Miehen lapset raivostuivat raskaudestani (edellinen poistui????)

Ihmettelen näitä kommentteja, joissa teinien käytöstä puolustellaan hormoneilla, murrosiällä tai vanhempien erolla.

Heillä on nyt selvästi joku ongelma meneillään johon pitää löytää ratkaisu (muu kuin pihalle heittäminen).

Mikään stressi, ahdistus ynnä muu pahoinvointi ei kuitenkaan tee toisen ihmisen epäkunnioittavasta kohtelemisesta millään tavoin hyväksyttävää. Aina on käyttäydyttävä ihmisiksi, tuntui sitten miltä tahansa eikä omaa pahaa oloa pureta toisiin.

Ei ole ihme että nykyaikana on niin paljon narsisteja ja muita persoonallisuushäiriöisiä, jos nuoresta pitäen opetetaan että toisia saa kohdella miten huvittaa, kunhan muistaa sanoa että mulla on paha olla.

Teinien käytös ei ole hyväksyttävää, mutta ihmettelen silti että ap on nyt jo suunnittelemassa muuttoa pois. Lapset on kiukutelleet viikon ja heti ollaan lyömässä hanskoja tiskiin. Totta että käytökseen pitää puuttua mutta en lähtis heti lyömään muutto korttia. Ei perheissä toimita niin, se on ihan viimeinen keino jos mikään muu ei auta.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä lähdet, jos joku lähtee. Teini-ikäisiäkään lapsia ei ajeta kotoaan siksi, ettet tule heidän kanssaan toimeen.

Ei raskaana oleva lähde talosta, vaikka teinit kuinka olisivat sitä mieltä että "maha ei sitten saa näkyä".

Menkööt töihin ja maksakoot itse asumisensa muualla jos eivät halua raskausvatsaa katsella.

Sitten se sakki tulee toimeen keskenään. Koska teinit ovat vielä kuitenkin alaikäisiä, ratkaisun avaimet ovat aikuisilla. Ap könyää pois sieltä huoneestaan luikkimasta ja teinien isä ottaa homman haltuunsa isänä, kuten kuuluukin. On se omituista, että viikon jälkeen jo väläytellään lähtökorttia, ja aikuisen toimesta. Luovuttamisen helppous saa koko homman vaikuttamaan provolta, mutta kaipa draama on sitten toisille ominaista.

"Sitten se sakki tulee toimeen keskenään" eli teinit alkavat käyttäytyä ihmisiksi. Teinit eivät enää ole mitään pikkulapsia vaan lähestulkoon aikuisia ihmisiä, joten heiltä kuuluu myös odottaa sen mukaista käytöstä.

Normaalien käytöstapojen noudattaminen ei ole yhtään liikaa vaadittu.

Teinit ovat hormoonipilvissä olevia nuoria aikuisia, mutta kaukana aikuisista. Tuohon kun lisää sen, että on eroperheen lapsi ja ties mitkä muut ongelmat, mitä heillä on niin eivät varmasti osaa käyttäytyä kunnolla. Pitäisi tässä nyt miettiä niitä teinejäkin, eikä vaan jyrätä asenteella, että "jos ette tätä ja tätä niin sitten tulee kenkää". Toisaalta jos heidän kasvatuksessa on ollut tuollainen asenne jo heti alussa, niin ei ehkä ihme että reagoivat noin voimakkaasti.

Teini ei ole enää mikään aivoton apina, jolta pitää hyväksyä mitä tahansa koska vanhempien ero ja hormoonit. Varsinkin 17v on jo lähes aikuinen. Nykykakaroilla ei tunnu olevan mitään velvollisuuksia, pelkkiä oikeuksia. Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä ja kielenkäyttöä kotonaan.

Ap, ensimmäiseksi sanoisin miehelle, että jos tulee työmatkoja niin saa luvan kuskata kakarat äitinsä luo tai vaikka ottaa mukaansa, sinä et aio sietää heidän käytöstään päiväkausia yksin. Sitten istutatte teinit alas ja teette selväksi ettei tuollainen käytös kertakaikkiaan sovi. varmasti teinien kaveripiirissä on useitakin uusperheitä uusine lapsineen, ei ole mikään big deal tai häpeä enää vuonna 2020

Ei ihme ettei edes oma äiti halua tuollaisia hirviöitä jos ovat olleet samanlaisia äidin raskausajat

Parempi ratkaisu olisi, että mies heti tänään istuttaisi teinit pöytään ja puhuisi tilanteesta. Teinit saisivat kertoa mikä heidän ongelmansa on (pelkäävätkö esim. joutuvansa hoitamaan vauvaa tai jäävänsä vähemmälle huomiolle) ja isänsä kanssa sitten keskustelisivat asiasta. Tarvittaessa mies voisi tarjota teineille mahdollisuutta puhua psykologin kanssa.

Ja lopuksi mies sitten terottaa teineille että tästä eteenpäin käytöksen ap:ta kohtaan on koko ajan oltava aikuismaista.

Avoin rauhallinen ja asiallinen keskustelu on vaikea laji. Kukapa sitä osaisi? Ainakaan noin yhtäkkiä. Menee helposti komenteluksi aikuisten taholta ja uhmailuksi teinien taholta. Aikuisten pitäisi jaksaa oikeasti kuunnella. Ehkä lapsetkin siitä oppisivat. Teineillä harvemmin on empatiakykyä aikuisia kohtaan. Auttaisko, jos aikuinen puhuisi tyyliin "Minusta tuntuu pahalta, kun sinä sanot / teet noin" sen sijaan, että uhkaillaan kotoa pois heittämisellä?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas viesteistänne!

Ilmeisesti minun täytyy olla jämäkämpi teineille ja totta puhuen ehkä olen ollut vähän kynnysmatto nyt. Aiemmin kun ei ole ollut lähes yhtään ongelmia ja ne vähäiset ongelmat on mies on käsitellyt. En viitsi nyt enää kaivaa verta nenästä, joten lähden kohta lenkille, jotta tuo nuorempi saa olla rauhassa. Miehen tullessa kotiin keskustelemme asiasta ja yritämme löytää ratkaisun; joko teinit korjaavat käytöksensä tai minä tai he muutamme pois. En suostu elämään näin, vaikka sitten joutuisin kasvattamaan lasta yksin, kunnes teinit ovat muuttaneet omilleen. ap

Älä nyt ainakaan väläytä tuota pois muuttamisen vaihtoehtoa. Jos sanot että "joko alatte käyttäytyä, tai sitten jompikumpi muuttaa pois" teinit innostuvat lisää kun kerran itse sanot että lisäämällä kiusaamista sinä lähdet pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi ressukoita. Ne on epävarmoja. Pelkäävät isänsä (ja sun) hylkäävän heidät, kun ovat jo ns. isoja ja vauva tulee heidän tilalleen. Eivät he tietoisesti tajua itsekäännä sitä.

Nyt heille täytyy ihan suoraan sanoa, että he ovat teille molemmille tärkeitä ja vauva vain täydentää perhettä, ei tule kenekään tilalle.

Täydentää mitä perhettä?

Naapurin Reiskan ja Inkerin perhettä tietenkin. Vai oisko ap:n perhettä eli sitä, ketkä siellä asuu. Ap, se mies ja miehen lapset.

Ja tässä tuleekin se kysymys, että voidaanko miehen lapset pakottaa leikkimään perhettä ap:n kanssa?

Ihme kysymys. Mitä tarkoitat? Tuskin ap heitä on pakottanut perheeseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauan olet ollut tuon miehen kanssa? Onko lapset olleet aina tollaisia sua kohtaan?

Kuusi vuotta seurustellut, joista neljä saman katon alla ja kohta vuosi naimisissa. Ennen raskautta lapset olivat mukavia minua kohtaan ja mm. vein heitä harrastuksiin, ostin tavaroita ja vein reissuillekin. ap

Olet asunut lasten kansa neljä vuotta saman katon alla eikä sinulla ole yhtään vaikutusvaltaa perheessä? Kuulostaa todella oudolta. Tuossa tilanteessa pitää miehen jo laittaa jalka maahan ja käskeä teinejä käyttäytymään kunnolla. Kuka siellä on se aikuinen?

Teinejä voi inhottaa ajatus, että isällä ja ap:lla on seksielämää. Raskaus on siitä näkyvä merkki. Kaikki muutkin näkee. Ei ole helppoa.

Siis onko joidenkin mielestä ihan oikeasti ok, että teinit saa päättää ja määrätä vanhempiensa kumppanit sekä lastenhankinnan ajankohdan? Ihan vaan sillä perusteella, että itseä vähän harmittaa, eikä ole vieläkään päästy yli vanhempien erosta tai on muita ongelmia. Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Teinien käytös ei ole hyväksyttävää, mutta ihmettelen silti että ap on nyt jo suunnittelemassa muuttoa pois. Lapset on kiukutelleet viikon ja heti ollaan lyömässä hanskoja tiskiin. Totta että käytökseen pitää puuttua mutta en lähtis heti lyömään muutto korttia. Ei perheissä toimita niin, se on ihan viimeinen keino jos mikään muu ei auta.

Tätä olin itsekin ajatellut kommentoida, kun nyt vasta näin koko ketjun ekaa kertaa.

Aloittajaa muistuttaisin myös siitä, että siinä missä teinit on hormonihuuruissa niin niin olet sinäkin. Raskaushormonit saattavat vaikuttaa sinuun paljonkin.

Tilanne täytyis olla todella paha jos joku perheenjäsen uhkailee omalla tai toisten muutolla. Kerro mikä nyt on niin hirveää? Eikä mitään ympäri pyöreää " teinit kiukuttelee ja käyttäytyy huonosti". Oot kertonut vaan yhden tilanteen jossa teini naureskeli sun tulevalle vatsalle kun menit hakemaan ruokaa. Ok, se oli epäkunnioittavaa, mutta ei kuulosta silti mun korvaan niin pahalta että alkaisin lasta ulos heittämään. Kun kuitenkin sanoit että aiemmin teillä on mennyt hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä kommentteja, joissa teinien käytöstä puolustellaan hormoneilla, murrosiällä tai vanhempien erolla.

Heillä on nyt selvästi joku ongelma meneillään johon pitää löytää ratkaisu (muu kuin pihalle heittäminen).

Mikään stressi, ahdistus ynnä muu pahoinvointi ei kuitenkaan tee toisen ihmisen epäkunnioittavasta kohtelemisesta millään tavoin hyväksyttävää. Aina on käyttäydyttävä ihmisiksi, tuntui sitten miltä tahansa eikä omaa pahaa oloa pureta toisiin.

Ei ole ihme että nykyaikana on niin paljon narsisteja ja muita persoonallisuushäiriöisiä, jos nuoresta pitäen opetetaan että toisia saa kohdella miten huvittaa, kunhan muistaa sanoa että mulla on paha olla.

Lähinnä syitä kai tässä on mietitty tuohon käytökseen. Sen tietäminen kun on ratkaisun kannalta kohtuu tärkeää.

Herranjestas, miten on päästy tilanteeseen, missä teinit kokevat asiakseen määritellä isänsä ja tämän uuden kumppanin lisääntymistä? Ihmettelen siis lähinnä ap:n miehen sekä näiden teinien äidin toimia, että miten tähän on päädytty.

No mutta, eipä kai ole ainutkertainen tilanne perheissä. Onhan niitäkin perheitä, missä jo uhmisikäiset määrää perheen ruokaostokset, kesälomareissut, nukkumaanmenoaikansa jne.

Neljä vuotta olet elänyt näiden lasten kanssa saman katon alla ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Nyt kun on uusi tilanne perheessä ja lapset oireilleet sitä VIIKON, niin olet hylkäämässä heidät? Ei huonoa käytöstä pidä sormien läpi katsella mutta uhkailu ei ole hyväksi. Aiotko uhkailla omaakin lastasi jos käytös on huonoa? Minne hänet sitten laitat?

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli samoin, hän hehkutti äitiyden onnea ja havaitsi, että kun vauva oli 4 vko ikäinen, niin hän oli enemmän yksin kuin koskaan ennen. Mies oli töissä (isyysloma pidetty), teinit ilmoitti, että se ei ole heidän vauvansa, heidän ei tarvitse hyssytellä, vaihtaa vaippaa tai auttaa mitenkään. Lapsellahan on äiti, totta kai äiti hoitaa, ei alaikäiset ole mikään turvaverkko. Lasten isä ihmetteli, että mikä voi olla noin raskasta, isompien lastensa äiti ei ikinä ollut noin homssuinen, vaikka oli 2 pientä lasta.

Isä ja isommat jatkoivat elämäänsä kuin vauvaa ei olisi ja tuore äiti ihmetteli, miksi pyykkivuori kasvaa (teinit pesi vain omat pyykkinsä, ei vauvan).

Huonosti kasvatetut teinit.

Perheessä autetaan toisiaan ja puhalletaan yhteen hiileen.

Tietenkään teinit eivät ole vastuussa pikkusisaruksestaan sillä tavalla kuin vanhemmat mutta ei sillekään linjalle voi antaa heidän mennä että eipä ole heidän vauva.

Ei ole ei , mutta on heidän sisaruksensa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä lähdet, jos joku lähtee. Teini-ikäisiäkään lapsia ei ajeta kotoaan siksi, ettet tule heidän kanssaan toimeen.

Ei raskaana oleva lähde talosta, vaikka teinit kuinka olisivat sitä mieltä että "maha ei sitten saa näkyä".

Menkööt töihin ja maksakoot itse asumisensa muualla jos eivät halua raskausvatsaa katsella.

Sitten se sakki tulee toimeen keskenään. Koska teinit ovat vielä kuitenkin alaikäisiä, ratkaisun avaimet ovat aikuisilla. Ap könyää pois sieltä huoneestaan luikkimasta ja teinien isä ottaa homman haltuunsa isänä, kuten kuuluukin. On se omituista, että viikon jälkeen jo väläytellään lähtökorttia, ja aikuisen toimesta. Luovuttamisen helppous saa koko homman vaikuttamaan provolta, mutta kaipa draama on sitten toisille ominaista.

"Sitten se sakki tulee toimeen keskenään" eli teinit alkavat käyttäytyä ihmisiksi. Teinit eivät enää ole mitään pikkulapsia vaan lähestulkoon aikuisia ihmisiä, joten heiltä kuuluu myös odottaa sen mukaista käytöstä.

Normaalien käytöstapojen noudattaminen ei ole yhtään liikaa vaadittu.

Teinit ovat hormoonipilvissä olevia nuoria aikuisia, mutta kaukana aikuisista. Tuohon kun lisää sen, että on eroperheen lapsi ja ties mitkä muut ongelmat, mitä heillä on niin eivät varmasti osaa käyttäytyä kunnolla. Pitäisi tässä nyt miettiä niitä teinejäkin, eikä vaan jyrätä asenteella, että "jos ette tätä ja tätä niin sitten tulee kenkää". Toisaalta jos heidän kasvatuksessa on ollut tuollainen asenne jo heti alussa, niin ei ehkä ihme että reagoivat noin voimakkaasti.

Teini ei ole enää mikään aivoton apina, jolta pitää hyväksyä mitä tahansa koska vanhempien ero ja hormoonit. Varsinkin 17v on jo lähes aikuinen. Nykykakaroilla ei tunnu olevan mitään velvollisuuksia, pelkkiä oikeuksia. Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä ja kielenkäyttöä kotonaan.

Ap, ensimmäiseksi sanoisin miehelle, että jos tulee työmatkoja niin saa luvan kuskata kakarat äitinsä luo tai vaikka ottaa mukaansa, sinä et aio sietää heidän käytöstään päiväkausia yksin. Sitten istutatte teinit alas ja teette selväksi ettei tuollainen käytös kertakaikkiaan sovi. varmasti teinien kaveripiirissä on useitakin uusperheitä uusine lapsineen, ei ole mikään big deal tai häpeä enää vuonna 2020

Ei ihme ettei edes oma äiti halua tuollaisia hirviöitä jos ovat olleet samanlaisia äidin raskausajat

Parempi ratkaisu olisi, että mies heti tänään istuttaisi teinit pöytään ja puhuisi tilanteesta. Teinit saisivat kertoa mikä heidän ongelmansa on (pelkäävätkö esim. joutuvansa hoitamaan vauvaa tai jäävänsä vähemmälle huomiolle) ja isänsä kanssa sitten keskustelisivat asiasta. Tarvittaessa mies voisi tarjota teineille mahdollisuutta puhua psykologin kanssa.

Ja lopuksi mies sitten terottaa teineille että tästä eteenpäin käytöksen ap:ta kohtaan on koko ajan oltava aikuismaista.

Avoin rauhallinen ja asiallinen keskustelu on vaikea laji. Kukapa sitä osaisi? Ainakaan noin yhtäkkiä. Menee helposti komenteluksi aikuisten taholta ja uhmailuksi teinien taholta. Aikuisten pitäisi jaksaa oikeasti kuunnella. Ehkä lapsetkin siitä oppisivat. Teineillä harvemmin on empatiakykyä aikuisia kohtaan. Auttaisko, jos aikuinen puhuisi tyyliin "Minusta tuntuu pahalta, kun sinä sanot / teet noin" sen sijaan, että uhkaillaan kotoa pois heittämisellä?

Noilla super nannyn ohjeilla voi heittäå vesilintua. Jos teinille sanoo ”minusta tuntuu pahalta” teini vastaa ”aha. No vttu iha sama” nykylasten kanssa ongelma onkin siinä että ymmärretään ja puhutaan mutta mitään ei vaadita. Enkä tarkoita pieksämistä tai alistamista, mutta ei lapsi saati teini mene rikki jos sanoo että nyt riittää, tuollainen ei kertakaikkiaam sovi. Noin ei kohdella toista ihmistä.

Viime vuosina on nuorten vakavat rikokset lisääntyneet huimasti ja ihan varmasti yksi syy on se, ettei ole vaadittu vaan on ymmärretty ja siloteltu tietä ettei tule pettymyksiä. Niinpä nuori ei ymmärrä miksi kaveri tykkää samasta pojasta vaikka MINÄ kiellän ja tappaa kaverin. Tai tappaa jonkun ja laittaa vielä someen kuvia ruumiin polttamisesta. Tai kuinka paljon onkaan ihan äärimmäisen väkivaltaisia ja raakoja joukkohakkaamisia. Nuoret voi huonosti ja siitä saa curling-vanhemmat syyttä itseään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla oli samoin, hän hehkutti äitiyden onnea ja havaitsi, että kun vauva oli 4 vko ikäinen, niin hän oli enemmän yksin kuin koskaan ennen. Mies oli töissä (isyysloma pidetty), teinit ilmoitti, että se ei ole heidän vauvansa, heidän ei tarvitse hyssytellä, vaihtaa vaippaa tai auttaa mitenkään. Lapsellahan on äiti, totta kai äiti hoitaa, ei alaikäiset ole mikään turvaverkko. Lasten isä ihmetteli, että mikä voi olla noin raskasta, isompien lastensa äiti ei ikinä ollut noin homssuinen, vaikka oli 2 pientä lasta.

Isä ja isommat jatkoivat elämäänsä kuin vauvaa ei olisi ja tuore äiti ihmetteli, miksi pyykkivuori kasvaa (teinit pesi vain omat pyykkinsä, ei vauvan).

Huonosti kasvatetut teinit.

Perheessä autetaan toisiaan ja puhalletaan yhteen hiileen.

Tietenkään teinit eivät ole vastuussa pikkusisaruksestaan sillä tavalla kuin vanhemmat mutta ei sillekään linjalle voi antaa heidän mennä että eipä ole heidän vauva.

Ei ole ei , mutta on heidän sisaruksensa .

Ensin pitäisi olla yhteinen kokemus perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinejä.

Ja se mustasukkaisuus on ihan yleistä perusperheissäkin. Olen viisissäkymmenissä eikä isosisko ole vieläkään päässyt kateudestaan.

Helpottavaa, että ei ole vain uusperheiden ongelma... ap

Näin ydinperheen äitinä ei tulisi koskaan mieleenkään uhkailla, että joko lapset lähtee tai minä lähden, kun teinit temppuilee. Teinit nyt ovat semmoisia, kuuluu ikään ja vanhempien on se vain kestettävä ja teinejä kasvatettava. Eiköhän heistä ihan fiksuja aikuisia kasva joku päivä. 

Muutama ajatus heräsi:

- viikko on lyhyt aika, tunnekuohu on vielä päällä

- jos keskustelu ei auta, menette perheneuvolaan, siitä oli ainakin meidän (ydinperheen) esiteinille tosi paljon apua kun vanhempien sana ei meinannut kuulua -> todella ammattimaisesti osasivat siellä laittaa lapsen ja koko perheen pohtimaan

- älkää tarjotko teineille vaihtoehtoa, että joku muuttaa, ette kai halua opettaa että heti ihmissuhdeongelmien ilmaantuessa pakeneminen on ratkaisu (toki tätä voitte aikuisten kesken miettiä yhtenä vaihtoehtona jos muu ei auta)

- mieti oma tuleva lapsesi näiden teinien tilalle että hän joskus tulevaisuudessa asuisi miehesi uuden vaimon kanssa, se voi auttaa suhtautumaan myötätuntoisemmin teinien tunteisiin

- sinulla on tietysti oikeus nauttia raskaudesta ja vauvalla rakastavasta perheestä, joten suhtaudu asiaan lempeästi mutta todella jämäkästi (tyyliin nenille ei sinun kodissa hypitä, vaikka tunteiden näyttäminen onkin sallittua)

- toivottavasti miehesi kykenee suhtautumaan asiaan aikuismaisesti, hän on avainasemassa tilanteen ratkaisemisessa

- lähtökohdat vaikuttaisivat kuitenkin olevan hyvät, koska teillä on ollut hyvä suhde tähän saakka, nyt sinulta vain vaaditaan enemmän kasvattajan kuin kaverin roolin omaksumista

Tsemppiä teidän perheelle!

Eikö tuonikäiset jo voisi hiljalleen alkaa miettiä omaa elämää, omaan kotiin muuttamista ja omia suhteitaan ja perheitään. Eikä vaan roikkua vanhempiensa parisuhteita määräilemässä. Tosin, kukapa sellaista tyyppiä kuin haluaisi kumppanikseen, joka ei näe muita kuin oman angstinsa.

Onpas ollut helppo elämä, jos pelkästään uuden äitipuolen raskaus ja tuleva pikkusisarus on elämän suurin ongelma ja valituksen aihe.