BMI 47 enkä pidä itseäni nyt NIIN lihavana

Laihdutusleikkausta ennen täytyy laihduttaa reippaasti, jotta läskiä poistuisi sisäelinten ympäriltä. Samahan se on sitten jatkaa samaa rataa ilman leikkaustakin...?

Vierailija kirjoitti:

Millainen ruumiinrakenne sinulla oikein on? T: urheileva 163/52 jolta löytyy mahaläskiä

Olen 163cm ja näytän alle 60 kg ihan anorektikolta.

Minä olen lihava ja syönyt jo vuoden n 1200 kilokaloria päivässä. Aika tavalla Nowazaranin ohjeiden mukaan, mutta painoa on tippunut vain vähän, alle 10 kiloa. Olen edelleen n 30 kiloa ylipainoinen. Missähän vika?

Kaikki ylipainoiset ei näytä pahalle. Siskoni 181cm 150kg ei näytä ollenkaan pahasti pläskille vaan pitkälle ja upealle, ylväs komea nainen!

Minä olin vielä vuonna 2013 140kg ja vaatekokoni oli 58-60. Ihan oikeasti tuolloin kuvittelin etten kovin lihava ole. Oh dear...

Tänä päivänä olen n. 90kg ja vaatekoko 44-48, riippuu kenen valmistama/mistä ostaa. Juuri ostin koon 44 housut. Nyt olen kriittisempi ja näen itseni todella isona. Laihtuminen on jollain tapaa pysähdyksissä ja se turhauttaa. Tai laihdun jtn muutama sata grammaa kuukaudessa. Haluaisin noin 10kg vielä pois.

Kumma kyllä, vaikka olin noin iso, koskaan lääkärit eivät siihen puuttuneet. Ehkä siksi koska verikokeiden mukaan olin/olen terve. Koskaan ei myöskään kunnossa ole ollut vikaa, kaikkea olen jaksanut tehdä ja enkä ole hikoillut kuin possu, vaikka tätä ylipainoisista aina luullaan.

Suosittelen elämäntapamuutosta, se palkitsee jonain päivänä hyvän olon tunteena. Mielikin on virkistynyt matkan varrella.

Noissa dr now ohjelmissa ne bmit on jotain 122, joten siihen verrattuna olet kyllä pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä jos noini kova tavoite on anenttu. Mulla oli BMI 42 kun lääkäri tutkimusten jälkeen sanoi että nyt täytyisi laihtua jos haluan välttää vakavammat ongelmat. Mutta ei hän suositellut edes mitään normaalipainon tavoittelua, vaan piti sitä epärealistisena tavoitteena. 80 kg oli se, mihin hänen mielestään kannattaisi pyrkiä, olisi jo merkittävät terveyshyödyt ja en kuitenkaan joutuisi syömiisen kanssa niin tiukoille, että jojoiluriski on erityisen suuri.

Mielestäni tuo on todella järkevä tavoite ja lääkärikin on viisas. Jos kitudieetillä laihtuu tuosta alle 60 kiloon, niin painon pysyminen niin alhaisena on tosiaan epärealistista. Se ajatus, että pitäisi tavoitella noin alhaisia painoja varmasti lannistaakin monen, vaikka jo BMI 30 olisi jo hyvä saavutus ja siinä paino ehkä pysyisikin. Sen painoisena voi jo myös paremmin kuluttaa energiaa liikunnalla. Käveleminenkin riittää.

Tätini juoksi puolimaratoneja painoindeksin ollessa noin 30 ja ikää oli sellaiset 50v.

Kovasti tsemppiä kaikille laihduttajille!

Just niin. On parempi kuluttaa energiaa, kun on merkittävästi lihava. BMI 30 on merkittävästi lihava. Voitte toki vakuutella itsellenne, että se 25 kiloa ylimääräistä on hyvä asia, mutta ei se ole. Se ei mitenkään auta mihinkään liikuntaan, eikä se toimi vararavintona. Se on vain ylimääräistä. En myöskään käsitä miten normaalipaino ei ole mitenkään realistinen tavoite edes? "Älä edes yritä olla normaalipainoinen. Tähtää suoraan läskiksi. Siinä saatat onnistua. Yritä kuitenkin välttää sairaalloinen ylipaino ja kuoleminen lihavuuteen." Tavoitteet kohdillaan...

Jos olisit tehnyt esim. lääkärinä tai ravitsemusterapeuttina tai terveydenhoitajana töitä näiden BMI > 40 ihmisten kanssa, niin tietäisit kokemuksesta, että se normaalipainon tavoittelu harvoin johtaa mihinkään hyvään. Osa lannistuu jo alkutaipaleella kun pudotettavien kilojen määrä on niin toivoton. Osa pääsee tavoitteeseensa, mutta lähtee heti lihomaan takaisin, koska kuuri on ollut niin valtavan pitkä ja ankara että kaikki mekanismit kehossa huutaa syömään. Lisäksi kalorimäärä, jota saisi syödä ettei ala lihoa takaisin, on niin pieni että sillä ainakin ekan vuoden on jatkuva nälkä. Hyvin harva selviää siitä ilman merkittävää repsahdusta ja painon nousua takaisin. On paljon parempi päästä vaikka siihen BMI 30 ja pysyä siinä, kuin että käy 60 kilossa ja sen jälkeen ahmii itsensä 100-kiloiseksi ja syömiskäyttäytyminen on samalla lopullisesti häiriintynyt ahminnan suuntaan. 

Tämä ei tarkoita ettei olisi jotain harvinaisia yksilöitä jotka onnistuu niinkin että tavoite on vaikka 120 kilosta heti normaalipainoindeksi ja onnistuu siinä, eikä liho takaisin. Mutta ei sitä voi näiden harvinaisten poikkeusten takia yleisohjeeksi kaikille suositella. Parempi neuvoa tavoittelemaan jotain terveydelle vähemmän vaarallista painoa. Jos asiakas meinaa ettei tavoite ole motivoiva, koska hän on siinäkin painossa ulkonäöllisesti läski, niin aina voi sanoa, että otetaan tämä kuitenkin ensitavoitteeksi, sitten jakso jona stabiloidaan se paino lihomatta tai laihtumatta, ja vasta sen jälkeen voi miettiä jos motivoi normaalipainoon pudotus.