Miksi niin monia päälle nelikymppisiä lakkaa kiinnostamasta ulkonäön hoitaminen?
Kyllä, elämässä on tärkeämpiäkin asioita ja kyllä, voi olla sairautta jne. Silti pistää silmään, miksi niin moni antaa itsensä lerpsahtaa ilman perusteltua syytä eikä enää välitä. Eihän nelikymppinen eikä viisi- tai kuusikymppinenkään ole mitenkään liian vanha näyttämään hyvältä, eikä huoliltu ulkonäkö ole vaikea tai aikaa vievä asia. Päin vastoin, jo pienillä viilauksilla saisi paljon kohennusta aikaan.
Jotenkin vaan ilmeisesti ihmisiltä loppuu motivaatio. Mihin se oikein häviää? Eikö kannattaisi satsata sen verran, että huomaisi itsestään huolehtimisen piristävän vaikutuksen omaan itseen ja myös parisuhteeseen?
Kommentit (22)
Oletko koskaan ajatellut asian toista puolta? Puhut siitä, että loppuu motivaatio, tai kyselet, eikö kannattaisi satsata. Oletko ajatellut, että kyse voikin olla ihan positiivisestakin asiasta, nimittäin siitä, ettei enää koe ulkonäköpaineita ja sen takia ei tarvitse myöskään käyttää aikaansa sellaiseen, mikä ei tunnu tärkeältä?
Keski-ikäisenä nimenomaan pitäisi viimeistään ruveta kiinnittämään tähän huomiota. Nuorena sitä on kaunis tekemättä mitään, mutta keski-iässä harvaa enää siunataan luonnonkauneudella,
No sinähän omaperäisen aloituksen keksit. Jos selaat keskusteluja taakse päin, niin joka päivää tulee monta uutta aloitusta otsikoilla ”miksi suomalainen nainen on niin ruma/lihava/ankea/harmaavarpunen/tylsä/miesmäinen/huonosti pukeutuva” jne.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisenä nimenomaan pitäisi viimeistään ruveta kiinnittämään tähän huomiota. Nuorena sitä on kaunis tekemättä mitään, mutta keski-iässä harvaa enää siunataan luonnonkauneudella,
Mutta entä jos ei erityisesti tunnu siltä, että pitäisi?
Ketä varten? En halua minäkään parisuhdetta ja tunne on vain vahvistunut, kun olen kohdannut liikaa törppöjä miehiä ja jopa hyväksikäyttäjiä elämässäni. En väitä, että kaikki miehet ovat tällaisia, olen kokenut edellisessä avioliitossani hyviäkin hetkiä, mutta liika on liikaa. Onneksi huomio vain vähenee, kun ikää tulee lisää. Haluisin välillä olla suorastaan näkymätön, olen liian kiltti, ujo ja herkkä nainen. Terveyden takia aion laihduttaa.
Ei ole parisuhdetta eikä tule, minkä takia siis pitäisi näyttää mahdollisimman hyvältä? Ei ole minun ongelmani, jos jotain alkaa oksettamaan kun minut näkee esim. kaupassa.
Kyllä siihen itse asiassa menee paljon aikaa ja rahaa. Varsinkin kun on niitä sairauksia, joiden kanssa pärjäämiseen menee myös paljon aikaa ja energiaa. Muutakin on pakko tehdä kun hoitaa itseään ja ulkonäköään.
En ole meikannut koskaan ja olen aina pukeutunut samalla tyylillä. Valitettavaa, että siitä tuli sinulle ongelma tietyn ikärajapyykin jälkeen :D
Tämän kevään vietin kulahtaneissa vaatteissa kotona ja kesän kotona, metsässä ja mökillä vielä kulahtaneempana, ja huomasin, ettei yhtään kaipaa niitä siistejä konttorivaatteita ja meikkejä. Olen oikein tyytyväinen olooni, eikä oma ulkonäkö piristä yhtään vaikka olisi kuinka huoliteltu. Eikä se ulkonäkö hirveästi kiinnostanut, koska vessan pientä peiliä lukuunottamatta en edes nähnyt itseäni milloinkaan. Enkä ole kaivannutkaan peilejä tai itseni näkemistä, kivempi katsella ja miettiä kaikkea muuta.
Kun ei vaan kiinnosta. Kelpaan itselleni näinkin. Puhut pienestä viilauksesta, mutta sitä ei kukaan huomaa, jos laitan ripsiväriä tai puuteria. Itse saan ripsiväristä vain silmien kutinaa, punoitusta, vetistystä ja turvottelua. Näyttääkö nätiltä?
Vierailija kirjoitti:
No sinähän omaperäisen aloituksen keksit. Jos selaat keskusteluja taakse päin, niin joka päivää tulee monta uutta aloitusta otsikoilla ”miksi suomalainen nainen on niin ruma/lihava/ankea/harmaavarpunen/tylsä/miesmäinen/huonosti pukeutuva” jne.
Eihän tuossa aloituksessa puhuttu pelkästään naisista. Mulle tuli heti ensimmäisenä mieleen sellainen keskivartalolihava mies huonosti istuvissa vaatteissa.
Miksi pitäisi näyttää paremmalta? Miehiä vartenko? Ei kuule kiinnosta enää yksikään kusimulkku ja naisiinpäin en ole. Joten olen oma itseni. Pahoitteluni jos se ahdistaa sinua.
Koska ei kiinnosta. Tosiaan uskaltaa viimeinkin olla aidosti niinkuin haluaa välittämättä muiden mielipiteestä. Tuohon ikään mennessä on jo srn verran vahva itsetunto ettei sitä tarvitse paikkailla pintaa rappaamalla. Tästä vapautuu voimavaroja muuhun hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Koska ei kiinnosta. Tosiaan uskaltaa viimeinkin olla aidosti niinkuin haluaa välittämättä muiden mielipiteestä. Tuohon ikään mennessä on jo srn verran vahva itsetunto ettei sitä tarvitse paikkailla pintaa rappaamalla. Tästä vapautuu voimavaroja muuhun hyvinvointiin.
Minä taas laittaudun ja pukeudun näyttävästi juuri siksi, etten välitä muiden mielipiteistä :) Se on tapa ilmaista itseäni ja sopii minulle. Nyt aikuisena uskallan olla aidosti oma itseni. Nuorempana himmailin "kun eihän sitä kehtaa ja mitä muutkin ajattelee".
n40+
Minua kiinnostaa ulkonäöstä huolehtiminen ja haluan näyttää hyvältä vanhempanakin, mutta ymmärrän jos joitain ei kerta kaikkiaan vain kiinnosta ja haluavat keskittyä täysin muihin asioihin.
No mä yritän, mutta koko ajan tulee lisää outoja vaivoja ja esteettisiä ongelmia 😑 Eli minkäs teet?
Minä yritän näyttää kohtuullisen hyvältä, koska mielestäni se on kohteliaisuutta muita kohtaan. Itsekin katselen mielummin hyvihoidettuja ihmisiä kuin vastenmielisen näköisiä. Ihan samoin kuin mielummin muutakin kaunista ympäristöä. Kaunista, kunnostettua taloa mielummin kuin rumaa rotiskoa, hoidettua kukkapenkkiä mielummin kuin roskaista rikkaruohoryteikköä jne. Kaunis maisema mielummin kuin ankea.
Ei vaan kiinnosta. Parisuhdetta ei ole enkä sellaista halua. Pirteyteni ei riipu mitenkään siitä, miltä näytän. Eikä ole enää mitään tarvetta tai halua tulla hyväksytyksi muiden silmissä - itsetunto on tässä iässä jo niin vahva ja sisäsyntyinen, ettei se tarvitse palautetta muilta.