Mitä tuli tuntemistanne Peter Pan -pojista? Ovatko keski-ikäisinäkin vielä vakiintumatta ja elävät "nuoren elämää"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko kaikki vela-miehet näitä, vai edellyttääkö määritelmä muutakin?

Jotkut vela-miehet voivat varmaan olla vastuullisia ja elää vakiintuneessa parisuhteessa.

Mitä tarkoittaa vastuullisuus? Kysyn ihan tosissani kun mietin, olenko itse tuollainen.

Elän vakiintuneessa, mutta avoimessa parisuhteessa, asun yksin ja aion aina asuakin.

Olet peterpan. Tuo avoin parisuhde ja yksin asuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko kaikki vela-miehet näitä, vai edellyttääkö määritelmä muutakin?

Jotkut vela-miehet voivat varmaan olla vastuullisia ja elää vakiintuneessa parisuhteessa.

Miksi vakiintunut parisuhde on joku ihanne? Mitä jos tykkää elää yksin, koska ei kaipaa ketään arkeensa, miksi se olisi joku epäkypsyyden tms merkki? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko kaikki vela-miehet näitä, vai edellyttääkö määritelmä muutakin?

Jotkut vela-miehet voivat varmaan olla vastuullisia ja elää vakiintuneessa parisuhteessa.

Miksi vakiintunut parisuhde on joku ihanne? Mitä jos tykkää elää yksin, koska ei kaipaa ketään arkeensa, miksi se olisi joku epäkypsyyden tms merkki? 

Ei pysty solmimaan elämänmittaista ihmissuhdetta.

Eiköhän suurin osa pojista sekä tytöistä ole jossakin vaiheessa elämäänsä tuollaisia Peter Pan tyylisiä. Se vaihe on osa ihmiselämää ja siitä sitten aikuistutaan kaikki omassa tahdissa.

Perus suomalaisten miesten ongelma.

Veljeni on tällainen. Nelikymppinen mies ja henkisesti edelleen vastuuton teini. Tuhlaa rahansa, saanut tuomion huumeissa ajamisesta, kaikenlaisia laskuja ulosotossa, töissä käy välillä kun jaksaa ja välillä sitten ansiosidonnaisen turvin harrastelee bänditouhuja. Bändejä tullut ja mennyt jo useampi, kun muut jäsenet perustavat perheet ja menevät kunnollisiin töihin, ja kiinnostus loppuu. Veljeni on ainoa, joka vielä nelikymppisenä haaveilee, että hänestä tulee "isona" rokkistara. Nyt taas koonnut uuden bändin, jossa muut jäsenet noin 20 v.

Mielestäni jos haluaa elää lapsettomana tai ilman parisuhdetta, se on täysin ok, kunhan ottaisi kuitenkin vastuun itsestään ja elämästään. Osasyyllinen tilanteeseen on mielestäni äitini, joka paapoo veljeä kuin pikkulasta. Olen puhunut että pyrkisi päästämään irti hyvissä ajoin ennen kuolemaansa, koska se tulee olemaan veljelleni kammottava kohtalo jos tämä touhu siihen asti jatkuu. Nyt kun äiti sitten on yrittänyt olla määräilemättä ja ohjailematta, veli on menettänyt koko elämän aikana kerätyn omaisuutensa tuhlaamalla sen, kun on ensimmäistä kertaa elämässään saanut vapautta. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko kaikki vela-miehet näitä, vai edellyttääkö määritelmä muutakin?

Jotkut vela-miehet voivat varmaan olla vastuullisia ja elää vakiintuneessa parisuhteessa.

Mitä tarkoittaa vastuullisuus? Kysyn ihan tosissani kun mietin, olenko itse tuollainen.

Elän vakiintuneessa, mutta avoimessa parisuhteessa, asun yksin ja aion aina asuakin.

Olet peterpan. Tuo avoin parisuhde ja yksin asuminen.

Kiitos vastauksesta, aina sitä oppii uutta.

Ap:lle tiedoksi, että ihan kivasti menee ja olen tyytyväinen elämääni tällaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko kaikki vela-miehet näitä, vai edellyttääkö määritelmä muutakin?

Jotkut vela-miehet voivat varmaan olla vastuullisia ja elää vakiintuneessa parisuhteessa.

Miksi vakiintunut parisuhde on joku ihanne? Mitä jos tykkää elää yksin, koska ei kaipaa ketään arkeensa, miksi se olisi joku epäkypsyyden tms merkki? 

Ei pysty solmimaan elämänmittaista ihmissuhdetta.

Pikemminkin: ei halua solmia sellaista. Se ettei pysty on eri asia kuin ettei halua. Jotenkin aika vanhanaikaista ajattelua, että kaikkien pitäisi pyrkiä pariutumaan yleensäkään ja vieläpä johonkin avioliiton tapaiseen elämänmittaiseksi tarkoitettuun parisuhteeseen. Ennen uskontojen säännöt ja sosiaalinen paine pakotti sellaiseen, nykyään onneksi ei, ja kukin saa vapaasti elää niin kuin haluaa.

Itselläni ollut viimeksi parisuhde tai seksiä yli 15 vuotta sitten, enkä usko että on loppuelämässäni. En vaan kaipaa niitä asioita mihinkään, olen onnellisin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa pojista sekä tytöistä ole jossakin vaiheessa elämäänsä tuollaisia Peter Pan tyylisiä. Se vaihe on osa ihmiselämää ja siitä sitten aikuistutaan kaikki omassa tahdissa.

Kyllä minä tiesin jo lapsena, että opiskelen, teen työtä, menen naimisiin ja saan lapsia. Pidin outona miehiä, jotka sanoivat, etteivät halua koskaan lapsia.

Miksi tämä keskustelu on sukupuolittunut, kun vastaavia naisia on yhtä lailla kuin miehiäkin. Asenne vaan tuntuu olevan miehiä kohtaan halveksuva ja naisia kohtaan hyväksyvä. Mitä tuo aikuiseksi kasvaminen edes tarkoittaa, vaatiiko se sen että pitää pariutua ja saada perhe, muutenko ei voi aikuistua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko kaikki vela-miehet näitä, vai edellyttääkö määritelmä muutakin?

Jotkut vela-miehet voivat varmaan olla vastuullisia ja elää vakiintuneessa parisuhteessa.

Miksi vakiintunut parisuhde on joku ihanne? Mitä jos tykkää elää yksin, koska ei kaipaa ketään arkeensa, miksi se olisi joku epäkypsyyden tms merkki? 

Ei pysty solmimaan elämänmittaista ihmissuhdetta.

Se ”elämänmittainen ihmissuhde” ei ole tae onnellisuudesta. Moni jää roikkumaan huonoon avioliittoon/suhteeseen, koska eivät esim. läheisriippuvuuden takia pysty olemaan yksin. Itse olen onnellisesti naimisissa ja perheellinen, mutta en silti ala väittämään että se on ainut oikea tapa elää. Jotkut ovat oikeasti onnellisia sinkkuina tai esim. lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni on tällainen. Nelikymppinen mies ja henkisesti edelleen vastuuton teini. Tuhlaa rahansa, saanut tuomion huumeissa ajamisesta, kaikenlaisia laskuja ulosotossa, töissä käy välillä kun jaksaa ja välillä sitten ansiosidonnaisen turvin harrastelee bänditouhuja. Bändejä tullut ja mennyt jo useampi, kun muut jäsenet perustavat perheet ja menevät kunnollisiin töihin, ja kiinnostus loppuu. Veljeni on ainoa, joka vielä nelikymppisenä haaveilee, että hänestä tulee "isona" rokkistara. Nyt taas koonnut uuden bändin, jossa muut jäsenet noin 20 v.

Mielestäni jos haluaa elää lapsettomana tai ilman parisuhdetta, se on täysin ok, kunhan ottaisi kuitenkin vastuun itsestään ja elämästään. Osasyyllinen tilanteeseen on mielestäni äitini, joka paapoo veljeä kuin pikkulasta. Olen puhunut että pyrkisi päästämään irti hyvissä ajoin ennen kuolemaansa, koska se tulee olemaan veljelleni kammottava kohtalo jos tämä touhu siihen asti jatkuu. Nyt kun äiti sitten on yrittänyt olla määräilemättä ja ohjailematta, veli on menettänyt koko elämän aikana kerätyn omaisuutensa tuhlaamalla sen, kun on ensimmäistä kertaa elämässään saanut vapautta. :/

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että eikö veljesi mielestäsi ota vastuuta itsestään ja elämästään?

Mulla menevät vähän niskakarvat pystyyn tuosta ilmaisusta. Mieheni omat vanhemmat sanoivat miestäni kypsymättömäksi peterpaniksi mieheni selän takana. No llemme nyt olleet 10 v yhdessä ja mies on ijan aikuinen ja kyvä ihminen. Olen alkanut sen sijaan karsastaa hänen isäänsä, tuntuu, että hänen mielestään asioiden pitäisi mennä juuri kuten hän itse haluaa. Hän myös pitää aika vähän yhteyttä lapsiknsa, mieheni on parempi isä. Eli kyseenalaistaiskn ainakin sen, että millä oikeuksilla joku tuomitsee toisen peterpaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa pojista sekä tytöistä ole jossakin vaiheessa elämäänsä tuollaisia Peter Pan tyylisiä. Se vaihe on osa ihmiselämää ja siitä sitten aikuistutaan kaikki omassa tahdissa.

Kyllä minä tiesin jo lapsena, että opiskelen, teen työtä, menen naimisiin ja saan lapsia. Pidin outona miehiä, jotka sanoivat, etteivät halua koskaan lapsia.

No minä taas pidän normaalina sitä, että nuoret haluavat matkustella, juhlia ja nähdä elämää ennen kuin päätyvät työelämään, vakiintuvat ja hankkivat lapsia. Moni 15-vuotias voi sanoa, etteivät he koskaan halua lapsia, mutta mieli muuttuu, kun he vanhenevat ja kypsyvät. Toisaalta ei siinäkään ole mitään väärää, jos joku ei aikuisenakaan halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen Peter Pan-nainen.

Olen lapseton taivaanrannanmaalari ja tällaisena myös aion pysyä :)

N32

Sama! 😊

N43

Vierailija kirjoitti:

Mulla menevät vähän niskakarvat pystyyn tuosta ilmaisusta. Mieheni omat vanhemmat sanoivat miestäni kypsymättömäksi peterpaniksi mieheni selän takana. No llemme nyt olleet 10 v yhdessä ja mies on ijan aikuinen ja kyvä ihminen. Olen alkanut sen sijaan karsastaa hänen isäänsä, tuntuu, että hänen mielestään asioiden pitäisi mennä juuri kuten hän itse haluaa. Hän myös pitää aika vähän yhteyttä lapsiknsa, mieheni on parempi isä. Eli kyseenalaistaiskn ainakin sen, että millä oikeuksilla joku tuomitsee toisen peterpaniksi.

Kuten täällä jo joku muu sanoikin, he sanovat usein itseään peterpaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tunne muita kuin itseni. Kokeilin nuorena 10v kotileikkejä, ei toimineet. Nyt olen asustellut 15 vuotta itsekseni, mukava omistusasunto maalla, elätän itse itseni. Seurustelen naisen kanssa, tapailemme noin kerran viikossa, joskus yhden yön, joskus koko viikonlopun. Ja olen ilmoittanut että sen tiiviimpää yhteiseloa en halua vaan välillä pitää saada olla yksin. Hän tuntee samoin.

Että ei tässä nyt kovin isosti valittamista ole.

Kuuluiko kotileikkiin lapsia?

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa pojista sekä tytöistä ole jossakin vaiheessa elämäänsä tuollaisia Peter Pan tyylisiä. Se vaihe on osa ihmiselämää ja siitä sitten aikuistutaan kaikki omassa tahdissa.

Kyllä minä tiesin jo lapsena, että opiskelen, teen työtä, menen naimisiin ja saan lapsia. Pidin outona miehiä, jotka sanoivat, etteivät halua koskaan lapsia.

En ole mies enka ajattele itseani vela:nakaan. En vaan ajattele asiaa juuri koskaan,  piste.  Ma taas sisimmassani pidan outona ihmisia, jotka haluavat lapsia. En voi kasittaa kuka haluaa pyhittaa elamansa ja aikansa lapsiin.   Mutta kukin tavallaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko kaikki vela-miehet näitä, vai edellyttääkö määritelmä muutakin?

Jotkut vela-miehet voivat varmaan olla vastuullisia ja elää vakiintuneessa parisuhteessa.

Miksi vakiintunut parisuhde on joku ihanne? Mitä jos tykkää elää yksin, koska ei kaipaa ketään arkeensa, miksi se olisi joku epäkypsyyden tms merkki? 

Ei pysty solmimaan elämänmittaista ihmissuhdetta.

Ja mikä ihme epäkypsyyden merkki tämä on? Kyky tai halu elämänmittaiseen ihmissuhteeseen kertoo lähinnä siitä että ei kaipaa mitään vaihtelua elämäänsä, on ehkä vähän tylsämielinen ja haluaa elää lammasmaisesti niin kuin häneltä odotetaan tai miten on "aina tehty". Ei se kerro välttämättä yhtään mitään kypsyydestä, tai ainakaan se ei kerro epäkypsyydestä ettei tällainen suhde ole elämän suurimpia tavoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa pojista sekä tytöistä ole jossakin vaiheessa elämäänsä tuollaisia Peter Pan tyylisiä. Se vaihe on osa ihmiselämää ja siitä sitten aikuistutaan kaikki omassa tahdissa.

Kyllä minä tiesin jo lapsena, että opiskelen, teen työtä, menen naimisiin ja saan lapsia. Pidin outona miehiä, jotka sanoivat, etteivät halua koskaan lapsia.

Tällaiset ihmiset on kyllä niin jänniä, en osaa samastua. Elämä on varmaan ollut aina tosi helppoa kun on aina tiennyt mitä haluaa tai jopa mitä kuuluu haluta. Oletko koskaan kyseenalaistanut näitä jo lapsena sinuun iskostettuja malleja? Oletko koskaan ajatellut mitä sinä itse oikeasti haluat?

N35