Mikä siinä rakentamisessa pariskunnat erottaa?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:01"]

Miksi kovin moni näkee yhdeksi suurimmista syistä sen ettei vaimolla ole realistista käsitystä rakentamis-arjesta / rahan riittävyydestä / ajan käytöstä?

Yhtälailla se miestä rassaa kun ei pystykään ostamaan mitä haluaa, tai vaimo ei pystytäkään samanaikaisesti hoitamaan lapsia ja kotia ja työskentelemään raksalla ja tienaamaan rahaa.

Kyllähän se rakentajan arki on raskasta kummallekin osapuolelle, ja kun voimat vähenee niin parisuhde jää helposti heitteelle.

[/quote]

Juuri näin! MOnella rakentajalla homma menee nimenomaan niin, että mies on umpiväsynyt raksasta kun ei ole tajunnut mihin on ryhtynyt ja vaimo saa sitten tuntea tämän väsymyksen nahoissaan. Usein miehetkin ovat niitä, jotka vaativat ykköstä joka pintaan ja puuhun, ja nainen se, joka yrittää pitää budjetista kiinni.

Voin sanoa, että olemme lähes ammattirakentajia, kaksi taloa on rakennettu. Odotukset ajan- ja rahankäytön suhteen olivat realistisia, tiesimme että voimia menee, aikaa ja rahaa, joutuu joustamaan monessa asiassa, ja kaikkea ei voi saada, mitä haluaa.

Naisena olen tinkinyt paljon sisustuksesta, jotta voidaan panostaa muihin, paljon tärkeämpiin asioihin. Sisustaa voi sitten vuosien varrella, ajan kanssa. Kaiken ei tarvitse olla heti valmista.

Mutta rankkaa on ollut. Todella rankkaa. Eroamassa emme silti ole. Se on vähän asennekysymys.

Ja edelleen, mikäli on keltanokka rakennusalalla, jos ei ole kokemusta, ei kannata alkaa itse rakentamaan. Ei missään tapauksessa.Näillä ihmisillä yleensä budjetti repeää alkumetreillä ja maksavat turhista asioista / maksavat liikaa.

Menee ehkä asian vierestä, mutta jos on täysin peukalo keskellä kämmentä, ei siis mikään rakentaja, remontoija, ei kannattaisi alkaa semmoista projektia ellei ole varaa palkata ammattimiestä hommiin.

Jos on mieleltään täysin kaupunkilainen, ei kannattaisi alkaa hakea jotain lapsuuden mummolakesäloma-idylliä muuttamalla maalle tai pieneen kirkonkylään.

Jos perheesen on tulossa muutoksia muutenkin, vaikkapa vauva syntymässä, ei ehkä ole se paras aika aloittaa muutoa,r emonttia, taloa yhtään mitään, vaan antaa ensin sen vauvan syntyä, katsoa tilanne sitten, miten vaimo jaksaa ja miten oma aika riittää ylimääräiseen.

Ei kannattaisi ottaa montaa projektia päällekkäin.

Ja pitäisi miettiä, mihin oikeasti on varaa !! Ja vielä: keskustella, tyhjentävästi , monta kertaa, ja myös KUUNNELLA mitä puoliso oikeasti sanoo!!

esim. minä vastustin muuttoa ja isoa omakotitaloa tilanteessa, jossa raskaus oli loppusuoralla ja talo edellytti pienitä pintaremonttia - minun tekemänä. Mie s ei kuunnellut.

Minä annoin miehelle mahdollisuuden toteuttaa itseään. Joustin. Hän sai perustaa ja panostaa firmaansa. Mutta siinä vaiheessa kun minä oikeasti en enää jaksanutkaan, kun romahdin, hän ei pysähtynyt, ei missään vaiheessa. Hän meni töihin, ja selittelee nyt jälkeenpäin, että miten oma tilanne on se ja tämä niin ei siinä oikein osannut katsoa eikä kuunnella eikä kuulla... eli äärimmäisen itsekkäästi toimien. vain oma minä ja oma napa nähden.

Ja sitten tääll jaksetaan jauhaa, että se olisi se nainen, joka ei jousta eikä ymmärrä ja valittaa. Ei se aina niin yksioikoisesti mene !