!

Minulla oli brittityttö, 13v. sitten, oli vähän sellainen ujon puoleinen, Linda nimeltään. 

Nyt on Lilli-niminen,  juuri äskettäin 11v. täyttänyt, ihana pieni pantteri, musta. Kaikki tämän rodun edustajat ovat mustia. Rotua en mainitse, sen harvinaisuuden takia, ettei minua tunnisteta.

Ulos alkaa jo mieli tekemään, tänään ilmaisi halunsa, ensi viikolla pääsee, kun vuosittaiset  rokotukset on ensin ajantasaistettu.

Kissani viileä calico, ei tykkää ihmisistä ei muista kissoista ei syömisestä. Mutta kun kissa tulee illalla ulkoa niin saa jumalattoman hellyyskohtauksen, hyppää syliin, pään päälle,kehrää, puskee, tamppaa.

Joskus tekee tämän öisinkin, joskus kun menen ulos etsimään kissaa niin sama kohtaus.

🐈🐈🐈🦄

Asettaa aina peräreikänsä johonkin kiinni. Istuu tavaroiden päälle tai tulee viereen makaamaan niin että peräreikä on tiiviisti aseteltu esim. kylkeäni vasten. Ällö kissa.

Naapurin hurmaava pörröturkki käy meillä tekemässä tupatarkastuksen pari kertaa viikossa. Maukuu ja mouruaa oven takana kunnes päästämme sen sisälle. Häntä jämäkästi pystyyn ja töihin! Ensin tutkii keittiön. Ei ruokaa lattialla. Seuraavaksi makuuhuone. Varsinkin sängynalunen kiinnostaa. Ei pahemmin pölyä, hyvä. Sitten saunaosasto. Lauteet ovat paikoillaan, kelpaa. Muilla huoneilla ei kai ole sen suurenpaa merkitystä. Kierroksen tehtyään se tulee puskemaan jalkoihimme ja saa silitykset palkkioksi hyvin tehdystä työstä.  Kehrää ja kiehnää hetken, menee sitten ovelle ja sanoo miu. Ovi auki ja se kävelee tyynen arvokkaasti ja taakseen katsomatta kotiinsa. 

Naapuri tietää kissansa sivubisneksestä ja se on hänelle ihan ok. Me emme anna kissalle mitään purtavaa palkaksi, ainoastaan silityksiä. Halvalla tekee noin laadukasta työtä!

kun muutettiin uuten kotiin nojatuoli jossa kissa aina nukkui  ei kelvanutkaan , mulkoili henkilökuntaansa aina vihaisesti kunnes tuoli siirettiin toiseen paikkaan, kissa huokasi ja meni heti nukumaan tuoliinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nyt jo edesmennyt brittityttö Lilli,huikean kaunis ja kuin kuninkaallinen oli olemuksensa.juuri minkäänlaista saalistusviettiä ei hänellä ollut,kuitenkin kerran kesällä maalla yöllä pyydysti hiiren,toi sen näytille ja söi siitä puolet.sit totesi tää ei oo mun juttu😅 sen jälkeen "pyydysti" perhosia!

Minulla oli brittityttö, 13v. sitten, oli vähän sellainen ujon puoleinen, Linda nimeltään. 

Nyt on Lilli-niminen,  juuri äskettäin 11v. täyttänyt, ihana pieni pantteri, musta. Kaikki tämän rodun edustajat ovat mustia. Rotua en mainitse, sen harvinaisuuden takia, ettei minua tunnisteta.

Ulos alkaa jo mieli tekemään, tänään ilmaisi halunsa, ensi viikolla pääsee, kun vuosittaiset  rokotukset on ensin ajantasaistettu.

Nuo Bombay rodun kissat on tosi nättejä.

Vierailija kirjoitti:

Entinen kissani oli kova sisustamaan. Siirteli tavaroita uusiin paikkoihin, etenkin tyynyt ja muut pehmeät tavarat olivat hänen mielestään usein minun jäljiltäni väärissä paikoissa. 😃 Kerran oli asetellut viltin lattialle ja niskatyynyn sen päälle niin, että näytti kuin ihminen olisi ne siihen asetellut.

Kollikissani on kuin koira; heitän sille lelun, noutaa sen ja tuo minulle ja tuijottaa niin kauan että heitän uudelleen. Tunnistaa nimensä ja on kova juttelemaan. Vastaa aina kun kutsun ja monesti käydään pitkiäkin keskusteluja. Saattaa kulkea ympäri asuntoa ja jutella itsekseen. 😃 On myös ahnein koskaan tapaamani kissa; jopa kananmunankuoret häviävät lavuaarista jos niitä on sinne sattunut hetkeksikään jäämään. Pureskelee mielellään mun sormia, ei pure kovaa mutta mälvää hellästi. Kutsuu minua silloin tällöin lehmäksi (cow!) 😂

Vanhin kissani joka on narttu, tykkää valehtelematta ihan jokaisesta. Etenkin miehet ovat sen mieleen, vaikka leikattu onkin. Jokainen uusi vieras on omittava änkeämällä vaikka väkisin syliin. Kerran yllätin sen ahdistelemasta huoltomiestä (kiipeili miehen selän päällä ja puski itseään miestä vasten. Onneksi huoltomies oli kissaihmisiä 😃). Rakastaa pesukonetta ja juoksee aina kylppäriin kun kuulee mun pesevän pyykkiä. Chillaa pesukoneen päällä ja välillä kyttää intensiivisesti lattiakaivoa.

😃🐱❤️

Ainiin! En tiedä onko kuinka yleistä, mutta ainakin ihmiset sanovat etteivät ole ennen nähneet kissan tekevän moista. Tuo vanhin kissani tekee sitä, että kun nostaa käden ilmaan, nousee takajaloilleen ja kurottaa kädestä kiinni, tarttuu siihen ja alkaa vimmattuna pestä sitä. 😃 Näyttää aivan mangustilta! Usein myös kurottaa tassuaan kohti katsoen silmiin "ihminen, ojenna käsi!"

Minun tuhkan harmaa maatiaiskissa oli täysin sivistynyt tapaus. Ei haissut koskaan ja pyysi ulos jos oli tarvetta wc asioille.

Sama kellon aika joka ilta painui nukkumaan tietyssä asennossa ja syvässä unessa asento muuttui ja oli aina hassun näköistä.

Sisälle tullessaan katsoi aina syvälle silmiin ensimmäisenä minua että minä todella istun sohvalla.

Se oli niin hieno maatiaiskissa. Valitettavasti leikkaamaton kolli ja sille varmaan kävi huonosti.

Kissa odottaa nurkan tai oven takana, ja hyppää sitten eteeni takajaloilleen etutassut ojossa kun kuljen ohi. Näyttää ihan ihmisen haarahypyltä mutta siis minikoossa....ja otus juoksee nopeasti pois häntä viidentenä jalkana. Kissa ei siis usein edes koske minuun, ja jos koskee, niin pelkästään pehmeillä tassuilla ilman kynsiä. Hyökkäyksissä ei ole mitään logiikkaa, kissa tekee näin noin kerran viikossa, toki edeltäarvaamattomasti. Aina alkaa naurattaa ihan ääneen kun joudun kohteliaan pörröninjan uhriksi :D

Hoitokissa on oppinut mun luona tuhahtelemaan. Usein tuhahtelen itsekseni ja huokailen ja kissa on ilmeisesri saanut tästä vaikutteita. Omistaja oli ihmeissään kun ensimmäisen kerran kuuli kissan tuhahtavan nenästään hmmffp. Tekee niin nyt usein.

Jo edesmennyt kissani tykkäsi, kun sitä pyöritettin muovipussissa ympyrää. Meni sekä pyörittäjällä, että kissalla pää sekaisin. Kissa juoksi hetken ympäri kämppää villinä ja halusi yhä uudelleen ”kännikassiin” takaisin, joksi tämän leikin siis vihimme.

Kissallani on huomenna syntymäpäivät ja olipa symppis lanka lukea sen kunniaksi kissajuttuja. Minulla on ollut ja olen tuntenut monia kissoja ja jokaisella on oma persoonansa. Esimerkiksi noutamisen leikkiessä saanut opetettua parille. Kakkavillit on myös tuttuja ja itsekään en saisi käydä vessassa yksin. Puhuminen on myös jännäjuttu kun tiettyjä ääniä jos päästän kissa vastaa takaisin. Eräs edesmennyt kissa taas tykkäsi opiskeluaikoina että luin sille ääneen ja ikimuistoista on kun se kerran tuli huoneeseen, napautti tassulla kirjaa ja meni sängylle kerälle kuuntelemaan/nukkumaan. Hyvää vappua =)

Vierailija kirjoitti:

Toiseen ketjuun kirjoittamani viesti kissan kakkaragesta eli vetää aina ihme villit päälle käytyään hiekkalaatikolla.

Perheemme kissavanhus nukkuu suurimman osan päivästä eikä ole erityisen leikkisä tapaus vanhoilla päivillään. Silti kakan jälkeen pinkoo kuin viimeistä päivää parvekkeelle, vetää siellä parit kunniakierrokset mouruten ja käy raapimapuun kimppuun pitkäksi aikaa. Sitten katsoo pää kallellaan, että miksi talon asukkaat tuli ihmettelemään hänen menoaan. Lopuksi käpertyy nukkumaan, niin kuin mitään kakkaragea ei olisi ollutkaan.😂

tää on ns. pskaralli, tarkoituksena lennättää mahdolliset karvoissa roikkuvat k@kkakikkareet muualle hännän alta. Siisteys ennen kaikkea.

Yksi kissa meni ihan sekaisin kun harjoittelin italialaisia aarioita ja saksalaisia liedejä. Nämä kielet tulee lausua erittäin voimakkaasti myös laulettaessa, melkein sylki roiskui. Tämä kissa ei kestänyt vaan melkein tuli suuhuni...

Toinen taas meni aina visuun piiloon nukkumaan. Meillä oli kaksi kotia ja aina piti junaan ehtiä kissan kanssa eikä kissaa näy missään kun lähdön aika koittaa. Ainoa millä sain sen esille oli kun lauloin Rosvo-Roopea ja huippukohdassa jossa melodia kohoaa "se on laulu merirosvosta..." kissa tuli paikan päälle ja päästiin lähtemään.