Lue keskustelun säännöt.
Mistä löydätte aikuisiällä kavereita?
11.06.2013 |
En nyt tartte välttämättä mitään sydänystävää, jolle purkaa kaikki asiat, vaan riittäisi, kun olisi joskus lenkkeily- tai kahviseuraa. Käyn kansalaisopiston kursseilla ja kuntosalilla. Näistä ei sellaisia löydy ja kuntosalilla nyt harvemmin kenenkään kanssa mitään ihmeellistä puhutaankaan. Mutta vaikeus on siinä, että miten ihmisten kanssa voisi sen verran tutustua, että pyytäisi tai uskaltaisi pyytää kahville tai lenkille. Mulla tuo kuntosali vie kyllä aika paljon aikaa. Opiskelin jatkotutkinnon pari vuotta sitten, enkä ystävystynyt niin paljoa sielläkään kenenkään kanssa, vaikka jotkut muut ystävystyivät keskenään. Miksen voi olla samanlainen kuin äitini, joka löysi aina vaan uusia tuttavia, viisikymppisenäkin?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 05:59"]
Kun joku keksii, niin kertokaa mullekin. Duunikavereista ehkä? Mulla vaan tuppaa menemään aina niin, että pari kertaa käydään jossain ja sitten lopahtaa kaverisuhde. Oonkohan mä jotenkin tyhmä?
[/quote]
Mulla ei onnistu. Mulla on duunikavereina vain muutama mies, jotka ovat vieläpä huomattavasti nuorempia. Mieluummin naisseuraa, joskaan heidän kohdalla iällä ei ole niin suurta väliä, kunhan jotain yhteistä löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottelet varmaan kotona jos joku sattuis tulee kysyy leikkii.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:21"]
Odottelet varmaan kotona jos joku sattuis tulee kysyy leikkii.
[/quote]
Huokaus. Oletko harkinnut joskus lukevasi muutakin kuin otsikon ennen kommentointia?
Mä oon saanut kavereita työpaikalta,vauva muskariasta,naapurista jamiehen siskoista.
Jos opiskelit pari vuotta etkä saanut sinä aikana yhtään ystävää, vika on silloin sinussa.
suosittelen avoimenpaa otetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkennetaan vielä, että kun ei ole enää pieniä lapsia. Lasten kautta tuli paljonkin tutustuttua ihmisiin ja käytyä erilaisissa kerhoissa yms. Havahduin, kun vaihdoin paikkakuntaa ja työssä on kavereina vain miehiä, että naispuolisia kavereita puuttuu elämästä. Olen koettanut katsella jotain yhdistystoimintaa, mutta löytämistäni kaikki perustuu johonkin sellaiseen, mikä ei itseä kosketa, sairauksiin tai enemmän nuorten juttuja.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:35"]
Jos opiskelit pari vuotta etkä saanut sinä aikana yhtään ystävää, vika on silloin sinussa.
suosittelen avoimenpaa otetta
[/quote]
Ei siinä montaa naista toki ollutkaan ja suurin osa oli aika paljon nuorempia, miesvaltainen kun alani on. Omassa ryhmässä yksi n. ikäiseni nainen ja me kyllä ystävystyimme opiskelun aikana, mutta asumme 700 km päässä toisistamme nykyään, joten emme paljon kahvittele nykyään. Kumpikin muutti työn perässä muualle ja vastakkaisiin suuntiin. Minulla on paljon ystäviä, jotka asuvat kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:38"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:35"]
Jos opiskelit pari vuotta etkä saanut sinä aikana yhtään ystävää, vika on silloin sinussa.
suosittelen avoimenpaa otetta
[/quote]
Ei siinä montaa naista toki ollutkaan ja suurin osa oli aika paljon nuorempia, miesvaltainen kun alani on. Omassa ryhmässä yksi n. ikäiseni nainen ja me kyllä ystävystyimme opiskelun aikana, mutta asumme 700 km päässä toisistamme nykyään, joten emme paljon kahvittele nykyään. Kumpikin muutti työn perässä muualle ja vastakkaisiin suuntiin. Minulla on paljon ystäviä, jotka asuvat kaukana.
[/quote]
Tarkennus: siis tossa opiskelussa varmaan oli kyse iästä, vaikka itse olen ennakkoluuloton eri ikäisiä kohtaan. Tosiaan opiskeluaikana olimme tuon ikäiseni naisen kanssa kavereita, mutta nykyään joulukortti ja vaihdetaan muutaman kerran vuodessa kuulumisia -tuttuja. En siis kaipaa sydänystävää, vaan kahvittelu- ja lenkkeilyseuraa, mielellään ihmisistä, jotka eivät aina olisi muille ilkeitä ja pitäisi pääasiallisena puheenaiheenaan juoruta aina muista jotain pahaa.
Tutustun hyvin pitkälti kaverien kavereihin, kun niihin tulee ohimennen törmättyä aina niin usein. Tosin, olen muutenkin nopea verkostoitumaan ja sosiaalista elämää riittäisi ihan liiaksikin. Ainoa paikkakunta, jossa en ikinä vahingossa ystävystynyt kenenkään kanssa oli Tampere.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:57"]
Tutustun hyvin pitkälti kaverien kavereihin, kun niihin tulee ohimennen törmättyä aina niin usein. Tosin, olen muutenkin nopea verkostoitumaan ja sosiaalista elämää riittäisi ihan liiaksikin. Ainoa paikkakunta, jossa en ikinä vahingossa ystävystynyt kenenkään kanssa oli Tampere.
[/quote]
Mulla taas päinvastoin, kun opiskelin Tampereella, sieltä löytyi nopeasti neljän hengen ydinporukka, johon kuuluin. Meilläkin on kaikilla tiet vieneet eri suuntiin. Ap.
Jos ei löydy sopivaa harrastusta, mene jonnekin kurssille tms (siis vaikka työhösi liittyvään koulutukseen). Kun menee itseä kiinnostavalle kurssille, yllättäen siellä onkin samanhenkisiä ihmisiä.
Kesällä on kaikenlaisia harrastusleirejä. Jos olisin lapseton, menisin varmasti sellaiselle aikuisten taideleirille, jossa maalataan ja tehdään muuta taidetta.
n41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muutin aikuisiällä paikkakunnalla, josta tunsin yhden ihmisen (joka muutti aika pian pois). Muutin sivukylälle ja oon tutustunut kyläläisiin. Oon mukana kyläyhdistyksen toiminnassa, sieltä kautta on tullut sosiaalista verkostoa, vaikka en varsinaisesti olekaan yhdistyksessä toimivien ihmisten kanssa tekemisissä. Olen saanut kylältä kavereita, joiden kanssa harrastetaan yhdessä. Käyn myös joissain kylällä toimivissa harrastuksissa ja esim. maamiesseuran naisten tilaisuuksissa.
Seuratoiminta on semmoinen, jonka kautta kannattaa yrittää. Kiinnoistaisko esim. MLL? Samoin jotkut sosiaalisemmat harrastukset, mutta mitähän ne vois olla? Itse oon saanut tuttuja hevosharrastuksen kautta.
Et ole ap yksin ongelmasi kanssa, monet aikuiset ovat vailla kaveria. Aikuisiällä on vaikeampi tutustua, kun ihmiset ovat vakiintuneet, heillä on vähän vapaa-aikaa ja siitä vietetään suuri osa kotona.
Marttoja varmaan löytyy kaikilta paikkakunnilta, eikä se ymmärtääkseni nykyään ole pelkkää hilloamista ja muuta vakavaa, vaan ihan iloistakin yhdessäoloa. Jos taas olet laulunaisia, kuorot yleensä tarvitsevat uusia jäseniä melkein kaikkialla. Kirjastoista taas voi löytyä lukupiirejä, joiden bonuksena on se, että ajatusten vaihto liikkuu pikkuisen syvällisemmällä tasolla (silloin tällöin) joten näkee nopeammin kuka vaikuttaa oikeasti kiinnostavalta. Jos ei ole vesipeto jo valmiiksi, voi vaikka osallistua uintitekniikkakursseille, uimapuvussa kun ihmiset ovat herkempiä kuin vaatteet päällä. Mutta jos ei mikään muu tunnu auttavan, niin sitten lapsi urheiluseuraan niin kummasti alkaa vanhemmallekin löytyä porukoissa roolia, Kotiseutuyhdistyksiä kannattaa ehkä vältää jollei se puissa asuva kädellinen, josta polveutuu, ole sattunut asumaan paikkaseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa se on, tiedän kokemuksesta. Itselleni lapset ovat tuoneet kavereita - pieniä kun ei voi päästää keskenään leikkimään niin siellä hiekkalaatikon reunalla ja muskareissa yms. sitä tutustuu. Itse olen myös huono tutustumaan uusiin ihmisiin, joten se on ollut minulla esim. muskariin mennessä oikein tavoitteena ja olen tietoisesti yrittänyt sitten tehdä niiden muiden äitien kanssa ensin tikusta asiaa ja vähitellen rohkaistunut kysymään, että nähtäiskö vaikka leikkipuistossa.
Harrastukset ovat toinen. Yritä vain siellä kuntosalilla vaikka pukuhuoneessa tehdä tikusta asiaa jonkun kanssa (esim. kehut jotain vaatetta ja kysyt mistä hän sen osti tms. ja toivot että keskustelu lähtisi siitä luontevasti eteenpäin.) Ja sitten parin tällaisen "törmäämisen" jälkeen toteat, että olet itse menossa kahville/olisi kiva mennä terassille rankan treenin jälkeen ja kysäiset ohmiennen, että lähtisikö hän seuraksi. Joskus nappaa, toisinaan ei. Vähän niin kuin treffeille pyytäisi.
Naapureista? Toki niihin tutustuu helpommin pikkulapsivaiheessa, mutta kyllä voi tutustua muutenkin. Monissa taloyhtiöissä on myös lenkkiporukoita tai jos on taloyhtiön sauna, niin voi olla lenkkisauna.
Jos asut omakotitalossa tai vastaavassa, niin voisitko pitää ihan kutsut, joille pyydät lähimpiä naapureita. Voi pitää matalan kynnyksen juttuna, kerrot vaikka että raparperisato on niin runsas, että teit peltikaupalla piirakkaa, haluaisivatko tulla maistelemaan tms?
yhdistys- ja taidetoiminta. Olen aktiivisesti osallistunut paikkakunnallani järjestettävään yhteisötaide-toimintaan. Sitä kautta olen tutustunut useisiin taiteesta kiinnostuneisiin ihmisiin. Taide-yhditystoiminnassa olen myös. Järjestämme paikkakunnallamme taidetapahtumia. Yhdessä tekeminen jonkun lopputuloksen saavuttamiseksi hitsaa kyllä ihmisiä yhteen, ja olenkin tullut läheiseksi näiden ihmisten kanssa.
Toinen väylä on kavereiden kaverit. Kysy siskoltasi tai kaveriltasi, voisitko joskus tulla heidän kavereiden kanssa yhdessä jonnekkin. Tehkää vaikka kesäinen pyöräretki yhdessä.
Olen saanut ystäviä lähinnä lasten luokkakavereiden ja harrastuskavereiden vanhemmista. Lasten treenien, pelien lämmittelyn ja turnausten taukojen aikana käydään muutaman muun äidin kanssa yhdessä lenkillä. Juhannuksen vietämme lasten kautta tutuksi tulleen perheen kanssa yhdessä samassa paikassa, tosin eri katon alla.
Hyviä ideoita on tullut kiitos. Osa on poissuljettu, kun lapset ovat jo isoja ja harrastavat itsenäisesti sekä nuo kuorojutut ja siskoja ei ole. Olen itse yrittänyt järjestää yhdistystoimintaa paikkakunnallani omaan hiukan erikoiseen harrastukseen liittyen, mutta kukaan ei ole ilmoittautunut kiinnostuneeksi ja tietosuojan vuoksi ei nykyään saa pääkallopaikalta osoitteita antaa, että lähettäisi jotain kirjeitä. Mutta koetan katsella noista jotain. Martat voisi olla hyvä idea, vaikka olen joissain asioissa ihan tumpelo, olen ainakin hyvä leipomaan.
Meillä ei ole yhteissaunaa taloyhtiössä, joka on pieni. Sen lisäksi asunto on tilapäinen. Minulla on ongelmana ujous ja kun en halua tunkeilla, pitäisi vain uskaltaa. Kansalaisopiston kurssilla kyllä kävimme loppuvaiheessa yhdessä katsomassa yhden esityksen ja kysyin, että haluaisiko joku tulla sitä ennen kahville, muttta yhtä lukuunottamatta kukaan ei halunnut - kaikilla tuntui olevan jotain kiireitä. Mutta sitten se yksikin sairastui, joten siihen se jäi. Ihmiset tuntuvat olevan nykyään niin kiireisiä - taitaa siitä olla asia eniten kiinni.
Kun joku keksii, niin kertokaa mullekin. Duunikavereista ehkä? Mulla vaan tuppaa menemään aina niin, että pari kertaa käydään jossain ja sitten lopahtaa kaverisuhde. Oonkohan mä jotenkin tyhmä?