Lapseton sinkkuelämä voi olla syvällistä

En ymmärrä, miksi jotkut äidit ylenkatsovat lapsettomien sinkkujen elämää ja pitävät sitä jotenkin pinnallisena tai vähämerkityksellisenä. Itse olin sinkku tai lähinnä lyhyissä seurustelusuhteissa kolmekymppiseksi asti ja sain lapsenkin vasta 32-vuotiaana. Elämäni oli paljon kiinnostavampaa ja syvällisempää tuolloin. Opiskelin ja sivistin itseäni, asuin ja työskentelin ulkomailla, tapasin hurjasti mielenkiintoisia ihmisiä, nautin ystävyyssuhteista, näyttelin harrastajateatterissa, kirjoitin omia tekstejä, olin ennakkoluuloton ja avoin kokemuksille.

Lapsesta hoitaminen on toki mielekästä ja tärkeää, mutta ei se minulle riitä yksin elämänsisällöksi. Pikkulapsiaika oli rutiininomaista ja tasaista eikä älyllisesti tai sosiaalisesti kovin palkitsevaa, eikä minulla ole vieläkään aikaa ja energiaa tehdä kaikkea, mistä tulisin onnelliseksi. Tuntuu, että olen nyt äitinä paljon turvallisuushakuisempi, yksioikoisempi ja tylsempi kuin lapsettomana sinkkuna.

Olen kyllä tyytyväinen äitiyteen, enkä valitsisi nyt toisin. Ehkä äitiys tuo syvällisen merkityksen kokemuksen ihmisille, jotka ovat aikaisemmin eläneet merkityksetöntä elämää. Silti ärsyttää lapsettomien sinkkuystävieni puolesta, kun heitä mollataan täysin aiheetta.