Mikä olisi ihanteellinen välimatka omiin vanhempiin eli lasten isovanhempiin?

Minusta on ihanaa, että lasten molemmat isovanhemmat asuvat samassa kaupungissa. Tulee läheiset välit ja hoitoapua saa koska vain. 

Mä en kyllä kestäisi asua ainakaan kovin lähellä appivanhempia! Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan :)

Meillä oli nelisensataa metriä välimatkaa. Oi niitä aikoja:)

Kaikki yli 1000 km on plussaa...

Mun äitiini välimtakaa 900km mikä on aivan liikaa mutta tavataan silti useammin kuin miehen äitiä, joka asuu 40km päässä.

Puolen tunnin - tunnin ajomatkan päässä. Eivät tuppautuisi liian helposti, mutta toisaalta aina apuna tarvittaessa.

Olemme katselleet miehen kanssa pidempään asuntoja vähän lähempää molempien vanhempia. Asumme Helsingissä ja toisen vanhempien luokse on reilu 400km, toisen taas reilu 600km. Haluaisimme siis lähemmäs pian syntyvän esikoisen isovanhempia, mutta mahdotonta päästä lähelle molempia :( vanhempien paikkakuntien välillä on sellaista haja-asutettua maaseutua, mikä ei meitä kiinnosta yhtään, joten ei ole mahdollista/mielekästä muuttaa edes jotenkin puoleen väliin. 

Päättää siinä nyt sitten mihin sitä muuttaisi...

Noin puolen tunnin ajomatkahan olisi ihanteellinen. Vaan minkäs sille voi jos omat vanhemmat asuvat niin persiissä ettei huvita sinne päin Suomea muuttaa :D En ehkä olisi valmis uhraamaan työtäni, lasten harrastuksia, omia sekä lasteni ystävyyssuhteita ja ihanaa asuinkaupunkiani ihan vain siksi että isovanhemmat asuisivat lähellä. Lapsistakin on hauskaa kun mummolaan mennään kerralla pidemmäksi aikaa esim. jouluna ja kesäisin. Oishan se toki kiva välillä vaan käydä iltakahvilla omilla vanhemmilla tai heittää lapset päiväksi hoitoon kun on omia menoja, mutta minkäs teet!

Me asutaan naapureina ja hyvin toimii!

Sellainen 200 - 300 km on hyvä välimatka. Eivätpähän sotkeennu meidän asioihin turhan usein. 

Meillä toiset asuvat samassa korttelissa, toiset tunnin päässä. En osaisi kuvitella, mitä olisi, jos asuisivat kauempana. Lähi-isovanhemmat ovat usein pystyneet hyppäämään hoitoremmiin lyhyelläkin varoitusajalla hätätilanteissa ja hakemaan päiväkodista lapset. Muuten heidänkin kanssa sovitaan vierailuista puolin ja toisin hyvissä ajoin. Kun lapset kasvavat, varmaan tramppaavat isovanhemmille itsenäisesti pyörällä ja kävellen.

Meillä on 5 km sekä 3 km. Usein nähdään. Ei kysellä voiko tulla puolin ja toisin. Ollaan niin läheisiä, että heitä varten en tod. siivoa eli meille voi aina tulla mutta omalla vastuulla :) Oikeesti ollaan niin läheisiä, että ei edes sotku haittaa. Ovat tosi tärkeitä lapsille, koska näkevät joka viikko ja he eivät ole mitään vieraita joita varten siivotaan koti ja leivotaan kahvipullaa, vaan kanssakäyminen on luontevaa.

Pari kilometriä! Ovat eläkkeellä ja nyt kun esikoinen on koulussa hän voi itsekin kävellä mummolaan. Itselläni oli aikanaan samoin ja isovanhemmista tuli tosi läheisiä minulle. Kyllä me välillä tapellaankin, mutta hyvät päivät voittaa huonot.

2 metriä maata riittää hyvin. Ainakin appivanhempiin.

Samassa talossa! :)

Äitinä oli kiva, kun etäisyyttä oli alle kilometri. Isoäitinä olen helpottunut, kun välimatkaa on yli 300 km.

Meillä matkaa noin 10 km ja se on ihan jees!

Omiin toimii vierekkäiset tontit. Appivanhempien odotan jo kovasti asuvan pilvien yläpuolella vaikka taitavat kyllä päätyä jonnekin manalan uumeniin mokoman haaskat.

Pari metriä on hyvä, kunhan on oikeaan suuntaan...

Omiin vanhempiini toivoisin pyöräilyetäisyyttä välimatkaksi. Olisipa se ihana. 

Toisiin isovanhempiin en ota kantaa. Eipä heitä näy, vaikka naapurihuoneessa olisivat asumassa.