Millainen suhde teillä on miehenne siskoihin?
..siis te, joiden miehillä on siskoja. Itse en ole sukujuhlien ulkopuolella missään tekemisissä. En vain ole samalla aaltopituudella missään asiassa.
Kommentit (17)
Outo kysymys. Ihan mukava ihminenhän se on, näemme ehkä kerran kuussa. On helppo olla hyvissä väleissä, kun ei ole mitään, mistä voisi riidellä. En osaa edes kuvitella, mikä voisi olla sellainen tilanne, joka saisi suhteemme tulehtumaan. Mitkä asiat muita ihmisiä sitten hiertävät näissä suhteissa?
Tulipahan vain mieleen, kun näin nyt kevään juhlissa yhden siskon, jota en ole nähnyt muutamaan vuoteen. Ei olla missään riidoissa, mutta ei vain olla missään tekemisissäkään.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 17:42"]
Miehen sisko on minulle kuin oma sisko. Emme ehkä tapaa kovin usein (ehkä 1x/kk), mutta voimme jutella toisillemme kaikki asiat. Mekään ei ehkä olla ihan samalla aaltopituudella eikä kovin samanlaisia ihmisiä, ikäeroakin on, mutta hyvin erilaistenkin ihmisten kanssa voi tulla hyvin toimee.
[/quote]
Näin. Näen jo välimatkan vuoksi miehen sisaruksia paljon enemmän kuin omiani (1 x bko vrt 3 x vuodessa), joten kiva että tulen heidän kanssaan toimeen vaikkei samanlaisia tai -ikäisiä ollakaan.
En tunne, en oo koskaan jutellut. Asuu ulkomailla
Olen miehen siskon kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Ämmä on narsistinen paska, joka käyttää muita ihmisiä hyväkseen minkä ehtii. Mies yrittää jonkinlaiset sivistyneet välit pitää ainokaiseen sisarukseensa. Mua ei haittaisi, vaikka en enää koskaan kuulisi edes puhuttavan koko naisesta.
Ihan hyvin tullaan toimeen, vaikka ollaankin erilaisia. Lähetellään tekstareita ja jutellaan facebookissa, tulevat käymään kylässä vaikka mieheni ei olisikaan kotona. Miehellä siis kaksi siskoa. Miehen veljen vaimon kanssa myös nähdään paljon. Omat siskot asuu eri paikkakunnilla ja siksi nään miehen perhettä enemmän kuin omaani. Myös oman veljeni vaimo on yksi parhaimpia kavereitani. Minusta on kivaa kun on saanut uusia peheenjäseniä miehen myötä.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 17:40"]
Itse en ole sukujuhlien ulkopuolella missään tekemisissä. En vain ole samalla aaltopituudella missään asiassa.
[/quote]
Samoin. Aluksi kyllä yritin, mutta kun ei niin ei. Vähän harmittaa, koska itselläni ei ole siskoa, niin olisi ollut kiva miehen siskosta saada "varasisko".
Sama anopin kanssa. Meillä ei ole oikein minkäänlaista suhdetta vaikka anoppi onkin ihan mukana tässä meidän elämässä.
Eipä oikein minkäänlainen. Mies on hyvin kauaksi puusta pudonnut, niin sanotusti, kuten minäkin. Kummallakaan ei kovin läheiset/aktiiviset välit toisen perheeseen, eikä omaan sen enempää. Olisihan se ihanaa elää sopusoinnussa, yhteisymmärryksessä ja pitää tiiviisti yhteyttä, mutta henkinen välimatka on vain liian suuri. Vaikka pyhittäisimme koko elämämme sen umpeen kuromiselle, emme voisi onnistua kovin hyvin, joten ei maksa vaivaa yrittää. Mitään riitoja tai tulehtuneita välejä ei ole, mutta ei myöskään mitään yhteistä.
Mieheni siskot ovat minulle läheisiä,vaikka ovatkin minua aika paljon vanhempia.Soitellaan puolin ja toisin viikottain ja tavataan usein.
Samanlainen kuin kehen tahansa puolituttuun. Ihan OK nainen, mukava kaiki puolin, mutta emme ole tekemisissä sukujuhlia lukuunottamatta. Mies käy siskollaan ollessaan mökillä, minä en käy mökillä, joten kälyä tapaan harvoin.
Oikein hyvä. Miehellä on yksi sisko, hän on tismalleen ikäiseni ja asuu lähellä. Meillä on molemmilla pieniä lapsia ja tapaamme usein, serkut tykkäävät leikkiä keskenään. Emme ole kuitenkaan niin hyviä kavereita, että lähtisimme keskenämme bilettämään, mutta tapaamiset lapsi- ja perhemerkeissä sujuvat oikein kivasti.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 17:40"]
Itse en ole sukujuhlien ulkopuolella missään tekemisissä. En vain ole samalla aaltopituudella missään asiassa.
[/quote]
Samoin. Aluksi kyllä yritin, mutta kun ei niin ei. Vähän harmittaa, koska itselläni ei ole siskoa, niin olisi ollut kiva miehen siskosta saada "varasisko".
Sama anopin kanssa. Meillä ei ole oikein minkäänlaista suhdetta vaikka anoppi onkin ihan mukana tässä meidän elämässä.
[/quote]
Näin se meilläkin menee, eli omia siskoja ei ole. Ap. Koetin minäkin alussa yrittää väkisiin kiinnostua samoista asioista, saadakseni välit alusta asti hyväksi, mutta kun en ole hyvä niissä, ei noita siskoja kiinnosta. Toisaalta kun siskoja on monta, he eivät tarvitsekaan uusia naisihmisiä elämäänsä. Isäni ja enoni soittelevat vieläkin, vaikka äitini on kuollut aikoja sitten. Olen vähän kade siitä, että pystyvät tuollaiseen yhteydenpitoon, vaikka ovat hekin aika erilaisia ihmisiä.
En pidä kälystäni, mutta käyttäydyn sivistyneesti häntä kohtaan. On kuulemma joskus puhunut miehelleni avioehdon laatimisesta. Vahingossa (?) paljasti mielipiteensä mun ammatista, kun tyttärensä meni opiskelemaan samaa alaa. Ei ollut mielissään kun tyttärestä onkin tulossa tavallinen duunari.
Ei oikeen minkäänlaista, eikä miehen äitiinkään. Käyvät ehkä kerran vuodessa (pitkähkö matka), eivät ikinä soita minulle tai laita s-postia tai mitään... En tiedä edes siskon puhelinnumeroa!
Etäiset, mutta hyvät. Miehelläni on etäiset välit perheeseensä, ollaan vähän lähennytty lapsen syntymän jälkeen. Miehen siskot ovat kaikki kivoja ja positiivisia ihmisiä, ei vain olla tekemisissä kovinkaan paljon.
Miehen sisko on minulle kuin oma sisko. Emme ehkä tapaa kovin usein (ehkä 1x/kk), mutta voimme jutella toisillemme kaikki asiat. Mekään ei ehkä olla ihan samalla aaltopituudella eikä kovin samanlaisia ihmisiä, ikäeroakin on, mutta hyvin erilaistenkin ihmisten kanssa voi tulla hyvin toimee.