Lue keskustelun säännöt.
Miten tulette toimeen ilman omaa aikaa?
10.06.2013 |
Eikö teitä pienten lasten vanhempia häiritse se, että omaa aikaa on niin vähän, jopa vain muutamia tunteja kuukaudessa? (Omalla ajalla tarkoitan sellaista vapaa-aikaa, joka ei kulu töihin, kotitöihin tai lasten kanssa olemiseen ja jolloin voi tehdä, mitä haluaa.) Miten selviätte? Oletteko järjestäneet asiat itsellenne sopiviksi?
Minulle on aivan käsittämätön ajatus, että joutuisin haaveilemaan yksin lenkille lähtemisestä tai kampaajalla käynnistä. Tarvitsen pelkkään hiljaiseen yksin oloon pari tuntia päivässä ja vähintään saman verran aktiiviseen harrastamiseen. Olen täysin uupunut, jos joudun esimerkiksi kyläilyviikonlopun olemaan kokonaan muiden seurassa ja ohjatussa ohjelmassa. Oma aika on minulle elämän tärkeimpiä asioita, enkä luopuisi siitä mistään hinnasta. Ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla, mutta että koko viikko vain pomon, lapsen ja miehen tarpeista huolehtimiseen...
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:35"]
Ihan mielenkiinnosta, mitä sä ap sitten kuvittelet että se lasten kanssa vietetty aika on? Kyllä siinä ehtii tehdä muutakin kuin vain siivota ja laittaa ruokaa, eli ns. omia juttujaan. Pieninä muksut nukkuvat puolet päivästä, hieman isompina leikkivät aika kiltisti siinä jaloissa aivan itse. Eivät he mitään jatkuvaa viihdytystä tarvitse. Aika nopeasti siihen tottuu, että siinä vieressä on joku pieni mukeltamassa ja saa itse tehdä siinä vieressä jotain muuta. Okei, jos se jotain muuta ihan ehdottomasti on tyyliin koskenlasku tai kännääminen, niin on pieni ongelma. Mut melkein kaikki muu onnistuu siinä lasten juostessa jaloissa.
Kuten joku tuossa jo viisaasti vastasikin, niin myös mies huolehtii lasten tarpeista. Saan käydä kahvilla, kampaajalla tai lenkillä juuri niin usein kuin haluankin. Lisäksi olen aika yksityinen ihminen, en kaipaa varsinaisesti muiden ihmisten seuraa ja koen myös tarvetta olla rauhassa. Siitä huolimatta en ole ikinä kokenut lapsiani rasitteeksi joilta minun sitä rauhaa pitäisi saada. Ihminen kasvaa, kehittyy ja huomaamattaan sopeutuu tilanteeseen. Omiin lapsiinsa kasvaa hämmästyttävällä tavalla kiinni. Lisäksi ne lapset myös mukautuvat aika hienosti omaan äitiinsä ja ympäristöönsä, eli pikku hiljaa siinä muodostuu rutiineita, joissa kaikkien on hyvä olla.
No joo. Kaikkien elämäntilanteet ovat erilaiset. Meillä molemmat lapset ovat aina nukkuneet hyvin, ovat olleet hämmästyttävän terveitä, ovat luonteeltaan todella iloisia, reippaita ja mukautuvia. Lisäksi mieheni on ihan hulluna lapsiimme. Olen aamuvirkku, joten saan sitä omaa aikaa joka ikinen aamu vähintään tunnin ennen kuin lapset heräävät, siinä ehtii fiiliksen mukaan käydä lenkillä tai lukea lehteä ja juoda kahvia kaikessa rauhassa.
Eli alkuperäiseen kysymyksen vastatakseni, en mä tulisikaan toimeen ilman yhtään omaa aikaa. Mut mulla on vähän sellainen kutina, että ap:n kuva pikkulapsiarjesta ei olekaan ihan realistinen...sinäkö se olet se häirikkö joka lyöt lyttyyn ja käsität kaiken väärin täällä?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tarpeista? Minä huolehdin omista ja lasteni tarpeista, mieheni huolehtii tasavertaisesti myös lasten tarpeista, ja omistaan. Omaa aikaa saan silloin kun haluan, viikonloppuja myös. Ja koska tiedän että saan omaa aikaa aina, ei sille ole suurta tarvetta juuri nyt.
10 vuodessa on aika hyvin tottunut. Ainoa oma-aika mulla on iltaisin ja silloinkin pitäisi hoitaa miestä eli harrastaa seksiä. Sen olen kuitenkin lopettanut, pakko sitä omaa aikaa jostain on repiä.
Ajattelen että tämä on vaan tällänen vaihe elämässä. Lapset on pieniä ja on ihanaa olla heidän kanssa, vaikka olenkin käytännössä melkein yh. Isä siis on mutta tekee paljon reissuhommia nyt :) Tilanteet muuttuu joten ei haittaa vaikka sitä omaa aikaa ei ole. En oo jumppaankaan päässyt nyt pariin kuukauteen tai lenkille, kampaajalla kävin reilu kuukausi sitten. Pitäiskin varata kampaaja, mummo tulee siksi aikaa lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:05"]
Ja koska tiedän että saan omaa aikaa aina, ei sille ole suurta tarvetta juuri nyt.
[/quote]
En ymmärrä, miten mahdollisuus saada omaa aikaa vähentää oman ajan tarvetta. Vähän niin kuin sanoisi, että mahdollisuus nukkua kunnon yöunet tarkoittaa, ettei tarvitse nukkua kunnon yöunia juuri nyt. Voitko avata tätä vähän? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vähän pakko,kun olen 4 lapsen yh.eikä tukiverkostoa nimeksikään.
Ihan kusta ja paskaa oli se aika kun ei ollut omaa aikaa. Meillä lapsilla ikäeroa reilut 1,5 v.
Nyt kun lapset ovat 6- ja 8-vuotiaat, omaa aikaa on todella mukavasti ja sitä todellakin osaa arvostaa. Leikkivät tosi mukavasti ja ovat hienosti tiimiytyneet, eli nyt kerätään hedelmät siitä pienestä ikäerosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otin omaa aikaa urheiluun aamuisin, kun perhe vielä nukkui. onneks lapsilla on myös isä, joka asuu samassa huushollissa. se oma aika täytyy vaan ottaa, ei sitä anneta.
Minulle aloittajan kuvaama oma aika on täysin välttämätöntä, ja olen myös miettinyt, kuinka selviytyisin ilman sitä. Oma aika ei ole minulle pelkästään sellainen asia, jota haluan ja josta nautin, vaan ehdoton välttämättömyys. Jo pikkutyttönä minun oli ehdottomasti saatava olla yksin riittävästi, ja ahdistuin valtavasti, jos en päässyt omaan rauhaani tarpeeksi usein. Käyn vuodessa ehkä kaksi kertaa kyläilemässä yön yli, koska jatkuva seurassa oleminen uuvuttaa minua niin hirvittävästi. Rakas ja ihana kummityttöni, josta pidän todella paljon, oli kerran luonani yökylässä, ja silloin jouduin pyytämään äitini apuun, jotta sain olla hetken yksin.
Tarve on uskoakseni samaa sukua, kuin ihmisen normaali tarve sosiaaliselle kanssakäymiselle. Monella alkaa päässä viheltää jo parissa päivässä, jos joutuu erämökille ilman yhteyksiä ulkomaailmaan, siis ilman yhtään kontaktia missään muodossa keneenkään. Minulla se vaan menee toiseen suuntaan.
Kaipaisin myös kokemuksia vanhemmilta, joilla on tämä sama tarve, ja miten he ovat pärjänneet ihan käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkin, mä saan kyllä omaa aikaa useamman kerran viikossa harrastuksiin. Lisäksi sitä on sen jälkeen, kun lapsi nukahtaa. Meillä ei ole lastenhoitoapua jatkuvasti, mutta silloin tällöin voidaan tehdä miehen kanssa kahdestaankin jotain.
Ennen lasta mulle oli oma aika ihan hirveän tärkeää, pelkäsin lapsen saamisessa juuri sitä, että tulen hulluksi, kun pitää olla lapsen kanssa koko ajan. Lapsen saatuani huomasin, että sen lapsen kanssahan on tosi kiva olla, useimmiten se ei ole ollenkaan rasittavaa.
Me ollaan miehen kanssa oltu lapsena sellaisia yksikseen puuhastelijoita (meillä molemmilla oli kyllä kavereita ja sisaruksiakin), ja onneksi lapsi on perinyt tämän meiltä vanhemmilta. Hän viihtyy pitkiä aikoja omissa leikeissään. Silloinkin voi ottaa sitä omaa aikaa, vaikka lapsi onkin läsnä.
Mitä se oma aika kenellekin sitten tarkoittaa?
Itse nautin ihan vaikka siitä että pääsen shoppaileman yksin. Lapsillani on myös isä, aviomieheni, joka hoitaa lapsia kuten isän kuuluukin (käsittämätön ettei kaikilla näin ole). Jos haluan lenkille, voin lähteä lenkille. Jos haluan nukkua päikkärit, mene nukkumaan. Joskus jos kaipaan hiljaisuutta, otan sen oman ajan menemällä makkariin yksin lukemaan/ katsomaan tv: tä.
Kolmen lapsen äitinä olen tosin aika tottunut meteliin ja siihen että joku on koko ajan läsnä. Eri kokoonpanoilla tekeminen on myös rentouttuvaa, voin ottaa esim. yhden lapsista lenkille mukaan muiden jäädessä kotiin.
Itse olen tehnyt lapset siitä lähtökohdasta, että haluan perheen jonka kanssa olla. En osaa ajatella että elämäni on vain muiden tarpeista huolehtimista sillä se ei ole niin.
Jos ap tosiaan on ihminen joka kaipaa noin paljon yksityistä aikaa niin ehkä sinusta ei ole äidiksi. Kannatta harkita tarkkaa ennen kuin alat lasta hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta, mitä sä ap sitten kuvittelet että se lasten kanssa vietetty aika on? Kyllä siinä ehtii tehdä muutakin kuin vain siivota ja laittaa ruokaa, eli ns. omia juttujaan. Pieninä muksut nukkuvat puolet päivästä, hieman isompina leikkivät aika kiltisti siinä jaloissa aivan itse. Eivät he mitään jatkuvaa viihdytystä tarvitse. Aika nopeasti siihen tottuu, että siinä vieressä on joku pieni mukeltamassa ja saa itse tehdä siinä vieressä jotain muuta. Okei, jos se jotain muuta ihan ehdottomasti on tyyliin koskenlasku tai kännääminen, niin on pieni ongelma. Mut melkein kaikki muu onnistuu siinä lasten juostessa jaloissa.
Kuten joku tuossa jo viisaasti vastasikin, niin myös mies huolehtii lasten tarpeista. Saan käydä kahvilla, kampaajalla tai lenkillä juuri niin usein kuin haluankin. Lisäksi olen aika yksityinen ihminen, en kaipaa varsinaisesti muiden ihmisten seuraa ja koen myös tarvetta olla rauhassa. Siitä huolimatta en ole ikinä kokenut lapsiani rasitteeksi joilta minun sitä rauhaa pitäisi saada. Ihminen kasvaa, kehittyy ja huomaamattaan sopeutuu tilanteeseen. Omiin lapsiinsa kasvaa hämmästyttävällä tavalla kiinni. Lisäksi ne lapset myös mukautuvat aika hienosti omaan äitiinsä ja ympäristöönsä, eli pikku hiljaa siinä muodostuu rutiineita, joissa kaikkien on hyvä olla.
No joo. Kaikkien elämäntilanteet ovat erilaiset. Meillä molemmat lapset ovat aina nukkuneet hyvin, ovat olleet hämmästyttävän terveitä, ovat luonteeltaan todella iloisia, reippaita ja mukautuvia. Lisäksi mieheni on ihan hulluna lapsiimme. Olen aamuvirkku, joten saan sitä omaa aikaa joka ikinen aamu vähintään tunnin ennen kuin lapset heräävät, siinä ehtii fiiliksen mukaan käydä lenkillä tai lukea lehteä ja juoda kahvia kaikessa rauhassa.
Eli alkuperäiseen kysymyksen vastatakseni, en mä tulisikaan toimeen ilman yhtään omaa aikaa. Mut mulla on vähän sellainen kutina, että ap:n kuva pikkulapsiarjesta ei olekaan ihan realistinen...
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:35"]
Eli alkuperäiseen kysymyksen vastatakseni, en mä tulisikaan toimeen ilman yhtään omaa aikaa. Mut mulla on vähän sellainen kutina, että ap:n kuva pikkulapsiarjesta ei olekaan ihan realistinen...
[/quote]
Eihän se voi oikein ollakaan, kun ei ole sitä kokeillut. Eikä toisten lasten hoitamista voi oikein verrata omaan lapseen, musta ainakaan niistä ei voi puhua edes samana päivänä. Mä oon tosi paljon hoitanut kummipoikaani, ja se oli musta aina jotenkin vaivalloista, toisin kuin oman lapsen hoitaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin tuota on jaksanut ja nyt kun ovat jo 10v ja 11v niin omaakin aikaa on yllin kyllin. Aikansa kutakin. Kolmatakin tässä ollaan mietitty ja tultu siihen tulokseen että ei enää, juuri sen vuoksi kun elämä alkaa olla tosi helppoa
Hmm. Ehkä kaikilla ihmisillä ei sitten ole samanlaista tarvetta omaan aikaan kuin minulla on. Aika ihmeellisiltä nuo jutut kyllä kuulostavat. -ap
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:55"]
Hmm. Ehkä kaikilla ihmisillä ei sitten ole samanlaista tarvetta omaan aikaan kuin minulla on. Aika ihmeellisiltä nuo jutut kyllä kuulostavat. -ap
[/quote]
Voisitko vähän eritellä?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:55"]
Hmm. Ehkä kaikilla ihmisillä ei sitten ole samanlaista tarvetta omaan aikaan kuin minulla on. Aika ihmeellisiltä nuo jutut kyllä kuulostavat. -ap
[/quote]
Sä et ole tajunnut, että omien lasten kanssa sitä aikaa normaali ihminen haluaakin viettää. Ja kun perheessä on kaksi aikuista niin hyvinkin saa sitä omaa aikaa kun toinen ottaa muksut ja antaa sitä aikaa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:58"]
Sä et ole tajunnut, että omien lasten kanssa sitä aikaa normaali ihminen haluaakin viettää.
[/quote]
Ei tässä ole mitään vaikeasti tajuttavaa. Siinä sen sijaan tuntuu olevan, ettei kaikkien ihmisten tarve omaan aikaan ole samanlainen. Vaihtelua on siinä, kuinka paljon omaa aikaa tarvitsee ja kuinka vakavat seuraukset on sillä, että omaa aikaa ei saa. Jotkut tarvitsevat paljon omaa aikaa mutta voivat sietää tilannetta, jossa se on monen vuoden ajan kortilla. Toiset tarvitsevat välttämättä omaa aikaa joka päivä, mutta lyhytkin hetki riittää lataamaan akut. Ja kolmansien elämänlaatu kärsii ison kolauksen, jos omaa aikaa ei ole säännöllisesti ja runsaasti.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:58"]
Sä et ole tajunnut, että omien lasten kanssa sitä aikaa normaali ihminen haluaakin viettää.
[/quote]
Ei tässä ole mitään vaikeasti tajuttavaa. Siinä sen sijaan tuntuu olevan, ettei kaikkien ihmisten tarve omaan aikaan ole samanlainen. Vaihtelua on siinä, kuinka paljon omaa aikaa tarvitsee ja kuinka vakavat seuraukset on sillä, että omaa aikaa ei saa. Jotkut tarvitsevat paljon omaa aikaa mutta voivat sietää tilannetta, jossa se on monen vuoden ajan kortilla. Toiset tarvitsevat välttämättä omaa aikaa joka päivä, mutta lyhytkin hetki riittää lataamaan akut. Ja kolmansien elämänlaatu kärsii ison kolauksen, jos omaa aikaa ei ole säännöllisesti ja runsaasti.
[/quote]
No sittenhän sitä omaa aikaa pitää vaan ottaa. Jos perheessä on 2 aikuista niin mikä on ongelma? Vai tarkoitetaanko sillä omalla ajalla että pitää päästä puoleksi vuodeksi Intiaan etsimään itseään joka vuosi?
yhdellä sanalla: huonosti