Lue keskustelun säännöt.
Miten tulette toimeen ilman omaa aikaa?
10.06.2013 |
Eikö teitä pienten lasten vanhempia häiritse se, että omaa aikaa on niin vähän, jopa vain muutamia tunteja kuukaudessa? (Omalla ajalla tarkoitan sellaista vapaa-aikaa, joka ei kulu töihin, kotitöihin tai lasten kanssa olemiseen ja jolloin voi tehdä, mitä haluaa.) Miten selviätte? Oletteko järjestäneet asiat itsellenne sopiviksi?
Minulle on aivan käsittämätön ajatus, että joutuisin haaveilemaan yksin lenkille lähtemisestä tai kampaajalla käynnistä. Tarvitsen pelkkään hiljaiseen yksin oloon pari tuntia päivässä ja vähintään saman verran aktiiviseen harrastamiseen. Olen täysin uupunut, jos joudun esimerkiksi kyläilyviikonlopun olemaan kokonaan muiden seurassa ja ohjatussa ohjelmassa. Oma aika on minulle elämän tärkeimpiä asioita, enkä luopuisi siitä mistään hinnasta. Ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla, mutta että koko viikko vain pomon, lapsen ja miehen tarpeista huolehtimiseen...
Kommentit (33)
Todella hyvä, jos perheessä on sellainen tilanne, että omaa aikaa on mahdollista ottaa. Omista tarpeista huolehtiminen on jokaisen oikeus ja velvollisuus. Kaikissa perheissä asia ei kuitenkaan ole niin ruusuisesti, ja juuri tällaisissa tilanteissa kestämisestä olen kiinnostunut. Jos vastaus aloitusviestiin on "Minulla on yllin kyllin omaa aikaa, en tiedä mistä puhut" niin se on toki hieno juttu. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:14"]
En ole tuon kirjoittanut, mutta itse ajattelisin asian niin, että jos vaikka asuu maaseudulla ja on auto käytössä ja tietää pääsevänsä "ihmisten ilmoille" niin halutessaan, on jotenkin helpompi myös hyväksyä ajatus ettei siellä koko ajan ole.
[/quote]
Okei joo, hiffaan tämän. Tuo on varmasti ihan totta. Mietin kyllä, onko kyseessä sitten todella enää mikään tarve, jos sen laiminlyönti ei mitenkään vaikuta omaan hyvinvointiin. Oma aika on mulle syömiseen ja nukkumiseen verrattava asia. Ilman sitä minusta tulee ensin kärttyinen ja v-mäinen ja sitten ahdistunut ja onneton. Veikkaan, että erittäin ekstrovertille tyypille totaalinen eristäminen tuntuisi yhtä pahalta. -ap
Kuka sanoo ettei meillä olisi omaa aikaa? Miksi kuvittelet joutuvasi neljän seinän sisälle kun saat lapsia? Eikö tuollaiset asiat pidä keskustella ja sopia miehen kanssa jo ennen lasten tekoa?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:36"]
Kuka sanoo ettei meillä olisi omaa aikaa? Miksi kuvittelet joutuvasi neljän seinän sisälle kun saat lapsia? Eikö tuollaiset asiat pidä keskustella ja sopia miehen kanssa jo ennen lasten tekoa?
[/quote]
Hah, hah. Sovipa siinä jotain sellaista, mikä on vaikeaa edes kuvitella etukäteen.
Ei siinä välttämättä edes neljän seinän sisälle joudu, mutta kuten hiljan HS:ssa kirjoitettiin, pienen lapsen vanhempaan on kiinnitetty taksamittari, joka raksuttaa koko sen ajan kun olet erossa lapsistasi. Jollekin olet aina tilivelvollinen.
Taksamittari hiljeni siinä vaiheessa kun nuorempikin oli n. 4-5 vuotias ja alkoivat juosta omilla menoillaan.
Ja meillä oli todellakin mies tietoinen siitä, että tarvitsen omaa aikaa ja kaikki hommat oli jaettu ja pohjustettu mahdollisimman tasan lähtien vanhempainvapaiden käytöstä. Minä vaan meistä kahdesta olen se suuritarpeisempi, vaikka onhan se nyt Ihan Kauheaa ja rappiollista että sellainen voi nainen olla.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:36"]
Kuka sanoo ettei meillä olisi omaa aikaa? Miksi kuvittelet joutuvasi neljän seinän sisälle kun saat lapsia? Eikö tuollaiset asiat pidä keskustella ja sopia miehen kanssa jo ennen lasten tekoa?
[/quote]
Hah, hah. Sovipa siinä jotain sellaista, mikä on vaikeaa edes kuvitella etukäteen.
Ei siinä välttämättä edes neljän seinän sisälle joudu, mutta kuten hiljan HS:ssa kirjoitettiin, pienen lapsen vanhempaan on kiinnitetty taksamittari, joka raksuttaa koko sen ajan kun olet erossa lapsistasi. Jollekin olet aina tilivelvollinen.
Taksamittari hiljeni siinä vaiheessa kun nuorempikin oli n. 4-5 vuotias ja alkoivat juosta omilla menoillaan.
Ja meillä oli todellakin mies tietoinen siitä, että tarvitsen omaa aikaa ja kaikki hommat oli jaettu ja pohjustettu mahdollisimman tasan lähtien vanhempainvapaiden käytöstä. Minä vaan meistä kahdesta olen se suuritarpeisempi, vaikka onhan se nyt Ihan Kauheaa ja rappiollista että sellainen voi nainen olla.
[/quote]
Ei mulla kyllä ollut mitään taksamittaria. Minusta on ihan normaalia että lapset voivat olla isänsä kanssa kun minä käyn kampaajalla, kaupassa tai salilla tai kaverin luona kahvilla. Hmm, ehkä mä sitten olen tässä se outo, minusta kun tuo on ihan normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kaipaa sitä ns. omaa aikaa. Olen totaaliyh ja nautin suunnattomasti lasteni kanssa olemisesta, ihan tästä normaalista elämisestä. Mun se oma aika siis on melkein olematonta, se on silloin kun lapset nukkuu. Silloin voin vaikka uppoutua johonkin kirjaan. En mä kaipaa mitään muuta. Mitä mä tekisin? Lasten kanssa voi tehdä ihan kaikkea mitä haluan, voi mennä shoppailemaan, kaupungille muuten vaan kävelemään, museoihin, ravintoloihin, retkille, matkoille jne...
Ihan kuin oma perhe olisi joku rangaistus.
Itsekin rasitun jos on liikaa sosiaalista elämää tai hoidan vaikka toisen lapsia. Oma perhe on aivan eri asia, en rasitu mm. mieheni seurasta samalla tavalla kuin muista ihmisistä. Sama pätee lapsiin, omien kanssa on kiva olla eikä heidän hoito rasita samoin kuin vieraiden lasten hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:58"]
Sä et ole tajunnut, että omien lasten kanssa sitä aikaa normaali ihminen haluaakin viettää. Ja kun perheessä on kaksi aikuista niin hyvinkin saa sitä omaa aikaa kun toinen ottaa muksut ja antaa sitä aikaa.
[/quote]
Aika törkeä kommentti minusta. Eivät kaikki halua samoja asioita eivätkä esimerkiksi äitiyttä. Ei se ole mikään itseisarvo. Samalla periaatteellahan homot ovat epänormaaleja - ja onhan se nähty historiassa, mihin tällainen ajattelu ja erilaisuuden pelko johtaa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:58"]
Sä et ole tajunnut, että omien lasten kanssa sitä aikaa normaali ihminen haluaakin viettää. Ja kun perheessä on kaksi aikuista niin hyvinkin saa sitä omaa aikaa kun toinen ottaa muksut ja antaa sitä aikaa.
[/quote]
Aika törkeä kommentti minusta. Eivät kaikki halua samoja asioita eivätkä esimerkiksi äitiyttä. Ei se ole mikään itseisarvo. Samalla periaatteellahan homot ovat epänormaaleja - ja onhan se nähty historiassa, mihin tällainen ajattelu ja erilaisuuden pelko johtaa.
[/quote]
Jos ei halua äitiyttä niin sehän on oma asiansa. Mä tarkoitin kommentillani sellaista joka on halunnut ne lapset ja silloin normaali ihminen haluaa niiden kanssa viettää aikaakin. En puhunut veloista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 11:44"]
Taksamittari hiljeni siinä vaiheessa kun nuorempikin oli n. 4-5 vuotias ja alkoivat juosta omilla menoillaan.
[/quote]
Kenen 4-5v lapsi juoksee omia menojaan? Toivottavasti ei kenenkään.
Täällä ap:n etsimä ihminen!
Olen ennen ollut erittäin paljon omaa aikaa tarvitseva nyt pienen pojan yh eikä lasta katso kun mummi kerran kuussa ja joskus sekin jää välistä.. kyllä kärsin tästä mutta ainut mikä auttaa on ajatus siitä ettei tämä ole lopullista. Lapsi on myös niin rakas etten silti ikinä harkitsisi mitään pois antoa tai vastaavaa.
Välillä ahdistaa niin että itkettää mutta minkäs teet, kestettävä on ja kyllä olen ylpeä itsestäni sitten kun poika on isompi ja olen selvinnyt tästä vaiheesta yli enkä ottanut huonoa miestä "tueksi" saatika lapsen huonoa isää takaisin nurkkiini.
Kyllä tässä vihan tunteitakin kokee niitä ihmisiä kohtaan jotka eivät välitä, äidin hyvinvointihan on suoraan verrannollinen lapsen hyvinvointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 12:07"]
Jos ei halua äitiyttä niin sehän on oma asiansa. Mä tarkoitin kommentillani sellaista joka on halunnut ne lapset ja silloin normaali ihminen haluaa niiden kanssa viettää aikaakin. En puhunut veloista tms.
[/quote]
Okei, no sitten ymmärrän, tuosta olen myös samaa mieltä. Oma ratkaisuhan se lasten hankkiminen on ollut, joten siitä on tosiaan ihan turha valittaa jollei omaa aikaa sitten "yllättäen" olekaan.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 10:05"]
Ja koska tiedän että saan omaa aikaa aina, ei sille ole suurta tarvetta juuri nyt.
[/quote]
En ymmärrä, miten mahdollisuus saada omaa aikaa vähentää oman ajan tarvetta. Vähän niin kuin sanoisi, että mahdollisuus nukkua kunnon yöunet tarkoittaa, ettei tarvitse nukkua kunnon yöunia juuri nyt. Voitko avata tätä vähän? -ap
[/quote]
En ole tuon kirjoittanut, mutta itse ajattelisin asian niin, että jos vaikka asuu maaseudulla ja on auto käytössä ja tietää pääsevänsä "ihmisten ilmoille" niin halutessaan, on jotenkin helpompi myös hyväksyä ajatus ettei siellä koko ajan ole. Toisin sanoen se henkinen vapaus, että olisi mahdollista tehdä asioita x, y, z, voi jopa vähentää niiden tekemisen tarvetta jos ei juuri nyt tunnu siltä. Jos niihin ei olisi edes mahdollisuutta, voisi ahdistaa enemmän kun kokisi jäävänsä jostain paitsi.
Olen lapseton ja pelkään itsekin oman ajan menetystä, mutta aktiivista siskoani seuratessa olen tajunnut, että hänen menonsa vähenivät siksi että hän nyt vain viettää mieluummin aikaa lapsensa kanssa kuin 5x viikossa ohjatuissa jumpissa kuten ennen lapsia. Se ei tarkoita ettei hän pääse "minnekään", hän vain valitsee viettää aikaansa mieluummin perheen parissa. Mikä on ihan ok!