en tajua teitä, joilla ei ole ruokaa??

Vierailija:

Vai muutatko vedenviiniks ja niin edelleen.

Varmaan ärsyttää monia saamattomia sossunlypsäjäreppanoita.

ja siten mahdollisuutta hamstrata? Ja läheskään kaikilla ei ole pakastinta (ei kuulu perusvuokra-asunnon varustuksiin eikä ole varaa ostaa sitä).



Jos elää ns. kädestä suuhun niin siinä on paha ostella ylimääräistä.



Näin oletan. Kokemusta minulla ei ole. Minun ei ole koskaan tarvinnut laskea rahoja ruokakaupassa tai missään muuallakaan. Osaan vain kuvitella sen tilanteen. Viime viikolla arviointivirheestä johtuen käyttötililläni oli vain 10 euroa. Vaikka pakastin oli täynnä tavaraa ja tiesin pystyväni siirtämään toiselta tililtäni rahaa käyttötilille heti seuraavana arkipäivänä, oli tilanne ahdistava. Viikonlopun ruokaostokset tekemättä ja todella jouduin laskemaan, riittääkö rahat maitoon, juustoon, leipään + muihin. Siinä vaiheessa ei kauheasti hyödytä, että pakastimessa on sisäfilettä ja muuta.

Puhumattakaan siitä, että hyvin monille tuo on arkipäivää joka päivä - itse " kärsin" siitä vain viikolopun yli.

kiitos miehen hyvien tulojen, mutta muistan kyllä millaista oli kituuttaa pienillä tuloilla ja suurilla opintolainoilla. Silloin ei onneksi ollut vielä lapsia joten ei ollut huolta kuin omasta vatsasta.



Sitä vaan ihmettelen tässäkin keskustelussa että mitä ihmettä te valitatte jos köyhillä on netti tai kännykkä?! Ne nyt ovat ensiarvoisen tärkeitä asioiden hoidossa ja työnsaannissa, vai miten te kuvittelette että kukaan työnantaja viitsii ottaa kirjeitse yhteyttä työnhakijaan? Kyllä ne ennemmin soittavat sellaiselle jonka saavat helposti kiinni.



Jaksamista kaikille rahavaikeuksissa painiskeleville.

Kumma killeri työhaastattelussa on pyytää, että saa pitää vapaata päivällä toisinaan käydäkseen säännöllisesti terapiassa ja ainakin minua jo katsoessa työnantajat kysyy onko mulla mielenterveysongelma samoin käy oppilaitosten haastatteluissa. Ainoa oikea 10 tuntia viikossa kestävän siivoustyön sain sillä perusteella juuri, että olen " hullu" . Minä olen asennoitunut niin, että ehkä minusta ei ole vapaille työmarkkinoille, mutta jos työmarkkinatuella ja ylläpitokorvauksella sitten tekisi töitä lopunikääni.

Miehelläni on useampi ammatti, mutta vaatii työltä mahdottomia, eli haluaa mukavan työympäristön, koska kärsii sosiaalisista pelkotiloista, työllä ei niin väliä, kunhan kukaan ei kiusaa. Hänelle on määrätty tukihenkilö. Nyt onnistui suhteilla hankkia hommia, mutta sai senkin työpaikan vain siksi, että on palkkatuettu ja hän on oikeutettu 90% tukeen. Työnantajalle hän tulee maksamaan kaikkine kuluineen siis 3.77e tunnissa ja kumpikin on tyytyväisiä.

Mitä siis yritän sanoa on, että kaikille se ei ole niin helppoa. Miten tehdä mitään jos kukaan ei halua sinun tekevän mitään ? Mitä jos on juuri se jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä? Olishan sitä ihanaa olla tavis, mutta miten ?

24

Vierailija:

´Minä itse en ole mikään kultalusikka suussa syntynyt tyttönen. Lapsuudenkodista en saanut perinnöksi muuta kuin päähänpinttymän, että kaikkea on tehtävä, ja sillä pärjäät, mitä teet. Heikkous tuossa ajattelumallissa on suorittamiseen perustuva itsetunto, mutta hyvä juttu sitten se, että ikinä ei ole ollut ongelmia rahan kanssa eikä lasten tarvi siitä kärsiä. Ja itsetunto-ongelmatkin ovat oienneet ajan myötä.

Uusia työntekijöitä rekrytoineista yrityksistä 55 prosenttia oli palkannut myös heikossa työmarkkina-asemassa olevia työnhakijoita. Fyysisesti vammaisen, kehitysvammaisen tai mielenterveyskuntoutujan oli kuitenkin palkannut vain 2¿4 prosenttia yrityksistä. Ammattikoulutusta vailla olevat nuoret olivat suurin yksittäinen työllistetty ryhmä: lähes puolet yrityksistä eli 44 prosenttia oli palkannut uuden työntekijän tästä ryhmästä. Pitkäaikaistyöttömiä oli palkannut 22 prosenttia ja maahanmuuttajia 18 prosenttia yrityksistä.



Yli puolet yrityksistä arvioi, että mielenterveyskuntoutujan työllistäminen vaikuttaa yrityskuvaan tai työyhteisöön kielteisesti. Vain 4¿15 prosenttia työnantajista katsoi heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisen vaikuttavan yrityskuvaan tai työyhteisöön myönteisesti. Myönteisimmin vammaisen tai vajaakuntoisen työntekijän työllistämiseen suhtautuivat kaupan alan yritykset.



Työnantajien arviot myönteisempiä kokemusten myötä



Kun yrityksellä oli kokemusta heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisestä, olivat arviot työntekijän työssä suoriutumisesta, erityisjärjestelyjen tarpeesta ja työkyvystä myönteisempiä. Työnantajien mielestä ohjausta, tukea ja neuvontaa työllistämiseen liittyvissä asioissa ei ole kuitenkaan riittävästä tarjolla. Työnantajat arvioivat heikossa työmarkkina-asemassa olevien työnhakijoiden muun muassa tarvitsevan tavallista enemmän aikaa työtehtävien tekemiseen. Tämä koettiin yhdeksi suurimmista ongelmista heidän työllistämisessään.



Kehittämisehdotuksista työnantajat kannattivat eniten työsopimukseen tehtäviä joustoja ja taloudellista kannustamista sekä työvoimapalvelujen kehittämistä. Työnantajat arvioivat, että he työllistäisivät todennäköisemmin heikossa työmarkkina-asemassa olevia, jos työkokeiluja ja työharjoitteluja sekä mahdollisuuksia räätälöidä työllistämistukea lisättäisiin. Työnantajat arvioivat, että työsopimuksen joustoista työllistämistä lisäisi eniten yksilöperusteisen irtisanomissuojan alentaminen sekä mahdollisuus solmia määräaikainen työsopimus ilman perusteltua syytä.

Älkää nyt hyvät ihmiset menkö sanomaan työhönottohaastattelussa tai oppilaitoksen haastattelussa, että tarvitsette välillä vapaata terapiaa varten.



Vapaata pyydetään vasta sitten, kun työpaikka on jo saatu ja työnteko aloitettu. Ja työnantajat tuntien on parasta sanoa, että menee fysikaaliseen terapiaan/hampaiden oikomishoitoon jne, eikä puhua mitään psyykkisistä ongelmista. Tai sitten voi yrittää hoitaa terapiat vapaa-ajalla tai ruokatunnilla.

Kyllä työyhteisön täytyy tietää, että kohtauksen tullen osaavat suhtautua oikein. Mikään ei ole hirveämpää kun on oma kohtaus ja muut menee hysteeriseksi siitä. Pahimmassa tapauksessa sellaiset ihmiset vain pahentaa sitä. Työpäivän loppu menisi sitten rauhoittavista tokkurassa tai poissaolona. Olisipa sitten mukavaa mennä seuraavana päivänä töihin...

helppo sanoo kun ei ole köyhyyttä nähnytkään...!!

Ne ajat, kun tilit oli 0 pari vk ennen tili/opintotukipäivää. Kaksi lastakin silloin oli, mutta ei meillä ruoka koskaan loppunut kun ostin aina jotain -50% lihoja ym pakasteeseen kun sellasia tuli vastaan alkukuussa kun rahaa vielä siellä tilillä oli. Loppukuu syötiin sitten niitä.

Vierailija:

Leipä on mýös varmaa. Siis, mars töihin. Peruselintason päälle rakentuu se kaikki muu kiva.

mutta entä jos ei saa töitä? voihan sitä olla vaikka kuinka hyvin koulutettu, mutta jos ei kukaan palkkaa töihin, niin minkäs teet? tai kuten meillä, koulutuksesta huolimatta palkka huono. Ja työpaikat sekä minulla että miehellä yli 60km päässä - saadaan valita maksetaanko 300¿/kk työmatkoja vaiko asutaan lähempänä töitä ja maksetaan korkeampaa vuokraa. Kun ei lähempää saa töitä.

Siitä jo näkee etukäteen, milloin on kassakriisi odotettavissa. Tähän tarvii ruutupaperin ja lyijykynän.



Jos tulot näyttää jo paperilla pienemmiltä kuin menot, on menoja vain karsittava turhemmasta päästä



tai



keksittävä keino suurentaa tuloja.



Säästöön pitää saada joka kuukausi jotakin, ehdottomasti, jotta selviää, jos jotain todella kauheaa sattuu.



Edullisia ruokia ovat vaikkapa marjat, omenat syksyllä, kalaa saa järvestä, perunat,kaali, juurikasvit, makkara.



Kannattaa hankkia kunnon arkkupakastin. Käsittämätöntä, miten lapsiperhe voi tulla toimeen ilman sellaista. Menee varmasti tärkeydessä television edelle.



Porkkanaraasten, perunat ja makkarakastike on terveellinen lämmin ruoka, jolla kyllä elää. Pitää opetella maustamaan soosit ja sopat hyviksi.



Talouden saaminen tasapainoon vie kuukausia tai vuosia, mutta pitkäjänteisen tiukkapipoisesti se kyllä onnistuu.



Ja perheen raha-asioista pitää aina vastata pihimmän puoliskon, vaikka siitä sanomista tuleekin. Se on kumminkin pitkän päälle kaikkien parhaaksi.



t. nim. kassapää

Paskaduunillakin voi perheensä elättää.

Tarjoaisimme hänelle suht kevyttä ja helppoa, normaalia kotisiivousta. Eipä vaan jaksa kiinnostaa työttömiä, vaikka olisivat olleet jo kuukausia tai jopa vuosia työttöminä. Työkkäri pakottaa joitakin heistä meille haastatteluun, mutta onpa kiva palkata kotiinsa töihin ihmistä, joka jo haastattelussa huokailee raskaasti, että eipä häntä oikein innosta, ei ole oikein autoa, jolla kulkea, on vähän siivousaineallergioita ja selkäkipua, oikeasti on ihan muun alan ihminen.



Perhanan loiseläjät, enpä muuta sano. Itse olen ennen nykyistä työtäni tehnyt ihan mitä tahansa, mitä sattui vastaan tulemaan. Olen ollut sairaala-apulainen (= todellinen paskaduuni), maatalouslomittaja (sama juttu, mutta eläinpaskaa, joten " kivempaa" ), uimahallin siivooja, toimistosiivooja, ikkunanpesijä, elintarviketehtaan pakkaaja, kehitysvammaisten perhekodin hoitajasijainen... Työtä on aina löytynyt, ja elämä on järjestetty sitten sen mukaan, paljoko on saanut palkkaa käteen.



Asia erikseen on tietysti, jos ihmisellä on pahoja mielenterveysongelmia. Heikommista tai heikossa tilanteessa olevista tulee yhteiskunnan pitää huolta. Eikö näin sitten ole?

niinpä sitten olen tehnyt kanssa kaikkea mahdollista, mm. ollut tutkimushaastattelijana ja hoitanut lapsia. ei ne maisterin paperit ole menoa haitanneet.



onneksi nyt taas löytyi omankin alan hommia vaikka melkein sadan kilsan päästä.



asumme onneksi maalla, joten on marjat ja perunat omasta takaa, anoppi leipoo meille kototekoista leipää ja pakastin on täynnä hirvenlihaa ja lähijärvestä ongittua kalaa.



mutta toisinaan, kun tilanne huonompi, sitä vaan mennään näillä vamuusvarastoilla. Silloin on mukava hakea lapsille kellarista kotitekoista mehua ja laarista perunoita lihakeittoon.

Jahas, kyllä ne meilläkin ovat olleet välillä kaapit aivan tyhjät (mutta onneksi kesällä saa omasta pihasta mm. herkullista voikukkasalaattia ja marjoja ; ))).



Mutta on asioita, joita ei voi yksinkertaisesti lakkauttaa. Esim. just tietyt puhelimet, netti.. Meillä ainakin kaikki kilpailutetaan ja hyvin aktiivisesti. Koko ajan katsellaan niitä edullisimpia nettisopimuksia, puhelinliittymiä, sähkösopimuksia..tuotteita.. ihan kaikki! Ja mistäs katsot ja saat halvimmalla sekä nopeinten tarjoukset?! No, netistä tietysti! Nuo netti kulut kiinteille liittymille pystyy saamaan niin edullisiksi, että pelkästään tarjousten, virastokäyntien, LASKUJEN MAKSUJEN (aivan, edullisempaa meillä ainakin netissä kuin muuten) ja muiden vuoksi kannattaa pitää siitä kiinni. Muutella tosiaan vaan tarjoajaa, sopimusta, laskea välillä nopeutta.. etc.



Ja kyllä niitä yllätysmenoja tulee, vaikka kuinka pihtaa. Erityisesti just terveydenhoitokuluissa! Eipä meidän kunnassa ainakaan toistaiseksi ole aikuisilla menemistä hakemaan hoitoa rahatta (niin, se sairastodistus käytännössä sinne ansiotyöhönkin maksaa: tietysti matkakulut, meni sitten millä vehkeellä vaan - ellei sitten katkenneelle koivella/melkein tajukankaalla kilometrien päähän kykene terveysasemalle pyöräilemään tai kävelemään ja tietystä määrästä käyntejä vuodessa jokainen yli 18v. joutuu maksamaan vuodessa..). Ja kaiken ikäisille ne lääkkeet, laastarit ja muut maksavat ellei sitten onnistu niin vakavasti sairastumaan, että " pääsee" erityiskorvattavien luokkaan, mutta silloin kyllä niiitä muita kuluja ja huolia/kärsimystä tulee rutkasti..)



Ja onhan niitä muitakin yllätyskuluja! Puut kaatuvat niskaan, kotona jotain elintärkeää leviää.. Kyllä aika komea hopealusikka suussa on pitänyt syntyä, jos ei ole aikuisikään (tai sitä jo pidempään elettyä) mennessä niihin joutunut tutustumaan!



Ettätämmöstä! Koittakee köyhät ja vähemmänkin köyhät pärjätä!

Meillä ei ainakaan syödä juustoa, koska se on liian kallista, (joskus tosin anoppi innostuu ostamaan lahjaksi, vau!) lauantaimakkaraa joskus leivänpäällä (sekin useimmiten viimeistä eräpäivää -50% hinnan alennuksella hankittu). Levitettä siinä leivällä yleensä on - joskus tosin käynyt niin köykäisesti, ettei edes sitäkään).



Minäpä menenkin tässä massun muristessa herkuttelemaan jo kahdesti pakastettuja -60% hinnanalennuksella kaupan oman ketjun tuottamaa viimeistä eräpäivää taannoin olleita verilettuja. Enpä ainakaan pääse lihomaan ; ) ja hemoglobiinikin pysyy hyvänä!



Kohta pitää päästä hamstraamaan pakkaseen taas kaupasta tavaraa alennuskoreista, mutta ensin NETIN kautta tarkistamaan, onko tilillä mitään millä hamstrata..