Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita jotka kaipaavat aikaa ennen somea ja keskustelupalstoja
1960 luvulla syntynyt
24.07.2020 |
Onko muita joiden mielestä elämä oli parempaa ennen Facebookia, Instagrammia, Twitteriä, Vauva, Suomi 24, ym keskustelupalstoja ja yleensäkin somea? Silloin ei ollut mielensäpahoittajia ja asioista sai puhua niiden oikeilla nimillään ilman että joku vähemmistö olisi ottanut heti hernettä nenäänsä. Poikia sai sanoa pojiksi ja tyttöjä tytöiksi ihan niin kuin äidit ja isät vielä 2000 luvun alussa syntyneille lapsilleen opetti.
Kommentit (74)
Usein kaipaan. Tuonut mukanaan paljon hyvääkin, mutta.. kiusaaminen, itsekkyys.. Pakko olla mukana siksikin, että tietää mitä omista läheisistäkin jaetaan ja mitä omat teinit tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joiltain osin kaipaan, joiltaan osin en. Ilman sosiaalista mediaa ja instagram-kulttuuria pärjäisin. Internet on kuitenkin tuonut paljon hyvää meille joille sosiaalinen kanssakäyminen on ollut vaikeaa. Koulukiusattuna, erilaisena joskin kilttinä nuorena oli tosi rankkaa elää ennen nettiä ja internet mahdollisti sen oman sosiaalisen viiteryhmän löytämisen. Tuli tunne että hei en olekaan vääränlainen ja meitä on muitakin. Internetistä löysin ihmisiä joita kiinnosti samat asiat ja jotka olivat omaan tapaano vähän outoja ja hyljeksittyjä. Sittemmin minusta tuli ihan tavallinen työssäkäyvä, korkeakoulutettu ja perheellinen ihminen :) Kiitollinen olen netille että se tarjosi hetken hengähdystaukoa kaikesta siitä koulu- ja perhekarmeuksista.
En väitä etteikö maailma ja ihmiset yleensä olisi olleet onnellisempia aikaa ennen somea, mutta jos nyt tarkastelen tätä nostalgisointia kriittisemmin, niin voisin kuvitella, että me jotka kaipaamme niin haikeina niitä menneitä "parempia aikoja" emme kuitenkaan olisi onnellisia, vaikka yhtäkkiä pääsisimmekin jollain aikakoneella kaipaamaamme aikaan. Ehkä se aluksi voisi tuntua mahtavalta, mutta ajan kanssa huomaisimme kuitenkin, että ne samat ongelmamme astuvat esiin.
Vierailija kirjoitti:
En väitä etteikö maailma ja ihmiset yleensä olisi olleet onnellisempia aikaa ennen somea, mutta jos nyt tarkastelen tätä nostalgisointia kriittisemmin, niin voisin kuvitella, että me jotka kaipaamme niin haikeina niitä menneitä "parempia aikoja" emme kuitenkaan olisi onnellisia, vaikka yhtäkkiä pääsisimmekin jollain aikakoneella kaipaamaamme aikaan. Ehkä se aluksi voisi tuntua mahtavalta, mutta ajan kanssa huomaisimme kuitenkin, että ne samat ongelmamme astuvat esiin.
Voihan se olla noinkin, ihminen on siitä kummallinen eläin että ennen kaikki oli paremmin. Joku jopa kaipaa vielä aikaa kun oli Neuvostolitto ja suunnitelmatalous. Silloin ei ollut työttömyyttä mutta oli paljon muita ongelmia. Tulee aika kun tämä some maailmakin on vain hyttysen pisto siihen mitä ehkä tulevaisuudessa on edessä. Eli isoveli rupeaa valvomaan meitä vielä enemmän kuin nyt ja jos olet eri mieltä kuin valtaa pitävät vihervasemmisto joka kuitenkin todellisuudessa on vähemmistössä mutta röyhkeydellään saa kaapattua vallan niin sinut teljetään johonkin leiriin. Ei voi tietää kun ei ole kristallipalloa.
Vierailija kirjoitti:
Näin ulkosuomalaisena olen ihan kiitollinen somen antamasta mahdollisuudesta pitää helposti yhteyttä tuttuihin Suomessa ja muissa maissa, ei todellakaan tulisi soitettua/kirjoitettua kaikille erikseen. Olen kyllä silti kriittinen somea kohtaan, siinä on paljon negatiivista, moni on ihan koukussa, kiusaamiseen voi osallistua tuhansia, ruokkii tyrkkyjulkisuutta ja tyhjästä raivoamista jne. Siksi omat tilit eivät ole julkisia, vaan avoinna vaan tutuille.
Some on ihan kelpo renki mutta huono isäntä. Muistan muuten lapsuudesta miten ahtaat sukupuoliroolit olivat. Minua kiusattiin kun tykkäsin tietokonepeleistä ja fantasiasta (ne olivat"poikien juttuja" ainakin meidän koulussa) ja tuttua poikaa kiusattiin kun kävi ratsastamassa (se kun oli "tyttöjen juttu"). Yläasteella pitkätukkainen poika sai turpaan kun "vaan homoilla on pitkät hiukset" ja itse ihmettelin mitä vikaa minussa on kun tykkään pojista JA tytöistä (biseksuaalisuudesta ei puhuttu, kuulin siitä vasta parikymppisenä).
Olen kanssasi siinä suhteessa samaa mieltä että itsekin paljon ulkomailla työasioissa viettävänä (paitsi nyt koronan aikaan) tulee seurattua FB:stä mitä kaverit touhuavat. Mutta se miten some muokkaa yhteiskuntaa ja miten meidän tekemisiämme sillä ohjataan niin siitä en kyllä pidä. Alkaa muistuttamaan erään jo edesmenneen valtion salaisen poliisin touhuja jossa kansalaisia kontrolloitiin ja rajat olivat kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En väitä etteikö maailma ja ihmiset yleensä olisi olleet onnellisempia aikaa ennen somea, mutta jos nyt tarkastelen tätä nostalgisointia kriittisemmin, niin voisin kuvitella, että me jotka kaipaamme niin haikeina niitä menneitä "parempia aikoja" emme kuitenkaan olisi onnellisia, vaikka yhtäkkiä pääsisimmekin jollain aikakoneella kaipaamaamme aikaan. Ehkä se aluksi voisi tuntua mahtavalta, mutta ajan kanssa huomaisimme kuitenkin, että ne samat ongelmamme astuvat esiin.
Monet unohtavat tässä että internet ei ole sama kuin some ja sen lieveilmiöt. Ei kukaan puhunut ajasta ennen nettiä vaan ajasta ennen feissaria ja instagramia jne. Itse ainakin muistan kirkkaasti kun vaikka vuonna 2005 kuuntelin tubea(silloin kun se oli vielä musiikille eikä vajaille "vaikuttajille ja persoonille plus sadat mainokset") ja muutamat keskustelupalstat olivat IN puhumattakaan mesestä. Moni kaipaa tätä aikaa takaisin, netin suomia mahdollisuuksia ilman some-skeidaa. Maailma OLI erilainen ilman somea, mitä tulee somekultuuriin ja siinä kasvamiseen.
Mobiililaitteet olisi tosiaan saaneet jäädä vain tiedonhakuun ja vastaanottamiseen ja puhumiseen.
Some tuntuu tuovan huonoimmat puolet ihmisistä esiin kun tyhminkin idiootti löytää netistä kaltaistensa viiteryhmän niin ei tarvitse kehittyä ollenkaan.
Jatkuva tavoitettavuuskin on huono pidemmänpäälle jos "pomot" tai "ystävät" ei tajua antaa omaa aikaa vapaa-aikana vaan aina pitäisi reagoida heti viesteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitä etteikö maailma ja ihmiset yleensä olisi olleet onnellisempia aikaa ennen somea, mutta jos nyt tarkastelen tätä nostalgisointia kriittisemmin, niin voisin kuvitella, että me jotka kaipaamme niin haikeina niitä menneitä "parempia aikoja" emme kuitenkaan olisi onnellisia, vaikka yhtäkkiä pääsisimmekin jollain aikakoneella kaipaamaamme aikaan. Ehkä se aluksi voisi tuntua mahtavalta, mutta ajan kanssa huomaisimme kuitenkin, että ne samat ongelmamme astuvat esiin.
Monet unohtavat tässä että internet ei ole sama kuin some ja sen lieveilmiöt. Ei kukaan puhunut ajasta ennen nettiä vaan ajasta ennen feissaria ja instagramia jne. Itse ainakin muistan kirkkaasti kun vaikka vuonna 2005 kuuntelin tubea(silloin kun se oli vielä musiikille eikä vajaille "vaikuttajille ja persoonille plus sadat mainokset") ja muutamat keskustelupalstat olivat IN puhumattakaan mesestä. Moni kaipaa tätä aikaa takaisin, netin suomia mahdollisuuksia ilman some-skeidaa. Maailma OLI erilainen ilman somea, mitä tulee somekultuuriin ja siinä kasvamiseen.
Juuri näin internet on loistava keksintö. Ei tarvita enää tietosanakirjaa kun kaikki viimeisin tieto löytyy netistä. Mobiililitteelal saa hoidettua pankkiasiat, ostettua osakkieta ym. ym. Mutta some on intenetin syöpä jota ei varmaankaan saada tuhottua millään koska aina joku joka rahastaa sillä että ihmiset käyttävät somea. Ja some olisi ihan OK ilman niitä aivottomia ihmisiä jotka eivät osaa somea käyttää siten mihin se on alunperin kehitetty. Eli ihmisten kanssakäymiseen, ei mihinkään polittiseen propagandan levittämiseen. Oli se propaganda sitten vasemmalta oikealta tai siltä väliltä.
Itse olen vain Facebookissa, en ole kokenut tarvetta Twittereihin tai Instoihin. WhatsApp on korvannut lähes tulkoon kokonaan tekstarit, vain harva tutttu enää laittaa (joilla ei älypuhelinta, pakko kunnioittaa). Äitini suostui viimein lataamaan itselleen WhatsAppin kun viimeksi lähdin ulkomaan lomalle, edellisellä kerralla hänen tekstarinsa eivät tulleet perille. Sittemmin on todennut itsekin WhatsAppin helpommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en laske Whatsappia someen kuuluvaksi. Se on viestintäväline siinä kuin sähköpostikin.
Kaipaan aikaa, jolloin oli keskustelupalstoja.
Faceboon ja whatsapp sekä twitter on näivettänyt perinteiset palstat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en laske Whatsappia someen kuuluvaksi. Se on viestintäväline siinä kuin sähköpostikin.
Whatsappin ryhmät ovat somea.
Liityin Facebookiin 2017 tai 2018. Olin silloin jo kolmekymppinen. Jos jotain kaipaa, niin sitä alkuaikojen välitöntä someaikaa. Fb toi yhteen vanhoja tuttuja, ihmiset olivat välittömiä ja keskustelu oli samanlaista kuin vaikka puhelimessa jutustelu. Tavallista, hauskaa, arkipäiväistä. Kenenkään ei tarvinnut esittää mitään, ei tarvinnut olla jotain, ei pahoitettu mieliä, ei paheksuttu, kaikki kummallinen sosiaalinen kikkailu oli poissa.
Minä en pysynyt mukana muutoksessa. Jossain vaiheessa kaikki se entinen arkinen ja välitön höpinä oli poissa. Koko systeemi tuntui muuttuneen vain toisten kyttäämiseksi ja vähän kaiken paheksumiseksi. Mitenkään päin et osannut olla oikein päin.
Kymmenen vuotta riitti mulle ja totesin että moinen aikasyöppö saa jäädä. Pitkään oli ollut jo tunne, että ketään ei oikeasti kiinnosta kuka olen, mitä teen ja mitä mieltä olen, mutta silti oli ilmassa se jonkinlainen velvollisuus säännöllisesti jakaa asioitasi muille. Muistan eräänkin ihmisen lausahduksen (joka ei ikinä ollut kommentoinut mun päivityksiä, liekö edes tykännyt, itse oli hyvin aktiivinen ja olin paljon kommentoinut hänen päivityksiin) "ai, sinä olet niitä, jotka eivät jaa mitään itsestään, mutta käyvät kyttäämässä muita." Tuossa vaiheessa olin jo aika lailla hiljentynyt omalla seinällä, mutta vielä mukana joissakin ryhmissä.
Huomaan kyllä jatkuvasti olevani ulkopuolella kaikesta, oletus on, että kaikki seuraa toisiaan somessa. Kasvotusten ei enää kerrota tai kysytä kuulumisia. Ja kun kysyt kuulumisia ollaan hieman hämmentyneitä, että ai mitä, etkö tiedä. Ollaan jopa vähän loukkaantuneita, kun olet tietämätön isoista elämän tapahtumista. Työpaikallakin jutut kiertää usein sen ympärillä, mitä on somessa jaettu.
En tiedä onko tämä näin kieroutunutta nuorten keskuudessa, mutta itse keski-ikäisenä en ainakaan jaksa enää tällaisia kuvioita. Lähelle ovat jääneet ne tärkeimmät ihmiset joiden kanssa elämä on mutkatonta. Tavataan, soitellaan ja viestitellään. Muut saa olla.
Alue: Aihe vapaa
Ei tuo ihan niinkään ollut, että avioliitossa olisi ennenkään saanut laillisesti raiskata. Ennen lakimuutosta puhuttiin kylläkin väkisinmakaamisesta, mutta avioliitossa tapahtuneisiin väkisinmakaamisiin sovellettiin muita rikosnimikkeitä. Todellisuutta varmaan oli kuitenkin, ettei avioliitossa raiskatuksi tullut edes hakenut oikeutta itselleen.