Ulkomaalaisten tavat, jotka on suomalaisista noloja

Vierailija kirjoitti:

Pieni puijjaaminen on sallittua. Ajatellaan että jos ihminen ei pidä itse huolta, ettei tule k*setetuksi, hän on ansainnut sen esim rahanmenetyksen ja huijaaja taas ansainnut sen lisärahan nokkeluudellaan.

En totu ikinä.

Missä näin?

Filippiineissä taksikuski alkoi lausleskelemaan melko kovaan ääneen. Luulin hieman hulluks mut sit enemmän vietettyäni maassa aikaa huomasin et siel ihmiset lauleskee ihan missä vaan.

Muista kun Suomessakin oli kerran dokkari laulavasta bussikuskista ja jäi mieleen ne facepalmaavat matkustajat kyydissä, tää oli joskus ysärillä :)

Suomessa on oletus, että lasten pitää itsenäistyä tosi varhain, haistatella vanhemmilleen teineinä ja muuttaa pian pois kotoa. Mikään ei tunnu olevan nolompaa kuin aikuinen lapsi, joka asuu samassa talossa, vaikka olisi aivan itsenäinen, osallistuisi aikuisen ihmisen tavoin menoihin, kotitöihin jne. Ja vaikkei samassa asuisikaan, täytyy pitää riittävä välimatka, jottei vahingossakaan koeta mitään yhteisöllisyyttä, joka voisi rajoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Islannissa on oletus, että kaikki tekee töitä kun kynnelle kykenee. Ei ole mahdottomuus, että opas on 10v kaiken tietävä selostaja, jolla on oma poni, millä liikkuu.

Ei kai se noloa ole?

No ei noloa, mutta ei missään nimessä hyväksyttyäkään. Naurattaa ajatuskin, että 10-veeni kopottelisi ponilla pitkin Uutelaa turistilauma perässä.

Lähi-Idässä asuessani en millään tottunut siihen, että sovitut kellonajat ja tapaamiset eivät pitäneet paikkaansa. En edelleenkään tajua, miten heikäläiset tietävät, milloin "tavataan paikassa X klo X" on sovittu ja milloin ei. Minä olin aina paikalla, mutta monta kertaa yksinäni.

hyvät käytöstavat muualla päivänselvä asia. ei suomessa edes ulkomaalaistaustaisilla.

Melkein kaikissa muissa maissa voi puhua tuntemattomille ja lapset huomioidaan. Ei Suomessa, jossa se olisi loukkaavaa tai epäilyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Islannissa on oletus, että kaikki tekee töitä kun kynnelle kykenee. Ei ole mahdottomuus, että opas on 10v kaiken tietävä selostaja, jolla on oma poni, millä liikkuu.

Ei kai se noloa ole?

On se, ei kai kukaan innostu siitä, että intiassa yms lapset työllistyvät tekstiiliteollisuuteen.

Lapsuus kestää alle 15 vuotta, josta osasta ei edes muista mitään, leikkiaika päättyy jo reilusti ennen 15 vuotta. Töitä ehtii tehdä yli 50 vuotta elämästään, joten kannattaa tosiaan antaa lasten leikkiä niin kauan kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Saksassa on tavallista, että sivistyneen perheen poika laulaa kuorossa tai käy tanssitunneilla. Juuei meidän pojat..

Ja sivistyneen perheen poika Saksassa pitää yllä yhteyksiä muihin ihmisiin, käy auttelemassa naapurin mummoa tms. Vapaaehtoistyö tosi tärkeää ja kuuluu "hyvään kasvatukseen". CV:ssä pitää löytyä joku juttu, urheiluvalmennus, vanhus- tai nuorisotyö tms. jota "harrastaa". Suomalainen ihmettelis miksi tehdä ilman palkkaa.

Myöhästyminen. Olin menossa tapaamiseen työn puolesta ja ulkomaalainen neuvottelukaveri oli täsmällisesti paikalle: ylpeänä kertoi erikseen, että tuli varta vasta minua ajatellen ajoissa, kun tiesi että olen suomalainen.

Miten oikeasti noiden arkielämä rakentuu? Odotteleeko ne puolet elämästään toisiaan?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Virossa kylään tuleva lapsen kaveri käy tervehtimässä meitä aikuisia ja small talkaa pari lausetta ennen kuin painuvat leikkeihin.

Tämä on totta. Brittikaverini lapset tulivat heti tervehtimään ja leikkivät samassa tilassa ja aina välillä osallistuivat keskusteluun ja tulivat juttelemaan minulle vieraalle. :)

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on oletus, että lasten pitää itsenäistyä tosi varhain, haistatella vanhemmilleen teineinä ja muuttaa pian pois kotoa. Mikään ei tunnu olevan nolompaa kuin aikuinen lapsi, joka asuu samassa talossa, vaikka olisi aivan itsenäinen, osallistuisi aikuisen ihmisen tavoin menoihin, kotitöihin jne. Ja vaikkei samassa asuisikaan, täytyy pitää riittävä välimatka, jottei vahingossakaan koeta mitään yhteisöllisyyttä, joka voisi rajoittaa.

Kunnollinen ja tunnollinen ystäväni asui lapsuudenkodissaan 27-vuotiaaksi ja säästi sinä aikana omaan asuntoon.

Suomessa koetaan (tutuille) aikuisille jutteleva lapsi ahdistavana ja tälle saatetaan vastata jopa vihaisesti. Ja lapset ahdistuu jos niiltä kysyy mitä kuuluu.

Melkeinpä kaikissa muissa maissa tuollainen käytös olisi epäkohteliasta molemmin puolin.

Tyypillisestä suomalaisille. Kysyttiin ulkomaalaisten noloja tapoja. Heti päädyttiin kertomaan, miten ulkomailla tehdään ahkerasti töitä ja lapset harrastavat ja käyttäytyvät hyvin.

Espanjassa kauhistuttiin, että olemmeko hylänneet lapsemme, kun kuulivat tämän muuttaneen lukiota varten toiselle paikkakunnalle. Kohtelivat meitä vähän epäluuloisesti tuon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisestä suomalaisille. Kysyttiin ulkomaalaisten noloja tapoja. Heti päädyttiin kertomaan, miten ulkomailla tehdään ahkerasti töitä ja lapset harrastavat ja käyttäytyvät hyvin.

Mutta työnteko ja hyvät käytöstavathan ovat Suomessa noloja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksassa on tavallista, että sivistyneen perheen poika laulaa kuorossa tai käy tanssitunneilla. Juuei meidän pojat..

Ja sivistyneen perheen poika Saksassa pitää yllä yhteyksiä muihin ihmisiin, käy auttelemassa naapurin mummoa tms. Vapaaehtoistyö tosi tärkeää ja kuuluu "hyvään kasvatukseen". CV:ssä pitää löytyä joku juttu, urheiluvalmennus, vanhus- tai nuorisotyö tms. jota "harrastaa". Suomalainen ihmettelis miksi tehdä ilman palkkaa.

Tämä on hyvä pointti. Ei ennen maalaisyhteisöissä puhuttu vapaaehtoistyöstä, mutta oli kaiketi tapana, että autetaan. Sitten muutettiin lähiöihin ja alettiin kyttäämään naapureita postiluukusta. Luulen, että sen kaiken ahdistuksen keskellä syntyi jokin kummallinen ihanne, että yksin pitää pärjätä vaikkei pärjäisikään. Minullekin opetettiin lapsena ja nuorena lähinnä pärjäämistä, että pitää luottaa itseensä ja ottaa oma paikkansa. Hyviä neuvoja varmaan aralle lapselle, mutta olisi voitu opettaa toisista huolehtimistakin. Suomessa nukella leikkivä tyttö on sairas ja valistamista vailla, herkkä teinipoika homo. Jokin siinä toisten kanssa elämisessä on vaan suomalaisille aina niin vaikeaa. Sama kuin liikenteessä Euroopassa matkaillessa on totuttu vetoketjuperiaatteen toimivan aivan käytännössä, koska sen toimivuus on kaikkien etu pitkällä tähtäimellä, Suomessa ei vahingossakaan ole ajateltu muuta kuin "minä menen nyt, minä minä". Suomessa on maana todella hyvät puolensa, mutta se toisen huomioon ottamisen kyky on jostain kivikaudelta.

Italiassa ajokortin saanut poika alkaa kuskata äitiään, mummoaan, mummon serkkua jne kauppaan ostoksille. Se näky kun viimeisen päälle sliipattu Fabio avaa Mammalle auton oven, kantaa kauppakassit ja viihdyttää hauskoilla jutuilla mennen tullen.

Jos ehdottaisin veljen 19-v jantterille vastaavaa, niin tämä ei rehellisesti edes tietäisi mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa koetaan (tutuille) aikuisille jutteleva lapsi ahdistavana ja tälle saatetaan vastata jopa vihaisesti. Ja lapset ahdistuu jos niiltä kysyy mitä kuuluu.

Melkeinpä kaikissa muissa maissa tuollainen käytös olisi epäkohteliasta molemmin puolin.

Joo, suhtautuminen lapsiin on kummallista. Joko lapset pomottavat kaikkia tai sitten ovat tosi arkoja. Minä olin se jälkimmäinen. Olisin kaivannut apua ja  rohkaisua, en hymähtelyä "toi meidän tyttö on vähän arka vaan". 

Suomalaisille noloja juttujahan on loputtomiin. Useissa maissa normaalit poskisuudelmatkin on suomalaisille outoja varsinkin miesten kesken. Samoin tinkaaminen, esim. italialaiset tinkaavat aivan hulluna kauppahalleissa, toreilla jne. kertoen teatraalisesti jos jonkinlaisia juttuja sairaista tädeistään ja ties mistä. Kun norjalaisten kanssa tulee puhe työstä/ammatista, niin alkavat kysellä palkkaa – heille raha on täysin normaali puheenaihe vaikkei kunnolla tunneta. Saksalaiset kaikista yhteiskuntaluokista piereskelevät äänekkäästi julkiseen vessaan tullessaan. Venäläiset argumentoivat niin intohimoisesti, että heille normaali ruokapöytäkeskustelu tuntuu suomalaisesta riitelyltä.