Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada äiti muistitutkimuksiin?
paha tytär
24.07.2020 |
Temperamenttinen matriarkka, joka on terve kuin pukki. Viimeisen vuoden aikana on alkanut kuitenkin tavaroita hukkumaan, päivämääriä ja keskusteluita unohtumaan ja samoja juttuja kerrotaan moneen kertaan. Jos yritän edes vihjata muistitutkimuksista niin saan haistattelua. Tiedän, että muistisairauksien etenemistä voidaan kuitenkin lääkkeillä hidastaa, niin haluaisin saada hänet tutkimuksiin. Miten voin varata tuollaisen toiselle ihmiselle? Saako hän tietää, että minä olen kaiken takana?
Kommentit (67)
Tee kuntasi sosiaalitoimeen huoli-ilmoitus ja siirrä vastuu viranomaisille. Väkisin et ketään vastaanotolle voi viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hänelläkin vaihdettu Marevan johonkin muuhun valmisteeseen vasta?
Ei tuo vielä kovin vakavalta kuulosta. Meillä piti viedä äiti lääkäriin muiden vaivojen takia, niin jätettiin lääkärille viesti, että ottaa myös muistiasiat puheeksi. Kieltäytyi ensin lähetteestä tutkimuksiin, mutta lääkäri sanoi, että parempi mennä, jos vielä meinaa kotona pärjätä jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Huijaamalla.
Jos haistattelu on uusi ilmiö, se on dementian oire. Ohimolohkossa häikkää. Juoko hän paljon?
On! Ja alkoholiakin on alkanut menemään enemmän - nämä ovat siis myös oireita?
Kiitos tuosta huoli-ilmoitus vinkistä. Se voisi toimia.
Suostuisiko hän tekemään taustatietokyselyn? Sen pohjalta voisitte yhdessä miettiä, ja ehkä henkilö itse, tajuaisi, jos jotain onkin pielessä.
https://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/milloin-huolestua/muisti…
Alhaalta löytyy muistikysely potilaalle. Ja omaiselle oma kysely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ei ketään voi pakottaa menemään lääkäriin, jos ei itse halua. On itsemäärämisoikeus ihmisella onneksi.
muinaismuija kirjoitti:
Onko hänelläkin vaihdettu Marevan johonkin muuhun valmisteeseen vasta?
Ei ole Marevania käytössä. Diabetes on ainoa vaiva eikä sekään paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suostuisiko hän tekemään taustatietokyselyn? Sen pohjalta voisitte yhdessä miettiä, ja ehkä henkilö itse, tajuaisi, jos jotain onkin pielessä.
https://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/milloin-huolestua/muisti…
Alhaalta löytyy muistikysely potilaalle. Ja omaiselle oma kysely.
Hän tietää jo, että kaikki ei ole kunnossa. Luulen, että pelkää menettävänsä oikeutensa hallita asioitaan / saavansa dementikon leiman otsaansa ja siksi ei halua tutkimuksiin. Ja onhan muistisauraus pelottava asiakin, etenkin kun hän on nähnyt oman äitinsä kuolevan "kasviksena" sen seurauksena. Niin kauan kun ei ole diagnoosia, ei ole vikaa eikä huolia! Mutta kun olisi niitä lääkkeitä...
Paha tytär kirjoitti:
muinaismuija kirjoitti:
Onko hänelläkin vaihdettu Marevan johonkin muuhun valmisteeseen vasta?
Ei ole Marevania käytössä. Diabetes on ainoa vaiva eikä sekään paha.
Mutta onko ollut joskus se? Sehän on muutettu melkein kaikilla joksikin 10 kertaa kalliimmmaksi vlmisteeksi.
Onko diabeteslääkitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muinaismuija kirjoitti:
Onko hänelläkin vaihdettu Marevan johonkin muuhun valmisteeseen vasta?
Ja mitenköhän verenohennuslääke vaikuttaa dementiaan? :D
Vaikka teet huoli-ilmoituksen, niin ei asia etene, jos äitisi ehdottomasti kieltäytyy. Joskus muistisairas on vieraskorea, jolloin suostuukin, kun suostutellaan. Ei ketään voi väkivalloin viedä vastaanotolle. Eikä väkivalloin työntää lääkkeitä suuhun, vaikka menisikin vastaanotolle ja saisi lääkityksen.
Surullista, mutta jos ihminen on todellakin aina ollut jäärä ja muistisairaus muuttaa vielä jääremmäksi, niin ei siinä vaan voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini kieltäytyi ehdottomasti, kun me lapset yritimme ehdotella muistitutkimuksiin menoa. Mutta kun hän sai kutsun muistihoitajalta, hän meni ihan suosiolla (tosin eksyi matkalla). Jossakin muistisairauden vaiheessa voi myös sanoa, että tästähän on jo sovittu, juuri eilen puhuttiin asiasta. Pieni huijaaminen on ihan sallittua, voi vaikka sanoa että tutkimus tehdään kaikille 60/65/70 (jne.) ikäisille. Joillakin paikkakunnilla muistihoitajat tekevät myös kotikäyntejä, kannattaa ainakin kysyä.
Ei ole koskaan syönyt Marevania, diabetekseen on tablettihoito,
Ja joo. Se tässä tuskia tuottaakin, kun tiedän että hän voi kieltäytyä kaikesta ja lopputuloksena on se, että muistisairaus ottaa hänestä kunnolla otteen vaikka lääkkeillä sitä olisi voitu hidastaa. Pitää toivoa, että siinä kohtaa, kun on itse tuossa iässä niin pystyisi luottamaan omiin lapsiinsa ja vastaanottamaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile kunnan muistihoitajan kautta, monessa kunnassa he tulevat kotikäynnille. Kunnilla on ikäihmisille palvelutarpeen kartoituksia, sen yhteydessa voi ottaa puheeksi myös muistiasiat. Tai tosiaan soita terveydenhoitoon, että lääkäri rupeaa kyselemään myös muistista. Mutta joskus ikäihminen kokee sairaanhoitajan helpommin lähestyttäväksi/ vähemmän pelottavaksi, ja onhan heillä yleensä enemmän aikaakin potilasta kohden. Kokeile myös uhkailua, lahjontaa, kiristystä - mikä nyt sinun äitiisi toimisi. Toivotan sinulle voimia, musitisairaudet on omaisillekin rankkoja.
Paha tytär kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisiko hän tekemään taustatietokyselyn? Sen pohjalta voisitte yhdessä miettiä, ja ehkä henkilö itse, tajuaisi, jos jotain onkin pielessä.
https://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/milloin-huolestua/muisti…
Alhaalta löytyy muistikysely potilaalle. Ja omaiselle oma kysely.
Hän tietää jo, että kaikki ei ole kunnossa. Luulen, että pelkää menettävänsä oikeutensa hallita asioitaan / saavansa dementikon leiman otsaansa ja siksi ei halua tutkimuksiin. Ja onhan muistisauraus pelottava asiakin, etenkin kun hän on nähnyt oman äitinsä kuolevan "kasviksena" sen seurauksena. Niin kauan kun ei ole diagnoosia, ei ole vikaa eikä huolia! Mutta kun olisi niitä lääkkeitä...
Meidänkin mummo eli yksinään (toki piti jossain vaiheessa lääkkeiden ottamisen unohtamisen takia ottaa kotihoito avuksi) monta vuotta, vaikka sai diangoosin. Tauti saattaa edetä hyvin hitaasti varsinkin lääkittynä ja elämästä voi nauttia, vaikka muistiongelmia onkin.
Jos vanhus on sellainen, että luonne muuttuu ilkeäksi ja vastenmieliseksi taudin takia, pitää muistaa, että siinä ei puhu äiti tai mummo vaan tämä inhottava tauti. Kyllä ne loukkaukset oppii sietämään, pitää vain antaa mennä toisesta korvasta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini kieltäytyi ehdottomasti, kun me lapset yritimme ehdotella muistitutkimuksiin menoa. Mutta kun hän sai kutsun muistihoitajalta, hän meni ihan suosiolla (tosin eksyi matkalla). Jossakin muistisairauden vaiheessa voi myös sanoa, että tästähän on jo sovittu, juuri eilen puhuttiin asiasta. Pieni huijaaminen on ihan sallittua, voi vaikka sanoa että tutkimus tehdään kaikille 60/65/70 (jne.) ikäisille. Joillakin paikkakunnilla muistihoitajat tekevät myös kotikäyntejä, kannattaa ainakin kysyä.
Joo, olen huomannut että minulle on helppo sanoa kaikkeen ei, mutta kun olin mukana taannoin yhdellä lääkärikäynnillä, niin siellä ollaan niin unelmapotilasta että! Voisi tosiaan yrittää tuota huoli-ilmoitusta jos sen kautta saisin jonkun ulkopuolisen arvioimaan tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei ketään voi pakottaa menemään lääkäriin, jos ei itse halua. On itsemäärämisoikeus ihmisella onneksi.
Sitten on myös itsepärjäämisoikeus ja -velvollisuus. Ei tarvitse soittaa joka toinen päivä ja itkeä, kun taas se, tämä tai tuo on hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Paha tytär kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisiko hän tekemään taustatietokyselyn? Sen pohjalta voisitte yhdessä miettiä, ja ehkä henkilö itse, tajuaisi, jos jotain onkin pielessä.
https://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/milloin-huolestua/muisti…
Alhaalta löytyy muistikysely potilaalle. Ja omaiselle oma kysely.
Hän tietää jo, että kaikki ei ole kunnossa. Luulen, että pelkää menettävänsä oikeutensa hallita asioitaan / saavansa dementikon leiman otsaansa ja siksi ei halua tutkimuksiin. Ja onhan muistisauraus pelottava asiakin, etenkin kun hän on nähnyt oman äitinsä kuolevan "kasviksena" sen seurauksena. Niin kauan kun ei ole diagnoosia, ei ole vikaa eikä huolia! Mutta kun olisi niitä lääkkeitä...
Meidänkin mummo eli yksinään (toki piti jossain vaiheessa lääkkeiden ottamisen unohtamisen takia ottaa kotihoito avuksi) monta vuotta, vaikka sai diangoosin. Tauti saattaa edetä hyvin hitaasti varsinkin lääkittynä ja elämästä voi nauttia, vaikka muistiongelmia onkin.
Jos vanhus on sellainen, että luonne muuttuu ilkeäksi ja vastenmieliseksi taudin takia, pitää muistaa, että siinä ei puhu äiti tai mummo vaan tämä inhottava tauti. Kyllä ne loukkaukset oppii sietämään, pitää vain antaa mennä toisesta korvasta ulos.
Eikun ymmärrys ei mihinkään katoa! On hyvin alentavaa ja nöyryyttävää saada diagnoosi tuollaiseen:-(
"Temperamenttinen matriarkka", sorry, mutta kuulostaa ihan hirveeltä.
Alue: Aihe vapaa
Huijaamalla.
Jos haistattelu on uusi ilmiö, se on dementian oire. Ohimolohkossa häikkää. Juoko hän paljon?