Lue keskustelun säännöt.
Maailmankaikkeus- ahdistus
23.07.2020 |
Välillä ahdistaa ajatella, että maapallo pyörii kylmässä avaruudessa aurinkoa ympäri. Tuntuu, että koko maailmankaikkeus on epätodennäköinen, hämmentävä kokonaisuus joka saa pään pyörälle. Välillä miettii, mitä väliä on murheilla tai muulla tämän kaiken rinnalla--Oma ääretön mitättömyys ja asioiden merkityksettömyys alkaa ahdistaa. Mitä enemmän luen maailmankaikkeudesta, sitä valtavammalta se tuntuu ja sitä pienemmältä maan asiat tuntuu. Vahingossa olen eksynyt musta-aukkojen maailmaan, mitä enemmän tiedän, sen tyhmemmäksi tunnen itseni. Onko muita maailmankaikkeus hämmentyneitä vai kiinnostaako kaikkia muita vain julkisten elämät? Minä välillä pakenen ajatuksiani kaikkeen hömppään, juuri rikkaiden ja kauniiden maailman juoruihin. Ihan että unohtaisin ahdistukseni. Mutta illan tulle taas ajatuksissani huomaan maailmankaikkeuden pyörivän, galaksien etääntyvän toisistaan.. (en siis toki tunne sitä oikeasti)
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä multiuniversumit (jos tuo oli se nimitys,en jaksa tarkistaa...), kuin saippuakupla vierivieressä ja jokaisessa oma maailmankaikkeus.
Nämä ovat vain ihmisten keksimiä teorioita.
Hypoteeseja.
Katsoin youtubesta jonkun videon, jossa mentiin ajassa eteenpäin "loppuun asti". Herranjumala se vasta olikin ahdistava. Koko maailmankaikkeus kuolee, pimenee, ja se kestää ihan älyttömän kauan. Kaikki elämä, tähdet ja planeetat on oikeastaan pelkkä silmänräpäys koko maailmankaikkeuden ajassa. Ikuisuus pelkkää pimeyttä ja kylmyyttä edessä.
Toivottavasti on niitä muita universumeja.
Toivottavasti niitä on loputtomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on se video jossa mennään ajan loppuun asti. Ensin näytetään mitä maassa tapahtuu ja sitten koko universumissa. Video kestää puoli tuntia, mutta jo ekan viiden minuutin jälkeen miettii, et eikö tän pitäis jo loppua?
Suosittelen katsomaan jos haluatte oikeen kunnolla ahdistua. :D
Kamalan paljon nyt tässä ketjussa todistelua siitä, millä tavoin maailmankaikkeus tulee päättymään...uudelleen ja uudelleen...tämä ei ehkä juuri auta AP:ta?! Kyllä me kaikki pystytään etsimään niin tietoa universumin lopusta kuin kaikenkarvaisia teorioita vaihtoehtoisista todellisuuksista jne. Joskus teininä mietin minäkin paljon vaihtoehtotodellisuuksia ja ajan olemusta, nuorillahan on ahkerat aivot. Mutta sen kylmäävän ahdistuksen maailmankaikkeuden massiivisuudesta tunnistan minäkin. Siihen ei oikein auta pyöritellä uudelleen ja uudelleen samoja ajatuksia. Joitain keinoja pitäisi löytää, miten käsitellä ahdistusta ja vapautua siitä.
Kamalan paljon nyt tässä ketjussa todistelua siitä, millä tavoin maailmankaikkeus tulee päättymään...uudelleen ja uudelleen...tämä ei ehkä juuri auta AP:ta?! Kyllä me kaikki pystytään etsimään niin tietoa universumin lopusta kuin kaikenkarvaisia teorioita vaihtoehtoisista todellisuuksista jne. Joskus teininä mietin minäkin vaihtoehtotodellisuuksia ja ajan olemusta, nuorillahan on ahkerat aivot. Mutta sen kylmäävän ahdistuksen maailmankaikkeuden massiivisuudesta tunnistan minäkin. Siihen ei oikein auta pyöritellä uudelleen ja uudelleen samoja ajatuksia. Joitain keinoja pitäisi löytää, miten käsitellä ahdistusta ja vapautua siitä.
(Sorry tuplasta, sivu jumitti)
- 64
Sisältö jatkuu mainoksen alla
64, niin, totta, keskustelu meni ehkä vähän sivuraiteille. Olen tuo joka linkkasi viimeksi videon... Mutta hankala näistä jutuista on keskustella ottamatta huomioon noita seikkoja, aihe kun on niin mielenkiintoinen monella tapaa.
Mua itseäni auttaa se, että muistan että tämä hetki ja ympäristö on ainoa jolla on merkitystä. Maapallo pyörii radallaan jne. Elämä on tässä ja nyt, vaikka onkin kiehtovaa ajatella, että jossain tuolla kaukana joku saattaa pohtia, onko täällä muita... Tai vaan elää elämäänsä sen kummempia miettimättä.
Välillä on hyvä pistää asioita perspektiiviin. Jos oma elämä ahdistaa, voi helpottaa kun tajuaa miten pieni ja merkityksetön ja lyhyt tämä oma elämä on. Sitten taas jos se alkaa ahdistaa, on hyvä keskittyä siihen, että se oma elämä todellakin on itselle ainoa merkityksellinen asia.
Mitä tulee kuolemaan, no, eipä ole muistikuvia ajalta ennen syntymää joten voisi olettaa, että kuoleman jälkeen on samanlaista. Tosin mispä sitä varmaksi voi tietää? Ehkä onkin vielä kivempaa?
Niin tiedoksi niille jotka eivät vielä tiedä. että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Lopulta mustat aukot tuhoavat kaikki triljoonat galaksit ja ziljoonat planeetat ja olevaisuus luhistuu, ennenkuin se taas alkaa uudestaan. Tämä jatkuu ikuisesti. Olemme täällä vain kerran, ihan pienen hetken verran. Se pitää vain kestää ja hyväksyä. Eli kannattaa nauttia olevaisuudesta täysin rinnoin ja pallein.