Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äsken sattui hirveä asia :(
11.06.2013 |
Mulla meni totaalisesti hermo meidän 3-vuotiaan kanssa. Yritin nukuttaa sitä tunnin ja päähän särki. Poika vaan riehu ja keksi jotain kepposia koko ajan tai karkasi makuuhuonesta. Sitten multa meni hermo ja päätin pitää siitä kiinni sängyssä vähän aikaa, ettei se pääse pois. Poika alkoi kauheesti itkemään ja ei meinannu saada henkee. Huusi ja itki: "äiti ei pidä kiinni". Sitten kun en enää pitänyt kiinni, rupesi mua itseänikin itkettämään. Lapsi vaan nyyhki,ettei äiti enää pidä kiinni ja lopulta nukahti siihen nyyhkimiseen :(
Meillä on menossa uhmaikä ja välillä kaikki on niin vaikeeta ja meidän lapsi sattuu vielä olemaan aika vilkas tapaus. Alkaa olla vähän voimat vähissä...
Kommentit (28)
Eli sä osoitit (itsellesi) olevasi ihminen et super-äiti. Pyydä lapselta anteeksi, mutta sanot myös että sängyssä on pysyttävä kun sinne on menty. Toi on hankala ikä, uhmis ja unirytmi muuttuu samaan aikaan, oon aina ollut sitä mieltä että kolmevuotiaat pitäisi ripustaa puoleksi vuodeksi lipputankoon jäähtymään.. Ei muuta kuin voimia ja jaksamista, toistolla tuo onnistuu eli lapsi sänkyyn ja ulos, sitten palautat kuljeskelevan lapsen takaisin sänkyynsä ja ulos.. toista 1000 kertaa niin eiköhän ala sujumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"no sitäpä saa vain ihmetellä miksi niitä lapsukaisia opetetaan siihen että nukutetaa?! Iltatoimet ja sänkyyn vaan, eikä sieltä pois tulla ja piste."
Olen niin samaa mieltää tästä. Meillä ei ole lapsia koskaan nukutettu. Sängyt ei myöskään ole olleet mitään vankiloita vaan heti kun vauva on alkanut tulemaan pois pinnasängystä on laita laskettu alas ja opetettu tulemaan ja menemään siitä. Iltatoimet, saatetaan sänkyyn ja sanotaan nuku hyvin sekä poistutaan huoneesta. Lapsi oppii kyllä siihen rytmiin kun niin toimitaan eikä tule pois sängystään.
Kuristitko sitä lastasi vai miksi lapsi ei saanut henkeä? Nyt teet sille lapselle säännöt selväksi että näin ei enää saa tapahtua vaan kun sänkyyn viedään siellä ollaan eikä sieltä saa pois tulla.
18 meillä luetaan satuja päivällä tai illalla tai muutoin lapsen pyytäessä, mutta ei silloin kun ollaan menossa nukkumaan. Meidän iltarutiinit on iltapala, yöpuku päälle hampainen pesu ja sänkyyn saattaminen. Usein lapset juokseen sinne edeltä ja minä sammutan vain valot laitan ehkä peittoa päälle ja sanon hyvää yötä. Lapset nukkuu alle viidessa minuutissa. Näin on toimittu jo vauvasta noin puoli vuotiaasta alkaen ja hyvin toimii edelleenkin. Lapsilla on tuttu ja turvallinen rytmi ja he osaavat nukahtaa itse ilman mitään viihdyttämistä.
Eihän minusta ap tehnyt mitään väärin. Nukkumaan mennään kun on nukkumaanmenoaika, ei sitten kun lasta väsyttää. Lasta voi pitää kiinnikin jos koko ajan karkailee. Eikä lapsi rikki mene siitä että äidillekin tulee joskus kyyneleet.
Kyllä kasvattaja saa olla napakka ja laittaa rajoja, ja näyttää omat tunteensa. Enemmän olisin huolissani niistä lapsista jotka saa ihan itse päättää milloin nukkuvat ja milloin eivät, ilman mitään rutiineja tai jämäkkyyttä tms.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 21:28"]
no sitäpä saa vain ihmetellä miksi niitä lapsukaisia opetetaan siihen että nukutetaa?! Iltatoimet ja sänkyyn vaan, eikä sieltä pois tulla ja piste.
[/quote]
Meillä homma menee juuri noin: iltatoimet ja sänkyyn,eikä sieltä tulla pois. Mutta ei tarvitse olla mikään Einstein tajutakseen ettei se kaikkien lasten kanssa ole niin helppoa. Nyt joku vastaa että joo meillä on kymmenen mukulaa ja kaikkien kohdalla toiminut. Vaan se yhdestoista saattaisikin olla toisen luontoinen, ja samalla lapsellakin voi olla erilaisia vaiheita.
Ap:lle: olet inhimillinen. Juttele lapsen kanssa tilanne läpi ja pyydä anteeksi, sanoita omat tunteesi. Molemmat oppii, äiti ja lapsi :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:26"]"Kuristitko sitä lastasi vai miksi lapsi ei saanut henkeä? Nyt teet sille lapselle säännöt selväksi että näin ei enää saa tapahtua vaan kun sänkyyn viedään siellä ollaan eikä sieltä saa pois tulla.[/quote]
Ns tikahtumiskohtaus tulee ihan ilman kuristumista, kun lapsi itkee riittävän raivokkaasti eikä vedä henkeä. Meillä lapsi meni pari kertaa tajuttomaksi noissa tilanteissa 1,5-2v iässä,eikä tosiaan kuristettu.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 21:28"]
no sitäpä saa vain ihmetellä miksi niitä lapsukaisia opetetaan siihen että nukutetaa?! Iltatoimet ja sänkyyn vaan, eikä sieltä pois tulla ja piste.
[/quote]
Meillä homma menee juuri noin: iltatoimet ja sänkyyn,eikä sieltä tulla pois. Mutta ei tarvitse olla mikään Einstein tajutakseen ettei se kaikkien lasten kanssa ole niin helppoa. Nyt joku vastaa että joo meillä on kymmenen mukulaa ja kaikkien kohdalla toiminut. Vaan se yhdestoista saattaisikin olla toisen luontoinen, ja samalla lapsellakin voi olla erilaisia vaiheita.
Ap:lle: olet inhimillinen. Juttele lapsen kanssa tilanne läpi ja pyydä anteeksi, sanoita omat tunteesi. Molemmat oppii, äiti ja lapsi :).
[/quote]
Minä uskon, että tämä toimii juoka ikisen kohdalla, mutta saattaa vaatia yksilöllisesti hiukan enemmän aikaa/totuttautumista. Mutta jos aikuinen lepsuilee ja antaa jatkuvasti periksi niin ei todellakaan toimi. Lapsi kyllä keinot oppiil miten vanhempia pyöritellään, jos siihen rumbaan alkaa.
Alue: Aihe vapaa
Minulla esikoinen oli sellainen vauhdikas ja oikeasti ylivilkas, joka täytyi ns. nukuttaa, heijata ja silitellä uneen vauvana. Nykyään kait se olisi jotain tassuttelua nimeltään.
Tämä loppui kun ikää tuli ja iltarituaaleihin kuului iltasatu esim.
Kaikki muut lapset, nämä ns. normaalit, joilla ei ole ylivilkkautta, ovat nukahtaneet normaalisti ilman mitään erikoisnukuttamisia.
3 vuotiaan kohdalla voi ottaa myös ne käyttöön, vaikkei olisi ollut aiemmin. Ei ole myöhästä koskaan.
Ilta "kellotetaan" myös kesällä ja lomalla, koska säännöllisyys olisi se juttu ja se helpottaa lastakin. Ilta rauhoitetaan, iltapala, iltapesu - ja nyt saav av-raadin vihat niskaani, mutta en käytä lapsia edes kesällä joka ilta suihkupersulla. kasvot, kädet, varpaat, hampaat. jalkapyykki on kesäisin kun menevät avojaloin pihalla.
Meillä ei aina ole iltasatua. Mutta iltarukous, halit ja pusit on, ja jos olen itse jaksava, jos lapsi on rauhaton, luen iltasadun.
Missä ja miten, jokainen keksii parhaan paikan. Meillä lapsi on vuoteessa ja luen sen siinä vuoteen vierellä.
Hyppyyttämisestä tulee sitten pienemmän kohdalla, että viedään vaan aina takaisin ja kielto, ettei saa tulla pois tms. jne mutta aika vähäpuheista ja niukkaeleistä se touhua on.
Isommalle tulee vaan komento, että enää ei saa nousta sängystä, enää ei hyppyytetä minua, hiljaa ja nukkumaan. Kuulostaa kait kamalan julmalta, mutta lässytykset on tehty ja nyt on aika nukkua, tai edes olla hiljaa.
Nämä: "äiti, mä en saa nukuttua, äiti mua ei nukuta"
Vastaus: "ei minuakaan nukuttaisi jos hyppisin sängystä ylös koko ajan / mylläisin sängyssä tuohon malliin...." ja sitten käsken pysyä siellä petissä, uni tulee kun antaa itsensä rauhoittua.
Joskus olen koululaisen vuoteen vierellä juttelen hetken, joskus köllötän hetken, kaipaa sellaista turvallisuutta ja läheisyyttä, niin sitten rauhoittuu.