Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isäni vaimo antoi lapsenlpselleen MINUN 1v. lahjaksi saamani lusikan!!
16.06.2013 |
Voin kertoa että kyllä vi*uttaa!!
Isäni ollut siis useamman vuoden yhdessä tämän ns.äitipuoleni kanssa.
Isän vaimolla on reilu vuoden ikäinen lapsenlpsi, jolle tämä pälli oli päättänyt antaa minun oman lusikan, mikä on aina ollut minule rakas ja tärkeä! (Joo, tiedän että kuulostaa naurettavalta,mutta tällä pienellä lusikalla todella on tunnearvoa minulle)
Lusikka siis on edelleen ollut säilössä isälläni ja siellä ollut käytössä, mutta en kuuna päivänä olisi voinut kuvitella että se nainen menee antamaan sen OMAKSI jollekin!! Kertoi vaan suu hymyssä kuinka "Veera" niin tykkää siitä lusikasta kun siinä on se oravan kuva. Olin järkyttynyt kun kuulin asiasta,mutten kehdannut isompaa äläkkää nostaa. Isälleni sanoin että lusikka on minulle tärkeä ja haluaisin sen itselleni, mutta isäni totesi vain että mitä sinä nyt enää semmoisella mitään tekisit!!! Argh, kyllä ottaa päähän!!
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydät sen nätisti takaisin sieltä vanhemmilta. Ei sitä todellakaan voi noin vaan antaa.
Sikäli mikäli tämä stoorisi on totta, niin senkus otat lusikan itsellesi seuraavalla vierailukerralla.
Voi hyvä ihme... No joo, voin uskoa, että v*uttaa, mutta PUHUKAA ihmiset toisillenne. Ei se auta ketään, että selän takana hampaita kiristelet ja katkeroidut äitipuolellesi lopullisesti. Tyhmäähän tuo, mutta aina e vaan voi tulla ajatelleeksi. Jospa ihan vaan sanoisit suoraan hänelle itselleen saman minkä täälläkin, mut nätimmin. Että et varmasti voinut tietää, kuinka tärkeä se lusikka oli sulle, ei Veera varmaan sitä nyt muistais jos pyytäisit takaisin, ja se merkitsis sulle tosi tosi paljon. Ole aikuinen, et sä siinä mitään häviä.
Voinet varmasti puhua "Veeran" äidin kanssa, ja kertoa, että lusikalla on tunnearvoa ja haluat sen takaisin. isäsi vaimolla ei ole oikeutta antaa pois sinun omaisuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se oikeasti tainnut olla tärkeä, jos olisi ollut niin olisit sen vienyt kotiisi jo aikaa sitten. Sä nyt vaan pulttasit koska äitipuoli meni sen antamaan pois. Vaan mistäpä tuo sen tärkeyden tiesi kun kerran jätit "hyvin tärkeän" lusikkasi isällesi. Yleensä ne tärkeät asiat pidetään ihan itsellä.
Lapsellista tai ei, minä olisin todellakin ottanut sen lusikan mukaan sieltä kysymättä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosta asiasta metakka ja hae lusikkasi!
näin siinä käy kun kaikki saatanan vihervasurit saavat päättää suomen aselaista.. pitää ihmisellä nyt helvetti olla oikeus puolustaa omaa omaisuuttaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:00"]
Voinet varmasti puhua "Veeran" äidin kanssa, ja kertoa, että lusikalla on tunnearvoa ja haluat sen takaisin. isäsi vaimolla ei ole oikeutta antaa pois sinun omaisuuttasi.
[/quote]
Kysymys on vaan se että onko kyseinen lusikka enää ap:n. Hän on sen jättänyt isälleen eikä ole sitä vienyt kotiinsa. Tietyn ajan jälkeen tällainen hylätty tavara kyllä siirtyy isän ja äitipuolen omaisuudeksi. Kuinka kauan isän ja äitipuolen pitää säilytellä aikuisen ihmisen tavaroita? Vie tärkeät tavaransa pois toisten nurkista tai sitten tyytyy siihen että niille käy miten käy, heitetään tai annetaan pois. On tainnut ap:lla olla vuosia aikaa viedä se lusikka veke isän luota, eipä vaan ole kiinnostanut. Nyt sitten itketään.
Ja tuosta lusikan tärkeydestä, kyllä siellä vanhempien luona voi olla todella rakkaita tavaroita vaikka ne siellä ovatkin säilytyksessä. Mun vanhempien luona on ainakin mun vanhoja leluja, vauva-astiat, valokuvat jne, jotka on mulle todella rakkaita, mutta miten hemmetissä minä niitä voisin pienessä vuokra-asunnossani säilyttää. Vanhempien luona sitä tilaa taas on ison omakotitalon ja autotallin verran ja he ymmärtävät kyllä sen pinenenkin esineen tunnearvon ilman erinäistä selvittelyä. Harmi ettei näin kaikilla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:09"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:00"]
Voinet varmasti puhua "Veeran" äidin kanssa, ja kertoa, että lusikalla on tunnearvoa ja haluat sen takaisin. isäsi vaimolla ei ole oikeutta antaa pois sinun omaisuuttasi.
[/quote]
Kysymys on vaan se että onko kyseinen lusikka enää ap:n. Hän on sen jättänyt isälleen eikä ole sitä vienyt kotiinsa. Tietyn ajan jälkeen tällainen hylätty tavara kyllä siirtyy isän ja äitipuolen omaisuudeksi. Kuinka kauan isän ja äitipuolen pitää säilytellä aikuisen ihmisen tavaroita? Vie tärkeät tavaransa pois toisten nurkista tai sitten tyytyy siihen että niille käy miten käy, heitetään tai annetaan pois. On tainnut ap:lla olla vuosia aikaa viedä se lusikka veke isän luota, eipä vaan ole kiinnostanut. Nyt sitten itketään.
[/quote]
Ei muuten siirry tavaran omistusoikeus tuosta noin vain, että hupsista vaan. Eikä lusikka ole ollut hylkytavara vaan tallessa ap:n lapsuudenkodissa.
Oman äitini mielestä kaikki minun lapsuudenkotiin jäänyt tavara on ilman muuta minun omaisuuttani. Kävimme tavarat kerran läpi ja otin mukaani jotakin. Loput vietiin roskikseen.
Jopa löytötavaran omistussuhde on harvinaisen selvä. Jos löydät kadulta, puistosta tai bussista jonkin tavaran, ei se ole sinun vaan sen tavaran omistajan, joka on hukannut sen.
Ihan ihme vääntöä täällä keskustelulaatikossa jälleen kerran.
Ap. sano isällesi ja tämän vaimolle tuo sama, minkä kerroit aloituksessa: että lusikka on sinulle rakas ja haluat sen itsellesi takaisin. Tämän jälkeen sanot, että haluat kaiken muunkin itsellesi tärkeän lapsuudenkotiin jääneen tavaran mukaasi. Voit vielä kiittää tavaroiden tallessapidosta, jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos neuvoista. Kihisen niin kiukusta, että taidan ottaa teidän viisaista neuvoista vaarin ja soittaa huomenna isän vaimolle ja pyytää lusikan takaisin. "Veeran" vanhempien kanssa en ole oikeastaan missään tekemisissä, joskus saatetaan sattumalta osua samaan aikaan isäni luokse, mutta silloinkin keskustelumme on hyvin väkinäistä.
Ja tosiaan, minusta on täysin loogista että omien vanhempien luona, omassa lapsuuden kodissa on säilössä vanhoja lapsuusmuistoja/tavaroita. Tässä ehkä enemmänkin on kyse siitä että äitipuoli ei osaa niin ajatella miltä MINUSTA asia tuntuu, koska ei ole äitini ja näin ollen tunneside minuun ei ole vahva.
Ap
äitipuolesihan on kuin Tuhkimo-sadusta ap
Veikkaanpa, että Veeran äiti ei puhelustasi ilahdu, vaan pitää sinua pikkumaisena ja tulkitsee asian niin, että haluat näpäyttää hänen äitiään. Voisitkohan muotoilla asian niin, että pyydät etteivät he laittaisi lusikkaa eteenpäin, vaan että ottaisit sen mielelläsi takaisin tunnesyistä sitten, kun Veera ei enää sitä käytä. Tuskin lusikka nyt kuluu, vaikka olisi käytössä, mutta äkkiä se on jossain kirppiskasan jatkona, jos et muuta sano.
Muut tunnearvoltaan tärkeät esineet sun kannattaa pelastaa omiin nurkkiisi isäsi luota. On selvää, että talon "emmtä" aina päättää tavaroista varsin pitkälle. Oma äitini on uudelleen naimisissa ja usein huomaan, ettei hänkään osaa ottaa huomioon miehensä aikuosten lasten tunteita ja äitini päättää tlon sisustuksesta ja irtaisimistosta aika suvereenisti. Ei miestä kiinnosta tai tuskin muistaisi edes, mikä lusikka on kenenkin alkujaan.
Kuka antaa käytössä olevan lusikan lahjaksi kellekään? Miksi moinen esine edes oli käytössä, eikö sen pitäisi maata samettipedillä kuvun alla ihailtavana?
Hieman outo tarina kaikkinensa, jossa kolme outoa osapuolta ja yksi vihreäksi virttynyt lusikka.
Minä pitäisin huolen että saisin lusikan takaisin itselleni, jonkun muun hallussa en luottaisi sen säilymiseen. Ihmisillä on ihan eri tapoja käsitellä tavaroita ja eri käsityksiä tärkeistä esineistä. Ei toinen osapuoli käsitä välttämättä lainkaan,että yksi vanha lusikka voi olla toiselle oikeasti arvokas. Mulle olisi ihan sama vaikka joku pahottaisi mielensä lusikan vuoksi, olen tavaroistani erittäin tarkka.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 23:35"]
Kiitos neuvoista. Kihisen niin kiukusta, että taidan ottaa teidän viisaista neuvoista vaarin ja soittaa huomenna isän vaimolle ja pyytää lusikan takaisin. "Veeran" vanhempien kanssa en ole oikeastaan missään tekemisissä, joskus saatetaan sattumalta osua samaan aikaan isäni luokse, mutta silloinkin keskustelumme on hyvin väkinäistä.
Ja tosiaan, minusta on täysin loogista että omien vanhempien luona, omassa lapsuuden kodissa on säilössä vanhoja lapsuusmuistoja/tavaroita. Tässä ehkä enemmänkin on kyse siitä että äitipuoli ei osaa niin ajatella miltä MINUSTA asia tuntuu, koska ei ole äitini ja näin ollen tunneside minuun ei ole vahva.
Ap
[/quote]
Minusta ei ole ollenkaan normaalia säilyttää tavaroitaan vanhempiensa nurkissa. Kyllä aikuisen ihmisen pitää omat tavaransa säilyttää ihan itse ja omassa kodissaan. Se isäsi koti on hänen ja äitipuolensa, ei sinun varastosi. Ja säilytät nämä hyvin tärkeät tavarasi vielä heidän tavaroidensa joukossa (esim. lusikka oli vissiin ihan lusikkalaatikossa) ja kuvittelet että isäsi ja äitipuolesi pitää pitää kirjaa mitkä lusikat on sinun ja mitkä heidän. Ei helvetti miten itsekkäitä aikusia kakaroita. Omien tavaroiden säilytys sälytetään muille eikä vaivauduta edes kysymään että sopiiko se vai ei. Sitten raivostutaan kun ne varastonpitäjät ei tajuakaan että tämä oli aikuisen tyttären "hyvin tärkeä" lusikka. Mitä jos kasvaisit aikuiseksi ja alkaisit pitää huolta omista tavaroistasi?
Alue: Aihe vapaa
Olisit vienyt sen kotiisi. Aika turha nurista, jos jättää tavaransa toisten nurkkiin lojumaan niin heillä on oikeus ne heittää tai antaa pois. Ei isälläsi ole mitään velvollisuutta säilytellä sun kamojas.