Lue keskustelun säännöt.
Yritykset eivät halua työntekijöiksi suupaltteja ekstroverttejä
22.07.2020 |
Ekstrovertit on pois muodista jo aikoja sitten. Yritykset eivät ole palkkaamassa mitään seurustelupäälikköä ja viihdyttäjää. Puhumisesta ei makseta. Sellainen työntekijä jollaisen yritykset haluaa nykyään on ahkera, tehokas, motivoitunut ja keskittyy ainoastaan vain siihen työntekemiseen eikä mihinkään muuhun ylimääräiseen. Se seurustelu, keskustelu ja turha sählääminen on pous työajasta ja vähentää huomattavasti työntekijöiden työtehokkuuta kun aika menee muuhun kuin työntekoon.
Kommentit (53)
Ihmisessä on kymmenittäin muitakin työhön vaikuttavia luonteenpiirteitä kuin sisäänpäinkääntyneisyys/ ulospäinsuuntautuneisuus. Tämä kannattaa kyökkipsykologien muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmm! Kumma juttu, olen ektrovertti, mutta osaan olla myös hiljaa. It-alalla minäkin työskentelen, ja koodaamisessa päihitän suurimman osan kollegoistani.
Olen se joka on kiinnostunut työkavereistaan ja huomaan, jos jotakuta harmittaa tai hän ei ole oma itsensä. Osaan asettua erilaisiin rooleihin, myydä tiimin työtä asiakkaille, tsempata muita parempiin tuloksiin, luoda uskoa ja hyvää henkeä.
Sen lisäksi ratkon kiperiä ongelmia, osaamiseni on niin laaja, että voin paikata montaa ihmistä, mutta minun paikkaamiseen tarvitaan useampi kuin yksi.
Minä olen se lukion liki kympin tyttö, opiskelemenestys hyvä ja samoin työmenestys ja palkka hyvä. Ei ekstroverttiys tarkoita sitä, ettei voisi menestyä monenlaisissa tehtävissä, päinvastoin, tarvitaan monenlaisia ihmisiä, että kaikki hommat tulevat tehdyksi.
Totta kai ekstroverttejä tarvitaan. He ovat usein se liima joka pitää työporukan kasassa.
Mutta työnantaja näkee vain heidät. Osa ekstroverteistä on viihdytysupseereja, jotka eivät tee varsinaista tuottavaa työtä. Ne, jotka työn tekevät, ovat usein niitä hiljaisia jotka huomataan vasta kun he jäävät eläkkeelle, ja firma on kaatua.
Se vaatii aika tarkkaa silmää johtajilta tajuta kuka tuloksen tekee, ja harva johtaja siihen pystyy.
Mitä jos on sosiaalinen introvertti? Mä nimenomaan tykkään töissä saada sen päivän sosiaalisen kanssakäymisen täyteen työn lomassa. Minua ei huvita hakeutua koko ajan vapaa-ajalla muiden ihmisten seuraan, ajanhukkaa. En todellakaan tee työtä 100% tehokkuudella, koska haluan jättää energiaa vapaa-ajalle sillä minulla on työn ulkopuolella ihan oikea elämä. Teen työni kyllä hyvin, laatu ja tarkkuus on minulle tärkeää mutta sitä suuremmalla syyllä otan aikani sen tekemiseen. En aio enää ikinä uuvuttaa itseäni muiden takia.
Älkää alistuko siihen mitä työelämässä vaaditaan eli koko elämänne uhraamiseen työn, yrityksen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm! Kumma juttu, olen ektrovertti, mutta osaan olla myös hiljaa. It-alalla minäkin työskentelen, ja koodaamisessa päihitän suurimman osan kollegoistani.
Olen se joka on kiinnostunut työkavereistaan ja huomaan, jos jotakuta harmittaa tai hän ei ole oma itsensä. Osaan asettua erilaisiin rooleihin, myydä tiimin työtä asiakkaille, tsempata muita parempiin tuloksiin, luoda uskoa ja hyvää henkeä.
Sen lisäksi ratkon kiperiä ongelmia, osaamiseni on niin laaja, että voin paikata montaa ihmistä, mutta minun paikkaamiseen tarvitaan useampi kuin yksi.
Minä olen se lukion liki kympin tyttö, opiskelemenestys hyvä ja samoin työmenestys ja palkka hyvä. Ei ekstroverttiys tarkoita sitä, ettei voisi menestyä monenlaisissa tehtävissä, päinvastoin, tarvitaan monenlaisia ihmisiä, että kaikki hommat tulevat tehdyksi.
Oletko nyt luokitellut itse oikein ja oikeaan osoitteeseen? Ettet vain olisi ambivertti? Ainakin kuulostaa että sinussa on vahva introvertti puoli eli osaat mm. olla hiljaa ja keskittyä työhön. Ei kuulosta suupaltilta ekstrovertilta joka on se työpaikan tyypillisin aikasyöppö ja muiden työrauhan häiritsijä.
Suomessa ei taida olla sellaista tarpeeksi syvää, pimeää ja koleaa kellaria jonne kaikki ekstrovertit voisi sulkea.
T. Yritysjohtaja ja rekrytoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei taida olla sellaista tarpeeksi syvää, pimeää ja koleaa kellaria jonne kaikki ekstrovertit voisi sulkea.
T. Yritysjohtaja ja rekrytoija
MInusta kuoriutui ekstro- tai ambivertti uuden työpaikan myötä. Viime töissäni olin yksinäinen puurtaja ja sain sitten tyhmän mykän erakon maineen. Tosi kiva. Lopulta minua ei edes kuunneltu tai en saanut puheenvuoroja kokouksissa, vaikka sanottavaa olisi ollut.
Uudessa työpaikassa päätin että ainakin kaksi kertaa päivässä otan 5-10 minuutin tauon kollegoiden kanssa jutteluun ja verkostoitumiseen. Jo parissa kuukaudessa sain positiivisen maineen ja sosiaalisen tiimipelaajan leiman otsaani. Tästä lähtien töissäkin on luistanut ihan eri tavalla. Sisimmässäni kuitenkin tunnen aina piston että pitäisi olla puurtamassa Töitä eikä juttelemassa, mutta tosi usein noista kohtaamisista on ollut sitten aitoa hyötyä niihin oikeisiin projekteihin. Ja aina on ajan tasalla mitä toimistolla tapahtuu, uudet projektit, tapahtumat jne leviää puskaradiossa. Johtokin kysyy paljon herkemmin niihin mukaan kun on jo jollain tasolla kuullut uusista hankkeista ennen kuin ne on julkaistu virallisesti. En olisi osannut kuvitellakaan että työelämä voi olla näin antoisaa.
En osaa kyllä allekirjoittaa väitettä että työnantajat mielellään palkkaisivat hiljaisia hissukkaintroverttejä. Omasta kokemuksesta ekstrovertti saa jopa paljon paremmat avioinnit pienemmällä työmäärällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm! Kumma juttu, olen ektrovertti, mutta osaan olla myös hiljaa. It-alalla minäkin työskentelen, ja koodaamisessa päihitän suurimman osan kollegoistani.
Olen se joka on kiinnostunut työkavereistaan ja huomaan, jos jotakuta harmittaa tai hän ei ole oma itsensä. Osaan asettua erilaisiin rooleihin, myydä tiimin työtä asiakkaille, tsempata muita parempiin tuloksiin, luoda uskoa ja hyvää henkeä.
Sen lisäksi ratkon kiperiä ongelmia, osaamiseni on niin laaja, että voin paikata montaa ihmistä, mutta minun paikkaamiseen tarvitaan useampi kuin yksi.
Minä olen se lukion liki kympin tyttö, opiskelemenestys hyvä ja samoin työmenestys ja palkka hyvä. Ei ekstroverttiys tarkoita sitä, ettei voisi menestyä monenlaisissa tehtävissä, päinvastoin, tarvitaan monenlaisia ihmisiä, että kaikki hommat tulevat tehdyksi.
Oletko nyt luokitellut itse oikein ja oikeaan osoitteeseen? Ettet vain olisi ambivertti? Ainakin kuulostaa että sinussa on vahva introvertti puoli eli osaat mm. olla hiljaa ja keskittyä työhön. Ei kuulosta suupaltilta ekstrovertilta joka on se työpaikan tyypillisin aikasyöppö ja muiden työrauhan häiritsijä.
Meneeköhän sulla nyt sekasin adhd ja ekstrovertit. Ei ekstroverttiys meinaa etteikö osais olla hiljaa ja keskittyä.
Heti tunnustan että vaikka introvertti olenkin, en kyllä ole mikään hiljainen tunnollinen puurtaja.Minun toimenkuvaani kuuluu paljon erilaisten mahdollisuuksien visiointia, ja sellaiselle puurtaminen on myrkkyä kun pitäisi päästää ajatus vapaaksi ja myös ideointia kollegojen kanssa, ja se on aika sotkuista puuhaa.
Tuntemani ekstrovertit eivät ole myöskään mitään ihmehölöttäjiä, vaan työpaikan yhteishengen ylläpitäjiä (meillä on kaikenlaisia ongelmia, mutta yhden köyden vetämättömyys ei kuulu niihin), ehdottomasti parempia kissapaimenia kuin me introt (minä olen asiakeskeinen ihminen ja inhoan draamailua, mutta SE EI AUTA YHTÄÄN jos tyypit tarvitsevat sitä, ekstrovertit kollegat osaavat hoitaa asian ilman että sulka pölisee liikaa).
Hyvät suhteet tiimiläisten ja kollegoiden välillä ovat työnteon tehokkuuden kannalta ehdottoman välttämättömiä kun työtehtävät nivoutuvat toisiina monin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInusta kuoriutui ekstro- tai ambivertti uuden työpaikan myötä. Viime töissäni olin yksinäinen puurtaja ja sain sitten tyhmän mykän erakon maineen. Tosi kiva. Lopulta minua ei edes kuunneltu tai en saanut puheenvuoroja kokouksissa, vaikka sanottavaa olisi ollut.
Uudessa työpaikassa päätin että ainakin kaksi kertaa päivässä otan 5-10 minuutin tauon kollegoiden kanssa jutteluun ja verkostoitumiseen. Jo parissa kuukaudessa sain positiivisen maineen ja sosiaalisen tiimipelaajan leiman otsaani. Tästä lähtien töissäkin on luistanut ihan eri tavalla. Sisimmässäni kuitenkin tunnen aina piston että pitäisi olla puurtamassa Töitä eikä juttelemassa, mutta tosi usein noista kohtaamisista on ollut sitten aitoa hyötyä niihin oikeisiin projekteihin. Ja aina on ajan tasalla mitä toimistolla tapahtuu, uudet projektit, tapahtumat jne leviää puskaradiossa. Johtokin kysyy paljon herkemmin niihin mukaan kun on jo jollain tasolla kuullut uusista hankkeista ennen kuin ne on julkaistu virallisesti. En olisi osannut kuvitellakaan että työelämä voi olla näin antoisaa.
En osaa kyllä allekirjoittaa väitettä että työnantajat mielellään palkkaisivat hiljaisia hissukkaintroverttejä. Omasta kokemuksesta ekstrovertti saa jopa paljon paremmat avioinnit pienemmällä työmäärällä...
Tuosta saa vaikutelman, että teeskentelet ekstroverttiä, vaikka tunnet piston sydämessäsi. Oikeastiko olet sitä mieltä, että kaikkien pitäisi näytellä saadakseen pomojen huomion ja puheenvuoron kokouksissa? Aika rasittavaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Heti tunnustan että vaikka introvertti olenkin, en kyllä ole mikään hiljainen tunnollinen puurtaja.Minun toimenkuvaani kuuluu paljon erilaisten mahdollisuuksien visiointia, ja sellaiselle puurtaminen on myrkkyä kun pitäisi päästää ajatus vapaaksi ja myös ideointia kollegojen kanssa, ja se on aika sotkuista puuhaa.
Tuntemani ekstrovertit eivät ole myöskään mitään ihmehölöttäjiä, vaan työpaikan yhteishengen ylläpitäjiä (meillä on kaikenlaisia ongelmia, mutta yhden köyden vetämättömyys ei kuulu niihin), ehdottomasti parempia kissapaimenia kuin me introt (minä olen asiakeskeinen ihminen ja inhoan draamailua, mutta SE EI AUTA YHTÄÄN jos tyypit tarvitsevat sitä, ekstrovertit kollegat osaavat hoitaa asian ilman että sulka pölisee liikaa).
Hyvät suhteet tiimiläisten ja kollegoiden välillä ovat työnteon tehokkuuden kannalta ehdottoman välttämättömiä kun työtehtävät nivoutuvat toisiina monin tavoin.
No siitä juuri yhteishengen ylläpidosta ja seurustelusta työnantaja ei maksa palkkaa. Se on suurin ongelma. Ekstrovertit ylentää itsensä seurustelupääliköksi ja viihdyttäjäksi mikä ei kylläkään paranna työpaikam yhteishenkeä ja viihtyvyyttä vaan aivan päinvastoin häiritsee muiden työntekoa ja laskee yrityksen tehokkuutta. Ja se sitten näkyy erityisesti siitä että kun työntekijöiden työskentely ei ole tehokasta, suoraviivaista ja työoriemtpitunutta van sählätään ja tehdään kaikkea muuta kuin mistä maksetaan niin yrityksen tuottavuis ja voitto kääntyy jyrkästi laskuun. Työaikana kuuluisi tehdään vain töitä ei muuta, sosialisoida voi sitten työajan ulkopuolella esim baarissa. Tätä eivät monet edes tällä palstalla selvästikään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti tunnustan että vaikka introvertti olenkin, en kyllä ole mikään hiljainen tunnollinen puurtaja.Minun toimenkuvaani kuuluu paljon erilaisten mahdollisuuksien visiointia, ja sellaiselle puurtaminen on myrkkyä kun pitäisi päästää ajatus vapaaksi ja myös ideointia kollegojen kanssa, ja se on aika sotkuista puuhaa.
Tuntemani ekstrovertit eivät ole myöskään mitään ihmehölöttäjiä, vaan työpaikan yhteishengen ylläpitäjiä (meillä on kaikenlaisia ongelmia, mutta yhden köyden vetämättömyys ei kuulu niihin), ehdottomasti parempia kissapaimenia kuin me introt (minä olen asiakeskeinen ihminen ja inhoan draamailua, mutta SE EI AUTA YHTÄÄN jos tyypit tarvitsevat sitä, ekstrovertit kollegat osaavat hoitaa asian ilman että sulka pölisee liikaa).
Hyvät suhteet tiimiläisten ja kollegoiden välillä ovat työnteon tehokkuuden kannalta ehdottoman välttämättömiä kun työtehtävät nivoutuvat toisiina monin tavoin.
No siitä juuri yhteishengen ylläpidosta ja seurustelusta työnantaja ei maksa palkkaa. Se on suurin ongelma. Ekstrovertit ylentää itsensä seurustelupääliköksi ja viihdyttäjäksi mikä ei kylläkään paranna työpaikam yhteishenkeä ja viihtyvyyttä vaan aivan päinvastoin häiritsee muiden työntekoa ja laskee yrityksen tehokkuutta. Ja se sitten näkyy erityisesti siitä että kun työntekijöiden työskentely ei ole tehokasta, suoraviivaista ja työoriemtpitunutta van sählätään ja tehdään kaikkea muuta kuin mistä maksetaan niin yrityksen tuottavuis ja voitto kääntyy jyrkästi laskuun. Työaikana kuuluisi tehdään vain töitä ei muuta, sosialisoida voi sitten työajan ulkopuolella esim baarissa. Tätä eivät monet edes tällä palstalla selvästikään ymmärrä.
Töissä, joissa oikeasti asioita tehdään yhdessä, se, että ihmiset tulevat toimeen keskenään hyvin, luottavat toisiinsa ja osaavat arvostaa toistensa osaamista, lisää sitä tehokkuutta, ei vähennä. Sellaisen ryhmän synnyttäminen vaatii sitä kammoamaasi sosialiseerausta, meillä sen kyllä ymmärtävät pomotkin.
Hmmm! Kumma juttu, olen ektrovertti, mutta osaan olla myös hiljaa. It-alalla minäkin työskentelen, ja koodaamisessa päihitän suurimman osan kollegoistani.
Olen se joka on kiinnostunut työkavereistaan ja huomaan, jos jotakuta harmittaa tai hän ei ole oma itsensä. Osaan asettua erilaisiin rooleihin, myydä tiimin työtä asiakkaille, tsempata muita parempiin tuloksiin, luoda uskoa ja hyvää henkeä.
Sen lisäksi ratkon kiperiä ongelmia, osaamiseni on niin laaja, että voin paikata montaa ihmistä, mutta minun paikkaamiseen tarvitaan useampi kuin yksi.
Minä olen se lukion liki kympin tyttö, opiskelemenestys hyvä ja samoin työmenestys ja palkka hyvä. Ei ekstroverttiys tarkoita sitä, ettei voisi menestyä monenlaisissa tehtävissä, päinvastoin, tarvitaan monenlaisia ihmisiä, että kaikki hommat tulevat tehdyksi.