Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Apua suhdekriisiin

Vierailija
18.06.2013 |

Poikaystäväni kanssa on mennyt viime aikoina tosi hyvin. Talvi oli rankka, sillä minulla oli ongelmia vanhempieni ja mielenterveyteni (nykyistä enemmän) kanssa. Hän kesti sen kuitenkin hyvin, mitä arvostan todella.Talvella sain 4-5 krt/viikossa ns kohtauksia useimmiten asioista jotka liittyivät ulkonäkööni. Saatoin esimerkiksi nähdä ruman kuvan itsestäni ja saada ihan hillittömän itkuraivokohtauksen, jota pian olin taas pahoittelemassa. Nyt kuitenkin olemme taas jotenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa kinastelemme pienestä ja ahdistun tästä. Tänään hän kertoi kinastellessamme, että saattaisi jaksaa katsella minua ehkä pitempään (luultavasti pieni kaukosuhde tiedossa opiskelupaikan takia) jos olisin laihempi/paremmassa kunnossa.

Itsehän minä vihaan itseäni. Ja varsinkin kehoani ja kasvojani. Viimeset viitisen vuotta suhteeni ruokaan on ollut sairas. Nykyisin en vaan saa otetta itsestäni joten päivät syön herkkuja vain, enkä oikein kunnon ruokaa. Painan noin 60 kg. Kun aloimme seurustelemaan painoin 54-56 kiloa. Olen laiminlyönnyt liikunnan, joten peppuni on muodoton kasa ja vatsani aika kamala. Liikkuminen ahdistaa jossain määrin, vaikka tahto siihen on kova. En jaksa lähteä lenkille, koska ajattelen että se jäisi vain siihen yhtään kertaan sitten. Poikaystäväni ei ole kertonut minun olevan läski, normaalipainoinen vain.

Mitä minun pitäisi ajatella tästä kaikesta? Pelkään etten saa otetta elämästä ja sorrun syömään koko ajan tai etten vain laihdu ja lopulta minut jätetään ja olen vain muodoton ruma nuori nainen, joka ei kestä elää itsensä kanssa. Tiedän ettei suhteemme ole vain tästä kiinni, mutta no tuntuu ainakin siltä. Ja tiedän että alle 54 kg painaminen auttaisi _omaa_ mielenterveyttäni hyvin paljon. Pystyisin jotenkuten nauttimaan ehkä kehostani, ainakin enemmän kuin nyt. Tulen hulluksi. Olen jo piilottanut kaiken ruuan asunnossani, kuten visan ja rahatkin. Jääkaapissani on vain kannullinen vettä. Huomenna ajattelin lähteä aamulla pois kotoa ilman rahaa ja yrittää elää kuten auvoisina aikoina (viisi vuotta sitten kun syömisen kanssa leikkiminen alkoi ja elin ihanaa elämää anorektisten tapojeni keskellä).

Tulen hulluksi kohta. En tiedä onko tämän aiheen aloittamisessakaan mitään tolkkua..

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
18.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi pieni, mikä ikäinen olet?

Ei missään nimessä mitää anoreksia leikkejä vaan säännölliset ruokailurytmit niin energiaa riittää siihen liikkumisenkin ---> kiiinteytyminen


60kg ei kuulosta pahalta, riippuu tietenkin pituudestasi... tilanne huonompi jos olet 150cm pitkä :)

 

 

Vierailija
2/7 |
18.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

20v ollaan.... Juu ei kuulostakkaan kenenkään mielestä pahalta, ei myöskään psykologini mielestä, mutta no uskopaaka kaikki vaan että ei täällä ole mitään pyykkilautavatsaa, eikä edes söpön tasaista vatsaa tai rasvattomia reisiä. Kun sitä lihasta ei enää oikein ole.............. Pakko myöntää että vaikka mielestäni olen tavallisesti tavallisissa asioissa ihan järkevä ja ymmärrän mikä hyväksi ja pahaksi, niin anoreksialeikit vaan ne ei koskaa kadota hohtoaan. Kunpa vaan kykenisin.

Noh mutta pointtina, en halua luopua poikaystävästäni, sillä ollaan oltu niin pitkään parhaimpia kavereita. Oltiin jo ennen seurustelua sitä ja 10 vuoden koulukiusaamistaustalla ei aikaisemmin ole kyllä niin hyvää ystävää tullut vastaan. En vain halua menettää häntä, mutta pelkään niin kovin. Hän on hyvin lempeä henkilö ja on saa mut aina rauhallisemmaksi ja en oikeasti tiedä parempaa paikkaa kuin hänen vieressään. 

Osittain pelkään että vuosienkin jälkeen en vain kelpaa hänelle enää ulkonäöllisesti ja osittain pelkään että mun juttuihin vaan taas kyllästytään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
18.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Psykologi en ole, mutta onpa häikäisevän huono itsetunto, jos uskot että poikaystävän pysyminen rinnallasi riippuu kuudesta kilosta sinne tai tänne. Koulukiusaaminen selittänee ainakin osan.

Neuvoni, hanki parempi psykologi, joka auttaa sinua kasvamaan terveeksi aikuiseksi, koska sitä et tällä hetkellä kuulosta olevan. Ja syö. Syö vaikka porkkanoita ja rasvatonta rahkaa jos et muuta saa häiriintyneessä ruokasuhteessasi alas.

Vierailija
4/7 |
18.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sun täytyy valitettavasti selvittää tuo syömishäiriö- ja kehonkuvaongelmasi ensin. Jos nyt alat hulluna laihduttaa, siis noin että et lainkaan pysty normaalisti suhtautumaan ruokaan, mitä luulet että sitten tapahtuu? Oikeasti? Paraneeko suhde sillä ja lujittuuko? Kyse ei ole vain siitä, että sulla olisi jotenkin ihmeellisesti lihakset palautuneet (mitä ei tapahdu jos et syö) ja näyttäisit siltä miltä haluat. Vaan olisit samaan aikaan entistä enemmän neuroottinen ja elintavoiltasi epäsosiaalinen ja vaikea kumppani. Etäsuhteessa varmaan erityisen ailahtelevainen ja epävarma. Olet vaikeassa tilanteessa, mutta se ratkaisu ei ole ruokkia omaa sairautta. Voit olla oikeassa siinä, että syöt nyt pelkästään epäterveellisesti, paino on lähtenyt lihaksista ja lisäksi tullut läskiä, ja voi olla, että terveellä ruokavaliolla ja sopivalla liikunnalla olosi paranisi ja pystyisit hyväksymään ja rakastamaan itseäsi. Mutta anoreksiapelleilyllä et pääse siihen ikinä, tiedät sen itsekin, vaan sulle jää käteen irvikuva siitä haaveestasi, jossa olet vakaassa suhteessa, terve, tasapainoinen, hyvännäköinen ja tyytyväinen itseesi.

Vierailija
5/7 |
18.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikuttaa siltä, että anoreksiasi oireilee sinussa, kun pohdit ulkonäköäsi ja laihduttaaksesi suunnittelet itsesi nälkään näännyttämistä. 

Nyt sitten tuhannen taalan kysymykset:

Mitä poikaystäväsi oikeasti sanoi? 

Sanoiko hän, että hän haluaa, että sinä laihdutat?

Vai sanoiko hän sittenkin, että hän haluaa, että sinä olet paremmassa kunnossa? 

Mitä mielestäsi on se "paremmassa kunnossa" oleminen? Anorektinen, nälkään nääntyvä nuori naineko?

Entä mitä poikaystäväsi tarkoittaa "paremmassa kunnossa" olemisella? Onko se hänelle sitä, että paranisit anoreksiasta? Toivon, että kysyt poikaystävältäsi tätä.

Sinä et voi hyvin sairautesi vuoksi. Sinun pitää hakeutua mahdollisimman pian lääkärin puheille. Kerro hänelle, että anoreksia oireilee. 

Vierailija
6/7 |
18.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille.

Minulla on psykiatrin kanssa 3kk hoitosuhde takana, eli olen oikeutettu kelan tukemaan psykoterapiaan. Terapian etsiminen on vain unohtunut.

"laihtuminen voisi auttaa" oli suora lainaus, tosin sanoi jälkeen ettei halua mitään syömishäiriötä. Koen kylläkin voivani leikkiä ruualla viikon pari jonka jälkeen sorrun taas syömään, joten sanoinkin etten minä sellaiseen absoluuttisesti kykene. Tästä jälkikeskustelusta johdin tähän "parempaan kuntoon"-termiin.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
18.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No nyt hommaamaan se terapeutti heti, hopihopi.

Mies ehkä luuli, että jos laihtuisit sen kuusi kiloa, muuttuisit onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Miehelle niillä kiloilla tuskin on siis mitään väliä, hän vain haluaa että olet onnellinen ja terve, eikä ymmärrä miten häiriintynyt mieli toimii - se laihtuminen ei sinua paranna. Lakkaa siis pohtimasta, mitä hän on mieltä, ja keskity hankkimaan terapeutti ja aloittamaan paraneminen. Rakasta itseäsi sen verran. Jos et muuten jaksa motivoida itseäsi terapiaan, mieti sitten, että sinusta tulee poikaystävällesi parempi tyttöystävä, kun tervehdyt.

t. vastaaja 4

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi kaksi