Yritykset eivät halua työntekijöiksi suupaltteja ekstroverttejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Työpaikat on nykyään niin kaoottisia ja hektisiä hässäköitä, että ilman jakuvaa selvittelyä ja selittelyä kellään ei ole aavistustakaan siitä mitä pitäisi tehdä.

En sano että se on hyvä (ei ole), mutta niin se valitettavasti on.

Siksi juuri on tärkeää että työntekijät ovat ahkeria ja tunnillisia, ottavat sen putkinäön päälle ja keskittyvät vain ja ainostaan siihen tehokkaaseen työntekoon. Se kaikki muu on ylimääräistä eikä kuulu työpaikalle. Ja juuri ne kaoottiset säheltäjät aiheuttaa yrityksille suuurinta vahinkoa ja aika tappiota.

Ongelma on, että yrityksissä ei enää ole kulttuuria jossa pystyttäisiin osoittamaan työtehtäviä tehokkaasti tehtäviksi. Maailma ja bisnes on jatkuvassa muutoksessa, firman prosessit ja käytännöt laahaavat aina perässä, ihmisiä potkitaan pellolle yhdestä ovesta, toisesta uusia sisään, kukaan ei tiedä mitään. Vähiten ne, joiden pitäisi jotain tehdä.

Vaikka ihminen on sosiaalinen niin ei se tarkoita samaa kuin ekstrovertti. Hiljainen ihminen ei välttämättä ole introvertti.

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usvametsä kirjoitti:

Varmaan jossain eri universumissa.

Haetaanhan johonkin pimeän ja yksinäisen kellarivaraston siivoukseenkin aurinkoista ja pitsakkaa ilopilleriä ja päivänsädettä.

Jos kirjoitat CV:seesi eträ olet avoin, sosiaalinen, puhelias ja tulet toimeen kaikkien kanssa niin ei sinua palkata. Ei sellaista työntekijää haluta kun ne pölisijät eivät osaa keskittyä tehokkaaseen työntekoon vaan tuhlaavat työaikaa puhumiseen ja häiritsevät muiden työntekijöiden työtä. On joko sopeuduttava ja muutettava itseään työpaikan tarpeita vastaavaksi tai sitten mietittävä että onko se työ ja ala välttämättä itselle se sopivin.

Riippuu työstä, onko ekstrovertit piirteet eduksi vai eivät. Voin kuvitella myyntityössä puheliaisuuden ja runsaan hymyilemisen enimmäkseen olevan eduksi. Tosin itse häivyn saman tien, jos puhetulva alkaa. Nykyisin monessa kaupassa onneksi uskotaan, kun sanoo katselevansa ensin rauhassa ja pyytävänsä apua, jos tarvitsee.

Myyjän jos kenen pitäisi osata kuunnella ja vielä täsmentää asiakkaan toiveita ja auttaa oikean tarvikkeen löytymisessä sekä myydä se asiakkaalle. Ei tarvi olla ekstrovertti. Ihan normaalilla kohteliaisuudella homma sujuu oikein hyvin.

Olen lakannut palkkaamasta voimakkaan ekstroverttejä. Suu käy ja näkyvät ja kuuluvat, mutta myyntiä ei vaan tule. Eikä ihme. Olen ollut näiden mukana asiakaskäynneillä, eivätkä kuuntele juuri sanaakaan mitä asiakas sanoo, eivätkä anna asiakkaalle tilaa puhua ja miettiä edes kahta sekuntia. Meillä on kolmetoista myyjää ja näistä parasta tulosta tekee juuri introvertit ja ambivertit. Ekstroverteilla kyllä juttu lentää palavereissa niin että näiden esimies saa vaikutelman että kaikki skulaa ja kauppaa on tulossa... Mut kun ei tule, eikä skulaa. Ennen luultiin että introvertti on ujo ja nynny tapettiin sulautuja. Ei pidä paikkaansa.

Meidän firmassa hyödynnetään ekstroverttejä heille sopivissa rooleissa. Esim verkostoitumisessa, social sellingissä, messuilla. Asiakaskäynneille laitetaan introt ja ambit,kuuntelemaan asiakasta ja poimimaan oikeasti kiinnostava (= ekstrovertin mielestä tylsä) tieto asiakkaalta. Ekstrovertit asiakaskäynneillä kun tuppaa lähinnä small talkkaamaan ja keskittymään siihen viihdyttämiseen. Paras asiakastyytyväisyyspalautekin on tullut aina introille ja ambeille. Ekstrovertit sopii seurapiiriperhosiksi, introt ja ambit neuvottelemaan ja analysoimaan kuivakkaita mutta olennaisia juttuja. Molemmille on paikkansa. Aika vanhanaikaista luulla, että myynti on suupaltin hommaa. Se on kuuntelutyötä, havainnointia, analyysia, ratkaisuhakua, läsnäoloa ja tilan antamista, ei viihdytystä.

Ekstroverttina tunnistan itseni näistä jutuista niin 😂

Mä rakastan small talkkia, viihdyttämistä, kepeyttä. Analyyttisyys ja syvät neuvottelut on kuolemantylsiä. En jaksaisi yhtään esim asiantuntijamyynnissä. Kierrän meidän firmassa just messulavoilla heittämässä läppää ja kertomassa tiiviisti meidän palveluista, ja solmimassa pintasuhteita eli verkostoitumassa. Myyntityö on tylsää rutiinia ja excelin / sähköpostin hakkaaminen sen pahin osuus. Unelmatyössäni vain ideoisin ja innostaisin. Hallinnolliset hommat teen aika lailla vasurilla 😂

Vierailija kirjoitti:

Mutta ongelmana on se, että ne ekstrovertit osaavat myydä itseään paremmin työhaastattelussa, jonka tekee joku rekry-yritys eikä se varsinainen työpaikka. Ja kun sinne rekry-yrityksiin pesiytyy juuri ne ekstrovertit niin he näkevät ne hiljaisemmat huonompina kuin itse ovat.

Ei pidä paikkaansa. T. Rekry-yrityksen rekrytoija, jolle kompetenssi ja potentiaali ratkaisee. Haastattelussa sisältö on tärkeämpää kuin suupalttius. Motivaatio ja into eivät ammattirekrytoijalle ole yhtä kuin karisma, vouhkaaminen ja tauoton hölötys.

Ps. Meillä myös myyjät on ambi- ja introvertteja. Ekstroverttejakin käväisee välillä.

Sosiaaliset taidot ei ole sama asia kuin sosiaalisuus. Introverteilla on useinkin paremmat sosiaaliset taidot, esim. kuuntelu on sosiaalisen älykkyyden osatekijä. Suulaus ja sanavalmius ei ole mikään merkki hyvistä sosiaalista taidoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Työpaikat on nykyään niin kaoottisia ja hektisiä hässäköitä, että ilman jakuvaa selvittelyä ja selittelyä kellään ei ole aavistustakaan siitä mitä pitäisi tehdä.

En sano että se on hyvä (ei ole), mutta niin se valitettavasti on.

Siksi juuri on tärkeää että työntekijät ovat ahkeria ja tunnillisia, ottavat sen putkinäön päälle ja keskittyvät vain ja ainostaan siihen tehokkaaseen työntekoon. Se kaikki muu on ylimääräistä eikä kuulu työpaikalle. Ja juuri ne kaoottiset säheltäjät aiheuttaa yrityksille suuurinta vahinkoa ja aika tappiota.

Ongelma on, että yrityksissä ei enää ole kulttuuria jossa pystyttäisiin osoittamaan työtehtäviä tehokkaasti tehtäviksi. Maailma ja bisnes on jatkuvassa muutoksessa, firman prosessit ja käytännöt laahaavat aina perässä, ihmisiä potkitaan pellolle yhdestä ovesta, toisesta uusia sisään, kukaan ei tiedä mitään. Vähiten ne, joiden pitäisi jotain tehdä.

Yritys on kuin kone. Joskus koneeseen tulee vika ja se alkaa yskiä. Silloin vialliset osat pitää vaihtaa uusiin ja kone toimii taas moitteettomasti. Työntekijät ovat samanlaisia. Jos työntekijät eivät pysty osoittamaan samanlaista tehokkuutta ja työhön keskittymistä kuin robotit niin se on tulos tai ulos. Tämä on sitä paljon puhuttua ja hypetettyä työkulttuurin muutista joka tulee halusimme tai emme. Se tulee silti, meistä ihmisistä välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot ei ole sama asia kuin sosiaalisuus. Introverteilla on useinkin paremmat sosiaaliset taidot, esim. kuuntelu on sosiaalisen älykkyyden osatekijä. Suulaus ja sanavalmius ei ole mikään merkki hyvistä sosiaalista taidoista.

Tämä! Introvertin työminä voi olla hyvinkin iloinen ja puhelias ja vapaa-ajalla on lähinnä omissa oloissaan. Sosiaalisesti kömpelömpi ekstrovertti voi olla töissä hiljainen hapannaama ja taas viettää vapaa-aikaa paljon ystävien seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usvametsä kirjoitti:

Varmaan jossain eri universumissa.

Haetaanhan johonkin pimeän ja yksinäisen kellarivaraston siivoukseenkin aurinkoista ja pitsakkaa ilopilleriä ja päivänsädettä.

Jos kirjoitat CV:seesi eträ olet avoin, sosiaalinen, puhelias ja tulet toimeen kaikkien kanssa niin ei sinua palkata. Ei sellaista työntekijää haluta kun ne pölisijät eivät osaa keskittyä tehokkaaseen työntekoon vaan tuhlaavat työaikaa puhumiseen ja häiritsevät muiden työntekijöiden työtä. On joko sopeuduttava ja muutettava itseään työpaikan tarpeita vastaavaksi tai sitten mietittävä että onko se työ ja ala välttämättä itselle se sopivin.

Riippuu työstä, onko ekstrovertit piirteet eduksi vai eivät. Voin kuvitella myyntityössä puheliaisuuden ja runsaan hymyilemisen enimmäkseen olevan eduksi. Tosin itse häivyn saman tien, jos puhetulva alkaa. Nykyisin monessa kaupassa onneksi uskotaan, kun sanoo katselevansa ensin rauhassa ja pyytävänsä apua, jos tarvitsee.

Myyjän jos kenen pitäisi osata kuunnella ja vielä täsmentää asiakkaan toiveita ja auttaa oikean tarvikkeen löytymisessä sekä myydä se asiakkaalle. Ei tarvi olla ekstrovertti. Ihan normaalilla kohteliaisuudella homma sujuu oikein hyvin.

Siis myyjän jos kenen pitäisi keskittyä vain siihe työntekoon eikä sosialisoida. Varsinkin Savossa tämä on ongelma kun myyjät ei tee työtä vaan pälättää tunti tolkulla kaiken maailman mummeleiden ja papperoiden kanssa vaikka jono seisoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Työpaikat on nykyään niin kaoottisia ja hektisiä hässäköitä, että ilman jakuvaa selvittelyä ja selittelyä kellään ei ole aavistustakaan siitä mitä pitäisi tehdä.

En sano että se on hyvä (ei ole), mutta niin se valitettavasti on.

Siksi juuri on tärkeää että työntekijät ovat ahkeria ja tunnillisia, ottavat sen putkinäön päälle ja keskittyvät vain ja ainostaan siihen tehokkaaseen työntekoon. Se kaikki muu on ylimääräistä eikä kuulu työpaikalle. Ja juuri ne kaoottiset säheltäjät aiheuttaa yrityksille suuurinta vahinkoa ja aika tappiota.

Huokaus. Ihmisiähän me olemme, emmekä koneita. Onko ihminen yritykselle vain tuotannontekijä? Kyllä meidän täytyy pitää huolta toisistamme työpaikalla. Ihminen on psykofyysis-sosiaalinen eläin, jonka valveillaoloajasta arkipäivisin suurin osa menee työhön, työmatkoihin. Jos sen ajan pitäisi olla putkinäkö päällä ja keskittyä vain työhön, niin kaikki eivät siihen kykene. Osan mielenterveyskin voi pettää. Työtoverit ovat ainakin minulle arjen suurin turvaverkko. Minulla on yksi ihminen, johon voin sataprosenttisesti luottaa, että hän auttaa minua jos minulla on hätä. Hän on pitkäaikainen työtoverini. Itse olen myös vienyt häntä ja hänen vanhempiaan sairaalaan tms ja käynyt katsomassa ja hoitanut lapsia kun elämä näytti hänelle, kuinka ihminen on biologinen, eikä esimerkiksi sähkömekaaninen.

Introverrti keskittyy vain ja ainoastaan työntekoon niin että introvertti tekee työnsä tehokkaasti ja kunnolla. Ei 8le turhaa säheltämistä ja juoksentelua. Ekstrovertin työaika sem sijaan kuluu puhumiseen, seurusteluun ja muiden viihdyttämiseen eikä työt edisty. Hommat jää tekemättä ja projektit seisoo. Jos ei itseään osaa muuttaa sellaiseksi että sopii persoonana ja henkilönä paremmin modernin nykyaikaisen työelänän ympäristöön ja vaatimuksiin niin sitten tietää että se oma paikka on sillan alla tai katuojassa ja sitte on turha valittaa että on vallinnut itse sellaisen tien eikä ole viitsinyt nähdä vaivaa itsensä muuttamiseen ihmisenä työpaikan eteen.

Outoa olettaa että introvertti on introverttiutensa vuoksi tehokas ja hyvä työntekijä, joka keskittyy töihinsä. Eiköhän siihen tehokkaaseen työn tekemiseen tarvitse osaamista ja motivaatiota, sekä itsekontollia. Vielä ehkä hyvä hahmottaa oleelliset tehtävät ja osata analysoida omia tekemisiään. Nämä kaikki voivat olla mahdottomia tai mahdollisia, sekä introvertille että ekstrovertille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Työpaikat on nykyään niin kaoottisia ja hektisiä hässäköitä, että ilman jakuvaa selvittelyä ja selittelyä kellään ei ole aavistustakaan siitä mitä pitäisi tehdä.

En sano että se on hyvä (ei ole), mutta niin se valitettavasti on.

Siksi juuri on tärkeää että työntekijät ovat ahkeria ja tunnillisia, ottavat sen putkinäön päälle ja keskittyvät vain ja ainostaan siihen tehokkaaseen työntekoon. Se kaikki muu on ylimääräistä eikä kuulu työpaikalle. Ja juuri ne kaoottiset säheltäjät aiheuttaa yrityksille suuurinta vahinkoa ja aika tappiota.

Huokaus. Ihmisiähän me olemme, emmekä koneita. Onko ihminen yritykselle vain tuotannontekijä? Kyllä meidän täytyy pitää huolta toisistamme työpaikalla. Ihminen on psykofyysis-sosiaalinen eläin, jonka valveillaoloajasta arkipäivisin suurin osa menee työhön, työmatkoihin. Jos sen ajan pitäisi olla putkinäkö päällä ja keskittyä vain työhön, niin kaikki eivät siihen kykene. Osan mielenterveyskin voi pettää. Työtoverit ovat ainakin minulle arjen suurin turvaverkko. Minulla on yksi ihminen, johon voin sataprosenttisesti luottaa, että hän auttaa minua jos minulla on hätä. Hän on pitkäaikainen työtoverini. Itse olen myös vienyt häntä ja hänen vanhempiaan sairaalaan tms ja käynyt katsomassa ja hoitanut lapsia kun elämä näytti hänelle, kuinka ihminen on biologinen, eikä esimerkiksi sähkömekaaninen.

Kuten evoluutiossa on sopeuduttava ja kehityttävä. Jos ei sopeudu niin ei myöskään pärjää ja luonnon valinta karsii automaattisesti pois. Itseään on miutettava ja kehitettävä jos haluaa pärjätä nykyisessä kilpailussaan. Mutta jos ei välitä eikä näe pätkääkään vaivaa sen eteen että sopii ihmisenä ja persoonana paremmin nykyisen työelämän tarpeisiin ja vaatimuksiin niin turha sitten on valittaa kun ei saa töitä ja toimeentuloa.

Ja lisäksi -- työnanataja maksaa palkkaa vain ainoastaan tehokkaasta työnteosta. Ei mistään muusta. Ei puhumisesta, ei säheltämistä, ei juoksentelusta, ei kahvikupposesta, eikä vessatauoista. Vain pelkästään tehdystä työstä ja sillä on merkitystä. Yritysten tuottavuutta, kasvua ja tehokkuutta seurataan Suomessa silmä kovana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Työpaikat on nykyään niin kaoottisia ja hektisiä hässäköitä, että ilman jakuvaa selvittelyä ja selittelyä kellään ei ole aavistustakaan siitä mitä pitäisi tehdä.

En sano että se on hyvä (ei ole), mutta niin se valitettavasti on.

Siksi juuri on tärkeää että työntekijät ovat ahkeria ja tunnillisia, ottavat sen putkinäön päälle ja keskittyvät vain ja ainostaan siihen tehokkaaseen työntekoon. Se kaikki muu on ylimääräistä eikä kuulu työpaikalle. Ja juuri ne kaoottiset säheltäjät aiheuttaa yrityksille suuurinta vahinkoa ja aika tappiota.

Huokaus. Ihmisiähän me olemme, emmekä koneita. Onko ihminen yritykselle vain tuotannontekijä? Kyllä meidän täytyy pitää huolta toisistamme työpaikalla. Ihminen on psykofyysis-sosiaalinen eläin, jonka valveillaoloajasta arkipäivisin suurin osa menee työhön, työmatkoihin. Jos sen ajan pitäisi olla putkinäkö päällä ja keskittyä vain työhön, niin kaikki eivät siihen kykene. Osan mielenterveyskin voi pettää. Työtoverit ovat ainakin minulle arjen suurin turvaverkko. Minulla on yksi ihminen, johon voin sataprosenttisesti luottaa, että hän auttaa minua jos minulla on hätä. Hän on pitkäaikainen työtoverini. Itse olen myös vienyt häntä ja hänen vanhempiaan sairaalaan tms ja käynyt katsomassa ja hoitanut lapsia kun elämä näytti hänelle, kuinka ihminen on biologinen, eikä esimerkiksi sähkömekaaninen.

Niitä juuri. Postmodernin ajan haittapuoli. Työntekijät nähdään vain tuotanto koneen osina ja tämän koneen tulee toimia mpitteetta ja tehokkaasti jotta se pärjää robotisaatiota vastaan. Samaan aikaan vain tuottavuudella ja rahalla on väliä. Työntekijän hyöty nähdään vain siinä paljonko tämän tehokkuus tuottaa yritykselle voittoja ja tulosta. Raha. Ja rahan vuoksi työntekijä ollaan valmiita polttamaan loppuun asti sillä jonosta saa hajonneen koneenosan tilalle nopeasti uuden joka taas jaksaa puurtaa putkinäkö päällä työn parissa. Meistä kukaan ei halunnut tätä, mutta me saimme sen silti sillä kehitys ja edistyminen johti tähän tilanteeseen.

Ehkä 200 vuoden päästä ollaan siinä tilanteessa, että vain työpanos merkitsee.

Siihen asti arvostetaan niitä jotka ovat esillä, puhuvat, varastavat muiden ideat, kulkevat paikasta toiseen lörpöttelemässä, osallistuvat kaikkiin juhliin ja tapahtumiin, ja joille tärkeintä maailmassa on olla suosittu.

Vierailija kirjoitti:

Ekstroverttina tunnistan itseni näistä jutuista niin 😂

Mä rakastan small talkkia, viihdyttämistä, kepeyttä. Analyyttisyys ja syvät neuvottelut on kuolemantylsiä. En jaksaisi yhtään esim asiantuntijamyynnissä. Kierrän meidän firmassa just messulavoilla heittämässä läppää ja kertomassa tiiviisti meidän palveluista, ja solmimassa pintasuhteita eli verkostoitumassa. Myyntityö on tylsää rutiinia ja excelin / sähköpostin hakkaaminen sen pahin osuus. Unelmatyössäni vain ideoisin ja innostaisin. Hallinnolliset hommat teen aika lailla vasurilla 😂

Minä olen kanssa pälättäjä ja vahvin ominaisuuteni on sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot, tarkoittaa myös että osaan kanssa kuunnella ihmisiä vaikka puhun ja sosialisoin paljon. Minulle on monta kertaa sanottu päin naamaan että smaltalkkaajat eivät ole tehokkaista työntekijöitä sillä tuhlaavat kallista työaikaa puhumiseen ja häiritsevät sillä liikaa muiden työrauhaa. Kuulema hiljaisuus on merkki työtehokkuudesta, tunnollisuudesta ja siitä että tosissan keskittyy vain ja ainoastaan työhön eikä mihinkään turhaan joka ei edistä työtä ja työtehokkuuta. Olen hypersosiaalinen, mutta sen takia on jäänyt myös moni työpaukka saamatta vaikka ovat ilmoittaneet että hakevat sosiaalista ja puheliasta työntekijää.

Ekstrovertit tuovat vaan itseään esille ja pitävät mainospuhetta itsestään. Jos joku työpaikka on auki tai pitempi sijaisuus firmassa, työntävät kenkänsä oven väliin ja hakevat pomosta kaverin. Mitä mahdollisuuksia siinä on muilla hakijoilla vaikka olisi miten loistavat paperit. Jos pomo on samaa maata, niin vaikka kirkuu, että jos sitä kaveria xx ei valita, niin sitten ei valita ketään.

Riippuu keneltä kysytään. Ekstrovertteja on suosittu paljon introverttien ja hiljaisten puurtajien kustannuksella. Sitten ihmetellään ja keksitään tekosyitä, kun tulokset laskee.