Kunnianhimoiset määrätietoiset ihmiset! Miten pystytte jättämään piirteenne töihin/harrastuksiin niin ettei se seuraa kotiin asti?
Ettette esim. näe naapureitannekin vastustajina jotka pitää nujertaa?
Matkustatteko lomalla aina jonnekin kauas/metsään jossa vasta voitte rentoutua?
Niin ja miten parisuhde teidän kanssanne onnistuu?
Kommentit (2)
Kas, siinäpä pulma, jonka kanssa mieheni painii. Ei niinkään näe ihmisiä "vastustajina", mutta on hyvin hankala sopimuskumppani, jos ollaan menossa hänen mielestään hankalaan suuntaan. Ei ole enää tervetullut taloyhtiön hallitukseen, vaikka toisaalta isolta osin juuri hänen ansiostaan taloyhtiössä moni asia meni parempaan suuntaan.
Parisuhteessa osaamme molemmat olla hieman liian jääräpäisiä välillä. Suoraan sanottuna viime aikoina onkin tuntunut, että en jaksa, kaipaan rinnalleni jotakuta kevyempää, joustavampaa -- olen itsekin melko määrätietoinen ja minua tasapainottamaan olisi tarpeen toisen osata välillä olla se rennompi. Ei ole helppoa opetella ottamaan asiat löysin rantein ja antaa yhteisten päätösten mennä välillä aivan eri suuntaan, kuin itse alun perin ajatteli!
Osa piirteistä on ja pysyy kotona ja töissä. Pyrin kuitenkin vapaa-aikana välttämään sellaisia tilanteita, jossa pahimmat määrätietoiset piirteeni nousevat esille. Vapaa-aikana myös helpottaa, että on paljon asioita, joissa en ole asiantuntija ja tuo rooli ei silloin nouse niin voimakkaasti esille.
Parisuhde onnistuu hyvin, mutta muista kuin määrätietoisuudesta johtuneista syistä ekat muutamat vuodet olin varmasti aika hankala. Kipuilin hylkäämisen tunteideni kanssa ja testasin puolisoani. Mutta kyllä se yhteiselämä aikanaan uomiinsa asettui ja lähes 30v jälkeen on edelleen seesteistä, sekä onnellista.
Itselläni ongelma ei ole, että yritän nujertaa jonkun. Mutta ongelma on että otan kantaa asioihin, välillä hyvinkin selkeällä mielipiteellä. Yritän myös koordinoida asioita, mutta siten että haluan ratkaisua ja tulosta, asiat etenemään. Olen oppinut myös luovuttamaan ja antaa muidenkin päättää, jos asia ei ole minulle niin tärkeä kuin toiselle.
Eniten vapaa-aikana teen päätöksiä ja toimin huomioiden lapseni. Heidän kanssaan olen se leijona/tiikeriemo aina tilanteen mukaan. Lapsiani kuuntelen ja he ovat opettaneet minulle asioita, jopa muutosta omiin toimintamalleihini.